Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan totta.

Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.

Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?

Sehän on monesti *turhaa puhetta*.

Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?

Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.

Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.

Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.

Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.

Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.

Niin tekevät ne puheliaatkin.

Ja sitä puheliaan mukavuusaluetta voi yrittää ylittää myös siihen suuntaan, että opettelee kestämään hiljaisuutta. Ettei ajatella niin päin, että puheliaitten käsitys kommunikaation määrästä on se normaali, ja "viallisten" hiljaisten tulee pyrkiä kohti sitä.

Ihan tiedoksi, huumori, kehuminen ja kannustaminen eivät ole introvertinkaan mielestä turhaa puhetta. Ei myöskään vakava keskustelu. Ja empatiassa tarvitaan myös kuuntelutaitoa, ei pelkkää puhetaitoa. Siinä hiljainen saattaa olla varsin hyvä.

En ajattele, että oma käsitykseni ja tapani olisi jotenkin ainoa oikea.

Kyse on siitä, että kun tapaa vieraan ihmisen, EI VOI TIETÄÄ, ONKO HÄN HILJAINEN LUONNOSTAAN VAI SIKSI, ETTÄ EI PIDÄ SINUSTA:

Enemmistö ihmisistä kumminkin jutustelee. Tämä on aika arkinen fakta. Jotkut enemmän kuin toiset, mutta edes jossakin määrin jutustelee.

Jos sitten ihminen, jota lähestyt, lähinnä vain murahtelee, niin kyllä, se tulkinta on, että "muutoin sosiaalinen ihminen, ei tykkää minusta ja/tai tästä kontaktista".

ap

Ei kiinnosta. 11 v työelämää takana ja koskaan en aloita keskustelua kollegoiden kanssa. Vastaan jos multa jotain kysyvät mutta siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä AP höpötät. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista velvollisuutta sosalisoida yhtään sen enempää kuin itse katson tarpeelliseksi. Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jos joku ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa. Hieman oudolta kuulostaa tämä julistus, että pitäisi taipua elämään enemmistön tapojen mukaan, jos se ei itsestä tunnu oikealta, omalta ja hyvältä.

Kannattaa opetella lukemaan. Mitäpä sanoinkaan toisessa kappaleessa?

"Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun"."

Paino sanalla JOS.

Jos haluat siis ilmaista, että painu vitt..n, niin asiahan on ok. Ole ihmeessä mykkänä, se on sitten juuri siihen tilanteeseen sopiva käyttäytymistapa.

Kunhan ymmärrät, että jos et puhu, sen viestin sä todellakin siis lähetät.

ps. aivan jokainen meistä joutuu sopeuttamaan käytöstään vallitseviin käytöstapoihin, lakeihin ja sosiaalisiin tilanteisiin. KUKAAN ei voi olla miten huvittaa. Kestä se.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole introverttinä mitään ongelmaa osallistua keskusteluun, jos puhutaan "jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta". Näistä virallisista asioista minulla on yleensä valistunut mielipide ja yleensä joudun/pääsen oikomaan vähemmän sivistyneiden mänttien mutu-kommentteja.

Jos keskustelu liikkuu tasolla temptation island tai koirani on niin vekkuli, poistun henkisesti takavasemmalle ja suunnittelen mieluummin seuraavan päivän kauppalistaa. Olen jo sen verran maailmaa nähnyt että ei kiinnosta yhtään jos vaikutan ihmiseltä, joka ei jaksa kiinnostua tyhjän puhumisesta.

Luulisi noin sivistyneen kykenevän löytämään vekkulista koirasta vaikka mitä näkökulmia. Koirista on niin moneen, yksilön hyödyistä yhteisön hyötyihin. Temptation Islandkin voi olla psykologiselta  tai medianäkökulman kannalta kiintoisa. Nyt vaikuttaa hieman siltä, ettet olekaan ihan niin omnipotentti kuin annat ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

No aika harva hiljainen on sellainen, ettei vastaa edes tervehdyksiin tai kysymyksiin. Niihinhän nimenomaan on helppo vastata. 

Niinhän sitä luulisi, mutta ei.

ap

Mikseipä autistinen introvertti hiljainen mutta sosiaalinen haluaisi kuulla mielipidettäsi jänisloiskantojen muutoksista,  mutta hän arvaa ettet tiedä etkä välitäkään tietää joten antaa olla.  Tällaiset oikeat mutta neutrit kohtaamiset ovat smaltalkkaajalle   kauhistus, hän ajattelee että sellaisia puhutaan korkeintaan  jos ollaan läheisiä ystäviä. Jos osataan.

Jaa, minulla on kyllä oikein hyvä koulutus ja yleissivistys. Mutta se autistinen introverttihän LUULEE, että koska normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyen ensin pyrin tutustumaan häneen ja hänen mielenkiinnon kohteisiinsa, en "tiedä enkä välitäkään tietää".

Hän ei voi oikeasti tietää kenenkään kapasiteetista, koska ei halua ottaa selvää. 

ap

Mua ahdistaa ihmiset, jotka ei kestä hiljaisuutta lainkaan vaan haluavat täyttää kaikki "tyhjät hetket" jonninjoutavalla löpinällä. Siis nämä jotka puhuvat kaikki ajatuksensa ääneen "taidankin mennä töiden jälkeen tänään siihen lähi k-kauppaan, yleensä käyn siellä S-marketissa, ei minulla kummempaa ostettavaa ole, leipää ja jotain iltapalaa, no, uuden tiskirätin ostan kyllä, entinen onkin jo kulunut, huomasin jo viikko ei kun kaksi viikkoa sitten..." Haluaisin kirkua ja haluaisin paeta.

Sen sijaan jaksan kyllä kuunnella ihan hyvin lyhyet tapahtumakuvaukset, vaikkei niissä mitään olisi tapahtunutkaan, esim. auton ikkunasta nähty kauris pellolla tai naakkaparven kisailu tai sen lapsenlapsen edesottamus. Kertojan innostus ratkaisee, tasaista tajunnanvirtaa en vaan kestä. Toivon toki, ettei aihe tai siis kertomus jatku ja jatku aina vaan. Lyhyt ja ytimekäs, se ois paras. Jos pidän kertojasta, esitän lisäkysymyksiä, mutta jos en pidä tai pelkään, että seuraavaksi hän puhuu puoli tuntia, niin jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?

Oon ehkä keskivertoa hiljaisempi, joka johtuu siitä kun koulussa kiusattiin. Alitajuisesti pelkään, että sanon jotain tyhmää ja mua aletaan nälviä. Tämä ei todellakaan näy missään kevyessä jutustelussa vieraiden ihmisten kanssa.

Ns. hiljaisia on moneen junaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan totta.

Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.

Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?

Sehän on monesti *turhaa puhetta*.

Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?

Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.

Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.

Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.

Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.

Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.

Niin tekevät ne puheliaatkin.

Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.

Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.

Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.

No mitäs jos ei ole kiinnostusta juuri mihinkään ja siksi on hiljaa? Vai pitäisikö sanoa mitä ajattelee, kuten minä yleensä, "Miten te jaksatte olla noin innoissanne jostain auringonpaisteesta, en tajua."

"Eikö kaikki olekin aika turhaa paskaa?"

"Puhuttaisiko välillä kauheimmista murhista mitä tiedätte?"

Haha. Tavallaan samaistun. Mutta jos ei kiinnosta olla vuorovaikutuksessa, niin ei tietenkään ole pakko, kunhan ymmärtää ja hyväksyy sitten sen, että ne muut eivät ole kiinnostuneita sinusta etkä varmastikaan pääse keskustelemaan kamalimmista murhista jos et ensin päivittele säätiloja.

Minä olen hiljainen introvertti, mutta hiljaisuuteni johtuu ujoudesta. Tulen kuitenkin paljon paremmin toimeen niiden "joutavia höpöttävien" ekstroverttien kanssa, sillä he saavat löpinöillään oloni tuntemaan hyväksytyksi ja uskallan sitten itsekin avata suutani. Muiden hiljaisten seura on vaivaannuttavaa, valitettavasti. Vaikka kyllä sitä välillä kaipaisi introverttiystäviä, joiden seura ei olisi niin kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihmiset, jotka ei kestä hiljaisuutta lainkaan vaan haluavat täyttää kaikki "tyhjät hetket" jonninjoutavalla löpinällä. Siis nämä jotka puhuvat kaikki ajatuksensa ääneen "taidankin mennä töiden jälkeen tänään siihen lähi k-kauppaan, yleensä käyn siellä S-marketissa, ei minulla kummempaa ostettavaa ole, leipää ja jotain iltapalaa, no, uuden tiskirätin ostan kyllä, entinen onkin jo kulunut, huomasin jo viikko ei kun kaksi viikkoa sitten..." Haluaisin kirkua ja haluaisin paeta.

Sen sijaan jaksan kyllä kuunnella ihan hyvin lyhyet tapahtumakuvaukset, vaikkei niissä mitään olisi tapahtunutkaan, esim. auton ikkunasta nähty kauris pellolla tai naakkaparven kisailu tai sen lapsenlapsen edesottamus. Kertojan innostus ratkaisee, tasaista tajunnanvirtaa en vaan kestä. Toivon toki, ettei aihe tai siis kertomus jatku ja jatku aina vaan. Lyhyt ja ytimekäs, se ois paras. Jos pidän kertojasta, esitän lisäkysymyksiä, mutta jos en pidä tai pelkään, että seuraavaksi hän puhuu puoli tuntia, niin jätän väliin.

Jep, en minäkään nyt tuollaista jaksaisi, onneksi en tunne ketään noin kovaa puhemyllyä.

Ja silloin, kun ei kerran toisesta tykkää (koska papupata), niin tokihan se on sitten sen "painu vi..uun" -viestin sauma, tietysti vähän vähemmän tylysti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?

.

Meinaatko itse, että vastaa? Voin kertoa sinulle, että ei vastaa tervehdyksiin. Ei aina edes suoriin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan totta.

Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.

Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?

Sehän on monesti *turhaa puhetta*.

Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?

Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.

Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.

Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.

Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.

Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.

Niin tekevät ne puheliaatkin.

Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.

Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.

Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.

No mitäs jos ei ole kiinnostusta juuri mihinkään ja siksi on hiljaa? Vai pitäisikö sanoa mitä ajattelee, kuten minä yleensä, "Miten te jaksatte olla noin innoissanne jostain auringonpaisteesta, en tajua."

"Eikö kaikki olekin aika turhaa paskaa?"

"Puhuttaisiko välillä kauheimmista murhista mitä tiedätte?"

Haha. Tavallaan samaistun. Mutta jos ei kiinnosta olla vuorovaikutuksessa, niin ei tietenkään ole pakko, kunhan ymmärtää ja hyväksyy sitten sen, että ne muut eivät ole kiinnostuneita sinusta etkä varmastikaan pääse keskustelemaan kamalimmista murhista jos et ensin päivittele säätiloja.

Minä olen hiljainen introvertti, mutta hiljaisuuteni johtuu ujoudesta. Tulen kuitenkin paljon paremmin toimeen niiden "joutavia höpöttävien" ekstroverttien kanssa, sillä he saavat löpinöillään oloni tuntemaan hyväksytyksi ja uskallan sitten itsekin avata suutani. Muiden hiljaisten seura on vaivaannuttavaa, valitettavasti. Vaikka kyllä sitä välillä kaipaisi introverttiystäviä, joiden seura ei olisi niin kuluttavaa.

Kiva, että joku sentään ymmärsi, mitä sanoin.

Voi aivan hyvin olla syrjäänvetäytyvä ja haistattaa henkisesti pitkät toisille. Oma valinta. Kunhan tajuaa, että juuri sen viestin lähettää, jos ei puhu eikä pihahda.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että aika usein sosiaalisia ja puheliaita ihmisiä ylenkatsotaan hiljaisten taholta. Itse olen vieraampien ihmsten kanssa aika hiljainen mutta silti sosiaalinen. Sosiaalisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi olla suuna päänä höpöttämässä mitä tahansa täyttääkseen hiljaisuuden. Sosiaalisuus on ennen kaikkea muiden ihmisten ja tilanteen huomioimista. Vaikka on ujo tai hiljainen niin peruskäytöstapoja on esim. tervehtiä ja tilaisuuden tullen vaihtaa muutama sana (=osoittaa olevansa kiinnostunut ympärillä olevista ihmisistä.) Itse olen aika kova sosiaalisten tilanteiden jännittäjä mutta olen tehnyt sen eteen töitä.  Jos olen ollut vaikka kysellyt hiljaisemmalta seurassa olevalta jotakin niin tämä on voinut mulkaista ja vastata yksisanaisesti jotakin takaisin.  Sitten perästä päin voin kuulla miten en vain voi ymmärtää, koska en ole itse hiljainen ihminen.  Ööh, kyllä olen hiljainen mutta hiljainen ihminen ei ole yhtä kuin muiden seurassa olevien huomioimattomuus. 

Tähän lisäyksenä, että miehen kaverin vaimo on todella hiljainen. Olen aina ajatellut, että hän vain on ujo ja hiljainen. Hyväksynyt siis sen ettei hän ole vuosien mittaan kertaakaan kysellyt minulta mitään tai ylipäätään muutenkaan hirveästi ottanut kontaktia, vaikka he ovat olleet meillä kylässä. Olen kuitenkin kysellyt häntä tapaamisiin mukaan ja hän on aina tullut. Kerran kuitenkin tavattiin niin, että joukossa oli muita ihmisiä mukana, ei siis mitään hänen läheisiään mutta tuttuja. Olin todella yllättynyt, kun hän aloitti näiden kanssa keksusteluja ja vaikutti sosiaaliselta. Silloin itselleni tuli todella typerä olo, kun tajusin ettei hän oikeasti olekaan hiljainen, vaan valikoivasti hiljainen.  Ei selkeästikään pitänyt minusta tai seurastani ja tuntui typerältä, että olin aina häntä kysellyt mukaan ja hän oli kuitenkin tullut. 

Kyse ei myöskään siitä, että olisin ollut jotenkin dominoiva keskustelussa mutta hän ei ikinä ottanut mitään kontaktia, kaikki keskustelun avaukset tapahtuivat omalta taholtani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä AP höpötät. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista velvollisuutta sosalisoida yhtään sen enempää kuin itse katson tarpeelliseksi. Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jos joku ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa. Hieman oudolta kuulostaa tämä julistus, että pitäisi taipua elämään enemmistön tapojen mukaan, jos se ei itsestä tunnu oikealta, omalta ja hyvältä.

Kannattaa opetella lukemaan. Mitäpä sanoinkaan toisessa kappaleessa?

"Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun"."

Paino sanalla JOS.

Jos haluat siis ilmaista, että painu vitt..n, niin asiahan on ok. Ole ihmeessä mykkänä, se on sitten juuri siihen tilanteeseen sopiva käyttäytymistapa.

Kunhan ymmärrät, että jos et puhu, sen viestin sä todellakin siis lähetät.

ps. aivan jokainen meistä joutuu sopeuttamaan käytöstään vallitseviin käytöstapoihin, lakeihin ja sosiaalisiin tilanteisiin. KUKAAN ei voi olla miten huvittaa. Kestä se.

ap

Kannattaa opetella edes hieman käytöstapoja, niin pointti voi mennä paremmin perille. Osaan kyllä kiitos vaan neuvosta lukea ihan kohtuullisesti ainakin.

Onko käytöksesi yhtä hyökkäävää ja agressiivista myös livetilanteissa? En nimittäin ihmettele, jos saat useinkin tuollaisen "painu vitt..n" mielikuvan yrittäessäsi sosialisoida vähän sivistyneemmin käyttäytyvien kanssa, koska se voi olla juuri se oikea mielikuva tilanteesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

Jaa onko sinulla jotain Lappia vastaan? Kuvittelet ilmeisesti ettei täällä asu kuin jurpoja erakkoja erämaamökissä. Taidat olla juuri sellainen rasittava hölösuu, mikä päästelee suustaan mitä sattuu.

Juu ei ole. Asumisväljyydestä ja etäisyyksistä muihin oli nyt puhe. Onko sulla vähän nyt sanoisinko piikki persauksissa, kun aktiivisesti ymmärrät väärin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?

Oon ehkä keskivertoa hiljaisempi, joka johtuu siitä kun koulussa kiusattiin. Alitajuisesti pelkään, että sanon jotain tyhmää ja mua aletaan nälviä. Tämä ei todellakaan näy missään kevyessä jutustelussa vieraiden ihmisten kanssa.

No minä en vastaa edes tervehdykseen, koska mua ei hevonh*lvettiäkään kiinnosta random ihmiset. Töissäkin on aina per*eestä olla kun kaikille pitäs olla sanomassa moi ja jauhaa jotain. T se joka ei ole sosiaalinen ja jolle riittää 6 ystävää ihmissuhteiksi.

Myös sellainen voi vältellä puhumista jolla ei ole aspergeria, kuten yksi työkaverini.

Seuran tuputtaminen joka tilanteessa on huonoa käytöstä, olipa syy tylyydelle mikä tahansa.

Jos työkaveri ei halua jutella, sitten ei jutella.

Ei tulisi mieleenkään mennä selän taakse höpöttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä AP höpötät. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista velvollisuutta sosalisoida yhtään sen enempää kuin itse katson tarpeelliseksi. Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jos joku ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa. Hieman oudolta kuulostaa tämä julistus, että pitäisi taipua elämään enemmistön tapojen mukaan, jos se ei itsestä tunnu oikealta, omalta ja hyvältä.

Kannattaa opetella lukemaan. Mitäpä sanoinkaan toisessa kappaleessa?

"Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun"."

Paino sanalla JOS.

Jos haluat siis ilmaista, että painu vitt..n, niin asiahan on ok. Ole ihmeessä mykkänä, se on sitten juuri siihen tilanteeseen sopiva käyttäytymistapa.

Kunhan ymmärrät, että jos et puhu, sen viestin sä todellakin siis lähetät.

ps. aivan jokainen meistä joutuu sopeuttamaan käytöstään vallitseviin käytöstapoihin, lakeihin ja sosiaalisiin tilanteisiin. KUKAAN ei voi olla miten huvittaa. Kestä se.

ap

Kannattaa opetella edes hieman käytöstapoja, niin pointti voi mennä paremmin perille. Osaan kyllä kiitos vaan neuvosta lukea ihan kohtuullisesti ainakin.

Onko käytöksesi yhtä hyökkäävää ja agressiivista myös livetilanteissa? En nimittäin ihmettele, jos saat useinkin tuollaisen "painu vitt..n" mielikuvan yrittäessäsi sosialisoida vähän sivistyneemmin käyttäytyvien kanssa, koska se voi olla juuri se oikea mielikuva tilanteesta :)

Niin, sinä itse valitsit tyylilajin. "Mitä ihmettä AP höpötät"

No ei, en "höpöttänyt" sitä, mitä väitit.

Joten uudelleen: kannattaa opetella lukemaan, ja varsinkin ymmärtämään lukemaansa, niin ei turhaan vedä tuollaisia kilareita.

Hyvää illanjatkoa vaan, ehkä sun on hyvä nyt väistyä tästä ketjusta, jos noin ärsyttää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Myös sellainen voi vältellä puhumista jolla ei ole aspergeria, kuten yksi työkaverini.

Seuran tuputtaminen joka tilanteessa on huonoa käytöstä, olipa syy tylyydelle mikä tahansa.

Jos työkaveri ei halua jutella, sitten ei jutella.

Ei tulisi mieleenkään mennä selän taakse höpöttämään.

Eipä niin.

Pointti oli, että se normineurologinen ihminen toimii tyhmästi vähän muista syistä kuin synnynnäisen neurologisen erilaisuuden ihminen. Jälkimmäisellä on puutteita tilanteiden analysoinnissa, ensimmäinen ehkä vaan ei piittaa käytöstavoista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.

Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.

Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.

Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.

Onko sinullakin asperger?

ap

Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?

.

Meinaatko itse, että vastaa? Voin kertoa sinulle, että ei vastaa tervehdyksiin. Ei aina edes suoriin kysymyksiin.

Kyllä täyspäinen ihminen, jolla on normaalit käytöstavat, vastaa tervehdyksiin, vaikka olisi hiljainenkin. Tuon ihmisen ongelma on jokin muu kuin introverttiys/hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Aivan totta.

Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.

Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?

Sehän on monesti *turhaa puhetta*.

Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?

Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.

Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.

Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.

Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.

Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.

Niin tekevät ne puheliaatkin.

No tämän perusteella en sitten olekaan hiljainen, vaikka niin luulin. Huumoria kyllä tajuan ja saan suustani sanottua enemmän kuin "niinvissiin". Silti en ole jatkuvasti äänessä enkä janoa jatkuvaa huomiota, moni on sanonut minua hiljaiseksi koska kuuntelen ensin, enkä puhu päälle. Ärsyttää nämä päällepuhujat jotka ovat aina äänessä. Myös ajattelen tarkasti mitä suustani päästän, eli suodatan puhettani etten kaikkia ajatuksiani paljasta (varsinkaan negatiiviset).