Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi

Sanoi myös, että mikäli en hyväksy tätä, voin suosiolla poistua hänen elämästään.

Ap

Useimmiten lämpimät kiinteät välit lapsuudenperheeseen lupaa hyvää, ne tunteet siirtyy omaan perheeseen sitten kun on lapsia. Puolison pitää kyllä hyväksyä se, että joutuu jakamaan toista tämän perheen kanssa, mutta avioliitto ei oo pikamatka, vähitellen se lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen viedessä tilaa.

Ehkä tosiaan poistuisin sellaisen ihmisen elämästä, joka pystyy laittamaan läheisensä tärkeysjärjestykseen. Ja haluaa laittaa.

Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.

Minkä ikäinen mies on?

Olin samanlainen melkein 30-vuotiaaksi asti. Kun meille tuli omia lapsia jäi lapsuudenperhe selkeästi taka-alalle. 

Olen omille lapsilleni sanonut, että sitten kun tulee vakava seurustelukumppani, me vanhemmat emme kuulu "kärkeen". Voimme olla hyvä ja kiva lisä, mutta meissä ei ole tulevaisuus. 

Meillä mies on kiinni siskossaan. 

Niinku tosi paljon.

Miehet on just näin lapsellisia. Eivät ikinä kasva aikuisiksi ottamaan vastuuta omasta perheestä. 

Tee palvelus teille molemmille ja poistu miehesi elämästä. Ei ole normaalia olla kateellinen siitä, että mies on läheinen perheensä kanssa. 

Olet tunnekylmä kalkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just näin lapsellisia. Eivät ikinä kasva aikuisiksi ottamaan vastuuta omasta perheestä. 

Eihän ap:n miehellä ole omaa perhettä. Hänellä on vain katkera eukko. 

Voisin olla miehesi, mutta olen nainen. Lapsuudenperheeni on minulle kaikkein tärkein, omaa verta. Sen verran alkukantainen olen ajatusmaailmastani, että perhe tulee aina ensin. Jos lapsia minulle siunaantuu, niin silloin varmasti myös ajatusmaailmani muuttuu. Silloin se lapsi on tärkeintä maailmassani. Nöin ainakin luulen ja uskon käyvän.

Lapsuudenperhe on se ympäristö, jossa ihminen kasvaa sellaiseksi kuin on. On täysin normaalia, että siihen perheeseen on kiintein side, mikäli perheessä on ollut kaikki kunnossa. Sinä olet tullut miehesi elämään paljon myöhemmin kuin lapsuudenperhe. Teillä ei ole niin syvää yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla miehesi, mutta olen nainen. Lapsuudenperheeni on minulle kaikkein tärkein, omaa verta. Sen verran alkukantainen olen ajatusmaailmastani, että perhe tulee aina ensin. Jos lapsia minulle siunaantuu, niin silloin varmasti myös ajatusmaailmani muuttuu. Silloin se lapsi on tärkeintä maailmassani. Nöin ainakin luulen ja uskon käyvän.

Samaa = omaa. 

Miksi ei saisi olla tärkeämpi? Mies on tuntenut ne ihmiset koko elämänsä ajan. Sinut vain muutaman vuoden. 

Puolisoita tulee ja menee, äitiä ja isää on vain yksi.

Jos tulisi tilanne, että pitäisi valita lapsuudenperheen ja puolison välillä, valitsisin yhtään epäröimättä lapsuudenperheen. 

En ymmärrä, mikä tuossa on ongelma, mutta palstan vakituneen käytännön mukaan jätä se sika. 

Kyllä mullekin se lapsuudenperhe on ollut tärkein ennen kun saatiin omia lapsia, mutta en tuolla tavoin alleviivannut ja korostanut sitä miehelleni, vaan ollaan hänen kanssaan rakennettu yhteistä parisuhdetta ja avioliittoa yhteisen perheen perustamista varten ja olen osoittanut miehelle vaikka millä eri tavoin aina miten rakas ja tärkeä hän on minulle. Nyt meillä on kaksi pientä lasta ja tottakai tämä nykyinen oma perheemme on se tärkein. Silti edelleen pidän omaa lapsuuden perhettä tosi tärkeänä ja on vain hienoa, että isovanhemmat ovat lasteni elämässä paljon mukana ja vietetään melko paljon aikaa ja pidetään usein yhteyttä lapsuuden perheeni kanssa.