Lue keskustelun säännöt.
PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
07.04.2015 |
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että Fifty shades of Grey alkoiTwilight-fanfictionina, ei voi kovin korkeeta laatua odottaakaan :D
Puhdistus oli paskin kirja ever. ja minä luen PALJON, ainakin kirjan viikossa
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:07"]Joku Himoshoppaaja-sarjasta. Luovutin puolivälissä kun oli tyhjäksi hutuksikinliian tyhjää.
[/quote]
s a m a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DI:n perusmatikan kirja. Sanomattakin selvää että olin täysin väärällä alalla, ja kesken jäi, ei riittänyt mulla äly tai viitseliäisyys.
Kigalin kakkukauppa. Jaksoin kahlata läpi, mutta voi elämä kun se oli pitkästyttävä. Kirjan päähenkilö oli luonnollisesti ylivoimaisen empaattinen, oikea kakkumestari ja teki kaikein oikein ei koskaan mitään väärin. Ja kaikki meni samalla kaavalla. Joku tilaa kakun, päähenkilö keittää vieraalle makeaa maustettua teetä, vieras avautuu ja kyynelehtii elämäntarinansa, päähenkilö kaivaa nenäliinan rintaliiveistään pyyhkiäkseen kyyneleet ja hien naamaltaan, leipoo kakun asiakkaalleen ja asiakas on tietenkin 150 % tyytyväinen kakkuun ja vieraatkin ihastelivat ja olivat siitä kateellisia ja voi herranjestas kun päähenkilö onkaan taitava ja symppis!
ARGH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 19:54"]
Kigalin kakkukauppa. Jaksoin kahlata läpi, mutta voi elämä kun se oli pitkästyttävä. Kirjan päähenkilö oli luonnollisesti ylivoimaisen empaattinen, oikea kakkumestari ja teki kaikein oikein ei koskaan mitään väärin. Ja kaikki meni samalla kaavalla. Joku tilaa kakun, päähenkilö keittää vieraalle makeaa maustettua teetä, vieras avautuu ja kyynelehtii elämäntarinansa, päähenkilö kaivaa nenäliinan rintaliiveistään pyyhkiäkseen kyyneleet ja hien naamaltaan, leipoo kakun asiakkaalleen ja asiakas on tietenkin 150 % tyytyväinen kakkuun ja vieraatkin ihastelivat ja olivat siitä kateellisia ja voi herranjestas kun päähenkilö onkaan taitava ja symppis!
ARGH.
[/quote]
JA joka ääneen lausuttu lause alkoi Eh! huudahduksella. Joka. vitun. ainoa.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 01:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:29"]
Epäilen, että jotain Danielle Steeliä ei edes löydy kirjaston kaunokirjallisuusosastolta. Itselleni ei tulisi mieleenkään lukea sellaista, kun vielä on niin monta klassikkoakin lukematta.
[/quote]
Siellähän niitä on läjäpäin, elleivät ole lainassa. Tehtailee (vai liekö työryhmä) niitä varmaan kymmeniä vuodessa, ja kirjastoihin ne hankitaan.
[/quote]
Samanlaisia, samalla reseptillä tehtyjä kirjoja tehtailevat/tehtailivat mm. Mary Higgins-Clark, Victoria Holt ja Barbara Cartland. Luin nuorena varmaan kaikki Holtin kirjat ja pikkuisen alkoi tympiä se, että joka kirjan alussa sankaritar näki kaukana häämöttävän linnan/kartanon, eikä lainkaan osannut aavistaa, että se olisi hänen elämässään kohtalokas paikka.
[/quote]
Victoria Holt kirjoitti myös Philippa Carrin nimellä (kumpikaan ei oikea nimi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Lindsted, Sakset. En tajunnut vaikka kuinka on ylistetty. Todellakin tätä kielellä brassailua, kuinka monimutkaisesti ja runollisesti voinkin tämnäkin arkipäiväisen asian kirjoittaa, ah ja voi. Joo, kerrotaan että lapsi oksensi jugurtin matolle, ja lausetta jatketaan sillä miten uuh aah valkoinen tiikeri kurotti käpäläänsä lapsen kurkusta kiiveten, ai kauhia sentäs. Enpä ymmärtänyt, mitään sympatiaa/eläytymistä kun ei päähenkilöön saa, kuhan nyt on mahdollisiman hienolla kielellä väännetty. Hyvä Laura, suomenkielentaitosi on ihan hyvä mutta tarinankerrontaa voisit vähän harjoitella :P
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 17:10"]
Unikkopolku 21 ja muut Marja Orkoman kirjat.
[/quote]
Ja hän on dekkarikirjailija Pirkko Arhippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:21"]Huonoin koskaan lukemani kirja on joku Coelhon noitanainen tms. Kiroillen ja sadatellen jaksoin jonkun matkaa lukea. Oikeasti trki mieli tehdä rikosilmoitus, niin paska se oli.
[/quote]
Portobellon noita. On niitä harvoja kirjoja, jotka olen jättänyt kesken. Huono kirja ja huippuärsyttävä päähenkilö!
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:31"]Vanki nimeltä Papillon. Huonosti kirjoitettu, vaikka aihe oli suht kiinnostava. Itse tarina muuttui koko ajan ällöttävämmäksi. [/quote] Mä luin tän teininä ja rakastin sitä! :) Harmi vain, että kirja on kadonnut lukuisten muuttojen yhteydessä jonnekin. Olisi ihana lukea se joskus uudestaan. :)
[/quote]
Ehkä se teininä olisi tuntunut "rohkealta". Mutta aikuisena se oli vain törkeä ja rehentelevä.
[/quote]
Mitä odotit kirjalta, jossa päähenkilö kuvaa kokemuksiaan yhdessä ajan kauhistuttavimmista vankilasysteemeistä? Tietysti Charriere oli maligni narsisti, mutta herkemmät eivät sieltä selviytyneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jojo Moyesin kirja joka kertoo halvaantuneesta miehestä ja armokuolemasta, minusta banaalilla tavalla. Työkaverit suosittelivat kirjaa lämpimästi ja odotin siltä paljon. Heitin sen luettuani tyrmistyneenä ja vihaisena roskakoriin. Ehkä lukemuskokekukseeni vaikutti se etten tiennyt etukäteen eutanasia- aiheesta. Kuvittelin sen vain olevan soma rakkaustarina.
Muita: Knausgaard numero 3. Siihen jäi Taisteluni sarjan lukeminen. Danielle Steelin ja Catherine Cooksonin kirjat (pidin niistä teininä kovasti).
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 19:54"]
Kigalin kakkukauppa. Jaksoin kahlata läpi, mutta voi elämä kun se oli pitkästyttävä. Kirjan päähenkilö oli luonnollisesti ylivoimaisen empaattinen, oikea kakkumestari ja teki kaikein oikein ei koskaan mitään väärin. Ja kaikki meni samalla kaavalla. Joku tilaa kakun, päähenkilö keittää vieraalle makeaa maustettua teetä, vieras avautuu ja kyynelehtii elämäntarinansa, päähenkilö kaivaa nenäliinan rintaliiveistään pyyhkiäkseen kyyneleet ja hien naamaltaan, leipoo kakun asiakkaalleen ja asiakas on tietenkin 150 % tyytyväinen kakkuun ja vieraatkin ihastelivat ja olivat siitä kateellisia ja voi herranjestas kun päähenkilö onkaan taitava ja symppis!
ARGH.
[/quote]
JA joka ääneen lausuttu lause alkoi Eh! huudahduksella. Joka. vitun. ainoa.
[/quote]
En ole kuullutkaan kyseisestä kirjasta, mutta tiivistyksesi oli aivan mahtava! :D Lisää referaatteja tuskastuttavista maneeriromaaneista, pyydän! :D
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:20"]
Lukion kurssia varten piti lukea jokin klassikko ja erehdyin valitsemaan listalta Hemingwayn Sodan ja rauhan. Oli kyllä ihan täyttä paskaa. Osain sain luettua ja lisäksi etsin jostain juonitiivistelmiä jotta sain esseen raapustettua.
[/quote]
Mikähän tämäkin on? :)
[/quote]
Meinasin tulla kysymään samaa :D
[/quote]
Se oli Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille :D Hirveä kirja joka tapauksessa, eikä tuo Tolstoin Sota ja rauha ole kuulemma sekään kovin hyvä :D Mikähän noissa klassikoissa onkin, ettei niitä pysty lukemaan tai jos pystyykin, ovat lukukokemuksina surkeita.
[/quote
Vika saattaa olla ihan muualla kuin klassikoissa.]
Mika Waltarin kaikki ne kirjat, jotka ovat tarkoitettu ns. korkeakulttuurisiksi. Hirveän yliarvostettua tuubaa. Jopa Sinuhe on on tylsä, saati sitten hänen muut kirjansa, ja sisältö on loppujen lopuksi ihan hirveää hattaraa. Game of Thronesissa on valovuosia syvällisempiä pohdintoja ja se sentään on ihan rehtiä viihdettä.
Kestävintä Waltarilta ovat hänen kevyenkevyet viihderomaaninsa, joissa hänen ei ole tarvinnut leikkiä syvällistä. Palmut ovat kestäneet aikaa parhaiten.
En muista kirjan nimeä enkä edes tekijää. Se ei ole muuten vahinko, mutta entä jos vahingossa lainaan tai peräti ostan saman tekijän kirjan?
Se oli olevinaan joku dekkari, jossa naispoliisi ratkoi murhatapausta. Siitä jäi mieleen, että av-palstakin mainittiin, ja juonessa oli joku blogia pitänyt nuori tyttö.
Anteeksi, arvoisa kirjailija, jos palstailet joukossamme ja luet tämän. Mutta enpä maininnut nimeäsi! Toinen dekkari on Rovaniemelle sijoittuva. Tekijän etunimi on miehen nimi ja sukunimi joku ruotsinkielinen, mutta vaikea uskoa. Kuinka mies kirjoittaisi niin yksityiskohtaisesti tuotemerkkiä unohtamatta vaikka ikkunassa olevista verhoista. Kyllästyin siihen tuotesijoitteluun jo viidennellä sivulla.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:31"]Vanki nimeltä Papillon. Huonosti kirjoitettu, vaikka aihe oli suht kiinnostava. Itse tarina muuttui koko ajan ällöttävämmäksi. [/quote] Mä luin tän teininä ja rakastin sitä! :) Harmi vain, että kirja on kadonnut lukuisten muuttojen yhteydessä jonnekin. Olisi ihana lukea se joskus uudestaan. :)
[/quote]
Ehkä se teininä olisi tuntunut "rohkealta". Mutta aikuisena se oli vain törkeä ja rehentelevä.
[/quote]
Mitä odotit kirjalta, jossa päähenkilö kuvaa kokemuksiaan yhdessä ajan kauhistuttavimmista vankilasysteemeistä? Tietysti Charriere oli maligni narsisti, mutta herkemmät eivät sieltä selviytyneetkään.
[/quote]
Olen lukenut aika monta vankilakirjaa, keskitysleirimuistelmaa ja Siperian gulag-kuvausta. Osassa on kerrottu kammottavista asioista eivätkä ne silti ole olleet niin huonoja kuin tuo. Odotin siis edes kohtalaista tasoa.
T. se Papillonin lukenut
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:31"]
Mein Kampf. Läpiluettu, mutta tiukkaa teki.
[/quote]
Heh heh.. En ole lukenut mutta kuullut paljon. On varmasti tiukkaa kamaa "paskin kirja" aiheessa! :)
Mies 77