Antaisitteko 4v pojan ulkoilla itsekseen?

tuntikausia joka päivä. Mutta pienempien kanssa ulkoilemme yleensä aamupäivällä, jolloin melkein koko naapuruston lapset ovat päiväkodissa. Iltapäivällä kun naapurit ovat tulleet töistä, koulusta ja tarhasta, meidän esikoinen menee yleensä itsekseen. Niinpä varmaan monesta näyttää siltä, etten koskaan olisi lasten kanssa ulkona, vaikka itse asiassa olen saanut ulokoilusta kyllikseni jo aamupäivän aikana.

Ap

Vierailija:

henkilö jonka on pakko olla siellä pihalla vahtimassa niitä omia 1-3vuotiaita muksuja. Olisi mukava jos siellä välillä olisi muitakin aikuisia.

lähes kaikki 4v. lapset ulkoilevat pihapiirissä jo ilman, että aikuinen on pihalla seisomassa. Lapset pyöräilevät ja leikkivät hiekkalaatikolla.

Etupihalle (=parkkipaikalle käytännössä) en uskaltaisi päästää ilman valvontaa!

mun mielestä tää on pöyristyttävää

Itse olen nyt antanyt kohta 6v tyttären olla yksin rivarin pihassa. Tosi suojainen ja rajat selvillä. Viime kesänä oli hetkiä, kun menin vaikka laittamaan perunat kiehumaan tms.

Ei ei ei ei ei! Ihan sama miten muut toimivat tässä asiassa.

" Kyllähän ne isot jo pitävät nuhteessa noita pienempiä, eikä 4v tuollaisessa porukassa pääse esim. kiusaamaan ketään."



-Näinkö naiivi olet? Ne isommat opettavat kiroilua, yllyttävät tyhmempää pienempää toisten omaisuuden tärvelyyn, juottavat nuoremmalle kusta, houkuttelevat lähimetsään, käskevät varastamaan kaupasta jne.

Vaikka luottaisin poikaan, niin en luota kaikkiin muihin ulkona olijoihin. Tänä iltana pyöräilimme, niin taas tuli teinejä tuhatta ja sataa mopoilla, skoottereilla ja mönkijäkin oli joukossa KÄVELYTIETÄ (jä pyörätietä) vastaan. Joku jää vielä alle, jos pienet saa olla pihalla yksinään. Tämä on jokapäiväistä " huvia" täällä ja poliisi ei auta (häviäähän ne siksi aikaa kun poliisiauto tulee paikalle!).



Muutenkin kyseistä kävelytietä, joka on talon vieressä, puistoon menevä reitti jne. ajavat myös autot välillä hurjaakin vauhtia, koska kuskit eivät jaksa kävellä parkkipaikalta pizzaa hakemaan. Kävelytiellä on ajo pihoihin sallittu, mutta mielestäni se tarkoittaa vain meidän pihaa (parkkipaikat 8 autolle) eikä esim. pizzerian edessä olevaa aukiota, koska pizzerialla on oma parkkipaikka.

Vierailija:

Äidillekin olisi terveellisempää seistä siellä ulkoilmassa vahtimassa lastaan!

Tää on niin tätä, ettei voida ymmärtää toisten elämäntilanteita! Meillä on 1v ja vauva ja mies tulee töistä vasta myöhään illalla ja siksi ei ole aikaa seistä koko päivää ulkona. Ei se terveellisyydestä ole kyse! Jos vahtii ikkunasta, voi samalla imettää/ vaihtaa vaippaa/ viikata pyykkiä/ laittaa ruokaa jne...

Ap

Itse sitä oman lapsensa parhaiten tuntee ja tietää,voiko häneen luottaa,joten turhaan moralisoitte!



Meidän 4 v on saanut olla 3 vuotiaasta lähtien yksin hetkiä omakotitalomme pihalla ja hyvin on sujunut ulkoilut.

Nyt mennä viilettää jo kavereidensa kanssa vuoron perään toisten pihoilla ja me vanhemmat vahdimme heitä vuoron perään.



Luottakaahan mammat vähän niihin mussukoihinne ja löysätkää sitä napanuoraa hiukkasen :D.

kanssa,jos vaikka laitan äkkiä ruoan,joka kestää max puoli tuntia.

Asutaan ok-talossa.

kun alle kouluikäiset vähän leikkivät keskenään. Mukana oli myös 5 vuotiaita. Henkilövahingoilta onneksi säästyttiin.

5-vuotiaan voi. Silllä sinä päivänä kun täyttää 5 vuotta, lapsi siirtyy maagisen rajan toiselle puolelle ja muuttuu ohikiitävässä hetkessä vastuulliseksi lapseksi, joka kykenee leikkimään pihalla yksin. No just.



Lapsia on erilaisia. Omaa 4 v 9 kk ikäistä poikaani en päästäisi, eikä se kyllä menisikään - tahtoo olla aina aikuisten seurassa. Tytöstäni, nyt 2 v 10 kk, ennustaisin, että on jo alle 4-vuotiaana valmis leikkimään hetkiä pihalla yksin. On jo nyt veljeään vastuuntuntoisempi ja myös rauhallisempi, viihtyy yksin saman leikin parissa todella pitkiä aikoja.



Asumme tosin kerrostalossa, ja vaikka pihalle näkeekin hyvin ja se on turvallinen ja aidattu, yhtiö pienempi kuin vanha rivitalomme, ei täältä hädän tullen pääsisi aivan nopeasti apuun. Joten tälle pihalle en varmaan tyttöäkään päästä yksin vielä muutamaan vuoteen.

Mä olen nähnyt niin paljon tapauksia, jossa olisi voinut käydä huonosti, ellen olisi puuttunut tekemisiin. Kun tuommoiset alle 5vuotiaat on päästetty ilman valvontaa pihalle.

jossa lukee että 5-6 v saa hetkeksi päästää pihalle yksin.



Ei 4-v

poika on ollut hetkiä yksin ulkona etupihallamme. Näytin lapselle alueen, jolla saa olla ja siinä on pysynyt tähän päivään saakka. Leikkii itsekseen kaikenlaista. Näen ikkunasta pihan ja saatan olla kodinhoitohuoneessa laittelemassa pyykkejä tai keittiössä laittamassa ruokaa. Usein esim. kauppa reissun jälkeen tai kerhon jälkeen poika jää hetkeksi pihalle ja sopimus kuuluu, että tulee kohta itse sisälle tai kun minä huikkaan sisälle. Usein en ehdi huutamaan sisälle, kun jo tulee itse. Poika on pihalla itsekseen hetken myös lähes aina, kun olemme johonkin lähdössä. Kysyy aina joko saan mennä.

Eikö teistä oikeasti kukaan enää muista millaista oli olla lapsi? Ihanko tosissanne luotatte jonkun 4-vuotiaan arvostelukykyyn? Ja isommat lapset vähän vahtivat siinä? Ei lapsi ole pieni aikuinen. Ei lapsella ole aikuisen arvostelukykyä tai kykyä hahmottaa syy-seuraussuhteita. Eikä lapselta sitä pidä odottaa.

70-luvulla ja sitä ennen oli aivan tavallista, että lapset romppasivat ympäri pihaa ilman vanhempia heti vaipoista päästyään. Meidän letkassamme oli eräänäkin kesänä kaksi 5-vuotiasta (joista yksi minä), kaksi 4-vuotiasta, yksi 3-vuotias ja aina välillä yksi 2-vuotiaskin. Vaelsimme ympäri lähiön ihania metsäisiä pihoja ja suuria leikkipihoja, harjoittelimme akrobatiaa mattotelineillä, pidimme juoksukilpailuja, leikimme peiliä ja väriä ja hypimme hyppistä ja twistiä. Syystalkoiden aikaan otimme jokainen oman haravan ja " autoimme" eli todennäköisesti enemmän häiriköimme lehtien haravoinnissa - limu tosin kelpasi jälkeenpäin :D Hypimme keinuista hurjissa vauhdeissa, rakensimme hiekkalinnoja ja jokisuistoja, notkuimme tuntitolkulla jonkun rapuilla tai metsässä kivellä ja juttelimme. Kiipesimme niihin harvoihin puihin joihin pääsimme sekä sille yhdelle jyrkälle kalliolle joka oli ainakin kaksi metriä korkea ja julmetun vaikea kiivetä - käskimme ne 2- ja 3-vuotiaat pois kun hekin yrittivät tulla kiipeämään. Maistelimme ruusunmarjoja, pihlajanmarjoja, koristeomenoita ja kuusenkerkkiä ja saimme niistä mahakipuja, joista ei uskallettu kertoa äidille. Talvisin laskimme pulkalla hurjista mäistä ja vain pienimmillä oli joku hiukan katsomassa perään. Vakavin onnettomuus taisi olla se, kun yhdelle 4-vuotiaalle tuli kerran pissat housuun koska ei malttanut jättää kirkonrottaa kesken. Aina välillä joku lähti itkien kotiin milloin mistäkin syystä - joku kiusasi, polveen tuli haava, kenkä meni rikki, mitäikinä - eikä sitä nyt sen kummempana pidetty kotona eikä kaveriporukassa.



Kun olin 4-vuotias, minun annettiin kotona ymmärtää että nyt olisi tosi hyvä aika alkaa ihan itsenäisesti jo ulkoilla, kun kaikki muut lapset olivat juosseet vapaina jostain 3-vuotiaasta asti. Olin kuitenkin arka ja omasin ymmärtäväiset vanhemmat, joten minua ei sysätty yksin ovesta ulos vaan sain rauhassa kypsyä kaveriulkoiluun 5-vuotiaaksi. Perhettämme pidettiin tämänkin vuoksi hieman omituisena.



Isommat katsoivat pienten perään ihan automaattisesti, ja viimeistään se tapahtui silloin kun pieni yritti tehdä jotain mihin taidot eivät selvästikään riittäneet tai kun pieni alkoi itkeä.



Minusta tuntuu, että ne 4-5-vuotiaat osaavat suhtautua elämän pikku vastoinkäymisiin paljon terveemmin kuin nämä AV:n hysteeriset mammat, joiden lapset kasvatetaan ihan pumpulissa ja sitten 5 vuoden kuluttua mietitään miksi ne ovat niin kiintyneitä siihen pleikkaansa...

sulla on nyt aika kullannut muistot 81 :D



Noi kuvailemasi jutut on enemmän kyllä ala-asteikäisten puuhia, ei 2-5v keskenään ulkoilevien kaverusten, mietis nyt uudestaan :)

Toinen niistä 4-v muutti pois jo pian sen jälkeen, taisi olla silloin viisi ja minä kuusi. Äläs yritä :)



81