Onko pakko ryhtyä omaishoitajaksi puolisolle
jos todetaan parantumaton, vähitellen etenevä pitkäaikaissairaus? (Esim. Parkinson/Alzheimer)
Kun nettiä penkomalla tuntuu, ettei mistään muusta puhutakaan kuin omaishoidosta.
Kommentit (46)
Kai siitä voi kieltäytyä muutenkin kuin eroamalla? Vai voiko?
Ei tarvitse. Sopimuksen tekminen on aina vapaaehtoista. Jos hoidat paljon puolisosi asioita olisi tyhmää olla vastaanottamatta sitä lisärahaa ja vapaapäiviä minkä siitä saa. Mutta jos et tahdo millään tavalla hoitaa puolisoasi, niin ei ole pakko. Kunta hoitaa ensin kotiavun turvin ja kun kotihoidon käyntejä on 5x vrk:ssa eivätkä tahdo enää riittää, niin saattaa päästä muuttamaan palvelu- tai hoivakotiin.
Lisään vielä, että on sekin aika raskasta kun hoitajat ramppaa pitkin päivää omassa kodissa. Pelkästään kotihoidon ärsyttävyys puolison mielestä ei kuitenkaan riitä perusteeksi saada hoivapaikkaa.
Miksi kieltäytyä. Helppo homma ja saa rahaakin.
Mä en ainakaan ryhtyisi, ihan mahdoton homma. Jos mies vaikka kaatuisi, en saisi nostettua häntä millään ylös. Ei tulisi mitään.
Kyllähän omaishoitajuudesta huolimatta voi saada kotihoidon työntekijöiden apua, paljonkin. Eipä sitä 24/7 -työtä ja esimerkiksi nostelua voi omaishoitajalta edellyttää. Valtava kokonaisvastuu kyllä voi olla musertava juuri jos hoidettava on vaikkapa muistisairas tai lapsi, joka ei ymmärrä asioistaan itse paljonkaan tai kykene niitä hoitamaan. Tilanteet omaishoitajuuden puitteissa vaihtelevat tapauskohtaisesti aivan ratkaisevasti.
En ryhtyisi, siinä hommassa kaksi ihmistä menettää elämänsä, kun toisella muuten mahdollisuus vielä pitää kiinni omasta työstään ja jonkinlaisesta normaalista. Parisuhteen ei tarvitse muuttua hoitosuhteeksi, vaikka tietysti suhde muuttaa sairauden takia muutenkin luonnettaan.
En ole koskaan missään nimessä halunnut hoitoalalle, ja olen myös miehelleni sanonut että minua ei sun tarvitse alkaa hoitamaan, enkä minä hoida sinua. On yhteinen päätös, että laitokseen vaan. Kumpikin pitää sitä hyvin nöyryyttävänä asiana jos puoliso joutuu pyyhkimään takapuolen tai vaihtamaan vaippoja. Emme missään nimessä halua sitä toisillemme kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse. Sopimuksen tekminen on aina vapaaehtoista. Jos hoidat paljon puolisosi asioita olisi tyhmää olla vastaanottamatta sitä lisärahaa ja vapaapäiviä minkä siitä saa. Mutta jos et tahdo millään tavalla hoitaa puolisoasi, niin ei ole pakko. Kunta hoitaa ensin kotiavun turvin ja kun kotihoidon käyntejä on 5x vrk:ssa eivätkä tahdo enää riittää, niin saattaa päästä muuttamaan palvelu- tai hoivakotiin.
Kun on omaishoitaja, veikkaan että on vieläkin pidempi polku päästä hoivakotiin kun päättäjät katsoo että meneehän se kotona vielä kun siellä on omainen huolehtimassa.
On jos tämän palstan ikäerokeskusteluja on uskominen.
Kukas sitä puolisoa sitten hoitaa? Kaupungin apu on vähäistä. Hoivakoti maksaa ison summan, jos sinne edes pääsee.
Koita vaan tottua ajatukseen, että hoidat itse.
Mun ex anopilla on toi kohta edessä.
Ex appiukko vielä erittäin änkyrä luonne.
On mm mukiloinut ex miestäni tämän lapsuudessa.
Näissä keskusteluissa olis hyvä muistaa että luonteita on laidasta laitaan. Niin terveillä kun sairailla.
Ex appiukkoni luontoinen ihminen joutais suoraan hoivakotiin, ilman että pääsis kotiin välillä.
Ei ole pakko, mutta kuten joku tuossa kirjoittikin, niin sitten pitää sietää vieraita ihmisiä kodissaan. Toisaalta jos kieltäytyy totaalisesti, niin silloin kyllä hakevat laitospaikan, mutta mitä se sitten tarkoittaa avioliitolle ja parisuhteelle, niin onkin toinen juttu.
Itse olin omaishoitaja, mutta en jaksanut sitä kuin vuoden. Meillä oli myös kaksi erityistarpeista lasta, eli miehen terapioiden ja hoidon lisäksi lasten terapiat ja harrastukset. Miehen persoonallisuus muuttui sairauden myötä ja lapsilla oli omat haasteensa myös. Se oli liikaa yhdelle ihmiselle. Osastohoidon myötä luovuin omaishoitajuudesta ja mies joutui tuetusti asumaan. Avioliitto meni siinä.
Olisi törkeää hylätä rakas puoliso, jonka kanssa on ollut yhteinen elämä.
Mitään ei ole pakko. Kyllä puoliso jonkun paikan löytää. Mutta mieti nyt. Onko se oikein toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan missään nimessä halunnut hoitoalalle, ja olen myös miehelleni sanonut että minua ei sun tarvitse alkaa hoitamaan, enkä minä hoida sinua. On yhteinen päätös, että laitokseen vaan. Kumpikin pitää sitä hyvin nöyryyttävänä asiana jos puoliso joutuu pyyhkimään takapuolen tai vaihtamaan vaippoja. Emme missään nimessä halua sitä toisillemme kumpikaan.
Ei vaan taida nykyään kovin helpolla laitokseen päästä siinä välivaiheessa, kun apua tarvitsee mutta ei vielä makaa vaipoissa sängyssä. Esimerkiksi muistisairailla voi kroppa/liikkuvuus olla oikein hyvässä kuosissa, mutta esimerkiksi liesi jää päälle tai aiheutuu muita vaaratilanteita.
Mietin ite et pitääkin lähtee hyvissä ajoin menemään tästä ennen kuin joku Altzheimer tulee hänelle. Nyt jo niin vaivainen että kaikki arki on miesflunssan sietämistä.