Lue keskustelun säännöt.
Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?
12.08.2018 |
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Kommentit (137)
Mua taas ärsyttää turhan päiväinen höpötys. Eikö voi olla hiljaa, jos ei ole "mitään järkevää" sanottavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ainakin huomannut, että on sama vaikka en sosiaalisissa tilanteissa puhu mitään, koska ketään ei selvästikään kiinnosta mitä minulla on sanottavana. Esim. töissä kahvitauolla jos satun sanomaan jotain, niin muut mulkaisevat minua selvästi sellaisilla ilmeillä, jotka viestivät että "Pidä sinä se turpasi kiinni" tai "Ketään ei kiinnosta mitä sinulla on sanottavana". Koska ketään ei koskaan tunnu kiinnostavan mitä minulla on sanottavana, niin olen sitten hiljaa ja puhun vain kun on aivan pakko koska ketään ei kiinnosta mitä minulla on sanottavana eikä minua kiinnosta puhua tuntemilleni ihmisille varsinkin kun he selvästi vihaavat minua.
Ei minulla ole introverttinä mitään ongelmaa osallistua keskusteluun, jos puhutaan "jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta". Näistä virallisista asioista minulla on yleensä valistunut mielipide ja yleensä joudun/pääsen oikomaan vähemmän sivistyneiden mänttien mutu-kommentteja.
Jos keskustelu liikkuu tasolla temptation island tai koirani on niin vekkuli, poistun henkisesti takavasemmalle ja suunnittelen mieluummin seuraavan päivän kauppalistaa. Olen jo sen verran maailmaa nähnyt että ei kiinnosta yhtään jos vaikutan ihmiseltä, joka ei jaksa kiinnostua tyhjän puhumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Ei ole, enkä niin väittänytkään.
Mutta osalla hiljaisista on todellakin sama käsitys sosiaalisista tilanteista kuin asseilla. Että puhe on tarpeen vain, jos se on "merkityksellistä", muuten se on "turhaa".
Mikä ei pidä paikkaansa.
Joo, olet toki oikeassa siinä, että osa haluaisi jutella, muttei keksi sanottavaa tai kokee tilanteen ahdistavaksi. Nyt oli puhe enemmän noista "militanteista introverteistä", jotka tuolla toisessa ketjussa pitivät puhumista itsekorostuksena ja tyhjänpäiväisenä.
ap
Seurustelisin paljon mieluummin asse-poikasi kanssa kuin puhuisin säästä sinun (tai kenenkään muun) kanssa.
Minusta sellainen jonninjoutava höpinä on vain rasittavaa, ja antaa vähän lahjattoman kuvan ihmisestä jos ei sosiaalisessa tilanteessa oikeasti ole mitään muuta sanottavaa kuin itsestäänselvyydet.
Ilmeisesti sulla ei ole tarjota edes niitä itsestäänselvyyksiä. Kuulostat pitävän aika suuria luuloja itsestäsi! Ehkä sit oot joku luovan alan tekijä, keksijä tai suurtuloksia tekevä tutkija. Suurin osa ihmisistä nyt vaan kierrättää enemmän tai muka-vähemmän kuluneita ajatuksia suurimman osan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
Jaa onko sinulla jotain Lappia vastaan? Kuvittelet ilmeisesti ettei täällä asu kuin jurpoja erakkoja erämaamökissä. Taidat olla juuri sellainen rasittava hölösuu, mikä päästelee suustaan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan voi sietää mitään turhaa höpöttelyä, sori siitä.
Jimppapaikalla tehtiin kaikessa rauhassa toistoja, viereen ilmestyi toiseen laitteeseen ilmeisseti nainen kun katsottiin sinnepäin toiston jälkeen. Pari toistoa tehtiin vielä sen jälkeen.
Poistuesssa paikalleen jäänyt naikkonen väänsi aivotoiminnan äärimmilleen, "minä ole kyllä varattu" (!!).
Joilllekkin syntyy pienestä hiljaisuudesta painostava ja ahdistava tilanne. Jotkut sitten reagoivat kun tilanne meni jo. Mutta onko edes tarvetta reagoida (ellei ryhdu toinen tahallisesti häiriköimään)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt ajattelemasta kuin ap:n poika, eli höpötän nykyään hiljaisuuden rikkomiseksi ja yritän olla helposti lähestyttävä esim työpäivän aikana. Eikä mitä, nämä ottavat puheet tosissaan, eivät osallistu keskusteluun tai leikinlaskuun mitenkään, juoruilevat vain höpöpuheitani pöyristyneenä. Ei voi suomalaista miellyttää tai lähestyä millään heitä tyydyttävällä tavalla, ainakaan jos heillä on ikää yli 30 vuotta.
Kuulostaapa ikävältä, suorastaan työpaikkakiusaamiselta.
ap
näin minäkin olen sen tulkinnut.
Sosiaalisessa tilanteessa käydyn keskustelun tarkoitus on osoittaa vastapuolelle ettei ole mielisairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.
Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
No mitäs jos ei ole kiinnostusta juuri mihinkään ja siksi on hiljaa? Vai pitäisikö sanoa mitä ajattelee, kuten minä yleensä, "Miten te jaksatte olla noin innoissanne jostain auringonpaisteesta, en tajua."
"Eikö kaikki olekin aika turhaa paskaa?"
"Puhuttaisiko välillä kauheimmista murhista mitä tiedätte?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hiljainen introvertti, mutta pystyn kääntämään puheliaamman puolen esiin tarvittaessa esim työ-ja edustustilanteissa. Tämä on kuitenkin rasittavaa ja ei kiinnosta lätistä tyhjää esim vapaa-ajalla. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa pitää suutaan kiinni ja pakottaa toiset kuuntelemaan yhdentekevää diibadaabaa.
Minä en ole sosiaalinen, enkä ekstovertti, joten antakaa minun olla rauhassa. En halua tutustua ihmisiin. Mulle riittää se 6 henkilön ystäväporukka, en kaipaa enempää sosiaalisuutta. Se on oikeasti ahdistavaa ja kuluttavaa!
-elä ja anna toisten elää, eiks je?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?
Oon ehkä keskivertoa hiljaisempi, joka johtuu siitä kun koulussa kiusattiin. Alitajuisesti pelkään, että sanon jotain tyhmää ja mua aletaan nälviä. Tämä ei todellakaan näy missään kevyessä jutustelussa vieraiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
No aika harva hiljainen on sellainen, ettei vastaa edes tervehdyksiin tai kysymyksiin. Niihinhän nimenomaan on helppo vastata.
Niinhän sitä luulisi, mutta ei.
ap
Mikseipä autistinen introvertti hiljainen mutta sosiaalinen haluaisi kuulla mielipidettäsi jänisloiskantojen muutoksista, mutta hän arvaa ettet tiedä etkä välitäkään tietää joten antaa olla. Tällaiset oikeat mutta neutrit kohtaamiset ovat smaltalkkaajalle kauhistus, hän ajattelee että sellaisia puhutaan korkeintaan jos ollaan läheisiä ystäviä. Jos osataan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.
Ja sitä puheliaan mukavuusaluetta voi yrittää ylittää myös siihen suuntaan, että opettelee kestämään hiljaisuutta. Ettei ajatella niin päin, että puheliaitten käsitys kommunikaation määrästä on se normaali, ja "viallisten" hiljaisten tulee pyrkiä kohti sitä.
Ihan tiedoksi, huumori, kehuminen ja kannustaminen eivät ole introvertinkaan mielestä turhaa puhetta. Ei myöskään vakava keskustelu. Ja empatiassa tarvitaan myös kuuntelutaitoa, ei pelkkää puhetaitoa. Siinä hiljainen saattaa olla varsin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
Jep!
Kun sanoit olevasi introvertti, niin aloin miettiä, että taidan itsekin olla ainakin sinnepäin kallellaan. Olen puhelias, mutta en jaksa kovin PITKÄÄN seurassa oloa, se syö voimia.
Mutta tosiaan: kontaktin ottamisen vuoksi on vaan oltava edes jossakin määrin valmis mukautumaan yleiseen ilmapiiriin.
Oikein hyvän ystävän (joka on samanlainen) kanssa voi olla hiljaakin.
ap
Mitä ihmettä AP höpötät. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista velvollisuutta sosalisoida yhtään sen enempää kuin itse katson tarpeelliseksi. Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jos joku ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa. Hieman oudolta kuulostaa tämä julistus, että pitäisi taipua elämään enemmistön tapojen mukaan, jos se ei itsestä tunnu oikealta, omalta ja hyvältä.
Tuntuu, että aika usein sosiaalisia ja puheliaita ihmisiä ylenkatsotaan hiljaisten taholta. Itse olen vieraampien ihmsten kanssa aika hiljainen mutta silti sosiaalinen. Sosiaalisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi olla suuna päänä höpöttämässä mitä tahansa täyttääkseen hiljaisuuden. Sosiaalisuus on ennen kaikkea muiden ihmisten ja tilanteen huomioimista. Vaikka on ujo tai hiljainen niin peruskäytöstapoja on esim. tervehtiä ja tilaisuuden tullen vaihtaa muutama sana (=osoittaa olevansa kiinnostunut ympärillä olevista ihmisistä.) Itse olen aika kova sosiaalisten tilanteiden jännittäjä mutta olen tehnyt sen eteen töitä. Jos olen ollut vaikka kysellyt hiljaisemmalta seurassa olevalta jotakin niin tämä on voinut mulkaista ja vastata yksisanaisesti jotakin takaisin. Sitten perästä päin voin kuulla miten en vain voi ymmärtää, koska en ole itse hiljainen ihminen. Ööh, kyllä olen hiljainen mutta hiljainen ihminen ei ole yhtä kuin muiden seurassa olevien huomioimattomuus.
Jep, ymmärsin kyllä, että luulet noin. Mitäpä jos vihdoinkin lukisit aloitukseni?
ap