PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
Monta sivua sitten joku väitti Vares-kirjoja Ilkka Remeksen teoksiksi, mutta ei pidä paikkaansa. Reijo Mäki on kirjailijan nimi.
Täällä on tullut valtava määrä kirjoja mainituksi. Osa kuuluu suosikkeihini Seitsemästä veljeksestä ja Kalevalasta lähtien. Kesken on minulta jäänyt melkoinen määrä kirjoja. Jos kirja ei noin 20 aikana ole vienyt mukanaan, saa se siirtyä hyllyyn X. Olen huomannut, että suurin osa erilaisilla palkinnoilla huomioidut kirjat eivät minua puhuttele, eivät suomalaiset eivätkä ulkomaalaiset. Esim. Finlandia-palkitut teokset ovat niin puisevia ja kvasitaiteellisia, että ei kiitos. Aika monet nykykirjailija, niin miehet kuin naisetkin ovat valinneet niin omituisen tyylin, että kirjoja ei jaksa lukea. Ja kuitenkin kaipaan jatkuvasti uutta lukemista kirjahullu kun olen.
Niilo Keränen: Mopolla ehtii. Kertoo lestadiolaisnuoren elämästä kamalalla opettavaisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:06"]
Huorasatu
[/quote]
Tosiaan! Ha, ha, ha! Aivan p*skaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:01"]No miten voisi haukkua jotain Harlekiinia kun ei ikinä ole sellaista avannutkaan? Itse pidän mm Päätalosta, Hirvisaaresta, Utriosta, Linnasta, Ahosta...mutta Oksasesta en, hänellä on melkoisen puisevaa tekstiä.
[/quote]
Ihan yleissivistyksen vuoksi kannattaisi lukea jokunen harlekiini, tai ainakin suomalainen Kultasarja tai vastaava, vai vieläkö niitä julkaistaan? Ainakin divareista vielä saa. Tiedäthän, että mainitsemistas ainakin Kalle Päätalo aloitti kirjoittamisen ns. kioskikirjailijana, kuten myös toisaalla mainittu Elsa Anttila ( Vuontisjärvi).
Harlekiineista en tiedä, mutta noissa suomalaissarjoissa oli toisinaan aivan laatutekstiä. Taso on tosiaan ollut erittäin vaihteleva ja epätasainen. Toisinaan sitä uskoi tunnistavansa jonkun "oikean" kirjailijan nimimerkin takaa.
Otavan Iso Tietosanakirja. Aloitin lukemaan, mutta en päässyt edes beehen saakka, kun oli pakko luovuttaa. Ei vain pysyneet jutut päässä.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 16:59"]
Otavan Iso Tietosanakirja. Aloitin lukemaan, mutta en päässyt edes beehen saakka, kun oli pakko luovuttaa. Ei vain pysyneet jutut päässä.
[/quote]
Heh. Itse asiassa kaikkia kirjoja voi lukea vain pienen pätkän. Ihmetyttää ihan, miten sinnikkäästi jotkut ovat kahlanneet huonona pitämänsä kirjan loppuun. Suomalaista sisua? :)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:57"]Remeksen (vai Remesin?) Vares-teokset. Yleensä luen huonotkin kirjat loppuun, joku Vares (en muista nimeä) oli pakko jättää kesken, tulin niin pahalle päälle.
[/quote]
Oli näköjään niin huono ettei kirjailija edes mennyt oikein. Varekset on kirjoittanut Reijo Mäki.
Menestysteos nimeltä Olemisen sietämätön keveys. Ei sopinut rennoksi kesälomalukemiseksi mitenkään.
Niinhän se menee että jos ostan /lainaan esim Oksasen Stalinin lehmät t Puhdistuksen niin odotukset on suuret koska niitä on niin hehkutettu ja kirjailija saanut monia eri palkintoja jne. Jos taas haen divarista vaikka jonkun Harlekiinin tai muun vastaavan pokkarin niin empä siltä paljon mitään odotakkaan. Luen molemmat ja enemmän jää harmittamaan nuo Okasen opukset ja pidän niitä ihan skeidana juurikin suurien odotusten vuoksi. Siksi esim Aku Ankka lehteä t Kalevalaa ei voi arvostella samalla kaavalla.
Rosa Liksomin Hytti nro6 oli niin huono, että jäi kesken. Miksi se sai Finlandian, en tajua. Sitä taas en ymmärrä, miten joiltakin on jäänyt Puhdistus kesken, ei se nyt ainakaan pitkästyttävä voi olla?
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 17:10"]
Unikkopolku 21 ja muut Marja Orkoman kirjat.
[/quote]
Emmi Mustosen ja Tuija lehtisen "tehtailemat" kirjat.
Patricia Cornwellin Scarpetta-kirjat muuttuivat väkinäisiksi, surkeiksi ja jotenkin "pimeiksi" sen jälkeen, kun Benton "kuoli" ja palasi takaisin. Lesbouden hehkuttaminen on uusimmissa kirjoissa vain lisääntynyt. Eihän se tietenkään ole ihme, koska kirjailija on itsekin vaihtanut miespuolison naiseen. Liekö kirjojen huononeminen liittynyt juuri tuohon seikkaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Patricia_Cornwell
Hei, se olikin Enni Mustonen (Kirsti Manninen)
Paljon on tullut luettua, niin hyvää kuin huonoa, mutta ensimmäiseksi sarjassa paskin kirja tuli mieleeni Kuki Gallmannin kirja I Dreamed of Africa. Elokuvakin siitä on tehty, pääosassa Kim Basinger ja aivan yhtä huono kuin kirja. Kirjoittajan tyyli oli jotenkin niin hirveän omahyväinen ja maailmoja syleilevä ja aarrgghh! Päähenkilö aina tiesi (tuota verbiä käytettiin todella usein), miten kaikki menisi ja ketä ja mitä hän rakastaisi ja kuka rakastaisi häntä. Ja Afrikasta unelmoitiin, vaikka miehet kuolivat ympäriltä ja poikansakin sai käärmeenpiston ja kuoli, mutta silti hän tiesi, että Afrikka on se hänen juttunsa ja hän uhrautui sen eteen ja blaa, blaa, blaa. Uskomatonta kyllä kahlasin kirjan loppuun, mutta sen jälkeen tekikin mieli lähteä hakemaan koko Kuki ja paukuttaa kirjaa hänen päähänsä pari tuntia, jotta taju olisi häneltä mennyt kankaalle. Olen lukenut monia kirjoja, joita olen halunnut lukea aina vain uudelleen ja tehnytkin sen, mutta I Dreamed of Africa ei niihin kuulu. Yksi kerta oli todellakin liikaa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 07:52"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 03:18"]
Jännä muuten miten erilainen maku ihmisillä on kirjojen suhteen. Täällä paskimpina mainitut Puhdistus ja Kätilö on mun listalla parhaimpia koskaan luettuja.
[/quote]
Jospa minäkin sitten lukisin Puhdistuksen, kun pidin Kätilöstä. Kirjastonhoitaja kysyi, mitä pidin kun palautin sen. Epäilin herättävän ristiriitaisia tunteita kuten TK Mukka aikoinaan.
Tuntematon sotilas on yksi suosikkikirjoistani, nimenomaan kirjana. Waltarin kirjoja en ole lukenut ainakaan alkua pitemmälle. Ehkä sitten joskus, eläkeläisenä luen niitäkin.
[/quote]
Minusta Puhdistus on hieno teos, mutta Kätilö oli niin uuvuttavalla tavalla kirjoitettu, että jäi kesken..
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:28"]
Teininä luin Ruttokoirat ja se teki valtavan vaikutuksen.
Nyt yritin lukea sitä aikuisena uudestaan ja luultavasti paskinta siinä on käännös. Voi kiesus minkä työn takana se lukeminen olikaan! No, vieläkin on kesken.
Ja se henkilöhahmojen mustavalkoisuus ja tietty niiden koiraparkojen pelko henkensä puolesta.
Parempi käännös tekisi sisällöstäkin parempaa.
Toinen, mihin olen aikuisiällä pettynyt on Kingin Carrie. Sehän on ihan shaibaa tekstiä! En kyennyt kovin pitkälle, vaikka hyviäkin kohtia siinä tietysti oli.
Oksasen Stalinin lehmät oli mielestäni suurenmoinen, Puhdistus taas järkkyä paatosta.
[/quote]
Jotain armoa kääntäjälle...oitakin kirjoja on mahdotonta kääntää. Ruttokoirissa on muistaakseni aika paljon paikallisia murteita, joilla ei ole vastineita suomen kielessä. Luulen, että joku Tuntematon sotilaskin on loppujen lopuksi mahdotonta kääntää, vaikka sitä uutta käännöstä onkin niin hypetetty. Aika nopeasti se kyllä on syntynyt, vuodessa. Se saa minut ajatetelemaan että huh huh, onkohan nyt kääntäjällä ollut liikaakin itseluottamusta.
t. kääntäjä
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:57"]
Stephen Kingin Christine. Muut hänen kirjoistaan ovat kultaa, mutta en pystynyt lukemaan Christineä kuin alle puoleen väliin, ja siihenkin pääsin yritettyäni puoli vuotta :D
[/quote]
Minä pidän autoista, joten Christine maistui. Toisaalta sitten Lizzie's story on yhä kesken; en tiedä, mikä siinä niin tökkii - kaikki muut Kingin kirjat olen lukenut. Mustaa tornia (vai Mustia torneja?) en tajunnut, mutta sitkeästi kahlasin.
Viime vuosikymmenenä on tuntunut siltä, että King on alkanut menettää taikaansa, mutta pari viimeisintä ovat olleet taas vanhaa kunnon laatua!
Nro 51
[/quote]
Liseyn tarina on mielettömän hyvä, kunhan ensin kahlaat ne ekat sata mitäänsanomatonta sivua, saa itkemäänkin. Christine on tosiaan yksi huonoimmista Kingeistä, pari kertaa olen silti lukenut mutten enää kyllä aio. Uusimmista Kingeistä Mr. Mercedes on puolestaan aivan loistava, kannattaa lukea jos tykkää trillereistä ja hyvistä henkilöhahmoista. (ei sisällä mitään yliluonnollista)
Yllättävän monet on kahlannut klassikoita läpi nuorina tai teineinä! Eihän silloin tajua elämästä vielä yhtään mitään! Itse olen yli nelikymppisenä sen verran kypsä että osaan nauttia Dostojevskin mestarillisesta ihmismielen kuvaamisesta tai Anna Kareninan traagisesta tarinasta. Pidän myös Kuolleista sieluista.En pidä liiasta eksotiikasta, siksi intialainen ja eteläamerikkalainen kirjallisuus ei uppoa. En pidä myöskään tyyliin tiikeriäiti teemaisesta selviytymisproosasta. Pulkkisen Vieras oli niin helvetin tylsä että jäi kesken. Ihmeesti sekin vetäytyi julkisuudesta kun aikoinaan tuntui olevan jatkuvasti esillä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:35"]
Elsa Anttila: Pankkineiti ja paremmat ihmiset
[/quote]
Elsa Anttila oli oikeasti Jorma Kurvinen; Susikoira Roin ja monien sotakirjojen kirjoittaja. Tulipa vain mieleen.
[/quote]
Ei ole vaan Elsa Vuontisjärvi Enontekiöltä, joka on kirjoittanut noiden Anttila-kirjojen jälkeen myös omalla nimellään, mielestäni parempia kirjoja. Enontekiöllä ei nimittäin juuri hurrattu sellaisia hömppäjuttuja kirjoittavalle ja siksi Elsa kirjoitti ne "sala"nimellä. Mutta kyllähän sen kuitenkin kaikki tiesivät...
Jorma Kurvinen oli kustantaja, joka ilmeisesti osti muilta tekijänoikeudet. Voi olla, että "Elsa Anttilan" nimellä on kirjoittanut muitakin, ehkä myös Jorma itse.
Jos myös oppikirjat lasketaan, lukion elämänkatsomustiedon kirja oli yksi paskimpia.