Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
Tässä nämä kommentit kopsattuna tähänkin, siihen "pahaa oloa" -ketjuun, kun halusit minun mielipiteeni siitä
**
Onhan tämä tietenkin Vauva-lehden palsta
Ja voi tuntua kornilta nämä jutut / aiheet, mutta eiköhän täällä kuitenkin käy aikuisia ihmisiä - (toivottavasti ainakin).
Eli tuohon peilaten ei kenenkään maailman ainakaan pitäisi järkkyä näistä keskusteluista ja mielipiteistä. Aikuisen omakuva + maailma on kuitenkin jo sen verran kouluja käynyt, että osaa suhtautua näihin kriittisesti ja ymmärtää, että meitä on täällä joka junaan ja jotkut valitettavasti jäävät sinne asemallekin.
En minäkään kaikkia juttuja "hyväksy" ja ymmärrä täällä, mutta eihän niin ole tarkoituskaan. Täällä saa kuitenkin jokainen vapaasti esittää mielipiteensä ja vapaasti tulla kuulluksi hyvät tavat huomioonottaen, eikä kaikkea voi/pidä ottaa tosissaan.
Se on totta, että nykypäivänä meno on monesti hurjaa - ihmiset eroavat, on uusia kumppaneita, uusioperheitä jne. Toivottavasti me tässä maailmassa elävät aikuiset ja vanhemmat osaamme kuitenkin opettaa lapsillemme tietynlaista pitkäjänteisyyttä ja toisten huomioonottamista ja sitä ettei tarkoitus ole aina kaiken vain olla kivaa, vaan että vastoinkäymisiä tulee kaikille.
Niistä on selvittävä ja niistä voi oppia tulevia koitoksia varten.
Ja hei, tämäkin on seksipalsta, joten tietyssä määrin täällä minusta kuuluukin olla niitä rintoja, kaluja, akrobatiaa, fantasioita jne. ;-)
Eiköhän jokainen meistä osaa valita sem oman palstansa, jolla käy (tai on käymättä), en jaksa uskoa, että vain tälle palstalle ovat kertyneet ne henkilöt, jotka haluavat kylvää pahaa oloaa ja kyseenalaistaa toisten arvomaailmaa ja periaatteita.
n36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vaivannäöstäsi :-) Tekee mieli kysyä sulta vielä, että nyt kun oot lukenut tätä palstaa ja sitten tuota, niin jos vertailet sitä vaikutelmaa mitä saat minusta ja sitten tuosta joka on tuon "pahaa oloa" kirjoittanut, niin mitkä ominaisuudet/erot sun mielestä on silmiinpistävimpiä mun ja sitten pahaaoloa-ap:n välillä? Kysyn kun kiinostaa siis, että millainen vaikutelma sulla hänestä syntyi ihmisenä verrattuna muhun - tai vaikka et vertailisikaan!? Eli millainen ihminen sun mielestä kirjoitti sen tekstin?
Vaikea arvioida millainen ihminen... aidosti huolissaan oleva (nainen), mitä vaikutteita näillä keskusteluilla täällä on erilaisille ihmisille.
Ehkä hänenkään ei pitäisi tätä seksi-palstaa lukea, vaikka kommentoi, että itse kestää nämä jutut täällä, mutta että herkimmät eivät välttämättä kestä. Hirveen vaikea arvuutella sen kummemmin (ja saan kohta vihat niskaani, jos niin teen...)
Mutta, onhan se jollain tapaa jopa outoa, kun joku kysyy täällä esim. olenko tarpeeksi tiukka? Ei kait kukaan sitä voi hänelle näin virtuaalisesti vastata! :-) Eikö se oman miehen kommentti ole siinä kuitenkin se tärkein painoarvoltaan... tai joku 'minkäkokoinen on paras klitoris' - siis jopa huvittavaa toisaalta.
Sorry äskeisten kirjoittajille, en tarkoita mitenkään pahalla, vaan nuo esimerkit valaisevat vain minusta niin hyvin tätä!
Entä sinä sitten - olet useassa vastauksessa tuonut esille oman 'paremmuutesi' ja tavallaan tulee tunne, että halveksit naisia - vaikka olet sanonutkin, että kaikkea muuta. Ajattelet pitkälti omaa parastasi, verhoten sen ydinperheen autuuteen, kuinka lapsesi saavat elää 'ehjässä perheessä'. Ja kuten yksi naisvastaajakin kommentoi - muutuit näissä vastauksissasi jossain vaiheessa ihan toiselle aaltopituudelle meihin muihin nähden. :-) Toki ketju on pitkä ja vaikea kirjoittaa koko ajan uutta, mutta jotkut viestit menivät vähän överiksi.
Mutta en minä paheksu sinua / aloittamaasi ketjua! Enhän niin voi tehdä, koska en edes tunne sinua.
Voin vain olla kanssasi eri mieltä, koska emme ole tässä asiassa samaa mieltä - että jokainen mies pettää, jos ei kotona saa. Ja tähän minä ainakin haluan kovasti uskoa ja luotan, että näin on.
n36
Kyselin tuosta pahaa oloa-ketjusta oikeastaan vain siksi..
...että sen kirjoitin minä.
ap
Onko sinulla montakin aloitusta ja eri persoonilla/mielipiteillä täällä kirjoitettuina?
(oikeasti en edes halua tietää..)
Harmillista, kun menin vaivautumaan ja tähän leikkiisi mukaan!
Mukavaa loppuelämää!
n36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin:
"1.) On tietoa, jota tiedämme tietävämme.
2.) Tietoa, jonka luumme tietävämme. (Mutta emme siis tiedä.)
3.) Tietoa, josta tiedämme että emme tiedä.
4.) Tietoa, josta emme edes tiedä, että emme tiedä.
Omasta mielestäni on erittäin hedelmällistä yrittää etsiä sitä tietoa, josta emme edes tiedä ettemme tiedä."
Kysyit:
"Onkohan minullakin jotain jota en vielä sitten tiedä...?"
Vastaan:
On.
Ap
ja olen kyllä seurannut tätä, välillä ihmetellen ja välillä naureskellen. Välillä mua on kyllä ihan totta myös ahdistanut lukea näitä kommentteja, joista itselleni on päällimmäiseksi jäänyt sellainen vaikutelma, että loppupeleissä seksittömyys on aina jotenkin naisen vika, ja nainen on lähinnä jokin pumpattava barbara, jonka tulisi ainakin levittää haaransa heti, kun mies niin tahtoo.
En voi olla miettimättä sitä, että meitä naisiakin on erilaisia - ja jokaisen meidän elämässä on erilaisia vaiheita, mikä pätee myös seksin suhteen. Lisäksi jotkut meistä, kuten minä, joutuvat vastoin omaa tahtoaan tyytymään vähäisempään seksielämään. Toiset haluttoman miehensä vuoksi, mulla ei näin ole. Joka tapauksessa seksielämäni on laimeampaa kuin tahtoisin, ja siihen ovat vaikuttaneet paitsi raskaudet ja synnytykset, myös monet lapsuudesta asti juontuvat henkiset traumat. Kaikkein suurinta syytä en ole edes monille kertonut, sillä syypää on isäpuoleni. Hän oli mies, jonka mielestä oli aivan sopivaa pakottaa avovaimon 5-vuotias tytär seksiin, kun avovaimoa ei huvittanut. Mun alapäätäni on korjailtu lapsena parillakin leikkauksella tuon miehen vuoksi, ja vaikka arvet ovatkin hyvin huomaamattomia, seksi tekee joka tapauksessa oikeasti todella kipeää. Synnytykset ovat helpottaneet tilannetta hiukan, kiitos sen kuuluisan löysyttävän vaikutuksen, mutta vieläkään en voi sanoa, etteikö seksi todella sattuisi, vaikka kuinka sitä itse tahtoisin. Vaikka olisi liukasteet, puudutteet ja mitä tahansa, niin kipu aiheuttaa meille pitkiä seksittömiä jaksoja, jotka voivat kestää monta viikkoa. Aiemmat seurustelusuhteeni ovat yleensä kaatuneet juuri tästä syystä, tosin sillä erolla että näille exille en koskaan kertonut syytä tähän.
Maailmassa on tasan neljä ihmistä, jotka edes tietävät tästä - minä, äitini, isäpuoleni sekä aviomieheni. Asia on ollut ja on edelleen mulle vaikea, vaikka nykyään jo ymmärränkin, että olen itse syytön koko asiaan. Mieheni sanoo, että vaikka hän haluaisikin enemmän seksiä, hän tietää ja ymmärtää tilanteen, eikä hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin tyytyä tähän. Vieraisiin ei kuulemma lähde, vaikka antaisinkin luvan, koska uskoo sen joka tapauksessa loukkaavan mua. Ja niinhän se loukkaisikin, vaikka luvan voisin antaakin vain siksi, etten tahtoisi mieheni joutuvan kärsimään tästä.
Muutenkin koen, että ympäristöstä kohdistuu etenkin naisiin jatkuvasti hirveitä paineita olla jatkuvasti ja koko ajan seksuaalisesti suorastaan hyperaktiivisia. Joka toinen kuulemani seksuaaliterapeutti tms. sanoo, että viikon mittainen seksitön jakso katkaisee seksuaalisen yhteyden, joka taas monen näiden ammattilaisten mielestä oikeuttaa sen seksittömyydestä kärsivän osapuolen lähtemään vieraisiin. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en - usein kyseessä ovat vielä naispuoliset ihmiset. Naiset, joilla itselläänkin on kuukautiset, pms-oireet, raskaudet, synnytykset ja muutkin tavallisen naisen elämään kuuluvat ongelmat. Miksi naisia kohtaan ollaan näin joustamattomia, miksei ymmärretä, että ihmisiä me naisetkin ollaan? Meilläkin on seksuaaliset tarpeemme, ja harva meistä oikeasti pihtaa muuten vaan - siihen on yleensä jokin syy.
Mitä mun pitäisi tämmöisessä tilanteessa tehdä? En pysty millään, mitenkään enkä milloinkaan, tyydyttämään mieheni seksitarpeita ilman, että joudun itse kärsimään helvetillisistä ja jatkuvista kivuista. Tätä ei myöskään mieheni tahdo, ainakin omien sanojensa mukaan. Ylipäänsä, mitä ap on mieltä - entä jos itselläsi olisi tämmöinen tilanne vaimosi kanssa? Juoksisitko silti vieraissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän koskettavasta kirjoituksestasi. Puhut todella järkyttävästä asiasta eikä kokemustasi kohtaan voi millään muotoa tuntea muuta kuin järkytystä ja myötätuntoa sinua kohtaan. Toivon todellakin kaikkea hyvää sinulle ja olen iloinen, että kaikesta huolimatta olet löytänyt itsellesi ilmeisen kypsän parisuhteen jossa sinua kuunnellaan ja ymmärretään. Mikään ei ole pahempaa kuin kokemasi - ainakaan minä en osaa kuvitella mitään pahempaa.
Toinen kirjoituksesi teema oli "naisilta vaadittava hyperseksuaalisuus". Se on siis - huom - toinen teema eikä ole sinusta tai järkyttävistä kokemuksistasi lähtöisin olevaa. SIIHEN sanoisin, että ihmisten pitäisi tarkastella tuota "hyperseksuaalisuuden vaadetta" muistakin näkökulmista kuin vain siitä, että "kykenenkö minä täyttämään nuo vaateet". Sillä kyse on kuitenkin merkittävässä määrin siitä, että SEKSI MYY. Eikä siis vain pornoa ja pornolehtiä, vaan iltapäivälehtiä, naistenlehtiä, tv-sarjoja, äänilevyjä, elokuvia, autoja, vaatteita, karkkia, jäätelöä, alkoholia, tupakkaa ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Jopa tällainen keskustelu MYY - ja jopa hyvinkin. Vauva-lehden seksipalsta on toki käyttäjilleen ilmainen, mutta samalla esimerkillinen esimerkki siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat valmiita vatvomaan seksuaalisuuttaan, kuinka ymmällään he siitä ovat vielä lapsia saatuaankin ja kuinka suorassa yhteydessä suorituskyky siinä ja haluttavuus on heidän itsetuntoonsa.
Ja kaikista näistä syistä se on aihepiiri, miksi se MYY niin paljon. Ihminen etsii vastausta, esikuvia, kohteita fantasioilleen ja vertaustukea. Ja mikään ei viittaa siihen että tuo kysyntä olisi laantumaan päin.
Siksi sinun on ymmärrettävä tämä. Nähtävä, että jos osaat kääntää tuolle kaikelle selkäsi, nauramaan sille ja hyväksymään itsesi kuten itsekin korostit - yksilönä - niin et ole enää niin riippuvainen siitä mielestäsi sinulta edellytetystä "hyperseksuaalisuudesta". Vaikka ymmärränkin niitä ihmisiä jotka täällä seuraavat ja kommentoivat näitä erinäisiä tekniikka- ja fysiikka-aihioita, niin silti ymmärrän kaikkein parhaiten niitä, jotka osaavat nauraa tälle kaikelle. Siis "kuinka hullua ja järjetöntä - eikö näillä ihmisillä todellakaan ole muuta elämässään kuin laskea yhdyntöjensä kestoa ja määrää, rintojensa ja kalujensa kokoa ja sukupuolisuhteidensa määrää". Sillä jos vain siitä näkökulmasta tätä kaikkea seuraisi ja kirjoittajia arvottaisi, niin jonkinlaisesta pakkomielteestä, traumasta ja persoonallisuushäiriöstähän heidän olisi pakko kärsiä. Ei kukaan tasapainoinen ihminen nosta näitä asioita elämänsä keskiöön - vaikka ne tärkeä osa arkea ovatkin.
No, upean kirjoituksesi loppu tuntui hieman hätiköidyltä - jotenkin kuin "en jaksa kirjoittaa tämän enempää, nyt äkkiä joku naseva paukku tähän". Eli toki voin alkaa spekuloimaan sitä, että "mitä jos vaimollani olisi vastaava tilanne" jne. Mutta se olisi vain typerää. Viime kädessä on kuitenkin niin, että meillä on meidän tilanne, teillä on teidän tilanne ja muilla on muiden tilanne. Ja kukin sitten vaan tempoilee oman tilanteensa kanssa. Siteeraan sinua:
"En voi olla miettimättä sitä, että meitä naisiakin on erilaisia - ja jokaisen meidän elämässä on erilaisia vaiheita, mikä pätee myös seksin suhteen. Lisäksi jotkut meistä, kuten minä, joutuvat vastoin omaa tahtoaan tyytymään vähäisempään seksielämään."
Ja olen samaa mieltä kanssasi, sielunsisko. Kiitos hienosta kirjoituksesta ja kaikkea hyvää sulle.
ap
vakavoitui. Em. ei ollut mitään persoonallista.
Toteat ainoastaan faktoja. Olet itsekin mukana tuossa samassa oravanpyörässä. Niin, tiedän sen että tiedät olevasi. Olisiko mielestäsi aihetta hypätä siitä pois? Ja miten? Ja jos ei niin miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerta minut noin hyvin tunnet, siis. Vai pystytkö myöntämään itsellesei, että minä,"ap", olen sinullekin kuten monelle muulle suurelta osin myös mielikuvitushenkilö. Sellainen, joka sotii arvojasi vastaan ja jonka haluat laittaa vastuuseen teoistaan.
Oravanpyörän tunnustan kyllä, mutta se liittyy työhöni ja sen rytmittämään elämääni. Työni vie minulta liikaa aikaa ja balanssia on vaikea löytää. Mutta osa ongelmaa siinäkin, että työni on mieluisaa: olen niitä harvoja, jotka voivat sanoa tekevänsä sellaista työtä jota tekisi vaikkei siitä edes maksettaisi.
Mutta kuten sanoin ja koska kysymyksesi hämmentää hieman, niin pyydän sinua:
Kerro minulle ensin millainen minä olen, sitten kuvaile oravanpyörääni tarkemmin - käsittääkseni puhumme kuitenkin eri oravanpyöristä - ja sitten neuvo miten hyppään siitä oravanpyörästä pois missä minä sinun mielestäni olen ja sitten kaiken tuon jälkeen olen ehkä kykenevä vastamaan sinulle että "jos ei niin miksi ei".
Mitä vakavoitumiseeni tulee, niin eikö edellisen henkilön kuvaamat kokemukset mielestäsi olleet sellaisia mitkä vakavoittavat?
No, keskustelu uhkaa palata taas samoille vanhoille eipäs-juupas-raiteilleen ja sitä ei kauaa jaksa. Kerron tuoreen tarinan:
Siskollani ja hänen miehellään on kolme lasta. Yksi vasta koulussa. Minulla on miehen kanssa luottamukselliset välit ja hän alkoi kerran täysin yllättäen ja todella voimakkaasti purkautumaan tästä samasta aiheesta tyyliin "Perkele jos ei kohta ala saamaan seksiä kotona, niin kohta aletaan pilkkomaan tavaroita puoliksi. Tässä on jo sen verran monta kertaa ottanut asia puheeksi perkele."
Eli eroamaan. Katsoin ja kuuntelin häntä ja samalla ajattelin jostain syystä juuri sitä nuorimmaisinta heidän lapsistaan. Suloista pientä taaperoa, jolla silmät sädehtii iloa ja elämää niinkuin tuollaisilla parivuotiailla on tapana.
Sitten ajattelin sitä, että nuo kolme lasta joutuisivat avioerohelvetin keskelle vain siksi, että siskoni ei älyä antaa miehelleen pimppaa - vaikka tämä on jo selkeästi ilmoittanut tarpeensa ja kertoi minulle hyväksyvänsä mennen tullen kaikenlaiset raskauden jälkeiset tukevoitumiset sun muut.
Mietin siis lasten etua ja sanoin:
"Kuule, jos noin paha on tilanne ja kyse on vaan seksistä, niin seksiseuraa on tosi helppo saada. Sen kun käyt panolla jossain, maksat siitä ja sitten palaat hoitamaan perhettäsi".
Eli ei tehdä tästä numeroa vaan hoidetaan paineet pois. Kolmen lapsen isällä kun on muutakin tekemistä kuin repiä hiuksiaan pillun puutteessa kaiket päivät ja runkata kädet rakoilla vessan oven takana.
Jotkut naiset tajuaa tämän, jotkut ei. Jotkut miehet tajuaa tämän jotkut ei. Joillakin se on nainen joka ei anna, joillakin se on mies.
Ja toki saa ja voi erota tuon takia jos kokee se niin.
Mutta minä en edelleenkään enkä ikinä tule laittamaan seksiä niin isoksi määrävääksi tekijäksi, että neuvon ketään jättämään perheensä seksin puutteen takia. Menköön muualle panolle - esim. maksullisten kanssa se varsin vaivatonta vieläpä.
tuossa olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla, että meidän perheen tilanne on tämä kuin on, ja muiden tilanne taas on omanlaisensa. Ei ehkä ole järkeä eikä kannattavaa ruveta pohtimaan, mitä tekisi, jos olisi jossain toisessa tilanteessa, totta - mutta minusta se on oikeasti kiinnostavaa, ja mä olen oikeasti aika utelias tietämään, millaisia ratkaisuja muut ihmiset tekisivät samassa tilanteessa kuin itse olen. Enkä nyt tarkoita pelkästään seksiasioita, vaan elämää ylipäänsä. Johtuneeko sitten mun vielä suht nuoresta iästäni tällainen uteliaisuus...
Ja totta, kirjoitukseni loppu oli todellakin aika hätiköity (nuorempi lapsistani heräsi päiväunilta, joten piti kirjoittaa äkkiä loppuun), tosin sen korjaan etten pyrkinyt tekemään siitä mitenkään nasevaa tai muutakaan, kunhan kirjoitin mitä ehdin ja mieleeni tuli ennen parvekkeelle ryntäämistä.
Mä olen myös sitä mieltä, että on omituista pitää seksiä niin paljon elämänsä keskiössä, että sen takia hajotettaisiin (etenkin lasten) perhe. Toisaalta mä olen aina ihmetellyt sitä, miksi seksi on niin tärkeää, useimmiten erityisesti miehille mutta miksei myös naisillekin - eli en toisaalta ymmärrä kuitenkaan vieraissa hyppäämistä, vaikka miten onkin kyse pelkästä tarpeen tyydyttämisestä. Mä en oikeasti pysty käsittämään, miten jokin pelkkä tarve voi olla niin voimakas, että sen vuoksi revitään hiuksia päästä ja tullaan hulluksi. Jälleen kerran mulle saa vapaasti sanoa, että olen liian nuori ymmärtämään, mutta ihan rehellisesti: loukkaantuisin kyllä ihan oikeasti, jos mieheni kävisi vieraissa. Vaikka tekisi sen minun tietäen ja minun luvallani. Mä katson sen pettämiseksi joka tapauksessa, vaikka ymmärtäisin tarpeen taustalla, ja luulen, että kaikesta ymmärtämisestä ja tietämisestä ja muusta huolimatta lopputulos olisi se avioliiton rikkoutuminen. Ja haarat olisi aivan varmasti ristissä - miksi mä niitä levittelisin ja kärsisin kipuni, jos puolisoni kerran saa tyydytyksensä muualta, hakekoot sen sitten sieltä.
Tosin nyt on kyllä siirrytty jo tunteiden puolelle, ja vaikka seksiin ei aina liitykään tunteita, sillä voi silti loukata. Kaikesta huolimatta mä tahdon edelleen ehkä naiivisti uskoa seksiin, jossa on tunteet pelissä. Ja minulle tämä taas tarkoittaa seksiä oman puolisoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on muitakin paradokseja kuin se, että avioliittolupauksen antanut pettää puolisoaan, mutta ei silti halua erota. Sitä kun vanhenee, niin yhä suuremmaksi paradoksiksi kasvaa se oivallus, että "kuinka moni valitseekaan itselleen ELÄMÄNKUMPPANIN sangen pintapuolisin perustein." Siis ELÄMÄNKUMPPANIN. Kumppanin, jonka kanssa olisi tarkoitus olla ihan koko elämä! Sellaisen ihmisenhän pitäisi kaiken järjen mukaan olla vähintäänkin yhtä hyvää ja antoisaa seuraa kuin se kaikkein paras kaveri eli bestis on aina ollut. Eli sellainen, jonka kanssa yhteys ei koskaan katkea ja jonka kanssa kaikki sekunnissa on kuten aina ennenkin - vaikka viime näkemisestä olisi kuukausia.
Mutta ei. Ihmiset menevät naimisiin paljon vähäpätöisimmin perustein. Heihin vaikuttaa ulkonäkö tai se että "joku omistautuu vain minulle" tai se, että "ollaanhan me oltu jo niin pitkään kimpassa muutenkin" tai se, että pelkää että jos ei sitten saakaan ketään muuta tai ihan vaan se, että tavattiin äskettäin, ihastutiin suuresti ja syöksyttiin suin päin naimisiin. Toki myös varallisuus, valta-asema, oma taloustilanne ja kaikenlaiset "musta tuntuu että on just mun mies/nainen" vaikuttaa päätökseen. Eli tehdään elämän isoin päätös ja usein vieläpä nuorena kun ei kunnolla tunneta toista saati että tunnettaisiin edes omaa itseä. Kaikki on vielä kesken ja avioliitossa on kuitenkin se valtavan jämäyttävä puolensa, joka iskee monelle vasten kasvoja. No, jokainen toki on vapaa toimimaan suhteessaan kuten parhaaksi katsoo, mutta yllättävän moni odottaa liiton olevan "jotain sellaista kuin muillakin". Joko sellainen kuin isillä ja äidillä tai naapurin perheelle tai noilla ja noilla julkkiksilla tai muilla haavekuvilla.
Aika monta kohtaa missä voi mennä metsään, vai mitä?
No, nuo kohdat eivät vielä oikeuta ketään pettämään ja ei kait mikään muukaan "oikeuta". Mutta kun sitä kerran tapahtuu, niin lienee syytä myöntää se tosiasiana ja tarkastella asiaa siitä näkökulmasta, että "kun kerta pettämistä tapahtuu niin paljon kuin tapahtuu, niin miksi sitä sitten tapahtuu". Voin puhua vain miehen näkökulmasta.
Mies ajattelee seksiä hyvin usein. Iästä toki riippuu paljon, mutta nuorempana sitä ajatteli useita kertoja päivässä, vähintäänkin päivittäin. Ja tarve purkautua oli useammin kuin kerran viikossa. Tästä johtuen seksi myös motivoi montaa nuorta miestä monessa mielessä. Miten olla komeampi, coolimpi, miehekkäämpi, haluttavampi, seksikkäämpi. Miten saada naisten päät kääntymään ja saada heiltä ennenkaikkea - seksiä. Tuo piirre meistä miehistä hiipuu yllättävän hitaasti, eikä sitä avioliitto mihinkään poista, vaikka se toki vaikuttaa paljon. "Pantavia" naisia on yhä kaikkialla, mutta olettaakseni enemmistö miehistä kuitenkin pyrkii omistatumaan omalle naiselleen. Eli kaikki miehet eivät todellakaan ole kuin vihattu ap-minä - ei monia kalvaa huono omatunto jo ajatuksestakin, he eivät pystyisi olemaan vaimonsa kasvojen edessä petettyään ja niin edelleen. Eli teko häiritsisi heitä aivan liikaa. Joten tällaisia sikoja kuin minä ei uskoakseni ole ainakaan enemmistö miehistä.
Mutta sitten jos tullaan tilanteeseen, että tuo miehinen mies, joka yhä haluaa seksiä usein ihan jo biologisista syistä, onkin parisuhteessa eikä saakaan enää seksiä puolisoltaan.. SE on kova paikka miehelle aina. Ja persoonasta riippuen reaktiot ovat pelottavan erilaisia. Hissukka saattaa nujertua masturboimaan. Hieman rohkeampi saattaa alkaa käydä huorissa. Itsevarmempi hankkii rakastajattaren. Kunniantuntoinen saattaa erotakin. Kusipää raiskaa vaimonsa ja - tästä olen varma - ja peto saattaa jopa tappaa vaimonsa.
En tiedä mitään nöyryyttävämpää miehelle (enkä naiselle) parisuhteessa kuin sen, että hän on noilla alun tai vaikka kypsemmilläkin kriteereillä valinnut itselleen ELÄMÄNKUMPPANIN ja sitten kun hartioita painaa velat, lapset vievät vapaa-ajan ja avioliittolupaukset pakottavat myös seksielämässä lojaaliksi niin - sitten sitä seksiä ei saakaan. Eli ei kelpaa, ei ole haluttava, ei innostava, ei kiihottava - sen ainoan ihmisen silmissä jonka kanssa on virallisesti lupa seksiä harrastaa.
Tie pettämiseen on lyhyt. Ja helppokin. Kaikki on vain korvien välistä ja omasta rohkeudesta kiinni. Katkeruuden määrästä. Loukatuksi tulemisen tunteesta. Masennuksen määrästä. Alakulosta.
Sanoit:
"Mä en oikeasti pysty käsittämään, miten jokin pelkkä tarve voi olla niin voimakas, että sen vuoksi revitään hiuksia päästä ja tullaan hulluksi."
Vastaan:
Miehelle tuo tarve on sama kuin sinulle tarve nukkua, käydä tarpeillasi, tarve syödä kun on nälkä. Se ei ole persoonallisuushäiriö tai trauma. Se on miehen biologiaa, jonka jokainen sitten kohtaa kuten oma arvomaailma sanoo. Miehiä on erilaisia ja varmastikaan kaikilla tarve ei ole samanlainen. Myös sen MERKITYS - mikä tärkeää - on erilainen eri miehille. Jotkut ihan oikeasti tarvitsevat seksiä voidakseen tuntea itsensä miehiksi, siinä missä jollekin toiselle riittää vaikkapa älykkyys.
Mutta seksityhjiötä miehellä ei ole koskaan, ellei impotentteja lasketa. Kaikilla muilla pallit täyttyvät tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa jollain tavalla ne on päästävä tyhjentämään. Ja toki paras tapa on tehdä se naisen kanssa.
ap
Ymmärrän täysin tuon viimeisen mielipiteen ja yhdyn siihen.
Oma isäni on pettänyt äitiäini monien naisten kanssa jo vuosia ja lopulta tuli tilanne jossa rakastaja oli isästäni välittämättä tullut hänelle raskaaksi. Tässä vaiheessa isäni joutui pohtimaan tilannetta toden teolla ja kertoi asiasta äidilleni. Äitini ei halunnut ottaa eroa ja he ovat edelleenkin yhdessä. ( tapauksesta on jo 10v)
Tänä kesänä juttelin isäni kanssa avoimesti asiasta. Isäni totesi että ei hän suhteesta äitiini luopuisi ikinä, koska muualta hän ei sitä saa mitä äidiltäni, vaikka sexiä heillä ei enää ole ja sen hän saa muualta. Homma toimii heillä näin ja opin itsekkin asiasta jotaki.
Nimittäin sen että harva varattu mies/nainen jättää puolisonsa rakastajan takia.
Vaikka aidantoiseltapuolen saakin jotakin niin ei kuitenkaan kaikkea.
Osa parisuhteista toimii näin ja todellakin suurin osa sen olen todennut kun olen kavereideni suhteita katsellut/kuunnellut ja itsekkin aikoinani kunnolla seurustelleena todennut.
Niin ja sexi on todellakin vaan sexiä ei sen enempää, mutta nautinnollista ja aah niin mukavaa kun sen oikein oivaltaa;)
Sinkku nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en viitsi lähteä vieraisiin, koska pelkään, että seksi olisi paljon kiihottavampaa ja parempaa toisen naisen kanssa. En tiedä pystyisinkö enää jatkamaan vaimoni kanssa, jos niin kävisi. Varsinkaan, kun hän petti minua kesällä. Voisin jopa rakastua toiseen. En haluaisi eroon perheestäni.
Niin ja sexi on todellakin vaan sexiä ei sen enempää, mutta nautinnollista ja aah niin mukavaa kun sen oikein oivaltaa;) Sinkku nainen
Ymmärrän täysin tuon viimeisen mielipiteen ja yhdyn siihen.
Oma isäni on pettänyt äitiäini monien naisten kanssa jo vuosia ja lopulta tuli tilanne jossa rakastaja oli isästäni välittämättä tullut hänelle raskaaksi. Tässä vaiheessa isäni joutui pohtimaan tilannetta toden teolla ja kertoi asiasta äidilleni. Äitini ei halunnut ottaa eroa ja he ovat edelleenkin yhdessä. ( tapauksesta on jo 10v)
Tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen tarina. Se oli kiva lukea, koska lyhyydestään huolimatta se sisälsi valtavan isoja asioita. Sellaisia, joita en ole itsekään osannut mielekkäästi kiteyttää, vaikka olen yrittänyt. Ongelmani asian kirjoittamisessa on ollut jossain sellaisessa, että kun tietää, että monet vastaanottajat eivät edes lähtökohtaisesti kestä saati että yrittäisivät ymmärtää koko tätä aihetta ja keskustelua, niin monimuotoisemmin asiasta kertominen johtaa aina vain samaan eipäs-juupas-kierteeseen.
Jokatapauksessa on niin, että vahvat ja viisaat yksilöt pystyvät katsomaan vaikeitakin asioita laajemmin, eivätkä vain tyydy hokemaan sitä minkä tietävät yleisesti hyväksytyksi mielipiteeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Tätä keskustelua on monta kertaa sävyttänyt vihamielisyys siksikin, että aihe on monen mielestä myös pelottava. Tämä uhkaa monien ihmisten elämän perusarvoja ja -rakenteita ja siksi monet eivät voi eivätkä halua suvaita tätä ketjua - siis edes keskusteluna. Vaikka maailmassa on paljon isompiakin ongelmia.
Sinä teit hienosti kun puhuit isäsi kanssa. Siis siitä huolimatta että sinun on varmasti ollut varmasti liki mahdotonta hyväksyä kertomaasi. Siitä huolimatta ainoa oikea tapa kohdata asiat, on nostaa ne pöydälle. Niin monet hylkäävät vanhempansa kun törmäävät heissä johonkin sellaiseen, mitä eivät missään tapauksessa hyväksy. Mutta tuollainen hylkääminen osuu AINA omaan nilkkaan. Se jättää ikuisia kysymyksiä, joihin ei enää koskaan voi saada vastauksia, kun vanhemmat ovat kuolleet - ja vaikka silti vaivaavat mieltä yhä ja ikuisesti.
Isissä ja äideissä on kaikkien hyvien ja tasapainoisten yksilöiden lisäksi paitsi pettäjiä, niin alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, rikollisia, pahoinpitelijöitä, hyväksikäyttäjiä, perhettään laiminlyöviä uraohjuksia, tunne-elämältään kyvyttömiä, sosiaalisesti lahjattomia, traumatisoituneita, kyvyttömiä, katkeria, ilkeitä, ahneita, pakkomielteisiä, addiktoituneita ja yksinkertaisesti laiskoja tai tyhmiä. Eli ei isyys ja äiteys ole mikään titteli tai ylennys. Se ansaitaan tai ei ansaita siitä huolimatta että se saadaan.
No, luulin tämän ketjun kuihtuvan kasaan jo aikoja sitten, mutta näköjään aina löytyy joku uusi ja tuore näkökulma, joka piristää. Kiitos siitä.
ap
Tänä kesänä juttelin isäni kanssa avoimesti asiasta. Isäni totesi että ei hän suhteesta äitiini luopuisi ikinä, koska muualta hän ei sitä saa mitä äidiltäni, vaikka sexiä heillä ei enää ole ja sen hän saa muualta. Homma toimii heillä näin ja opin itsekkin asiasta jotaki.
Nimittäin sen että harva varattu mies/nainen jättää puolisonsa rakastajan takia.
Vaikka aidantoiseltapuolen saakin jotakin niin ei kuitenkaan kaikkea.
Osa parisuhteista toimii näin ja todellakin suurin osa sen olen todennut kun olen kavereideni suhteita katsellut/kuunnellut ja itsekkin aikoinani kunnolla seurustelleena todennut.
Niin ja sexi on todellakin vaan sexiä ei sen enempää, mutta nautinnollista ja aah niin mukavaa kun sen oikein oivaltaa;)
Sinkku nainen
Tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen tarina. Se oli kiva lukea, koska lyhyydestään huolimatta se sisälsi valtavan isoja asioita. Sellaisia, joita en ole itsekään osannut mielekkäästi kiteyttää, vaikka olen yrittänyt. Ongelmani asian kirjoittamisessa on ollut jossain sellaisessa, että kun tietää, että monet vastaanottajat eivät edes lähtökohtaisesti kestä saati että yrittäisivät ymmärtää koko tätä aihetta ja keskustelua, niin monimuotoisemmin asiasta kertominen johtaa aina vain samaan eipäs-juupas-kierteeseen.
Jokatapauksessa on niin, että vahvat ja viisaat yksilöt pystyvät katsomaan vaikeitakin asioita laajemmin, eivätkä vain tyydy hokemaan sitä minkä tietävät yleisesti hyväksytyksi mielipiteeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Tätä keskustelua on monta kertaa sävyttänyt vihamielisyys siksikin, että aihe on monen mielestä myös pelottava. Tämä uhkaa monien ihmisten elämän perusarvoja ja -rakenteita ja siksi monet eivät voi eivätkä halua suvaita tätä ketjua - siis edes keskusteluna. Vaikka maailmassa on paljon isompiakin ongelmia.
Sinä teit hienosti kun puhuit isäsi kanssa. Siis siitä huolimatta että sinun on varmasti ollut varmasti liki mahdotonta hyväksyä kertomaasi. Siitä huolimatta ainoa oikea tapa kohdata asiat, on nostaa ne pöydälle. Niin monet hylkäävät vanhempansa kun törmäävät heissä johonkin sellaiseen, mitä eivät missään tapauksessa hyväksy. Mutta tuollainen hylkääminen osuu AINA omaan nilkkaan. Se jättää ikuisia kysymyksiä, joihin ei enää koskaan voi saada vastauksia, kun vanhemmat ovat kuolleet - ja vaikka silti vaivaavat mieltä yhä ja ikuisesti.
Isissä ja äideissä on kaikkien hyvien ja tasapainoisten yksilöiden lisäksi paitsi pettäjiä, niin alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, rikollisia, pahoinpitelijöitä, hyväksikäyttäjiä, perhettään laiminlyöviä uraohjuksia, tunne-elämältään kyvyttömiä, sosiaalisesti lahjattomia, traumatisoituneita, kyvyttömiä, katkeria, ilkeitä, ahneita, pakkomielteisiä, addiktoituneita ja yksinkertaisesti laiskoja tai tyhmiä. Eli ei isyys ja äiteys ole mikään titteli tai ylennys. Se ansaitaan tai ei ansaita siitä huolimatta että se saadaan.
No, luulin tämän ketjun kuihtuvan kasaan jo aikoja sitten, mutta näköjään aina löytyy joku uusi ja tuore näkökulma, joka piristää. Kiitos siitä.
ap
Todellakin osa ihmisistä pelkää, kohdata vaikeita asioita. Ymmärrän sen pelon, koska itse olin aikoinani samanlainen.
Jouduin kokemaan exäni pettämisen joka johti eroon, matto vedettiin jalkojenalta ja jouduin miettimään asiat uudestaan. Mikään ei enää ollutkaan niin kuin olin ne pienessä päässä ajatellut. Seuraavaksi sain kuulla isäni tarinan ja se taas avasi lisää näkökantaani.
Silti olin viellä sitä mieltä että en itse ikinä osallistuisi pettämiseen. Kunnes ajauduin monen mutkan kautta tilanteeseen jossa seurustelinkin varatun miehen kanssa. Tästä opin älä ikinä sano ikinä, koska silloin sen teet ihan varmasti.
Monesti asiat eivät ole niin yksiselitteisiä ja ihmisten pitäisi yrittää nähdä asiat muidenkin näkökulmasta kun vain itsensä. Tämä on vaikeata koska silloin joutuu laittamaan itsensä alttiiksi joka on pelottava ja osa ei opi tätä koskaan.
Mutta se helpottaa huomattavasti ymmärtämään asoita avarammin.
Kaikki ei ole mustavalkoista eikä se värillinen elämä ole pahaa tai likaista siihen vaan täytyy osata asennoitua.
Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä ja heillekin tapahtuu virheitä. Heidätkin pitää osata hyväksyä sellisina kun he ovat, ei kukaan ole täydellinen.
Elämän tuomat vaikeudet pitää kohdata eikä niistä saisi katkeroitua, se ei tee kuin hallaa itselle. Sitä ei itse huomaa kuinka sitä muuttuu katkeroitessaan, mutta muut kyllä huomaa sen. Osa menettää elämän jalouden katkeroituessaan, ja se on todella harmi.
Elämä on vaikeaa mutta niin ihanaa ja arvokasta.
Uskon että tästä aiheesta voisi keskustella vaikka kuinka kauan ja aina löytyy uusia ja erilaisia näkökantoja :)
Sinkku nainen
Ja hyvä puheenvuoro, siis! Niin, tämä keskustelu toki on ilmeisen päättymätön jo siksikin, että se vastaa hyvin erialaisiin tarpeisiin eri lukijoilla ja kommentoijilla. Toiset haluavat toitottaa ylemmyttään, toiset tunnustaa lankeemustaan, toiset vain tirkistellä ja toiset nauraa räkättää, heh..
Mut ehkä se onkin se jokin mikän tän ketjun on saanut näin pitkäksi venähtämään. Kaikilla on tähän asiaan joku mielipide samalla kun se koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia. Ja ehkä parempi näin, että näin :-)
ap
Tuolla joskus aiemmin haastoit, ap, jotakuta kuvailemaan sinua. Kun haastettu ei tarttunut syöttiin ja minua rupesi kiinnostamaan, niin saan kai koittaa?
Olet 38-45 tavallisen suomalaisen miehen näköinen ja normaali mitoissa. Et ole suoraan elokuvan valkokankaalta, mutta monen naisen mielestä ihan ok-näköinen. Pukeudut siististi ja olet akateemisesti koulutettu. Luultavasti talouden tai kaupan alalla. Uran rakentaminen on sinulle tärkeää ja pyrit aktiivisesti johtotehtäviin. Mitä suuremmat saappaat sen parempi. Pidät hienoista autoista, etelän matkoista, vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Tylsistyt nopeasti samanlaisena toistuviin rutiineihin. Mottosi on: Elämässä pitää olla säpinää!
Menikö sinne päinkään?
No, ei kait tässä sen kummempia kommentteja tarvikaan listailla. Ehkä tuli mieleen kysyä teikäläistä lukemaan se, kun ajattelin kysyä, että miten reagoit tuollaiseen "hieman ehkä" toisenlaiseen ketjuun kuin esim tämä innolla paheksumasi?
Eli...?