Lue keskustelun säännöt.
Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?
12.08.2018 |
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Kommentit (137)
Olen hiljainen, mutta pystyn kyllä small talkiin ja pidän siitä. Outoja väitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä AP höpötät. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista velvollisuutta sosalisoida yhtään sen enempää kuin itse katson tarpeelliseksi. Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jos joku ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa. Hieman oudolta kuulostaa tämä julistus, että pitäisi taipua elämään enemmistön tapojen mukaan, jos se ei itsestä tunnu oikealta, omalta ja hyvältä.
Kannattaa opetella lukemaan. Mitäpä sanoinkaan toisessa kappaleessa?
"Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun"."
Paino sanalla JOS.
Jos haluat siis ilmaista, että painu vitt..n, niin asiahan on ok. Ole ihmeessä mykkänä, se on sitten juuri siihen tilanteeseen sopiva käyttäytymistapa.
Kunhan ymmärrät, että jos et puhu, sen viestin sä todellakin siis lähetät.
ps. aivan jokainen meistä joutuu sopeuttamaan käytöstään vallitseviin käytöstapoihin, lakeihin ja sosiaalisiin tilanteisiin. KUKAAN ei voi olla miten huvittaa. Kestä se.
ap
Kannattaa opetella edes hieman käytöstapoja, niin pointti voi mennä paremmin perille. Osaan kyllä kiitos vaan neuvosta lukea ihan kohtuullisesti ainakin.
Onko käytöksesi yhtä hyökkäävää ja agressiivista myös livetilanteissa? En nimittäin ihmettele, jos saat useinkin tuollaisen "painu vitt..n" mielikuvan yrittäessäsi sosialisoida vähän sivistyneemmin käyttäytyvien kanssa, koska se voi olla juuri se oikea mielikuva tilanteesta :)
Niin, sinä itse valitsit tyylilajin. "Mitä ihmettä AP höpötät"
No ei, en "höpöttänyt" sitä, mitä väitit.
Joten uudelleen: kannattaa opetella lukemaan, ja varsinkin ymmärtämään lukemaansa, niin ei turhaan vedä tuollaisia kilareita.
Hyvää illanjatkoa vaan, ehkä sun on hyvä nyt väistyä tästä ketjusta, jos noin ärsyttää.
ap
Ihan hyvätahtoisesti ja rauhallisesti ihmettelin tätä sinun julistustasi täällä, että miten jonku tulisi käyttäytyä, jotta sinä et vetäisi asiasta tietynlaisia johtopäätöksiä :) Koska meitä on moneksi tässä yhteiskunnassa. Jokaiselle varmasti löytyy paikkansa. Pitäisköhän sun vaan opetella hyväksymään myös erilaisia ihmisiä ja olla loukkaantumatta aina, jos joku ei jaksa kuunnella sun juttujasi?
Et sinä mitään "hyväntahtoisesti ja rauhallisesti" ihmetellyt. Sanoit ilkeästi minun höpöttävän, vaikka et selvästi ollut itse kunnolla edes lukenut aloitusta.
Kertoo sinusta aika lailla, jos omasta mielestäsi ihan joviaalisti kysyt lisätietoja sanomalla, että toinen "höpöttää".
Minua ei pätkääkään häiritse se, jos joku haluaa murahdella. Saa murahdella, ketään ei voi pakottaa olemaan kontaktissa muiden kanssa.
Mutta sen murahtelijan ei sitten kannata ihmetellä, miksi kontakti loppuu siihen.
Minä en loukkaannu kenenkään hiljaisuudesta, mutta en myöskään yritä väkisin olla sellaisen kanssa tekemisissä.
ap
Jos koet "höpöttävän" sanana jotenkin loukkaavana, niin en ihmettelisi ollenkaan, jos loukkaantuisit usein muutenkin monenlaisista asioita. Vaikka nyt toteat, että et loukkaannu kenenkään hiljaisuudesta, niin silti vedit tästä minunkin ilmaisusta ihan vääränlaisia johtopäätöksiä. Oletkohan sittenkään niin taitava sosiaalisissa tilanteissa, kuin mitä itse oletat ja luulet? Tämänkin kysymyksen esitän nyt ihan ystävällisesti, en murahtelemalla.
Vai ymmärrätköhän AP sosiaalisia tilanteita todella väärin? En hetkeäkään usko, että hiljaiset ihmiset ovat hiljaa sen takia että he pohtisivat kuuluisiko heidän tässäkin tilanteessa puhua vaikkapa säästä ilmaistakseen jonkinlaista kiinnostusta kontaktiin vieraan ihmisen kanssa.
He ovat hiljaa juurikin sen takia että eivät keksi mikä olisi sopiva puheenaihe juuri siihen hetkeen, edes sää.
Otsikossa viittaat hiljaisiin mutta kommenteissa puhut introverteista. Ne eivät ole sama asia. Minä olen todella ujo ja hiljainen, mutta en ole introvertti. Ystävien seurassa olen puhelias ja ulospäinsuuntautunut, mutta uusien ihmisten kanssa hiljainen. Se johtuu siitä että olen ujo ja jännitän. Mutta älä huoli ap, et ole lähimainkaan ainoa joka virheellisesti yhdistää hiljaisuuden ja introverttiuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Ylittävätkö puheliaat mukavuusalueensa pysyttelemällä välillä hiljaa, kuuntelemalla ilman tarvetta olla lähes jatkuvasti keskipisteenä? Uskon kun näen näin tapahtuvan.
Minun nähdäkseni valtaosa puheliaista ihmisistä ylittävät oman mukavuusalueensa tavalla tai toisella jopa päivittäin. Ainakin ne sosiaalisesti taitavat puheliaat ihmiset. Suomalainen kulttuuri on aika hiljaista ja hiljaisia suosivaa, joten moni puhelias tyytyy olemaan mykkänä monissa sellaisissa arkisissa tilanteissa, joissa Suomessa ei vaan ole tapana puhua ihmisille, vaikka se puhelias saattaisi itse ajatella, että tässä tilanteessa olisi mukava rupatella niitä näitä. Esimerkiksi pitkä kassajono kaupassa, julkisissa kulkuvälineissä matkustaessa tai julkisia kulkuvälineitä pysäkillä odotellessa. Moni puhelias ihminen tykkäisi jotain rupatella vieruskaverin kanssa jotta aika kuluisi rattoisammin. Useinmiten puhelias kuitenkin on hiljaa, koska saa käytännössä osakseen murahteluja, mykkyyttä tai kylähullun maineen alkamalla puhumaan tuntemattomille.
Suomalaisessa keskustelukulttuurissa päälle puhumista pidetään erittäin epäkohteliaana ja käytännössä jokainen sosiaalisesti taitava ihminen osaa täällä antaa suunvuoron muillekin ja kuunnella mitä toisella on sanottavana, oli sitten itse puhelias taikka hiljainen. Eivät ne kokoajan suunapäänä pälpättävät puheliaat ole sosiaalisesti kovinkaan taitavia eivätkä suosittuja keskustelukumppaneita, vaikka itse niin kuvittelisivatkin. Valtaosa meistä ns. "normaaleista" puheliaista ihmisistä pitää heitä vähintään yhtä rasittavina ja itsekeskeisinä kuin hiljaisetkin pitävät. Sinulla on kyllä todella suppea kokemus puheliaista ihmisistä, jollet muunlaisia kuin kokoajan suunapäänä äänessä olevia ole tavannutkaan. Mun tuttavapiirissäni on paljon puheliaita ihmisiä, mutta vain pari tuollaista rasittavaa oman shownsa vetäjää. Heistäkin toinen on selvinpäin ihan ok, mutta pikkuisenkin tuiskeeseen kun pääsee, unohtaa kokonaan että joku muukin ehkä haluaisi sanoa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täytyy puhua säästä koska se nyt vain antaa mukavan kuvan ihmisestä! Jos ei keskustele säästä niin silloin on TYHMÄ!"
Kirjoitin tänne pitkän tekstin, mutta se katosi... Pakko siis tiivistää, koska en jaksa kirjoittaa sitä uusiksi.
Olen aina tykännyt itse kuunnella muiden tarinoita. Olen toki nuorempana jutellut kavereiden kanssa tuntikausia puhelimessa, mutta nykyään lähes kaikki lähettelevät vain viestejä. Itse en puhu enää paljoa, koska niin moni ihminen on suhtautunut minun hiljaisuuteni negatiivisesti. Olen yrittänyt selittää, etten esim. tunne porukasta kuin yhden henkilön, ja tykkään muutenkin kuunnella muiden tarinoita, mutta nämä selitykset eivät ole riittäneet... Olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita, koska vaikka minulla olisikin asiaa, en saa ryhmissä puheenvuoroja. Olen yrittänyt saada niitä, mutta ihmiset puhuvat päälleni ja turhaudun yrittämiseen.
Koen itseni tylsäksi ihmiseksi, koska yleensä saan keskustelun aloitukseen vastauksen: "Jaa". Esim. kerran kerroin työkaverilleni, että menen yksiin juhliin avomieheni kanssa, ja tuo oli työkaverin vastaus. Minulta on kysytty HOASin bileissä, kuka olen ja mitä opiskelen, ja kun kerroin että opiskelen amiksessa ammattiin X, sain vastaukseksi kaikilta: "Ai. Mä opiskelen suuhygienistiksi/Mä oon Haaga-Heliassa/Mä opiskelen yliopistossa." ja sen jälkeen he joko nostivat nenän pystyyn tai käänsivät selän. Ongelma kaikissa isoissa bileissä on se, että jo heti ihmiset klikkiytyvät, ja minulla on vain se yksi tuttu, jonka mukana yritän pysyä (hyvin huonosti).
Minulla on masennus, eikä minun elämässä tapahdu mitään. Se on hirveää, jos joku kysyy, mitä minulle kuuluu. Joudun valehtelemaan että minulle kuuluu hyvää, ja kerran avomiehenikin sanoi kaikkien kuullen, ettei niin voi vastata, koska se ei johda mihinkään. Jos kuuluu jotain, niin pitäisi jatkaa, miksi kuuluu sitä jotain. Käyn kyllä töissä, mutta siinäpä se elämäni on. Toki teen asioita, elän elämääni, mutta en koe asioita niin jännittävinä, että niistä tarvitsisi kertoa ihmisille.
Olen yrittänyt hankkia kavereita, mutta aikuisena se on todella vaikeaa, ja minut on niin usein torjuttu, etten jaksa edes yrittää enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttiys tai hiljaisuus ovat eri asia kuin sosiaaliset taidot. Ektroverttiyskään ei tarkoita samaa asiaa kuin taitava sosiaalisuus. Kauhein tapaus on sosiaalisesti taitamaton ektrovertti.
Mitä muuta tuollainen "sosiaalisuuden" ja jopa puheliaisuuden vaatimus on kuin miltei narsistista vallankäyttöä, jota pyritään vielä tehostamaan vetoamalla huonoon omatuntoon (on epäkohteliasta olla puhumatta jne.)? Kertokaa joku minulle miksi oletusarvoisesti jatkuva puhuminen olisi jotenkin suotavaa? Sen perustelun rajaan nyt pois, että ihmiskunnan koherenssin kannalta olisi jotenkin tärkeää puhua jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
Uskomatonta. Se, ettei henkilö ole välttämättä kiinnostunut sinun jutuista tai käsittelyn alla olevasta aiheesta, eikä jaksa kommentoida, ei tietenkään tarkoita, ettei olisi kiinnostunut mistään tai omaisi mistään mitään mielipidettä. Todennäköisesti on vaan tarpeeksi sosiaalisesti lahjakas tajutakseen, ettei kannata keskeyttää muiden hyvää juttua kertoakseen jostain täysin toisenlaisesta mielenkiinnon kohteesta, jota muut eivät jaa.
Usein törmää puheliaiden kommenttiin, että ahdistaa kun ei tiedä mitä toinen ajattelee itsestä. News flash, ei todennäköisesti mitään. Introvertit keskimäärin pohdiskelevat paljon erilaisia asioita (vie aikaa myös siltä puhumiselta), milloin ei jää niin paljon huomiokykyä/mielenkiintoa analysoida jokaisen Pirkon mielenmaisemaa tai olemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen hiljainen, mutta pystyn kyllä small talkiin ja pidän siitä. Outoja väitteitä.
Eivät ne ole mitään väitteitä, vaan meidän omia kokemuksia omasta elinpiiristämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viittä vaille mykkä kirjoitti:
Mitä muuta tuollainen "sosiaalisuuden" ja jopa puheliaisuuden vaatimus on kuin miltei narsistista vallankäyttöä, jota pyritään vielä tehostamaan vetoamalla huonoon omatuntoon (on epäkohteliasta olla puhumatta jne.)? Kertokaa joku minulle miksi oletusarvoisesti jatkuva puhuminen olisi jotenkin suotavaa? Sen perustelun rajaan nyt pois, että ihmiskunnan koherenssin kannalta olisi jotenkin tärkeää puhua jatkuvasti.
Tässä taas todiste siitä, miten aihe meni ohi viheltäen mennessään. Oletan väärinymmärryksen olevan tahaton. Ihmisten välinen kommunikaatio on vaikea laji.
Ylipäätään sosiaalisuuden käsiten on muuttunut. Muutama vuosikymmen sitten sosiaalisena pidettiin henkilöä, joka ei aiheuta ristiriitatilanteita, eli esimerkiksi sellainen joka ei paljon puhu mutta kuuntelee sujuvasti. Nykyisin sosiaalisena pidetään hölöttäjää joka on suuna päänä sönköttömässä koko ajan jotain, vaikka aiheuttaisi möläytyksillään väärinkäsityksiä ja ristiriitatilanteita ja jopa riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Ylittävätkö puheliaat mukavuusalueensa pysyttelemällä välillä hiljaa, kuuntelemalla ilman tarvetta olla lähes jatkuvasti keskipisteenä? Uskon kun näen näin tapahtuvan.
Kyllä. Olet varmasti törmännyt siihen useinkin, mutta luullut puheliasta luonnostaan hiljaiseksi. Vai mistä voisit päätellä, että hiljaisesti kuunteleva itse asiassa onkin luonnostaan puhelias? Kristallipallosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
Meinaatko, että ns. hiljaiset ei vastaa edes tervehdykseen?
Oon ehkä keskivertoa hiljaisempi, joka johtuu siitä kun koulussa kiusattiin. Alitajuisesti pelkään, että sanon jotain tyhmää ja mua aletaan nälviä. Tämä ei todellakaan näy missään kevyessä jutustelussa vieraiden ihmisten kanssa.
No minä en vastaa edes tervehdykseen, koska mua ei hevonh*lvettiäkään kiinnosta random ihmiset. Töissäkin on aina per*eestä olla kun kaikille pitäs olla sanomassa moi ja jauhaa jotain. T se joka ei ole sosiaalinen ja jolle riittää 6 ystävää ihmissuhteiksi.
Joo, alapeukuttakaa vaan. Mut mikä pakko mun on tervehtiä tai lässyttää ihmisten kanssa jos se ei vaan kiin-nos-ta?
Mulle ihmiset on tosi raskaita ja harvaan oikeasti luotan. Yleisesti en luota ihmisiin ollenkaan ja tällainen olen ollut pennusta saakka. Jos se ei miellytä voi painua muualle.
Hmmm, onko joku sanonut, että on pakko? Vain, jos haluat, että sinua pidetään kohteliaana ja hyvin kasvatettuna. Ja ns. normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Ylittävätkö puheliaat mukavuusalueensa pysyttelemällä välillä hiljaa, kuuntelemalla ilman tarvetta olla lähes jatkuvasti keskipisteenä? Uskon kun näen näin tapahtuvan.
Kyllä. Olet varmasti törmännyt siihen useinkin, mutta luullut puheliasta luonnostaan hiljaiseksi. Vai mistä voisit päätellä, että hiljaisesti kuunteleva itse asiassa onkin luonnostaan puhelias? Kristallipallosta?
Jos on pari minuuttia pidempään tekemisissä ihmisen kanssa, saati useamman kerran, näkyy temperamentti jossain vaiheessa. Jos siis keskittyy havannoimaan muita. Ehkä aidosti sosiaaliset puheliaat henkilöt eivät olekaan näitä, jotka julistavat muille mukavuusalueen ylittämisestä, koska ymmärtävät itsekin kuuntelemisen taidon ja muille tilan antamisen merkityksen.
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Kannattaa harjoitella perustaitoja sitä varten. Joudut ehkä tekemisiin lapsen opettajan, luokkakaverien vanhempien, kaupan myyjän, työkaverin, asiakkaan jne kanssa. Tervehdys ja muutama sana small talkia on joskus paikallaan, eikä niitä korvaa tuhahdus ja mulkaisu, vaikka miten ei olisi kiinnostunut kontaktista.
En ymmärrä miksi tämäkin aloitus on saanut paljon alapeukkuja, enkä tosiaan ole mikään hölöttäjä ja viihdyn parhaiten omissa oloissani. Ymmärrän kuitenkin käytöstapojen merkityksen arjessa.
Aloituksessa on paljon hyviä pointteja, mutta minua ainakin ärsytti viestin ilkeä sävy (aloittaja puhuu "sosiaalisesti vammaisista"). Luulen, että jos viesti olisi ollut vähemmän kärkevä ja tulokulma enemmän myönteinen, alapeukkuja olisi vähemmän.
Sosiaalisesti vammainen eli ihminen, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa on henkilö, joka ei ymmärrä puheen olevan muutakin kuin sen asiasisältö.
Se ON aika keskeinen viestimisen periaate.
Enkä tietenkään hauku kaikki hiljaisia ihmisiä sosiaalisesti taidottomiksi, saati vammaisiksi. Ainoastaan noita jotka militantisti kieltäytyvät kontaktista ja katsovat puheen olevan turhaa hölinää.
ap
Introverttiys ei tarkoita "sosiaalisesti vammaista" eikä ekstroverttiys tarkoita sosiaalisesti taitavaa. Introvertti voi olla sosiaalisesti hyvin taitava ja ekstrovertti voi olla "sosiaalisesti vammainen". Sosiaaliset taidot ei ole sama asia kuin 'puheliaisuus'.
Kaikista kamalin ihmistyyppi on sosiaalisesti vammainen extrovertti. Ylipäätään extrovetit ovat pidemmän päälle rasittavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Pomosi voi olla asiasta vähän eri mieltä. Kaihvihuoneessa viihtyjät paskanjauhajat ovat harvoin hyviä tekemään töitä.
Joo, alapeukuttakaa vaan. Mut mikä pakko mun on tervehtiä tai lässyttää ihmisten kanssa jos se ei vaan kiin-nos-ta?
Mulle ihmiset on tosi raskaita ja harvaan oikeasti luotan. Yleisesti en luota ihmisiin ollenkaan ja tällainen olen ollut pennusta saakka. Jos se ei miellytä voi painua muualle.