Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
Vaikka nainen ei tekisi kotona yhtään mitään(kotiäiti) niin ei se kotona olo lasten kanssa herkkua ole. Voitte kokeilla sitä, mielellään teidän vaimot on viikonkin erossa teistä ja lapsista ja nauttii vapaa-ajasta vaikka TÖISSÄ! Se nimittäin on vapaa aikaa olla töissä. Miehet luulee että on helppoa olla kotona ja vähän välillä siinä siivota jne. Huh huh, kokeilkaa ihan huviksenne. IHan vaikka kuukausi olkaa kotona 24/7 niin katsotaan maistuuko se seksi sen jälkeen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tossa oli toki monta hyvää kohtaa, joita kenenkään ei käyne kiistäminen. Siis että jos nainen joutuu tekemään yksin kaiken, niin paljon muuta jaksa. Ihan varmasti monessa taloudessa näin, uskoisin.
Mutta toi miehen "purkautumistarve" onkin sitten jo fysiologinen juttu. Varmasti on paljon miehiä, jotka elää vuosia "saamatta", mutta jollain tavoin ne sen tekee jokatapauksessa - ellei sitten ihan joistain impotenttimarginaaleista aleta puhumaan. Ja onhan tästä järkyttäviä esimerkkejäkin, kun siveyslupauksen antaneet papit kähmii pikkupoikia yms - eli pallit ne on paavillakin.
Mutta tuo ei ollut vastaväite koko kirjoitukseen, jossa oli monta hyvää pointtia. Mutta että mitä miesten tarpeisiin tulee, niin jollain tavalla ne sen aina hoitaa. Omin käsin, jos ei muuten.
verrattuna. Joo-o sänky tai pöksyt varmaan kastuu jos ei tarpeeksi usein pääse lastiaan lennättämään mutta kyllä myös minä (nainen) saan pitempään puutteessa ollessani unissani orgasmeja ja usein herään sitten niihin. Näinpä siis naisellakin on fysiologinen mekanismi laueta kun painetta on kertynyt tarpeeksi.
En tietenkään tunne kaikkia tämän maailman naisia mutta minusta on hassua yrittää väittää, että nainen olisi "siveyden sipuli" eikä osaa ehkä kaivata seksiä lainkaan. Eihän se niin ole. Omat housuni ovat olleet liekeissä suunnilleen 14-vuotiaasta asti ja pidän itseäni ihan tavallisena naisena. Vieteissä on eroja ja erot ovat yksilökohtaisia ja sukupuolesta riippumattomia, sillä kyllä niitä haluttomia löytyy miehistäkin.
Omat housuni ovat olleet liekeissä suunnilleen 14-vuotiaasta asti ja pidän itseäni ihan tavallisena naisena.
Sama homma. Ja pahenee vaan vanhetessa. Jos nelikymppiseksi asti pahenee (ku kuulemma niin käy) niin auta armias tässä ollaan vielä pulassa! (nyt vasta 33v)
nelikymppusenäkään. Jatkuu yhä. Ja olen 46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa toki kuulla tuo - ja toivottavasti saatte sitä mitä haluatte. Eli mikäli tulkitsin kirjoituksianne oikein, niin se on tämä kulttuuri ja jonkinlainen "moraalinen ilmapiiri" tms., joka estää naisia ilmaisemasta halujaan yhtä suoraan kuin miehiä - vai? (Enkä silläkään, että miehetkään sitä kaikenaikaisesti toitottaisivat. Toki yksilöllistä tuokin.)
Noh, kaikesta päätellen paljon on vielä savottaa tässä viagran katkuisessa nykymenossa, jos naiset joutuvat(?) salailemaan haaveitaan. Mielenkiintoista kyllä nähdä mihin maailma tässä mielessä menee: Jo tämäkin kestelu osoittaa millä voimalla näinkin vaietusta asiasta on helppo käydä tänä päivänä keskustelua. Puhumattakaan siitä, kuinka jokainen kirjoitustaitoinen lapsi ja nuori voi sangen helposti sukeltaa sensuroimattoman pornon planeetalle. Ihan varmasti tällä kaikella seurauksia, joita lähitulevaisuudessa ihmetellään suut ammollaan. Osittain positiivisia, mutta tuskin pelkästään. Sillä tarvittaisiin se joku rohkea, joka osaisi luontevasti kertoa alaikäisille, että se kaikki porno on sataprosenttisesti bisnestä ja että seksi ei ole sirkus- tahi urheilulaji. Ja että se nykymuodossaan on ylipäätäänkin melko "keksittyä" - eli ei suoranaista yhteyttä siihen, mihin se on alunperin tarkoitettu. Puhumattakaan siitä - MUISTUTUS MUISTUTUS - että siitä voi tulla myös raskaaksi, arvon naperot...
että olet aiemmin kokenut hyvin vastakkaista naissukupuolen edustajaa, eli seksiä janovan (siis naisen puolelta) suhteen. Siinä oli kaiketi kyse naisesta, joka himoitsi sinua. Mutta sinä taas nyt himoitset vaimoasi. Joka ei himoitse sinua.
Yksi ystävättäreni sanoi jokin aika sitten, että suhteissa yleensä on "yksi joka rakastaa enemmän". Sinä ehkä rakastat vaimoasi enemmän kuin hän sinua. Niinkuin se edellinen tyttöystäväsi ehkä rakasti sinua enemmän kuin sinä häntä. Ja siksi oli koko ajan kimpussasi.
Kyllä me naiset haluamme ja tunnemme paineet niin päässä, vatsassa kuin housuissamme, kun vain oikea (siis se meille oikea) mies tulee vastaan. Eikä meitä silloin pidättele mikään. Siinä ehkä ero miehen ja naisen välillä: mies saattaa "tyhjentää" itsensä vähän epäsopivaksi havaitsemaansa kumppaniin sen kummemmin ajattelematta, me naiset useimmiten koemme ja haluamme tyydytystä vain sopivaksi katsomaltamme kumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ainakaan mitenkään hätkäyttänyt 'vetosi' laittaa yhteystietosi tänne, joten se siitä.
Minä en koe kyllä näistä viesteistä ajatusten sensurointia - ja minä ainakin olen (kuten varmaan monet muutkin vastaajat) sanonut juuri sen mitä ajattelen, eli en hyväksy tekoasi. Vaikka kuinka yrität teksteilläsi asiaa vääntää ties mistä näkökulmasta. Ymmärrän, ettet ole tyytyväinen ja jokainen tarvitsee seksiä (joku enemmän joku vähemmän), mutta eikö asiaa voi ratkaista jotenkin muuten?
Luuletko ettei vaimosi vaistoa mitä puuhaat - oletko varma ettei hän harrasta samaa, jos hänkin kaipaa sitä seksiä ja saakin sitä jonkun muun kanssa?
Pystytkö asettumaan vaimosi asemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos saisi tietää?
Minä ymmärrän (osaltaan) miltä sinusta tuntuu, mutta olet valinnut mielestäni helpomman/raukimman tavan ratkaista 'ongelmasi'.
Ja hyväksytät, pönkität mieltäsi sillä, että näin et riko ydinperhettä, näin lapsilla on ehjä perhe jne. Sinua odottaa kotona rakastava vaimo, voit palata hänen luokseen seikkailuiltasi ja voitte jatkaa taas ulkoisesti onnellista perhe-elämäämme.
Mutta kauanko se voi jatkua tuollaisena?
nimim. n36
Se voi jatkua sellaisena kuin se on - ei siis sellaisena kuin sinä sen miellät - ikuisesti. Tuli muuten mieleen, että kävin eilen jossain vaiheessa hodarilla. Pahe, myönnän, johon ei pitäisi langeta. Mutta että olin itse asiassa jo unohtanutkin visiittini, mutta tuli nyt vaan mieleen. Ja arvaas mitä, paitsi että olin jo liki unohtanut sen, tein sen kaiken lisäksi vaimoni ja kaikkien muiden ihmisten "selän takana" eli kukaan ei tiedä minun langenneen moiseen. Ja sen jälkeen palasin seikkailultani kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kun ruoka-aika koitti, söin autuaan ulkoisen onnellisena, mutta silti oikein hyvällä ruokahalulla sen mitä tarjolla oli.
Ai mitenkö liittyy tähän. No se liittyy sinun tekstisi melkoisen liikuttavaan pateettisuuteen. Ja nytpä heitän pommin - ota koppi:
Entä jos asia ei ole niin kuin haluaisit olettaa sen olevan? Entäpä jos seksi ylipäätään ei ole niin mielipuolisen järjettömän ylivertaisen merkityksellistä, että jos sitä muualla harrastaa, niin sitä voisi verrata vaikka siihen, että piipahtaa hodarilla? Ja mitä hittoa, lisää pökköä pesään:
Entäpä jos en salailekaan? Entäpä jos vaimoni tietää?
Joten täydennäpä tekstiäsi hieman ja hauku vielä vaimo myös, jookosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap niin epähaluttava vaimonsa mielestä että hän
1. on mielummin täysin ilman kuin tyydyttää itsensä ap:n kanssa
2. hakee myös tyydytyksensä muualta. Jos, hakeeko hän vain parempaa seksiä vai onko peräti rakastunut johonkin parempaan mieheen (tai naiseen).
Lisäksi olisi kiva tietää ajatteleeko myös ap:n vaimo lasten ahjän perheen olevan ensisijalla. Jos, mahtaako sinulla olla enää lasten kasvettua vaimoa hieromassa hartioita illalla kun palaat panemasta naisiasi?
Ap tuntuu olevan niin täynnä omia tarpeitaan ja niiden tyydyttämisen luonnollisuutta että onkohan tullut ajatelleeksi että ihminen se vaimokin on ja suurin osa meistä ihmisistä nauttii seksistä JONKUN kanssa. Itsehän olet myös sitä mieltä ettei sen jonkun tarvitse olla oma puoliso?
Että ap kaikkien reissujensa jälkeen palaa kuitenkin aina pikkuvaimonsa ja lastensa luo ja pitää heitä maailman tärkeimpinä elämänsä osasina. On siinä rouva kultakimpaleen löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä sinua hauku, minä esitin mielipiteeni asiasta. Eikä minulla ole tarvetta missään nimessä haukkua vaimoasi - päinvastoin minä säälin häntä. Toki en tiedä hänen puoltaan asiasta, mutta näillä 'tiedoilla' minä säälin häntä.
Miten haluat minun täydentävän tekstiäni, jäikö jokin kohta epäselväksi? Tässähän sinä yrität estää minun ajatteluani, kuten itse kritisoit omassa vietissäsi aiemmin, että täällä estetään muiden vapaa ajattelu ja mielipiteet?
No kerro, tietääkö vaimosi? Jos vaimosi tietää ja hyväksyy sen, niin eihän sitten teillä ole mitään ongelmaa!? Sittenhän olette tehneet yhteisen (sanattoman?) sopimuksen asiasta, joten ei hätiä mitiä.
Ymmärsit viestini väärin, jos luulet, että minä HALUAN asian olevan niin, että vaimosi ei tiedä ja touhuat hänen selkänsä takana! Sen kuvan viesteistäsi saan.
n36
kiitos viesteistänne - olette olleet ahkeria jo aamutuimaan :-) Alunperin en arvannutkaan kuinka suosittu tästä ketjusta tulisi - minähän olen näköjään kuin Nina Mikkonen, Jari Sarasvuo, Matti-Esko Hytönen tai mikäs tämä Iken wanna-be-rakastajatar olikaan... ...hmmm... ...Johanna Tukiainen, hih! Eli joku jota haluaa seurata ja josta juttuja lukea, että voisi sitten purkaa vihantunteitaan ja kieriskellä ylemmyydentunnoissaan milloin älykkyytensä, milloin ulkonäkönsä, käytöstapojensa tahi vaikka pyyteettömyytensä ansiosta :-) Tätä ketjua on luettu ihan HIRVEÄSTI joten kaikesta päätellen minulle on siis tilausta! Kait te nyt edes jotenkin kiitätte minua tästä, jookos? Tämähän on kuitenkin ilmaistakin vielä, ei tarvi ostaa irtonumeroita eikä tilata lehteä kotiin - ja silti vähintäänkin viikottain löytyy uutta sätittävää :-)
Noh, näistä kolmesta viimeisestä viestistä: Niitä lukiessa kumpuaa sellainen hassuus mieleen, että jos olisin sellainen kuin niissä oletetaan, niin minähän olisin jonkinlainen seksimaanikko ja tapapettäjä toki, MUTTA myös MAAILMA olisi sellainen, että vain seksillä on merkitystä. Vain seksi on kaikki kaikessa ja sen perusteella ihmiset tuomitaan ja armahdetaan. Ei olisi väliä henkilökohtaisilla muilla ambitioilla, persoonien erilaisuuksilla, maailman monimuotoisuudella, yksityisyydellä ja yksityisasioilla ja niin edelleen. Kaikki olisivat samassa muotissa ja kaikkien tulisi käyttäytyä ja ajatella samalla tavalla ihan kuten ilmeisesti tulee Pohjois-Koreassa, käsittääkseni tiukan linjan muslimimaissa ja niin edelleen. Lisäksi uskon, että taas kerran seksin harrastaminen vieraan kanssa herättää enemmän vihan purkauksia kuin vieraan pahoinpiteleminen. Seksi jotenkin vaan aktivoi enemmän - voit kertoa hakanneesi jonkun vieraan ja päästä hymähdyksillä, mutta jos kerrot naineesi vierasta, sinut tuomitaan.
Noh, myönnän olleeni myös epärehellinen teitä kohtaan. Eli en ole kertonut enkä myöskään jaksanut kertoa kaikkea. Ei vaan jaksa, eikä vaan halua. Pahoittelen sitä, mutta aion silti jatkaa samalla linjalla.
Eniten minua yllättää kuitenkin se, että oikeastaan kukaan - tai ainakin aniharva - on tarttunut keskusteluun toiselta kantilta. Eli tarkastelisi näkökulmaani kysyvästi. Siis riippumatta siitä tuomitseeko sinänsä minut vai ei - eli että edes yrittäisi ymmmärtää vaikka ei ymmärräkään. Eikö siitä voisi oppia jotain? Kyllä minuakin kiinnostaa esimerkiksi sarjamurhaajien motiivit, vaikka en, herra paratkoon, haaveilekaan sarjamurhaamisesta.
Mutta kuten alussa sanoin, tässä keskustelussa on paljon kyse siitä, että te tarvitsette kaltaistani. Vähän eri syystä kuin ehkä alunperin oletin, mutta mitäpä tuosta - juuri samasta syystä tämä on ollu minullekin antoisaa, kiitos teille! Teillä on vankka käsitys siitä millaista avioelämän tulee ja pitää olla ja mikäpä minä olen teitä tuomitsemaan. En missään nimessä aio kiistää näkökulmaanne. Haluan silti kysyä:
Eikö teistä koskaan tunnu, että tässäkö tämä elämä nyt sitten on? Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen samaa yksitoikkoista rutiinia. Ja kuten eräs arvostamani äiti sanoi: "Pahinta on se tunne, että mä tiedän aikalailla mitä tapahtuu 10 vuoden vuoden päästä marraskuun toisena tiistaina - eli aikalailla sitä mitä tapahtuu tämänkin vuoden marraskuun toisena tiistaina."
Eikö teistä koskaan tunnu, että itseasiassa avioelämä on monta kertaa ihan helvetin TYLSÄÄ. Ja se jos mikä urauttaa ihmisen, saa tämän junnaamaan paikallan ja sitä kautta kuluttamaan aikaansa esimerkiksi - vauva-lehden keskustelupalstalla?
Kaiken tuon rinnalla seksi on piikku pikkupikkupikkuriikkisen pikkuinen mausteen tapainen asia, joka jää sekunnin sadasosan aikana sellaisten kysymysten jyräämäksi kuin "millainen on minun LOPPUELÄMÄNI" ja "mitä muuta aikaansannostani minä muistelen kuin tätä rutiinia - sitten kun makaan kuolinvuoteellani".
No, kiitos n36 ja te muut. Otan säälinne vastaan nöyränä ja tutkiskelen sitä sydämmessäni. Ja kukaties, kukaties, alan myös ankaran katumusharjoituksen! Mutta siinä tulen tarvitsemaan apuanne: Kun sitten kadun, niin tietysti haluan myös tehdä parannuksen. Ja jotta voisin tehdä parannuksen, minun pitää tietää mitä se on. Joten, rakkaat ystäväni:
Auttakaa minua. Kertokaa miten minun pitää alkaa elämään jotta osaisin elää yhtä täydellisenä ja täydellisesti kuin te sen taidatte?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut poliitikon uraa, osaat puhua vastaamatta kuitenkaan kysymyksiin! :-)
En minä anna sinulle mitään neuvoja, eikä minun mielipiteeni ole ainut oikea! Ei ole yhtä ainutta tapaa elää tätä elämää tai parisuhdetta eikä niin kuulu ollakaan, hyvä mies. Minulle on ihan yksi hailee kuinka kukin viettää elämäänsä ja parisuhdettansa, mutta liirum laarum vastauksestasi luen rivien välistä, että vaimosi ei tiedä tai että tämä ei ole teidän yhteinen sopimuksenne avioelämästä. Joten olet tehnyt oman version teidän avioliitostanne, version joka pitää sinut tyytyväisenä. Ehkä vaimosi ei ole samalla aaltopituudella kanssasi ja rinnasta sitä seksiä paskalla käymiseen, vaan kaipaa jotain muuta, tiedä häntä.
Minä ymmärrän sinua miltä sinusta tuntuu, kun et saa kotona seksiä. Mutta sinä et osaa/halua kenties asettua kenenkään muun asemaan, kuin itsesi. En tuomitse sinua, enkä sääli - et vain näe omaa napaasi pidemmälle. Oletko miettinyt millaisen isän/miehen mallin heijastat lapsillesi? Kyllä, ovat vielä pieniä, mutta vuodet vierivät ja lapset kasvavat ja vaistoavat hyvin paljon vanhempien keskinäisistä väleistä.
Eikö yhtään tunnu pahalta palata sieltä 'hodarilta' oman ruokapöydän ääreen?
En koe tarvetta kiittää sinua silmieni avauksesta. Ei tämä aihe ole mikään uusi, sinulla on paljon 'kohtalotovereita' niin miehissä kuin naisissa. Tämä on tätä nykypäivää "minulle kaikki nyt ja heti" ei tarvi tosiaan sitten kuolinvuoteella miettiä, olisko pitänyt sittenkin tarttua siihen ja siihen tilaisuuteen.
Kyllä minustakin elämä tuntuu välillä tylsältä, ainaiselta arjen puurtamiselta jne. Mutta sitähän se elämä välillä on. Joskus ollaan aallon harjalla ja taas vajotaan alemmas odottaen seuraavaa nousua.
Mutta kun elämä totaalisesti muuttuu ja huomaa, että parisuhde/avioliitto ei yrityksistä huolimatta tunnu enää kenestäkään hyvältä, niin silloin toki voi asialle jotain tehdä - ja mahdollisuuksian mukaan jopa loukkaamatta läheisiä. Jokainen elämän käännekohta tekee kipeää tavalla tai toisella, eikä tulevasta voi koskaan tietää, mutta joskus kipeäkin ratkaisu voi loppupeleissä olla juuri se oikea ratkaisu.
En minäkään ole puhdas pulmunen ja monia asioita ei saa tekemättömäksi, vaikka niin haluaisikin. Mutta kaikesta voi oppia - ainakin yrittää.
Oletko ajatellut kertoa vaimollesi? Varmaan olette keskustelleet seksittömyydestä, mutta oletteko siitä, mihin se on johtanut. Ja miksi se on johtanut tähän.
n36
...tää polkee taas vähän paikallaan. No, johan tässä on kohkattukin melkoisesti, heh. Mutta mitä vaimooni ja keskusteluihimme tulee, niin valitettavasti minun tuotettava pettymys ja häpeissäni kerrottava totuus:
Olemme keskustelleet.
Mutta vaimoni suulla en silti ala nettipalstalle vastailemaan, eli jos hän kokee tarvetta ottaa osaa tähän tai johonkin muuhun vastaavaan keskusteluun, niin suon sen hänelle kaikin mokomin. Vaimoni on kaunis, hänelle flirttaillaan usein ja itsekin flirttailija, joten ehkä hän jopa pitäisi tästä, mene ja tiedä. Minä kuitenkin olen meistä kahdesta ehkä kuitenkin enemmän se "kelailija", joten en jaksa uskoa että hän jaksaisi pitkään täällä jauhaa. Mitään järkeähän tässä ei oikeastaan edes ole, silkkaa ajanhukkaa monasti - mutta toisaalta minua sitten kuitenkin kiinnostaa tässä niin moni asia, että malta olla vastaamatta esimerkiksi sinulle, kultaseni. Suomalaisiahan on arvosteltu muun muassa väittelykulttuurin puuttesta eli siitä, että jos Suomessa alkaa väittämään vastaan, niin se koetaan heti loukkaavaksi käytökseksi, vaikka esim. jotkut ranskalaiset rakastavat väitellä. No, tuo on yksi syy, toki tämä loihtimani keskustelunaihekin on erityisen mielenkiintoinen - samoin kuin tietty ja ennenkaikkea kaikki siihen tulleet vastaukset.
Eli sinäkin olet siis mielenkiintoinen, rakas n36. Oikeinkin mielenkiintoinen ;-) Ja siksipä olenkin siksi viettänyt kanssasi jo useammankin tovin ;-) Mutta mahdatko lainkaan kantaa huolta mitä miehesi ajattelisi jos tietäisi sinun vaihtavan näin taajaan ajatuksiasi minun kanssani - puhumattakaan siitä, että puheenaiheenamme on ennenkaikkea ja pääsääntöisesti SEKSI, pus? Joka olisikin kanssasi varmasti jumalaista ihan käytännöntasolla, kun sinulla tuntuu olevan noin napakka ja tulinen luonne, nammm ;-)
Aika kauan kestin katsella tätä ketjua ihan neutraalina mutta jokin ap:n lausahduksessa avioelämän tylsyydestä herätti siis voimakkaita säälin tunteita.
Onhan se avioelämä varmasti tappavaa, jos jatkuvasti katselee ympärilleen ja aktiivisesti ajattelee, että tuota en saa, enkä tuotakaan. Ajattelee, että kaikki huokutukset kävelevät ohi eikä mistään saa enää nauttia. Kyllä, sellainen tuntuu varmaankin pahalta. Mutta nyt sorrut ap sitten itse siihen seksin loukkuun, jossa ajattelet, että seksi on jotain ihmeellistä kun se tosiasiassa ei ole. Todellisuudessa seksi tuntuu aika samalta, oli kumppani kuka tahansa ja ainoa mitä ehkä kaipaat, on ajojahdin jännitys.
Olen itse ollut 12 vuotta naimisissa. Niistä vuosista 12 olen ollut uskollinen. Miksi? Siksi, että koska olen vaihtelunhaluinen, pidän huolta siitä, että elämässä puhaltaa jatkuvasti uudet tuulet (opintojen, harrastusten ja töiden merkeissä). On siis helppoa pitää omaa aviomiestä ja hänen kainaloaan turvasatamana, jota ei halua vaihtaa. On hyvä, että jokin asia pysyy samana ja ennallaan. Toinen syy on tietenkin se, että rakastan häntä lujasti ja minusta hän on äärimmäisen haluttava. Seksielämämme on erittäin aktiivista huolimatta yhteisistä vuosista, huolimatta kahdesta lapsesta, huolimatta elämän myrskytuulista.
On kai turha sanoakaan, että tilaisuukksia pettämiseen olisi ollut. Olen kuitenkin aina jättänyt väliin juuri siitä syystä, että seksi jonkun vieraan kanssa ei ole yhtä arvokasta kuin se, mitä siinä toisessa vaakakupissa on. On asioita, joita en halua uhrata. On oma onni, on miehen onni ja on lasten koti, jota en halua panemisen takia rikkoa.
Pointtini on tämä: Minusta ap sinun avioliitostasi puuttuu jotain hyvin olennaista, jos voit täällä ainoastaan vikistä kuinka tylsää se on. Olet itse merkittävän iso osa sitä liittoasi ja siis myös vastuussa liittosi tylsyydestä.
N34
minua hieman ärsyttää tapasi käyttää keskustelussa "rakas" tai "kultaseni" -ilmauksia.
Ne saavat tekstisi vaikuttamaan jotenkin piilotetun ivan sävyttämältä. Jotenkin siltä, että koet olevasi keskustelijana jotenkin yläpuolella naisia. Henkilökohtaisesti koen olevani parempi keskustelija kuin oni nainen, varsinkin vaimoni. Olen teräväkielinen, ironinen nettikeskustelija. Se, kuten myöskään sinun tapasi, ei ole välttämättä hedelmällinen tyyli näinkin naisvaltaisella foorumilla.
M31
Olette keskustelleet, hyvä niin, etkä tietenkään voi puhua kuin omalla suullasi.
Onhan aloituksesi kiinnostanut monia muitakin, koska keskustelua se on saanut aikaiseksi ainakin viestien muodossa.
Hmm, mistä oletat, että minulla on mies?
Voinhan olla vaikka reppana yh-äippä, joka täällä jakaa ajatuksiaan, eikä miehestä tietoakaan?
n36
ps. Kun heitit flirttilinjalle, onko kulunut pitkäänkin edellisestä hodarista?
että avaukseni vaan pukkaa ja synnyttää uutta keskustelua ja kommenttia. Mutta arvatkaapa mikä tässä on yksi hauska (ja toki mieltä ylentävä, haha) piirre? Tunnen oloni ihan
Michael Jacksoniksi.
Tai Lady Dianaksi.
Tai John Lennoniksi.
Eli joksikin sellaiseksi, josta kaikilla on mielestään tarkka kuva, mutta jos nyt ihan aikuisia ja realisteja ollaan, niin eihän meistä kukaan voi rehellisyyden nimissä sanoa mitään sellaista noista henkilöistä, joka ei olisi vain sangen hajanaiseen ja sattumanvaraiseen - yksisilmäiseenkin - tiedonvälitykseen perustuvaa.
No, kuten sanoin, olen iloinen saadessani näitä vastauksia ja jälleen kerran: kiitos teille!
Mutta varmaan ymmärrätte itsekin, että vastauksenne kertovat ennenkaikkea teistä, ei minusta. Teidän arvomaailmastanne, teidän tavastanne kohdata näitä asioita. Minä olen vain sivuhenkilö, joka toimii jonkinlaisena kimmokkeena sille, että saatte projisoida arvomaailmaanne näinkin kiihkeästi nettipalstalle. Missä ei, kuten jos sanoin, ole tietenkään mitään pahaa. Hyvää vain.
Mutta en siis pysty samaistumaan siihen kuvaan, mitä haluatte minusta luoda. Se johtuu varmaan paljon siitä, että ettehän te, ystävät hyvät, voikaan minua tuntea. Vaikka siis, huom, on mahdollista jopa se, että tunnette minut elävässä elämässä. Kuka olisi uskonut, että Hillaryn aviomies ja yhdysvaltain presidentti antaa työharjoittelijan imutella jortikkaansa valkoisen talon sivuhuoneessa? Ei varmasti kukaan, jos sellaista olisi vain huhuttu eikä todistettu. Lähinnä sitä olisi pidetty rebublikaanisen puolueen panetteluna ja vehkeilynä ja tietty täysin röyhkeänä istuvan presidentin solvaamisena.
Paitsi että se oli totta.
He eivät eronneet vaikka koko maailma katsoi heitä ja nauroi heille. Ei, vaikka Hillary jo itsessään on niin vahva nainen, että ei tarvitsisi miestä yksinkertaisesti mihinkään. Ja vaikka harvaa naista on häpäisty noin isosti ja julkisesti.
Mitä luulette Hillaryn tuumineen, muuten? Oliko se että "miten saatoit pettää minua" vai "miten saatoit olla niin perkeleen tuhvelo, että jäit housut kintussa kiinni moisesta?"
Se että maailman menoa aitiopaikalta seuraava johtoasemassa olevan nainen ei ymmärtäisi vallan keskiössä olevien miesten seksuaalisia tarpeita ja kuinka ne usein linkittyvät itse valta-asemaan, olisi naurettava olettamus.
No nyt kun jo ulvotte naurusta, haha, ja siitä että miten tämä kaikki minuun muka liittyy, niin vastaan:
Ihan samanlainen minäkin olen. Eikä se minusta moraalisaarnoilla poistu. Mutta toki voin mieliksenne esittää katuvaista jos niin haluatte.
Lapset voi viedä välillä isovanhemmille ja lapsethan menevät nukkumaan jo klo 20. Nukkuvatko äidit aina 10 tunnin yöunia?
Ei se talon maksaminenkaan herkkua ole pelkällä miehen palkalla. Vähintä mitä nainen voi tehdä, on pitää koti kunnossa ja hoitaa lapset. Edellyttäen tietysti, että ei itse ole täyspäivätöissä. Jos nainen on täyspäivätöissä eikä saa yhtään omaa aikaa, mies on aika mulkero.
M31