PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Jos minulla olisi autiolla saarella luettavana Lumen taju, ei koskaan luettava loppuisi, sitä ei jaksa tankata edes viimeisessä hädässä.

Sofi Oksasen Puhdistus, en meinannut jaksaa lukea loppuun, mutta sinnittelin. Ja toinenieleen jäänyt oli suomenkielinen Hobitti, huonon käännöksen vuoksi jäi lukematta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:05"]

Sadan vuoden yksinäisyys, vaikka on kuinka Nobel-palkittu, niin en vain saanut ideasta kiinni. Koko kylä nukkuu, kun kärpänen on levittänyt jotain unitautia ja kaikikka liian samankuuloiset nimet, että ei erota kenestä puhutaan. Lisäksi yli sivun mittaisia virkkeitä... En saanut luettua kovin pitkälle. Ehkä olisi pitänyt ja juoni olisi valjennut vähän yksinkertaisemmallekin.

Kiinnostaisi tietää perustelut, jos joku pitää tätä hyvänä kirjana

[/quote]
Sadan vuoden yksinäisyys on suosikkikirjani. Nuo kilometrivirkkeet korostavat mielestäni sitä upeaa, unenomaista fiilistä joka kirjasta hohkaa. Se on tarina maailmasta, joka on olemassa ainoastaan jossain alitajunnan reunamilla. Buendian sukupuu on toki kiemurainen, myönnettäköön.

Se oli joku Kalle Päätalon kirjoista, jota en koskaan saanut lapsuudenkodissani luetuksi loppuun.

Raamattu, Kalevala ja Harry Potterit :D

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:51"]Juha Itkosen kirja mormoneista oli tosi harrastelijamainen ja kuin teinin kirjoittama. En tiedä mormoneista kovin paljon, mutta silti hävetti, miten vähän Itkonen oli päässyt sisään heidän maailmaansa. Etenkin loppuratkaisu oli heikko. Joidenkin toimittajien pitäisi pysyä lehtikirjoittelussa eikä ryhtyä leikkimään kirjailijaa.
[/quote]

Itkosen teksti aiheuttaa jonkinlaista myötähäpeää. Pätkä Rakasta minua enemmän(?)-kirjasta oli osuvasti valittu noloimmaksi/vaivaannuttavimmaksi/tjsp seksikuvaukseksi.
.
Olen jättänyt kesken Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Kun kyyhkyset katosivat. Olin aikaisemmin lukenut Baby Janen. Olin ajatellut, että se oli aloittelijan teos, mutta yhtään parempi eivät olleet nuo em. teokset. Ehkä kaikesta hypetyksestä johtuen, odotukseni olivat liian korkeat?

Pahoittelen, mutta pakko vastata, että Tuntematon sotilas ja Seitsemän veljestä. Olen lukenut paljon lapsesta lähtien, mutta kun nuo piti lukea koulussa, jouduin oikeasti tappelemaan sen keskittymisen eteen. Saatoin lukea pari sivua ja tajuta, etten muistanut, mitä niissä luki, ja sitten taas lukea uudestaan. Jotenkin koin kirjojen maailmat vastenmielisinä, Seitsemästä veljeksestä jäi mieleen lähinnä kännitappelut. Mutta kai minä niistä jotain tajusin, kun äidinkieli oli kuitenkin kymppi.

Arvostan em. kirjoja merkittävinä teoksina, mutta en itse pitänyt niistä yhtään.

Leijat helsingin yllä. Jaksoin lukea jotain 30 sivua, sitten totesin, että henkilöt olivat tylsiä ja tapahtumat myös. Tai no ei ehkä paskin, mutta paskin minkä nyt muistan.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:32"]

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani. Ei vaan pystyny lukee loppuun.

[/quote]

Joo, tää oli tosi huono. Odotin jotain hauskaa huumoripläjäystä ja annoin vielä leffallekin mahdollisuuden! Ei napannut kumpikaan. Taisin kuitenkin loppuun asti sinnikkäästi lukea. Eniten nauratti tyttö nimeltä Pasi. 

Harry Potter

Oksanen on kyllä tosiaan aikamoista sontaa ollakseen niiiin hypetettyä.

Vaikea sanoa mikä ois absoluuttisesti paskin, mutta kuten muutamalla muullakin täällä Da Vinci -koodi oli hirvittävä pettymys, samoin Coelhon Alkemisti on todella vaivaannuttavaa skeidaa. Ne luin kuitenkin loppuun, mutta se Carpelanin Alkutuuli jäi kesken. En vaan kyennyt...

Salman Rushdien "Saatanalliset säkeet". Oli pakko luovuttaa 100 sivun jälkeen, kun en ollut tajunnut oikeastaan mitään. Kai se olisi hyvä voinut olla, jos olisin ymmärtänyt paremmin.

Mutta "Sadan vuoden yksinäisyys" oli mielestäni todella hyvä! :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:57"]Stephen Kingin Christine. Muut hänen kirjoistaan ovat kultaa, mutta en pystynyt lukemaan Christineä kuin alle puoleen väliin, ja siihenkin pääsin yritettyäni puoli vuotta :D
[/quote]

Se kirja on ihan tolkuttoman pitkä. Aivan _tolkuttoman pitkä_. Rakastan tiiliskiviä, mutta tätä joutui väkisin lukemaan sivun päivässä, että se joskus loppui.

Paulo Coelhon Alkemisti. Muka-henkevää sanahelinää! Valmiiksi pureskeltua huttua. Niin huono!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:27"]

Salman Rushdien "Saatanalliset säkeet". Oli pakko luovuttaa 100 sivun jälkeen, kun en ollut tajunnut oikeastaan mitään. Kai se olisi hyvä voinut olla, jos olisin ymmärtänyt paremmin.

Mutta "Sadan vuoden yksinäisyys" oli mielestäni todella hyvä! :)

[/quote]Minäkin olen tuota Saatanallisia säkeitä erittänyt, mutta samoin kävi :D

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:27"]Salman Rushdien "Saatanalliset säkeet". Oli pakko luovuttaa 100 sivun jälkeen, kun en ollut tajunnut oikeastaan mitään. Kai se olisi hyvä voinut olla, jos olisin ymmärtänyt paremmin.
[/quote] Sama kohtalo minulla! SS:ä huonompaa ei ole kohdalle osunut.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:02"]Sieppari ruispellossa ja Peltirumpu, ai niin myös Saatana saapuu Moskovaan, siinä on todellinen paskakolmikko.
[/quote]

Olen täysin samaa mieltä kahdesta jälkimmäisestä. Grassin Peltirumpu oli jotain ihan käsittämätöntä, luin sitä jotain 300 sivua ennen kuin luovutin. Saatana saapuu Moskovaan luin kokonaan mutta voi jestas, onko se kirjoitettu pilvessä?

Lisäisin myös Jari Tervon pojastaan kirjoittaman kirjan "Kallellaan". Vain julkkis voi saada julkaistuksi moista roskaa.

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Ja sitten Ennen päivänlaskua ei voi (kirjailija tais olla Johanna jotain).

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:57"]

Stephen Kingin Christine. Muut hänen kirjoistaan ovat kultaa, mutta en pystynyt lukemaan Christineä kuin alle puoleen väliin, ja siihenkin pääsin yritettyäni puoli vuotta :D

[/quote]

Minä pidän autoista, joten Christine maistui. Toisaalta sitten Lizzie's story on yhä kesken; en tiedä, mikä siinä niin tökkii - kaikki muut Kingin kirjat olen lukenut. Mustaa tornia (vai Mustia torneja?) en tajunnut, mutta sitkeästi kahlasin.

Viime vuosikymmenenä on tuntunut siltä, että King on alkanut menettää taikaansa, mutta pari viimeisintä ovat olleet taas vanhaa kunnon laatua!

Nro 51