60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vähän kyllä epäilen että ei ole kovin montaa niin vanhaa täällä, ainakaan enää tähän aikaan.

Voin odottaa, en odota aamuyön vastauksia muilta.

Onhan noita muistoja. Kaikki veti röökiä kotona ja dokasi myös. Rymd jauhetta kuljetettiin mökille, oli halvempaa kuin limu. Luusoppaa äiti teki joskus. Viikonloppuna oli uunikyljyksiä ja muusia. Vanhemmille haettiin ärrältä tupakkaa.

t. m-50

Elannon pullapuodeista sai tuoretta leipää, ranskanleipä ja polakka oli hyvää. Valintataloissa oli ruuan lisäksi vaatteita ja joissain jopa musiikkiosasto, sieltä tarttui mukaan Hurriganesien Hot Wheels-levy 5 markalla.

Maitokeskuksesta sai nallekarkkeja pennin kappale. Karkkiaski maksoi 20 penniä. Pingoa, Halvan salmiakkia. Chicago- purkat ja jenkki- tyynyt muistan myös. Karkkipitoisia muistoja :-)

Kioskilla tosiaan maksoivat nallekarkit pennin kappale. Aina kun maasta löysi jonkun rahan, niin sillä sai karkkia.

Smurffit olivat alunalkaen Strumffeja. 

Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.  

Vierailija kirjoitti:

Kioskilla tosiaan maksoivat nallekarkit pennin kappale. Aina kun maasta löysi jonkun rahan, niin sillä sai karkkia.

Löysin kerran markan ja olin onneni kukkuloilla. Vuosi lienee 69-70. 

Muistan ikuisesti, mitä ostin. Kissa-salmiakkiaskin, tikkarin (sellainen vadelmatikkari, jossa oli oravan kuva) ja itselleni ja siskolleni jätskituutit. Eli empatiaa löytyi... :;D

Vanhanaikainen kasvatus kuitenkin tökki takaraivossa ja tunsin syyllisyyttä, koska en ollut jäljittänyt mitenkään tätä markan omistajaa. Eli en sitten osannut niin nautiskella herkusta. 

Muistaakseni tikkari oli viisi penniä, salmiakkiaski 15 ja loput meni jäätelöön. 

Vierailija kirjoitti:

Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.  

Suomi autoistui kyllä sitten nopeasti. Eli 60-70 -luvun taitteessa keskiluokkaisilla perheillä oli yleensä auto. Naapurilla oli upouusi Volvo ja meillä vanha kuplavolkkari. Köyhiä ei oltu siis, mutta naapuri rikkaampi: )

Karkkiaskit maksoi kyläkaupassa 25 pennia. Ainakin Aku Ankka-karkkiaskeja ostin usein ja Hobo-toffee oli namia.

Valtatien varrelta kerättiin sitten pulloja usein, kun rahaa karkkeihin uupui :) 

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita muistoja. Kaikki veti röökiä kotona ja dokasi myös. Rymd jauhetta kuljetettiin mökille, oli halvempaa kuin limu. Luusoppaa äiti teki joskus. Viikonloppuna oli uunikyljyksiä ja muusia. Vanhemmille haettiin ärrältä tupakkaa.

t. m-50

Mäkin muistan tuon Rymd-jauheen, vaikka olen 15 vuotta vanhempi. 

Tupakkaa ei lapsuudessani saanut vapaasti ostaa, mutta tutuissa kaupoissa sain, kun sanoin, että menee isälle. Niin kuin oikeasti menikin. 

Sisällä poltettiin aivan yleisesti vielä 80-luvullakin. Myös meillä. Parveketupakointi käsitteenä on tullut vasta joskus 90-luvulla. Nythän sekin on paheksuttua. 

Triffidien kapina pelotti hirveästi ja se palkoelokuva, en muista sen nimeä. Luin myös Vampirella, Shokki ja Kauhu-lehtiä ja taas pelotti.  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita muistoja. Kaikki veti röökiä kotona ja dokasi myös. Rymd jauhetta kuljetettiin mökille, oli halvempaa kuin limu. Luusoppaa äiti teki joskus. Viikonloppuna oli uunikyljyksiä ja muusia. Vanhemmille haettiin ärrältä tupakkaa.

t. m-50

Mäkin muistan tuon Rymd-jauheen, vaikka olen 15 vuotta vanhempi. 

Tupakkaa ei lapsuudessani saanut vapaasti ostaa, mutta tutuissa kaupoissa sain, kun sanoin, että menee isälle. Niin kuin oikeasti menikin. 

Sisällä poltettiin aivan yleisesti vielä 80-luvullakin. Myös meillä. Parveketupakointi käsitteenä on tullut vasta joskus 90-luvulla. Nythän sekin on paheksuttua. 

Piti sanoa, että 15 vuotta nuorempi. Tätä se ikä teettää :)

Kirjoitin tuon markan löytämisen myös. 

Ja muistankin, että jätskituutit olivat merkkiä Pauligin Topsy. Ei ole vähään aikaan vissiin kaupoissa näkynyt?

Maaseudulla ei ollut vielä vesijohtoja vaan juomavesi tuli käsipumpulla kaivosta ämpäriin, siitä sitten kauhalla otettiin.

Retu-tossut, ruskeaa vakosamettia, puukengät, varvastossut koko kesän läpi. Rapunovea juostiin avaamaan, jos nähtiin, että joku aikuinen tulossa kassien kanssa > sai vaikka 50 penniä, jolla sai karkkia ja jädeä. Kolmionmuotoisessa pakkauksessa Trip-mehut, Viri-kaakao lasipullossa, Elannon juorupullat, ne pennin nallekarkit.

Barbiet raahattiin kesällä ulos, viltti talon reunustalle ja siihen kodit barbeille. Hyppynarut, twist-narut, supparit (superpallot).

Voi voi, kun tuli ikävä!

Vm. -67

Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli. Sensitiivisestä sukupuoliajattelusta ei vissiin oltu kuultu. 

Tetrassa olevat Trip-mehut muista hyvin ja Viri-kaakaon. Twist-hyppely tosiaan on hävinnyt täysin. Mikä harmi! Todella monipuolista liikuntaa ensinnäkin ja aina lasten omat säännöt (ei minkään valmentajan) kehittävät sosiaalisia taitoja. 

Meillä oli erilaisia sarjoja, joille annettiin nimiä esim. kansalaisuuksien mukaan. "Nyt japanilaiset, nyt ruotsalaiset jne."

minttunekaksikunnonjokaytossa kirjoitti:

Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!

70-luvun alku oli kaikella tapaa jänskää aikaa. Noita kyseisiä sarjoja katseltiin, nehän tuli peräkkäin iltauutisten jälkeen ja Yöjuttuhan päätti illan ohjelman. Sehän tuli niin käsittämättömän myöhään, kuin ilta kymmeneltä!

Spiritismiä pelattiin ja radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä avaruudesta.  Kaukoputket oli kovassa suosiossa, kun taivaalta yritettiin pongailla kuuraketteja sekä tietenkin ufoja.

Aino Kassinen kertoi maagisia ennustuksiaan ja Uri Geller väänteli lusikoita ja siirteli kelloja. Myös mystisiä tarinoita kertoiltiin, suosituimpana varmaankin surupukuun pukeutunut katoava liftari.

70-luku ja etenkin sen alkupuoli oli mahtavaa aikaa. Silloin tehtiin kaikkea paljon ja nimenomaan ulkona. Sisällä oltiin ainoastaan sadepäivinä ja ehkä kaikkein kovimmilla pakkasilla, mutta muuten touhuttiin ulkona. Kesällä oltiin uimarannalla lähes aamusta iltaan, eikä siellä todellakaan oltu aurinkoa ottamassa, vaan se oli jatkuvaa toimintaa, jossa pääosassa oli tietenkin uiminen eri variaatioissaan (litta, pallolitta, hyppytornista hyppiminen monella eri lailla jne), pallopeleistä persmatti ja keinumatti oli uimarannalla kovia sanoja ja tottakai uimakopin oksan reijistä tiiraitiin tyttöjen puolelle, sekä ryömittiin uimakopin alla keräilemässä kolikoita.

Talvella rakenneltiin hyppyrimäkiä, lumilinnoja sekä luolastoja. Rattikelkoilla sekä minareilla laskettiin mäkeä, raivattiin suolle oma luistelurata, luisteltiin, hiihdettiin jne.

Hiihtokilpiluja järjesti monet eri tahot. Itse muistan osallistuneeni koulun kisoihin, koulujen välisiin, seurakunnan, tehtaan, karjalaisten (siis evakkojen lasten eri puolella Suomea), sekä tottakai oman seuran myös. Lusikoita kertyi vinot pinot.

Itselläni oli todella mahtava elinpiiri lapsuudessa. Asuin pikkukaupungissa omakotialueella ja kaikki oli lähellä. Pihan takaa alkoi mahtavat seikkailumetsät, käytännössä lähes pihasta pääsi valaistuille laduille (100 metriä matkaa, jonka pystyi menemään myös hiihtämällä), jotka vei ihan oikeaan hissilliseen laskettelurinteeseen. Uimarantaan oli vain muutama satametriä matkaa eikä kaupungin keskustaan ja kouluihinkaan ollut kuin kilometri matkaa. Kioskille ja lähimpään kauppaan noin puolikilometriä. Eli pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan. 

Oli myös paljon upeita seikkailupaikkoja, vanha käytöstä poistettu mylly, kolmiomittaustorni, purkutuomion saaneita taloja, luoliakin läheltä löytyi, mutta kaikkein tärkein oli pihan takana ollut oma metsämme ja sen kallio jossa leikittiin ja seikkailtiin ja jonne rakensimme monelaisia majoja, korsuista korkealla puussa oleviin majoihin.

Kirjallisuudesta sen verran, että Enid Blytonin tuotanto oli kova sana tuolloin. Tottakai Viisikko, mutta myös Salaisuus ja Sos sarja, joka vasta tuli 70-luvulla. Myös Kim sarjan muistan 70-luvulta. Se oli tanskalainen ja Blytonin sarjoja jonkun verran rohkeampi sarja.

Olen erittäin onnellinen siitä, että synnyin nimenomaan 60-luvulla ja sen alkupuolella, enkä esimerkiksi 90- tai 2000-luvulla. Itse ainakin koin viettäneeni erittäin onnellisen lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli. Sensitiivisestä sukupuoliajattelusta ei vissiin oltu kuultu. 

Tetrassa olevat Trip-mehut muista hyvin ja Viri-kaakaon. Twist-hyppely tosiaan on hävinnyt täysin. Mikä harmi! Todella monipuolista liikuntaa ensinnäkin ja aina lasten omat säännöt (ei minkään valmentajan) kehittävät sosiaalisia taitoja. 

Meillä oli erilaisia sarjoja, joille annettiin nimiä esim. kansalaisuuksien mukaan. "Nyt japanilaiset, nyt ruotsalaiset jne."

Vaikka olinkin poika, niin twistin muistan hyvin ja ruutuhyppelyn, sekä naruhyppelyn, joita tietysti pojankoltiaisina mentiin häiritsemään ;) Noita nimityksiä muistan minäkin ja ne varmaan ainakin osittain oli paikallisiakin. Erityisesti naruhyppelystä muistan hypätyn kekkosta ja mieleen tulee erityisesti "kekkosta kolmella". En kyllä yhtään muista, mitä tuo kekkonen tarkemmin ottaen piti sisällään. 

Tetra trip oli kyllä juomien huippu. Miten se maistuikin niin paljon paremmalta, kuin myöhempi laatikko trip. Myös Rymdin toki muistan myös. Jauheesta melkoisen keinotekoisen makuista juomaa. Muistatteko itse tehdyt limsat? Apteekista ostettiin esanssia ja ämpärissä sekoitettiin sokeri esanssi ja vesi, joka sitten pullotettiin ja vietiin kellariin. Mauista ainakin banaani ja päärynä tulee mieleen. Sehän oli tietysti hiilihapotonta, kun eihän silloin vielä mitään sodastreameja ollut. Toki silloin hiilihapottimista haaveiltiin, mutta vain haaveiluiksihan se tietysti jäi.

Salmiakkijauho, leikkitupakat, inkkaripurkka ja sitten purkat joista sai kolmiulotteisia kuvia, sekä purkat joista sai tatuointikuvia. Lola suklaapatukka tottakai, sekä hopeatoffee. Viidenpennin Perustikkarit makuina ainakin päärynä, salmiakki ja toffee. Kahden pennin kahden palan tyynypurkka läpinäkyvässä muovissa, eri värisiä paloja. Ylipäätään kun kioskille 60-70 luvun taiteessa meni, niin markalla sai melkein kioskin tyhjäksi.

Joo ne kahden palan tyynypurkat oli hyviä.