Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
Minun mieheni saisi seksiä varmasti enemmänkin kuin edes tahtoisi.. eli hän on se pihtari, eikä anna minulle!
Ja silti se pettää!! Ei, en ole lihava, vanha taikka ruma.
Miehet ovat vain sellaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihtari pihtaa kiusallaan. Määrä ei korvaa laatua, onko tullut mieleen?
Minun mieheni saisi seksiä varmasti enemmänkin kuin edes tahtoisi.. eli hän on se pihtari, eikä anna minulle! Ja silti se pettää!! Ei, en ole lihava, vanha taikka ruma. Miehet ovat vain sellaisia!
ap on ilmeisestekkin nyt kyllä väärän vaimon kanssa,olen itse sitä mieltä,että jos sinulla on se "oikea" sitä sinun ei tee edes mieli pettää,eikä tarvitsisikaan.
Oletko koskaan miettinyt,että ehkä teidän pitäisi erota sen takia,koska sinä et voi olla uskollinen vaimollesi? Haluat väistämättä ja tietoisesti paneskella muita naisia vaikka sinulla on vaimo jo kotona? Minkä VITUN takia te olette edes yhdessä? Toivon todella,ettet vastaa,että lasten vuoksi.
On mielenkiintoista lukea täältä keskustelusta ihmisistä joilla ei ole minkäänlaista omatuntoa,minä en ainakaan voisi pettää omaa vaimoani sen takia,että en saa häneltä seksiä juuri silloin kuin MINÄ haluan.
Kannattaisi varmaan tutkiskella itseään hieman ja miettiä että mitä helvettiä oikein on tekemässä !
M25
Hyvässä iässä ja mahtimoraalilla varustettuna sinulla tuskin tulee olemaan tällaisia ongelmaia parisuhteessasi ikinä. Onneksi olkoon, siis!
Mutta että olenko ajattellut että pitäisi erota tämän vuoksi? Olen toki. Silloin tällöin. Mutta aina kun sitä ajattelee, on kuin ajattelisi, että pitäisikö minun erota vaimostani jos hän ei halua lomailla kuten minä tai jääkaapista puuttuu toistuvasti ne ruuat, mitä minä haluan syödä.
Iän myötä sinunkin käsityksesi muuttuu, hyvä mies. EI välttämättä siitä, millainen suhteesi vaimoosi on, mutta sikälimikäli olet sosiaalinen ja sinuun luotetaan, tulet kuulemaan kaikkea sellasta, mikä sotii täysin tuota ajatteluasi vastaan. Toki tuo riippuu siitä, että kuinka aktiivisesti toitotat periaatteitasi ystäväpiirissäsi. Eli ei moraalinvartijalle kaikkea tietenkään kerrota - suosittelen, että kannattaa miettiä esiintyykö mielummin "moraalinvartijana" vaiko "kuuntelijana". Itse olen pitänyt tästä kuuntelijan roolistani kyllä - eli ihmiset luottavat korvilleni asioita, joista heidän on vaikea puhua mm. puolisoidensa kanssa.
Sitten taas kysymyksesi "minkä VITUN takia olette yhdessä". No, ehkäpä aika ja elämä opettaa sinullekin, että elämässä on kuitenkin melkoisesti merkittäviä asioita. Ja ne jotka eroavat seksinpuutteen takia eivät ainakaan minulta saa aplodeja jos perheessä on pieniä lapsia. Itse kysyisin heiltä, että:
"Minkä VITUN takia sä et menny vaikka huoriin jos teidän avioero pelkästä panemisesta oli kiinni?"
Ap
hyvästä keskusteluketjusta. Taitaa olla ensimmäinen lukemani, jossa parisuhteen ulkopuolista suhdetta/seksiä ei luokitella täysin mustavalkoisesti!
Ap on kirjoittanut mukavan analyyttisesti omista ajatuksistaan, kiva lukea miehen näkökulmaa asiasta.
Kun "pääsee" tiettyyn ikään, huomaa, että maailmassa ja omissa arvoissa on huomattavasti enemmän harmaan eri sävyjä kuin nuorena oli ajatellut. Joskus ajattelin itsekin että jos minua petetään, se on sitten loppu. No, ei se sitten ollut, vaan jatkoimme eteenpäin kun saimme asian selvitettyä. Olimme kuitenkin olleet vasta suhteellisen lyhyen aikaa yhdessä ja rakastimme toisiamme oikeasti. Puhuimme silloin asiasta ja totesin, että jos jotain vastaavanlaista joskus tapahtuisi, en halua tietää siitä, jos se ei vaikuta meihin ja parisuhteeseemme sen enempää.
Ajattelen kuitenkin ihmisen olevan pohjimmiltaan biologinen olento, ja tarvitsee toista, ei tarvitse olla mikään addikti pitääkseen ihastumisen ja rakastumisen tunteesta.
Itselleni tuli vähän myöhemmin eteen tilanne, jossa olisin voinut lähteä toisen miehen matkaan -käsittämätön tilanne, jossa totesin olevani rakastunut kahteen mieheen yhtä aikaa. En uskonut että niin voi edes käydä! En sitten lähtenyt, mutta ymmärrän äärettömän hyvin niitä, jotka lähtevät. Tein erittäin vaikean valintani silloin, ja olen ollut saman miehen kanssa kohta 16 vuotta.
Äskettäin tapasin tämän nuoruuden ihastukseni uudelleen - ja huomasin tuntevani edelleen samoin häntä kohtaan, samoin kuin hän minua kohtaan. Puhuimme pitkään siitä miten elämä on mennyt ja pakostikin tulee mieleen, teinkö silloin joskus oikean päätöksen vai väärän? Mitä jos olisinkin silloin päättänyt valita hänet?
Elämä ei ole niin yksioikoista. Nyt minulla oli yllättäen mahdollisuus olla tämän ihastukseni kanssa - ja käytin sen. Enkä osaa katuakaan sitä, vaan toivon että näemme vielä uudelleenkin - olimme samaa mieltä siitä, että toivomme voivamme olla ystäviä. Sitä ei tiedä, kuuluuko siihen enää seksi, se jää nähtäväksi. Mutta edelleen olen näinkin päin samaa mieltä kuin joskus kauan sitten; en halua asiasta kertoa, niin kauan kuin se ei vaikuta varsinaisesti liittoomme. Ja toisaalta olen iloinen siitä, että olen saanut ystävän jolle voin puhua myös omista asioistani. Minulla on aviomies, jonka kanssa on helppo puhua lähes kaikesta, mutta ensimmäistä kertaa ystävänä mies. Asioihin saa aivan toisenlaista näkökulmaa kuin parhaan tyttöystävän kanssa puhuessa. Se on mielestäni arvokasta. Ja myös kunnioitamme toistemme elämää ja perhettä, niitä valintoja, mitä toinen on tehnyt.
En ole lähdössä minnekään nykyisestä liitostani, ja rakastan ja kunnioitan nykyistä miestäni edelleen. 16 vuoteen mahtuu niin kuivempia kausia kuin oikeita "rakastelulomiakin", mutta kyllähän se niin menee, että ystävyys ja molemminpuolinen kunnioitus liittoa kannattelee, ei pelkkä seksi. Ajattelen, että liitossa pitää olla näitä kaikkia, jos jokin näistä puuttuu, liitto alkaa ontua. Siksi ymmärrän ketjun aloittajan näkökulmaa hyvin. Optimitilanteessa kaikki olisivat lopun elämäänsä onnellisen rakastuneita, jolloin seksikin sujuu lähes itsestään, mutta kun se ei niin vaan mene. Sitten täytyykin alkaa luovimaan elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet mies,kerro vaimolle mitä sää harrastaat..
kyllä hän ymmärtää sinua sitten paljon paremmiin.
ennen tai myöhemmin jäät kiinni.
jos kirjoitat sekä ap:na että nyt "naisena", niin yritä edes jaoitella kirjoittamasi hieman eri tavalla. Nyt korkeintaan naurattaa, kun ihailet omaa ketjuasi, niin kuin olet tässä viikkojen ajan tehnyt aina uudelleen ja uudelleen.
hyvästä keskusteluketjusta. Taitaa olla ensimmäinen lukemani, jossa parisuhteen ulkopuolista suhdetta/seksiä ei luokitella täysin mustavalkoisesti! Ap on kirjoittanut mukavan analyyttisesti omista ajatuksistaan, kiva lukea miehen näkökulmaa asiasta. Kun "pääsee" tiettyyn ikään, huomaa, että maailmassa ja omissa arvoissa on huomattavasti enemmän harmaan eri sävyjä kuin nuorena oli ajatellut. Joskus ajattelin itsekin että jos minua petetään, se on sitten loppu. No, ei se sitten ollut, vaan jatkoimme eteenpäin kun saimme asian selvitettyä. Olimme kuitenkin olleet vasta suhteellisen lyhyen aikaa yhdessä ja rakastimme toisiamme oikeasti. Puhuimme silloin asiasta ja totesin, että jos jotain vastaavanlaista joskus tapahtuisi, en halua tietää siitä, jos se ei vaikuta meihin ja parisuhteeseemme sen enempää. Ajattelen kuitenkin ihmisen olevan pohjimmiltaan biologinen olento, ja tarvitsee toista, ei tarvitse olla mikään addikti pitääkseen ihastumisen ja rakastumisen tunteesta. Itselleni tuli vähän myöhemmin eteen tilanne, jossa olisin voinut lähteä toisen miehen matkaan -käsittämätön tilanne, jossa totesin olevani rakastunut kahteen mieheen yhtä aikaa. En uskonut että niin voi edes käydä! En sitten lähtenyt, mutta ymmärrän äärettömän hyvin niitä, jotka lähtevät. Tein erittäin vaikean valintani silloin, ja olen ollut saman miehen kanssa kohta 16 vuotta. Äskettäin tapasin tämän nuoruuden ihastukseni uudelleen - ja huomasin tuntevani edelleen samoin häntä kohtaan, samoin kuin hän minua kohtaan. Puhuimme pitkään siitä miten elämä on mennyt ja pakostikin tulee mieleen, teinkö silloin joskus oikean päätöksen vai väärän? Mitä jos olisinkin silloin päättänyt valita hänet? Elämä ei ole niin yksioikoista. Nyt minulla oli yllättäen mahdollisuus olla tämän ihastukseni kanssa - ja käytin sen. Enkä osaa katuakaan sitä, vaan toivon että näemme vielä uudelleenkin - olimme samaa mieltä siitä, että toivomme voivamme olla ystäviä. Sitä ei tiedä, kuuluuko siihen enää seksi, se jää nähtäväksi. Mutta edelleen olen näinkin päin samaa mieltä kuin joskus kauan sitten; en halua asiasta kertoa, niin kauan kuin se ei vaikuta varsinaisesti liittoomme. Ja toisaalta olen iloinen siitä, että olen saanut ystävän jolle voin puhua myös omista asioistani. Minulla on aviomies, jonka kanssa on helppo puhua lähes kaikesta, mutta ensimmäistä kertaa ystävänä mies. Asioihin saa aivan toisenlaista näkökulmaa kuin parhaan tyttöystävän kanssa puhuessa. Se on mielestäni arvokasta. Ja myös kunnioitamme toistemme elämää ja perhettä, niitä valintoja, mitä toinen on tehnyt. En ole lähdössä minnekään nykyisestä liitostani, ja rakastan ja kunnioitan nykyistä miestäni edelleen. 16 vuoteen mahtuu niin kuivempia kausia kuin oikeita "rakastelulomiakin", mutta kyllähän se niin menee, että ystävyys ja molemminpuolinen kunnioitus liittoa kannattelee, ei pelkkä seksi. Ajattelen, että liitossa pitää olla näitä kaikkia, jos jokin näistä puuttuu, liitto alkaa ontua. Siksi ymmärrän ketjun aloittajan näkökulmaa hyvin. Optimitilanteessa kaikki olisivat lopun elämäänsä onnellisen rakastuneita, jolloin seksikin sujuu lähes itsestään, mutta kun se ei niin vaan mene. Sitten täytyykin alkaa luovimaan elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi olin kanssasi paljosta samaa mieltä. Monta hyvää ajatusta tähänkin ketjuun tullut. Helppo ymmärtää, kun omaltakaan puolisolta ei saa. Ensin ei saanut panna, nyt ei enää oikeastaan edes koskettaa. Ja ymmärrystä pitäisi riittää.
Toistaiseksi en ole pettäjän kynnystä ylittänyt, vaikka muutaman kerran on ollut lähellä. Todella lähellä.
Mutta siis niin.
Pari kommenttiasi oli sellaista HUTTUA, että oli pakko alkaa hämmentämään.
ihmiset ovat tämän asian kanssa todella pahasti eksyksissä eikä siinä mediatkaan meitä yhtään auta, päinvastoin.
Ovat eksyksissä, kyllä. Eivätkä auta, ei mediat eikä mediatohtorit. Mutta katsojasta riippuu, kuka on eksyksissä ja missä päin. Toiset junaan, toiset asemalle jne.
Eikä tästä tabusta - kuten tämäkin ketju räiskyvästi osoittaa - voida ehkä ikinä keskustella sellaisena kuin asia on.
Höpöhöpö. Kaikesta voidaan keskustella, mutta näin syvälle ihmiseen menevissä asioissa on vaikea olla heittäytymättä tunteelle. Harvat pystyvät olemaan provosoitumatta kohdatessaan itselleen täysin vieraita näkemyksiä.
Siis sellaisena, että mies ja nainen ovat kaksi nisäkästä, joita ohjaa sukupuolivietti. Ja paitsi ohjaa, niin monta kertaa ohjaa myös eri suuntiin kun poikaset ovat syntyneet. Kaikki muu tuon faktan päällä lepäävä arvosekametelisoppa on kulttuurimme, normiemme, alakiemme ja uskontojemme synnyttämää. Eli ei siis kumpua geeneistämme.
...
Normit ja arvot kun ovat jyränneet biologiset faktat ja niinpä sotku on ikuinen. Näin siis vaikka itse asia on vanhempi kuin yksikään oppimamme "arvo" tahi "normi".
Jos mietit historian kulkua ja kehityspolkuja, aika moni on näistä arvojen ja normien kehityksestä tyytyväinen. Nyt hintelä mutta älykäs insinööri-isä on kiva, mutta jos noita normeja ja arvoja ei olisi ollut, joku tyhmempi ja vahvempi olisi joko ruokaa tai naista vailla ollessaan hakannut rukan p*skaksi ja ottanut mieleisensä. Eli jos aletaan tälle linjalle menemään, seuraavan kerran turpaan saadessasi muista, että kyse on vain luonnollisesta vietistä, vahvemman laista, joita turhien normien ei tulisi rajoittaa. Kun tekee mieli lyödä, kyllä jotain on silloin saatava tintata! Jos on nälkä, ruokaa voi varastaa siltä nörtiltä, joka muutenkin ruipelona pärjää hyvin ilman.
Kuinka sivistys tai nykyinen yhteiskuntamalli olisi voinut kehittyä, ellei näitä sinun mielestäsi turhia normeja olisi?
Joillakin miehillä (tai miksei naisillakin) on eläimen vietit. Mutta ihminen eroaa eläimestä siinä, että viettien mukana ei ole pakko mennä. Voi tehdä valintoja. Olet itse valintasi tehn
Niin siis kiitokset edelliselle vierailjalle, eli siis tälle "hmmm..."-hahmolle. Olet varmasti oikeassa normien mukaan elämistä puolustaessasi. Tai siis olet TIETYSTI oikeassa. Kyllä. Ei tuota voi kieltää. Mutta ehkäpä omakin "näkökulmani" oli vaihteeksi hieman provosoiva.. ..huomasit varmaan, että toisinaan tuollainen yksinkertaistaminen tahi "alkulähteillä käyminen" piristää kun pinnistelee perusasioiden äärellä ;-)
Sitten tälle toisella ystävälleni joka kirjoitti:
"Hyvä mies
jos kirjoitat sekä ap:na että nyt "naisena", niin yritä edes jaoitella kirjoittamasi hieman eri tavalla. Nyt korkeintaan naurattaa, kun ihailet omaa ketjuasi, niin kuin olet tässä viikkojen ajan tehnyt aina uudelleen ja uudelleen."
Niin, sait minut kyllä hymyilemään - kiitos siitä - mutta eiköhän anneta kunnia tekstistä sille joka sen ikinä kirjoittikaan...? Ja mitä itseni ihailuun tulee, niin taidatpa sinäkin ihailla "ketjuani" jos sitä kerta olet hammasta purren lukenut "viikkojen ajan aina uudelleen ja uudelleen" ;-)
Mutta ei, en silti ota kunniaa tästä ketjusta. Kas kun "ketju" ei synny yhden miehen voimin. Ketjun syntymiseen tarvitaan useampia. Sinuakin. Kiitos siis kirvakkaasta kommentistasi :-) Muuten suhtaudun tähän ketjuu niin, että jos joku minulle vastaa, olkoon se sitten ystävällistä tahi hyökkäävää, niin tokihan minun tulee hänelle vastata. Aivan kuten nyt sinulle, ystäväni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiiin, en huomannut allekirjoittaa viestiäni, (joka siis otsikolla kiitos) mutta siis sinä #191, en ole ap :) vaan vaikka sitten N34.
Meitä on moneen junaan ;)
..kiittää N34:ää eilen. Mielestäni tarinasi sellaisena kuin sen kerroit oli hyvin elokuvallinen itseasiassa. Eilen illalla tuli mielenkiintoinen ranskalainen elokuva, muuten, ja siinä oli teema, joka muistutti tarinaasi etäisesti. Ei suoraan, mutta kuitenkin. Harmittaa kun aloin katsomaan sitä kesken - pitääpä yrittää etsiä se jostain jos onnistaisi :-)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko sinulle kirjoittaa sähköpostia? Olisi hyvä vaihtaa ajatuksia kahdenkesken.
Eli laita sellaiseen kuin joyfreak@jippii.fi. Koitan sitten arpoa mikä kaikista ilmeisesti saamistani mielenilmauksista kuuluu sulle ;.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montako postia tuli, ja tuliko mitä odotit
Eli laita sellaiseen kuin joyfreak@jippii.fi. Koitan sitten arpoa mikä kaikista ilmeisesti saamistani mielenilmauksista kuuluu sulle ;.)
En ole ihan kaikkia juttuja lukenut, mutta pitkä ketju tästä on kerrassaan tullut ja paljon hyviä kommentteja ja tottakai jokainen kokee oman tilanteensa 'akuutiksi' ja herkäksi. Mutta lyhykäisesti olen sitä mieltä, että jos ajautuu pettämään, pitää kantaa seurauksensa selkä suorana ja olla rehellinen kumppanilleen. En allekirjoita sitä, että lasten tähden jäädään suhteeseen jne. Onko se lapsille ideaalinen tilanne, että isä on epärehellinen äidille näinkin perustavaa laatua olevassa asiassa? Ei se tarkoita, että ydinperhe olisi ainut hyvä vaihtoehto ja juuri lasten kannalta. En toki tarkoita, että pitäisi erota, kun ei asiat suju, mutta tuskinpa esim. AP:n vaimo haluaisi jatkaa suhdetta, jos saisi tietää.
Näistä kommenteista tuli mieleen eräs juttu: Olen eronnut 2½ vuotta sitten. Eron alkuvaiheessa ravasin aika usein viihteellä ja sieltä tuli mieleen eräs mies. Haki minua tanssiin, tanssittiin puoli kappaletta ja hän kysyi "mennäänkö sinun luokse vai minun?" No, minä vastaisin siihen samantien, ettei kummallekaan! Jäin siihen tanssilattialle kesken kappaleen, no ei siinä mitään, lähinnä minua huvitti ja säälitti (miehellä oli sormus).
Seuraavalla viikolla olin Sellon Prismassa ruokaostoksilla ja samainen mies oli perheensä kanssa (kaksi alle kouluikäistä lasta) kassajonossa minun perässäni. Kyllä minulle tuli välittömästi paha olo hänen vaimonsa puolesta... Ehkä hänkin sitten eli/elää siinä seksittömässä suhteessa. Ja sai varmaan sieltä ravintolasta helpotusta joltain toiselta häntä ymmärtävältä naiselta;
Näinkin julkisesti kun laittaa yhteydenottotiedot, voi varautua aikamoiseen viestitulvaan... Mutta voihan siinä moni nainenkin viestitellä ja niistä voi sitten poikia jotain lisää (ja tämä ei tietenkään AP:lle olisi mikään kurja juttu)
Luulin nimittäin että ketju kuolla kupsahti jo ja en tullut edes tarkistelleeksi enää, että onko täällä ollut kävijoitä. Juu, olkaa huoletta vaan - ei tullut mitään viestitulvaa. Ja vähä (yksi) mitä tuli, ei poikkea tästä keskustelusta sen kummemmin. Samoista aiheista, ehkä vähän syvällisemmin. Arvelinkin, että moinen veto hätkäyttäisi ja hyvä niin, sillä se antaa minulle tilaisuuden sanoa yhden asian:
Oletteko huomanneet, että moni täällä yrittää sensuroida AJATTELUA! Ja eihän ajattelua pysty sensuroimaan - sitä eivät ole pystyneet edes julmimmat ja taantuneimmat kommunistihallinot tekemään. Ja sehän on juuri tällaisen keskusteluketjun hienoin - suorastaan historiallinen - piirre ja ominaisuus, että voimme tuoda julki sellaisiakin ajatuksiamme, joita emme uskaltaisi, kehtaisi tai edes voisi tuoda julki missään muualla kuin tällaisessa ympäristössä.
Joten, ystäväni, käyttäkää nyt tilaisuus hyväksenne ja ajatelkaa kerrankin ääneen. Älkää koko ajan ajatelko mitä sanotte, vaan sanokaa mitä ajattelette. Yksipuoleinen tuomitseminen, moralisointi ja lynkkaaminen on toki ymmärrettävääkin, mutta kovin kapeakatseista.
Entäpä jos yrittäisittekin suhtautua tähän keskusteluun kuin terapeutti tai psykoterapeutti tekisi? Eli ei niin, että ensimmäisenä toitotatte tuomion pasuunaa vaan niin, että yritätte ymmärtää vaikka ette hyväksyisikään.
Se kannattaa.
Juuri sitä kautta tapahtuu oppiminen ja kehitys muutenkin monessa asiassa.
Tähän astisesta kiittäen,
Ap
...mutta hyvä niin, keskustelua on virinnyt vähän joka suuntaan, joskin yllätyksettömästi on a) miehiä/naisia, jotka ymmärtävät ketjun aloittajan tuskan ja hyväksyvät käytösmallin tai tarjoavat siihen lääkkeeksi avioeroa/terapiaa jne. b) tuomion pasuunoita, joista monen mukaan avioliitto on kenties vakaumustensa perusteella pyhä yhtenäisyys, jossa ei petetä vaikka suhde täysin/melkein seksitön olisikin.
Olen 40 -vuotias mies, jonka "seksittömyyskokemukset" tapahtuivat 19-24 vuotiaana ensimmäisen pitkän seurustelusuhteen aikana ja myöhemmin 6 -vuotisen avioliiton loppuaikana 31-37 -vuotiaana.
Ensimmäinen seurustelusuhde oli aluksi kaksi vuotta odottelua seksin suhteen (varmaan nykyteineille käsittämätöntä - mutta tuolloin ajattelin rakkauden olevan sen arvoista), sitten seksiä lähetyssaarnaaja -asennossa 1,5 vuotta ja lopulta seksittömyyttä loppuajan, koska tyttöystävä sai "tautikammon" opiskellessaan terveydenhoitajaksi. Luuli saavansa tauteja koulusta, työpaikalta ja mistä vain. Aluksi kondomi oli ratkaisu, mutta kun hän luki jostain niidenkin joskus hajoavan, se oli sitten siinä (minähän voisin saada häneltä vaikka AIDSIN, vaikka kummallakaan ei koskaan ollut ollut muita seksisuhteita) eli loput 1,5 vuotta seksittä - joskin sorruin sitten yhden kerran nuoruuden hormonien jyllätessä pettämään. Kuuntelin ja tuin ja ymmärsin, enkä koskaan painostanut vaan vetelin sitten kuivat - sen lisäksi, että olin alussa odottanut 2 vuotta - ja lopuksi minut sitten hylättiin, koska en ollut "se oikea mies".
Ennen avioliittoa oli sitten pitkä hyvin toiminut suhde seksin osalta, mutta se kaatui etäsuhteeseen (Suomi-ulkomaat). Maailmalta löysin naisen, jonka kanssa avioiduin ja uskoin, että rakkauden avulla voitamme tuoreen vaimoni diagnosoidun paranoian. Emme voittaneet vuosien yrityksestä huolimatta. Seksi toimi ok, joskin paranoiakohtaukset saivat minut aina silloin tällöin frigidiksi - vaimo nimittäin oli varma, että olen osa kansainvälistä salaliittoa, joka on räätälöity hänen tuhoamisekseen. Satoja kertoja heräsin hänen riehumiseensa ja syyttelyihinsä myös muista naisista, joita minulla ei koskaan ollut. Yhteisestä lapsesta huolimatta - hänen kerran sitten käydessään veitsi kädessä kimppuuni - päätin ottaa eron, jota hän vastusti, vaikka pari viimeistä aviovuotta olivat helvettiä, hänen puoleltaan. Kirpaisi tyttäremme puolesta, mutta päätin, että helvettiin ajattelu siitä, että koskaan ei saa puolisostaan erota. Minulla oli oikeus elää.
Noista seksittömyysvuosista en voi parhaalla tahdollanikaan syyttää itseäni, koska kaikki naiset, joiden kanssa olen ollut varsinkin pitkässä suhteessa, ovat kertoneet ihastuneensa minuun osittain rakastajantaitojeni takia (mukaanlukien seksi, jatkuva romantiikka, hellyys jne.) Vai olisikohan minun pitänyt jatkaa vielä muutama vuosi uskollisesti joko sen tautipelkoisen tyttöystävän kanssa seksittä tai paranoidisen ja väkivaltaisen ex-vaimoni kanssa.
Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus elää tämä ainutlaatuinen elämä parhaaksi katsomallaan tavalla. Toki, parisuhteessa tehdään ideaalitapauksessa uhrauksia puolin ja toisin, eikä nyt joku 3 kuukauden, jopa puolen vuoden seksittömyys ole välttämättä syy vielä erota (väkivalta on). Mutta jos vastapuolelta ei tule minkäänlaista näyttöä siitä, että parisuhteen tilaa edes harkitsisi muuttavansa, vaikka puoliso asiasta kärsii, niin mielestäni ei ole mitään syytä - edes lapset - ylläpitää kulisseja. Mitäs sitten, jos eroat tai kuolet vaikka 60 -vuotiaana 15 vuoden seksittömän ajanjakson jälkeen ja olet koko ajan pysynyt uskollisena ja ylläpitänyt kulisseja? Onko sitten hyvä mieli ja jumalan siunaus tykönä. Paskat, sanon minä. Yhteiskunta (ja kristillinen maailmankatsomus) voi moraalikäsityksineen painua helvettiin silloin kun yksittäinen ihminen kärsii suhteessa ja puheet tai teot eivät auta.
Sanottakoon vielä, että avioliiton jälkeen olin "simsalabim", lähes nelikymppisenä, yhtäkkiä todella haluttu naisten parissa ja uskomattoman kauniita tyttöystäväkandidaatteja ikähaitarilla 19-40 tunki ovista ja ikkunoista. Eli tuskin nyt olin sitten se kaljamahainen paskalta haiseva karjalalippis-sohvaperuna, jonka saamattomuuden kotosalla voisi ymmärtääkin. Nyt elän kolmatta vuotta uudessa avoliitossa ulkomailla todella ihanan ja superseksikkään nuoren naisen kanssa. Rakkautta, seksiä ja hellyyttä on enemmän kun olen koskaan elämässäni saanut. Naimisiin ei ole toki vielä kiire - se minua hieman ajatuksena pelottaa kokemukseni perusteella.