Lue keskustelun säännöt.
Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?
12.08.2018 |
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Kannattaa harjoitella perustaitoja sitä varten. Joudut ehkä tekemisiin lapsen opettajan, luokkakaverien vanhempien, kaupan myyjän, työkaverin, asiakkaan jne kanssa. Tervehdys ja muutama sana small talkia on joskus paikallaan, eikä niitä korvaa tuhahdus ja mulkaisu, vaikka miten ei olisi kiinnostunut kontaktista.
En ymmärrä miksi tämäkin aloitus on saanut paljon alapeukkuja, enkä tosiaan ole mikään hölöttäjä ja viihdyn parhaiten omissa oloissani. Ymmärrän kuitenkin käytöstapojen merkityksen arjessa.
Aloituksessa on paljon hyviä pointteja, mutta minua ainakin ärsytti viestin ilkeä sävy (aloittaja puhuu "sosiaalisesti vammaisista"). Luulen, että jos viesti olisi ollut vähemmän kärkevä ja tulokulma enemmän myönteinen, alapeukkuja olisi vähemmän.
Sosiaalisesti vammainen eli ihminen, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa on henkilö, joka ei ymmärrä puheen olevan muutakin kuin sen asiasisältö.
Se ON aika keskeinen viestimisen periaate.
Enkä tietenkään hauku kaikki hiljaisia ihmisiä sosiaalisesti taidottomiksi, saati vammaisiksi. Ainoastaan noita jotka militantisti kieltäytyvät kontaktista ja katsovat puheen olevan turhaa hölinää.
ap
Introverttiys ei tarkoita "sosiaalisesti vammaista" eikä ekstroverttiys tarkoita sosiaalisesti taitavaa. Introvertti voi olla sosiaalisesti hyvin taitava ja ekstrovertti voi olla "sosiaalisesti vammainen". Sosiaaliset taidot ei ole sama asia kuin 'puheliaisuus'.
Tämä.
Voiko ap printata tuon kommentin itselleen, laittaa jääkaapin seinään ja lukea muutaman kerran päivässä? Sisäistettyä asian hän voisi lukea kommenttinsa uudelleen, joissa julistaa "hiljainen=sosiaalisesti vammainen"-sanomaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen yksillä synttäreillä lapseni kanssa. Siellä oli tietysti muitakin lapsia vanhempineen. En tuntenut kuin juhlakalun vanhemmat, ja heillä tietysti oli kiire jutella vuorotellen kaikkien kanssa.
En vain keksinyt mitään puhuttavaa. Muut tunsivat toisensa ainakin jotenkin, ja monella oli oma puoliso, jonka kanssa jutella. Minä olin yksin. Siinä sitten hörpin kahvia ja yritin näyttää mahdollisimman vähän kiusaantuneelta. Kun ei heti ala jutella ihmisille, nousee kynnys sanoa ylipäätään mitään hyvin korkeaksi. Tulee tunne, että muut eivät edes odota minun puhuvan ja jos puhuisin, he vain oudoksuisivat. Siksi on todella vaikeaa sanoa mitään, jos on alusta asti ollut hiljainen. Kukaan ei tietenkään myöskään yrittänyt jutella minulle.
Kiusallista, mutta ei kai voi mitään. En yksinkertaisesti keksi puhuttavaa vieraiden ihmisten kanssa.
Mutta voisitko ajatella, että jos joku tulee juttelemaan sulle, niin osoittaisit, että kiva kun tulit puhumaan just mulle. Voisko sen sanoa ääneen? Vai onko susta kiva kun joku tulee puhumaan, vai eikö ole? Jos on, niin sano se!!!! Itsellesi sopivalla tavalla.
Jos ei ole kiva, niinei tod kannata mennä moiseen paikkaan.
Toki juttelen jos joku tulee puhumaan. Yleensä sellainen henkilö on sosiaalisempi ja keksii juteltavaa, ja sellaiselle on helpompi itsekin jutella takaisin.
Ja en kai jätä lasta viemättä kaverinsa synttäreille vain siksi, etten minä haluisi jutella ihmisille. Haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Miten tuo "vakkarius" tai määräaikaisuus pitäisi käytökseen vaikuttaa? Pitäisi yrittää enemmän, pitäisi mielistellä, jos ei vielä vakituinen? Kerron kuka ei ole tiimipelaaja. Sinä. Tiedostat, että toiselle työ (siis työ, ei mikään vapaa-ajan ystävyys/harrasteryhmä) olisi tärkeä ja omaa pikkumaisuuttasi yrität sen sabotoida. Annoit ymmärtää, että peruskohtelias on ja hoitaa työnsä. Ehkä olet oikeassa, ei sopiva teidän tiimiinne, jos tuollainen "seurallisuus" ja pikkusieluisuus on edellytyksenä.
Huoh. Olet ihan hakoteillä. En viitsi täällä yleisesti kertoa mitä kaikkea muuta hän on tehnyt.
Yritin vain sanoa, että jotkut eivät edes yritä sopeutua porukkaan. Sitten itkevät kun ei tullut jatkopaikkaa. Ja kyllä, jos haluaa vakituisen työn niin pitää yrittää enemmän.
Tämä on loistava esimerkki aloituksesta, joka pohjaa niin voimakkaasti toiseen keskusteluun, että ilman että on tutustunut tuohon toiseen keskusteluun, aloituksen koko pointti tavallaan jää epäselväksi. Olen itse puhelias, mutta kun tämän aloituksen luin, vaikutti se minusta jotenkin hyökkäävältä ja tylyltä. En nähnyt syytä tällaiselle aloitukselle, koska en tiennyt siitä toisesta keskustelusta mitään.
Ketjun kuluessa ap kuitenkin mainitsi toisen keskustelun olemassaolon, ja sattumalta sen sitten löysinkin. Sen aiheena oli toistaiseksi täysin perustelematon oletus siitä, että sosiaaliset ja puheliaat ihmiset vihaavat hiljaisia ihmisiä. Kun luin sen ketjun, hoksasin että tämä aloitushan on yksi siihen ketjuun tullut vastaus ja siinä kontekstissa ja ketjussa täysin paikallaan! Sen jälkeen aloin nähdä uudessa valossa aloittajan kirjoitukset tässäkin ketjussa. Ap:n olisi mielestäni ehdottomasti kannattanut linkittää tuo toinen ketju tai edes kertoa tekstinsä perustuvan sen ketjun sisältöön. Sitten tämän avauksen pointti olisi ehkä avautunut paremmin niillekin, jotka eivät sitä toista ketjua ole lukeneet.
Kyseinen ketju on otsikoitu seuraavasti: "Miksi sosiaaliset ja puheliaat vihaavat hiljaisia?"
Koska en osaa kännykällä linkittää, käyn nostamassa ketjun nyt etusivulle kuitenkin. Jospa edes muutaman minuutin sitten pysyisi etusivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Miten tuo "vakkarius" tai määräaikaisuus pitäisi käytökseen vaikuttaa? Pitäisi yrittää enemmän, pitäisi mielistellä, jos ei vielä vakituinen? Kerron kuka ei ole tiimipelaaja. Sinä. Tiedostat, että toiselle työ (siis työ, ei mikään vapaa-ajan ystävyys/harrasteryhmä) olisi tärkeä ja omaa pikkumaisuuttasi yrität sen sabotoida. Annoit ymmärtää, että peruskohtelias on ja hoitaa työnsä. Ehkä olet oikeassa, ei sopiva teidän tiimiinne, jos tuollainen "seurallisuus" ja pikkusieluisuus on edellytyksenä.
Huoh. Olet ihan hakoteillä. En viitsi täällä yleisesti kertoa mitä kaikkea muuta hän on tehnyt.
Yritin vain sanoa, että jotkut eivät edes yritä sopeutua porukkaan. Sitten itkevät kun ei tullut jatkopaikkaa. Ja kyllä, jos haluaa vakituisen työn niin pitää yrittää enemmän.
No toki jos tämä on erikseen käyttäytymisessä näyttäytynyt, niin ei siinä mitään. Viestistäsi sain vain kuvan, että ainut mitä henkilö on tehnyt "väärin", on ettei halua ystävystyä läheisesti tai puhu kahvipöydässä. Kuitenkin vastaa ja nauraa mukana = reagoi juttuihin kohteliaasti. En tiedä, viittasitko työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin, mutta yh:lla voi olla vaikeaa tällaisiin osallistua. Ja jonkilaista kontaktia ilmeisesti ollut, kun perhetilanteensa tiedät. Sinusta ihmisenä tekstisi saattaa kertoa jokatapauksessa enemmän kuin ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Miten tuo "vakkarius" tai määräaikaisuus pitäisi käytökseen vaikuttaa? Pitäisi yrittää enemmän, pitäisi mielistellä, jos ei vielä vakituinen? Kerron kuka ei ole tiimipelaaja. Sinä. Tiedostat, että toiselle työ (siis työ, ei mikään vapaa-ajan ystävyys/harrasteryhmä) olisi tärkeä ja omaa pikkumaisuuttasi yrität sen sabotoida. Annoit ymmärtää, että peruskohtelias on ja hoitaa työnsä. Ehkä olet oikeassa, ei sopiva teidän tiimiinne, jos tuollainen "seurallisuus" ja pikkusieluisuus on edellytyksenä.
Huoh. Olet ihan hakoteillä. En viitsi täällä yleisesti kertoa mitä kaikkea muuta hän on tehnyt.
Yritin vain sanoa, että jotkut eivät edes yritä sopeutua porukkaan. Sitten itkevät kun ei tullut jatkopaikkaa. Ja kyllä, jos haluaa vakituisen työn niin pitää yrittää enemmän.
No toki jos tämä on erikseen käyttäytymisessä näyttäytynyt, niin ei siinä mitään. Viestistäsi sain vain kuvan, että ainut mitä henkilö on tehnyt "väärin", on ettei halua ystävystyä läheisesti tai puhu kahvipöydässä. Kuitenkin vastaa ja nauraa mukana = reagoi juttuihin kohteliaasti. En tiedä, viittasitko työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin, mutta yh:lla voi olla vaikeaa tällaisiin osallistua. Ja jonkilaista kontaktia ilmeisesti ollut, kun perhetilanteensa tiedät. Sinusta ihmisenä tekstisi saattaa kertoa jokatapauksessa enemmän kuin ymmärrät.
Sinä olet valitettavan aggressiivinen kaiken tuomitseva jankkaaja. Niinkuin moni täällä. Jos olet yksi "hiljaisista" niin ikävä jos edustat valtaväestöä heistä.
Onko se todellinen syy hiljaisuuteenne, ette vain pidä mistään ettekä kenestäkään? toivotte että muutkin olisivat hiljaa koska se on ainoa oikea tapa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?
Oon ehkä keskivertoa hiljaisempi, joka johtuu siitä kun koulussa kiusattiin. Alitajuisesti pelkään, että sanon jotain tyhmää ja mua aletaan nälviä. Tämä ei todellakaan näy missään kevyessä jutustelussa vieraiden ihmisten kanssa.
No minä en vastaa edes tervehdykseen, koska mua ei hevonh*lvettiäkään kiinnosta random ihmiset. Töissäkin on aina per*eestä olla kun kaikille pitäs olla sanomassa moi ja jauhaa jotain. T se joka ei ole sosiaalinen ja jolle riittää 6 ystävää ihmissuhteiksi.
Joo, alapeukuttakaa vaan. Mut mikä pakko mun on tervehtiä tai lässyttää ihmisten kanssa jos se ei vaan kiin-nos-ta?
Mulle ihmiset on tosi raskaita ja harvaan oikeasti luotan. Yleisesti en luota ihmisiin ollenkaan ja tällainen olen ollut pennusta saakka. Jos se ei miellytä voi painua muualle.Hmmm, onko joku sanonut, että on pakko? Vain, jos haluat, että sinua pidetään kohteliaana ja hyvin kasvatettuna. Ja ns. normaalina.
Olem kohtelias. Mut on kasvatettu hyvin. Tarvittaessa olen kohtelias, jos en tervehdi kaikkia randomeita, ei sen pitäisi olla maailman kauhein asia Mulla ei oo mitään syytä tutustua ihmisiin enempää, lapsesta asti olen kokenut että ihmiset tuottavat vain mielipahaa ja harmia, ja että todella harvaan voi luottaa. En pidä ihmisistä, totta, mutta asia voisi olla toisin jos ihmiset eivät lähtökohtaisesti olisi niin kus*päitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sosiaalinen, enkä ekstovertti, joten antakaa minun olla rauhassa. En halua tutustua ihmisiin. Mulle riittää se 6 henkilön ystäväporukka, en kaipaa enempää sosiaalisuutta. Se on oikeasti ahdistavaa ja kuluttavaa!
-elä ja anna toisten elää, eiks je?
Ei ekstrovertti näe muiden naamasta kuka haluaa ja kuka ei, että heille puhutaan. Mutta toisin kun introvertit hän haluaa tutustua ja pitää noin lähtökohtaisesti muista. Hänelle muut ovat kivoja kunnes toisin todistetaan. Eikä muiden kun itsensä kanssa tai 6 bestiksen kanssa oleminen ole ollenkaan ahdistavaa tai rasittavaa.
Jos tunnistaisin sinut ja kaltaisesi naamasta, en tietenkään puhuisi teille. Tiedän hyvin kuinka pidätte meitä muita rasittavina ja typerien juttujen kertojina. Me, jotka vähän niinkuin omalla ulospäinsuuntautuneella luonteellamme pilaamme päivänne tunneiksi ja joista joudutte palautumaan pitkään.
Anteeksi, jos kärsitte takiani. Jos tietäisin ketä olette huomioisin teidät ainostaan, jos jonkun ydinkatasrofin ilmoittamisella olisi kiire ja silloinkin ehkä vaan yhdellä lauseella sanoen asiani.
Mä ymmärrän ap:n pointin, vaikka asian olisi toki voinut ilmaista vähän vähemmän hyökkäävästi. Olen itse luonnostani noita hiljaisia tyyppejä, ja mulle tyhjä puhe on todellakin turhaa ja merkityksetöntä. Mä viihdyn myös hiljaisuudessa enkä koe sitä millään tavalla vaivaannuttavana. Olen kuitenkin ymmärtänyt näin aikuisiällä sen, että suurin osa ihmisistä ei ajattele samalla tavalla, vaan sosiaalinen normisto edellyttää jonkinlaista kiinnostuksen osoittamista lähinnä juuri puhumalla. Niinpä olen opetellut small talkin puhumisen, vaikka edelleen se tuntuu vähän vieraalta itselle. Siitä kuitenkin pääsee nopeasti yli, jos juttukaveriksi sattuu sellainen ihminen, jonka kanssa keskustelua voi lähteä syventämään. Mä kuitenkin haluan päästä kontaktiin ihmisten kanssa enkä voi odottaa, että muut ihmiset mukautuisivat mun "sääntöihin" (eli siihen, että hiljaisuuskin on täysin ok), kun edustan todennäköisesti vähemmistöä tässä asiassa. Opiskelen nykyään alalle, jolla puhuminen on kenties tärkein työkalu, eli melko kauas olen mukavuusalueeltani poistunut. Mun etuna on kuitenkin se, että ymmärrän omien kokemuksieni takia myös niitä hiljaisia tyyppejä enkä heti tulkitse heidän käytöstään vihamieliseksi. Ehkä tämän ominaisuuden takia pääsen nykyään helposti kontaktiin monenlaisten ihmisten kanssa, ja mulle tullaan juttelemaan asioista melko matalalla kynnyksellä. Ihan mukava asia, kun juuri tätä olen toivonutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Introvertille kanssakäyminen vieraan kanssa on hyvin usein epämiellyttävää.
Olen sellaisessa työssä, jossa joudun opettamaan uusia työntekijöitä tai yleensä uusia asioita.
On joskus todella vaikeaa tietää onko joku hiljainen ihminen ymmärtänyt opettamani tai selittämäni asian vai ei.
Jos vastauksena on ynähtelyä, muminaa, entiiä, juukai, hiljaisuutta.
Samoin kun tarkennan, että aina voit kysyä ja pyytää neuvoa, jos on epäselvää, niin sitten huomaankin, että ihminen ei ole saanut aikaiseksi kysyä ja tekee väärin tai vaikeammin kautta.
Ainakin tällaisessa työssä hiljaiset ovat joskus jopa stressaavia.
Kun joku sanoi, etteivät ne puheliaatkaan tule ulos omalta mukavuusalueeltaan tai ota huomioon hiljaisempia, niin minä ainakin joudun ponnistelemaan paljon enemmän hiljaisten kanssa kuin sellaisten jotaka selkeästi ilmaisevat ovatko, ymmärtäneet ja myös pystyvät tulemaan kysymään neuvoa.
Voi myös keskustella oppimisen eri vaihtoehdoista ja parannusehdotuksista heidän kanssaan.
Hiljaisen kanssa se ei onnistu ja on vain sitten luotettava, että opetustyyli tehoaa. Vaikka joku toinen konsti olisikin parempi, mutta kun ei voi tietää kun toinen ei ilmaise ulos mitään.
Joudun tarkentamaan ja huolehtimaan hiljaisia paljon enemmän kuin puhelinaita ja silti on joskus huono omatunto olenko kuitenkaan tehnyt tarpeeksi ja tajunnut heitä.
Sorry nyt vaan, mutta aina se ihmisen hiljaisuus ole ainakaan työelämässä helppo juttu myöskään sille puheliaalle.
Jos ei ole sille hiljaisellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, mutta en vain keksi sosiaalisissa tilanteissa yhtään mitään sanottavaa. Esim viimeksi kun olin harrastuksessa pukuhuineessa ja toiset puhui harrastuksesta, mieleni tyhjeni täysin ja katosin henkisesti paikalta. Keksin sanottavat vasta aina jälkeenpäin. Ja sitten harvoin kun jotain sanon, kuulostan poikkeuksetta oudolta, jota sitten häpeän pitkään. Joten näillä mennään.
Tuossa tilanteessa kannattaisi ehkä siirtyä kyselijän rooliin. Ihmiset lähes poikkeuksetta tykkäävät, kun joku on kiinnostunut heidän asioistaan/puheistaan. Kysele tarkennuksia, myötäile, "Juuu-juuu. Onko näin? Kyllä, kyllä. Kerro tarkemmin."
Ihmisillä on myös taipumus pitää ihmisistä jotka ovat hyviä kuuntelijoita, ts. eivät vain odota omaa puheenvuoroaan, vaan eläytyvät toisen kertomaan ja antavat aikaa puhua.
133, hyviä esimerkkejä.
Jos joku puhuu harrastuksesta voi vaikka kysyä oletko kauan harrastanut tätä.
Vaikka ei kiinnostaisikaan, näin tekee paremman vaikutuksen kuin täysi mykkyys tai itsellekin kiusallinen olo.
Joskus lyhytkin kommentti riittää, kun sitten tulee *kokemusta* niin pikkuhiljaa huomaa, ettei se niin kamalaa olekaan.
Itse ajattelen niin, että kyllähän minä ne omat asiani ja itseni jo tiedän, eihän se elämäntilanne ja tietämys koskaan lisääntyisi ja kehittyisi jos ei tutustuisi uusiin ihmisiin, asioihin ja mielipiteisiin?
Omat mielipiteeni tiedän, mutta on myös mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä ja näkökantoja asioista.
Eikö hiljaisella ole tähän tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hiljainen, mutta pystyn kyllä small talkiin ja pidän siitä. Outoja väitteitä.
Eivät ne ole mitään väitteitä, vaan meidän omia kokemuksia omasta elinpiiristämme.
Kuulostaa oudolta. Oletko ihan varma, ettei tuo ongelma johdu teidän omasta käytöksestä? Kun ei omalle kohdalle ole sattunut, aina saa jonkun vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Pelkäät vaan, että pomo huomaa sen tekevän työnsä sua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
133, hyviä esimerkkejä.
Jos joku puhuu harrastuksesta voi vaikka kysyä oletko kauan harrastanut tätä.
Vaikka ei kiinnostaisikaan, näin tekee paremman vaikutuksen kuin täysi mykkyys tai itsellekin kiusallinen olo.
Joskus lyhytkin kommentti riittää, kun sitten tulee *kokemusta* niin pikkuhiljaa huomaa, ettei se niin kamalaa olekaan.Itse ajattelen niin, että kyllähän minä ne omat asiani ja itseni jo tiedän, eihän se elämäntilanne ja tietämys koskaan lisääntyisi ja kehittyisi jos ei tutustuisi uusiin ihmisiin, asioihin ja mielipiteisiin?
Omat mielipiteeni tiedän, mutta on myös mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä ja näkökantoja asioista.
Eikö hiljaisella ole tähän tarvetta?
Hiljainen toteuttaa tätä itselleen luontaisella tavalla: kuuntelemalla muita. Joskus joku tarkentava kysymys sinne tänne.
Tuo on maailman tylsintä, kun oletetaan, etteä jos jotain ei näy ulospäin, ei sitä ole olemassa. Ei maailma ole niin ilmeinen. Viittaan oletukseen, että koska hiljaiset eivät jatkuvasti tuo ajatuksiaan julki, niitä ei kertakaikkiaan olisi. Tai kiinnostusta mihinkään. Toisaalta nykymaailmassahan sinulla ei ole elämää, jos sitä ei ole someen dokumentoitu. Onko ihmisten mielikuvitus kokenut surkastumisen? Jos sitä ei tuoda pureksittuna nenän eteen, sitä ei voi olla.
Onhan ne kaikki mahdollisuus tutustua ja ylipäänsä viettää aikaa mukavasti muiden kanssa ketä nyt paikalle kulloinkin sattuu. Etkö voi jutella ihmisten kanssa ihan samanlaisia asioita, olivat he tuttuja tai ei? Ihan kevyttä rupattelua kaikesta yleisestä? Mua ei oikeasti kiinnosta yhtään tapaanko tuota ihmistä vielä joskus tai en, kunhan nyt on kiva joku sanavaihtaa niiden ihmisten kanssa, ketä sattuu olemaan paikalla.