~~Lokakuiset maaliskuussa~~

siitä vatsan toimimattomuudesta.

mä en voi kertakaikkiaan syödä yhtään banaania raskaana ollessani, kun maha menee ihan jumiin.

banskuista kyllä tykkään, varsinkin niistä vielä vähän vihertävistä. harmi.

normaalisti niillä ei ole niin voimakas vaikutus, että en tiedä miksi se raskausaikana on niin vaikeata..

kannattaa juoda paljon, niin se voi auttaa maha-parkaa toimimaan.

ja pellavansiemeniä ei saanut käyttää raskaana ollessa.



toi ummetus on kyllä valitettavan yleinen vaiva vauvamahaa hautovilla.

ja maha kun on jumissa, niin tietysti mahaa koskee, ja se taas aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä keskenmenon pelkoisille..

ja joku kyseli aiemmin siitä runsaasta valkovuodosta, valitettavasti sekin kuuluu niihin eksoottisiin raskausajan vaivoihin..

kuten närästys ja happamat röyhtäisyt



jepjep.

omassa olossa ei uutta, alavireisyyttä..



-ennis- rv6+jotain, oliskos 4?

Jokohan sitä uskaltautuisi liittymään joukkoonne=). Olen käynyt jonkinverran lueskelemassa juttujanne, mutta vielä en ole itse uskaltanut kirjoitella. Takana 4 keskenmenoa, joten siksi ei oikein uskalla hihkua. Keskenmenot tulleet kaikki aikasta alussa rv 5-7.

Nyt sitten 3 ivf tuoresiirto, josta plussa 6.2. Perjantaina rv 7+4 pääsin käymään ultrassa, kaikki näytti toistaiseksi olevan oikein hyvin. Sikiö kasvanut oikein hyvin 14,1mm ja syke näkyi vahvana. Mutta silti kokoajan pelottaa, että taas menee kesken, eipä tälle mitään voi, kun on niin paljon pettymyksiä takana.

Oireita ollut vaihtelevasti, nyt lähinnä väsymys, lievä kuvotus, ummetus, ja pissattaa kokoajan. Vatsassa on myös kaikenlaisia kipuja välillä, ja ne sitten pelottaa, mutta sitten ku ei tunnu miltään sekin on huono. On se kumma ku mikään ei ole hyvin=).



Helmis rv 7+6

Koitetaas tota linkitystä...



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=75&m=12453374&p=1&tmo…

Toimii toi linkki, kokeilin jo! ;)



Ennikselle edelleen lähettelen jaksuja raskaana aikana!



Ja Helmivenlalle tervetuloa joukkoon!!!



Vatsan toiminnasta olitte jutelleet. Täällä ei tällä kertaa ole mitään erityisen kovaa vaivaa, viimeksi kun vatsa oli niin kovalla että papanoin kuin pupu! Tosin välillä taitaa olla pitkäkin väli vessakäyntien välillä (kakkosella siis, pissillä saa juosta koko ajan! ;) ), joten ehkä se toiminta on hieman hitaampaa... Ja joku kun tuosta mainitsi, niin saikin mun mielen rauhoittumaan, nyt kun voi ajatella tosiaan että nuo suolen toiminnatkin voivat noita vatsan väänteitä aiheuttaa! Kiitos tuosta ajatuksesta! :)



Täällä on flunssa rantautunut, kova duha on päällä! Sekin sitten tietysti verottaa voimia. Väsymystä, pientä pahaa oloa ja " lievää" ärtymystä on havaittavissa. Ei vaan voi mitään sille, että monet asiat ärsyttää! ;) No ei vaan, täytyy koittaa hillitä itseään, ettei ihan tuota toista osapuolta hermostuta! :) Tänä aamuna oli muuten sen verran voimakas paha olo, että piti suorilta nousta aamupalalle - normaalisti en kykene heti syömään herättyäni.



Nyt loppuu lätinät, tulkaahan muutkin turisemaan! Hyvää sunnuntain jatkoa!



Naksu 6+4

Ihanaa kun on lunta! Vihdoinkin tänne lounaiseenkin Suomeen saadaan kunnolla lunta. Tai olihan sitä tuossa joulukuun paikkeillakin pari päivää... Tuskinpa tämä lumi sen kauempaa kestää. Kävin tekemässä pihalle lumiukonkin :)



Vai että banskutkin kovettaa mahaa? Täytyy sitten jättää ne ruokavaliosta pois.



Eilen paukkui taas viikot. Viikon päästä sitten mennäänkin samaa raskausviikkoa, millä edellinen raskaus meni kesken. Jännittää aikas kovasti. Olen jotenkin ajatellut yhdeksännen viikon jonkinlaisena rajana juuri tuon viime keskenmenon takia. Jos pääsen yhdeksännen viikon loppuun onnellisesti, voin ehkä jo hieman huokaista helpotuksesta. Vaikka kyllähän keskenmeno voi tapahtua vielä sen jälkeenkin... Mutta meillehän kellekään ei tietenkään satu mitään sellaista!!



Tervetuloa joukkoon Helmivenla, oli varmaa huikeaa nähdä vauveli ultrassa :) Ja tosiaan, välillä tuntuu ettei sitä ole mihinkään tyytyväinen: joko oireita on liikaa tai sitten liian vähän. Tuntuu että ihan kaikesta pystyy nykyään huolestumaan!



t. Liljis, 7+1

Piti tulla kommentoimaan tuohon keskenmenoasiaan... Itselläni on nimittäin aivan sama fiilis, mulla noita rajapyykkejä on 10. raskausviikko ja sitten rv11+. Viime raskaudessa Pieni oli kuollut n. 9+2 ja se huomattiin ultrassa 11+0. Voin kyllä kuvitella, että mikäli niin pitkälle päästään, niin noina aikoina (tai paremminkin tuona välinä) on kyllä aivan varmasti käsittämätön pelko! Ihan varmasti se pelko jatkuu (mikäli raskaus jatkuu..) vielä pidemmällekin, mutta juuri tuota ajankohtaa pelkään erityisesti.



Mä oonkin miettinyt, että antaisivatkohan ne klinikalta ylimääräisen " mielenrauhaultran" tuolle rv10:lle... :) Veikkaanpa että eivät, mutta sitten pitää harkita yksityistä. Jos ajattelen, että raskaus jatkuu ja ultrat ovat 7+1 ja seuraava vasta rv12-13, niin liian pitkä on tuo aika... Ja sitten toisaalta (edelleen, mikäli raskaus jatkuu...), neuvolassa tulisin ravaamaan sydänääniä kuuntelemassa ainakin viikottain sen jälkeen kun ne kuuluviin saadaan! ;) Meillä kyllä täti sanoikin viimeksi, että voi käydä vaikka joka toinen päivä, jos siltä tuntuu. Se on kiva tietää! Mutta siis samanlaisia pelkoja täällä...



Just kävi kaveri kylässä, hän on jo 26. viikolla ja kertoi, miten joka ikinen kerta kun vauva liikkuu niin hänet valtaa aivan hirmuinen onnen huuma. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi tuntea oman lapsen liike ja sitä kautta olla varma, että masussa on eloa!!! Sen täytyy olla aivan uskomattoman mahtava tunne ja sitä odotan kyllä kuin kuuta nousevaa!!!

noista " rajapyykeistä"

mulle lääkäri on joskus sanonut, että jos alkuraskauden ultrassa näkyy syke, on aika epätavallista, että sellainen raskaus menee vielä kesken niin, että olisi alkuraskauden keskenmeno.

ilmeisesti suurin osa niistä alkuraskauden keskenmenoista on niitä, joissa alkion sydän ei ole koskaan sykkinyt.

tietysti raskaus voi mennä kesken vasta vaikka rv11+ (kuten mulla on joskus ultrassa havaittu), mutta alkion kehitys on voinut pysähtyä jo rv5, ja keskenmeno on vain antanut odottaa itseään.. =keskeytynyt km.

(kai se keskeytynyt km itsestään alkaisi vuotaa joskus ulos?)

ja kuinka moni spontaaneista km on voinut tapahtua myös jo aiemmin, mutta ei vain ole alkanut vuotaa aiemmin.



joten, yritän siis uskotella itselleni, että jos ultrassa perjantaina näkyy syke, niin kaikki on hyvin..

toki olen ihan hermona seuraavaan ultraan asti, koska onhan km silti mahdollinen uhka, mutta, jos se syke on kerran nähty, niin on jo aika hyvin pulla uunissa..

meillä täällä takahikiällä on neuvolassa ultra.

aika keskiaikainen vehje, varmaan vuodelta miekka ja kilpi, mutta ultra kuitenkin.

sillä pääsee kurkistamaan massuun joka käynti, aina siihen asti, kun sydänäänet kuuluu kunnolla. ja senkin jälkeen vielä, jos haluaa.

kovin pitkällä olevaa raskautta sillä ei voi ultrata, kun vauva ei mahdu enää kuvaruudulle..

mullahan on aika neuvolaan keskiviikkona, ja en tiedä että yrittääkö terkka edes ollenkaan vielä sillä ultralla löytää sykettä. viikkoja kun on silloin vielä vähän.

sen verran epätarkka se vekotin on (vatsan päältä tehtävä ultra), että laskettujen aikojen määritys epäselvissä tapauksissa, rakenne ja niskapoimu-ultrat yms tehdään kuitenkin Jyväskylässä äitiyspolilla.

niin, ja terveydenhoitajat sitä siellä käyttää, ei lääkäri.



välillä kyselyä:

mistä päin te olette?

minä olen täältä keski-suomesta.



tänään sain hyvät naurut.

äitini tekee vanhustyötä, ja eräs mummukka on erityisen kiinnostunut hoitajien, heidän lasten ja lastenlasten nimistä.

meidän pojat ovat Elmo ja Sisu (hei vaan, jos on tuttuja! ;) ).

tämä hieman huonomuistinen mummu oli kuulemma sanonut eräälle toiselle hoitajalle, että sen Merjan lastenlasten nimet on Elmo ja Hirmu!

ja vielä päivitellyt, että miten voikin olla, Hirmu..??

=D ...ihana..



ehkäpä se Hirmu sitten seuraavalle? ;)

tai oikeasti, jos sen pe ultran mukaan mulla on kyydissä yksi ja hyvinvoiva alkio, olkoon sen työnimi Hirmu.

esikoinen oli työnimeltään Papu, ja nuorimmainen Sintti.



banaanista vielä

ei kai se kaikille ummetusta tee, mutta onhan se bansku todella tärkkelyspitoinen..



onko muilla maha turvoksissa?

musta tuntuu, että hipster-malliset alushousut puristaa, ja eipä aikaakaan, kun mahaa koskee.

muutenkin, mahaa alkaa koskea, jos istuu pitkään selkä kyttyrässä, tai pitää liian tiukkoja housuja..

ja paino ei mulla tosiaan ollut noussut, kävin eilen puntarissa.

ylävatsakin on myös pömpöllään, melkein kuin punktion jälkeen..



mites ne lugesteronit lopetettiin? muistaako kukaan?

mulla lukee ohjeessa, että otetaan ekaan ultraan asti, mutta kuis pitkälle niitä siitä jatketaan? en ite muista yhtään.



edelleen on aika skeptinen olo siitä, että kyydissä olisi elävä alkio..

hitto, että sinne perjantaille onkin vielä aikaa.



isän tilanne on entisensä. tajuttomana edelleen, nyt siis reilut 1½vuorokautta tätä tilannetta.

aamun verikokeissa oli ammoniakki noussut hieman eilisaamusta. eilen 150 tänään 172.

eipä hyvältä näytä.

isän vaimo on yötä sairaalassa, aamulla otetaan uudet verikokeet.

lääkäri ei oikein sano juuta ei jaata.

mutta huonohan toi tilanne on.

onneksi ei ole kipuja, eikä mitään kouristuksia tms. ihan rauhassa isä makailee.

olen huomisen pois koulusta.

kunpa edes tietäisin, että toivoisinko että isä tokenee, vai toivoisinko, että pääsee pois, kun ei ole kipuja tms..

kun ei se maksa tästä parane kuitenkaan, ja sama tila kuin nyt olisi pian edessä taas.



anteeksi että puran tätä tänne. on vaan huomattavan paljon helpompi purkaa tätä kirjoittamalla kuin puhumalla. jotenkin asia jäsentyy järkevämmin kirjoittamalla.



mut nyt iltapuurolle kuopuksen kanssa.



-ennis- rv6+4

Ompa sulla Ennis ikävä tilanne...odottaa soittoa jota ei haluasi tulevan.Voimia tuleviin päiviin ja perjantain ultran odotteluun...sinne on tosiaan niin pitkä aika vielä.



Itselläni on kanssa joku ihmeen " epäuskopäivä" menossa, aamulla kun heräsin niin maha oli oudosti kipeä tuolta alhaalta ja paha olokin oli poissa...oli vaan yksinkertaisesti liian hyvö olo ja siitäkös sitä sitten tulee paniikki-kierre päälle. Muuutama päivä onkin mennyt ihan ok uskoen, että kaikki on varmasti ihan hyvin ja nyt taas tuntuu, että metsään mennään. Tää on siis niin stressaavaa!



Muistaako kukaan missä vaiheessa niitä ikäviä " kohdunkannatajalihasten-kipuja" alkaa tulla, just sellasia jotka tuntuu tuolla alhaalla ja kohdun sivuilla?



Mä suljen ajatuksistani pois kaikki raskausviikkojen määrätkin ja yritän vain rämpiä eteenpäin ja toivoa, että pian olis viikot jo jotain 14-15, että saisin taas huomata ettei se stressi ole mihkään lähtenyt vaan samallalailla sitä pelkää niinkuin nytkin. Että edessä on rankat kuukaudet ellei jossain vaiheessa pysty antamaan itselleen lupaa uskoa.



Nyt ei jaksa muuta.

Voikaa paksusti kaverit!!



kakilu

Niin, siinähän se tuli sanottua. Farkut kiristää ja istuvat paidat näyttää rumilta. Viritin farkkujen napin ja napin reiän välille kuminauhan että saan housut pysymään jalassa ilman että masuun sattuu. Taitaa olla vaan jotain turvotusta, nestettä tms. Eihän raskaus vielä tässä vaiheessa näy. Varmaan osansa on äärettömän epäsäännöllisellä ruokavaliollakin. Puntarilla en ole käynyt (me emme omista moista), joten en tiedä onko kiloja kerääntynyt.



Käänsin vasta tänään maaliskuun sivun esiin kalenterista ja huomasin että parin viikon päästä minun pitäisi olla keikalla. En ollut muistanutkaan. Samalla tajusin etten millään mahdu tavallisiin esiintymisvaatteisiini. Pakko siis lähteä vaateostoksille. Täytyy varmaan valita jokin tunika tai sellainen koska mikään tyköistuva ei nyt oikein imartele keskivartaloani...



Tästä tuli nyt tällainen vaatekeskeinen turina. Paha olo on hieman hellittänyt, ainakin hetkellisesti ja nyt tuntuu että voisin oikein tehdäkin jotain. Vaikkapa imuroida.



Ai niin, Ennis kyseli asuinpaikasta. Me asumme Luonais-Suomessa, Turun lähellä.



t. Liljis, 7+2

kakilulle tsempityksiä sen epäuskon kanssa.

kyllä kai niitä repäisykipuja voi olla jo nyt, tai sitten niitä ei vielä tarvitse olla.. riippuu varmaan kiinnikkeiden määrästä ja muusta.

käsittääkseni osapuilleen kaikilla täällä on välillä ollut epämääräisiä mahan juimailuja ja välillä ei.

vai yrität unohtaa rv:t. toivottavasti ei haittaa, että mun ja naksun viestin lopussa on yleensä aina ne rv:t, kun samoissa muistaakseni mennään..

odotan kanssa sitä, että pääsee sinne rv15 paikkeille..

mä taas tuijotan niitä numeroita, taas yks päivä, ja taas, hitaasti menee, mutta menee, nyt poksui jo viikko, ja taas päivä lisää..



liljiskin on turvoksissa..

minkälaista esiintymistä sulla on? siis, että laulatko vai jotain muuta?

ei se kohtu vielä niin suuri ole, että se mahaa pullistaisi.

kohdunpohjan korkeutta (sf-mitta) aletaan mitata jostain rv18 tienoilta vasta. mitta otetaan häpyluun reunasta kohdun korkeimpaan kohtaan, eli yläreunaan.



isän tila on parempi. ammoniakki on laskenut 50 tienoille, ja on tullut tajuihinsa.

on jopa yliaktiivinen, ja pistetty lepositeisiin, ja sen vuoksi sitten agressiivinen..

ei voi vielä päästää jalkeille, kun on ollut useemman päivän makuullaan, ja pää ei ihan pelaa vielä täysillä.

isällä kun on osteoporoosi, niin kaatuminen olisi paha juttu..

no, tällä erää näin, vaikka eipä olisi uskonut.

isällä on nyt kuukauden sisään ollut kaksi maksakoomaa, joten..

ei varmaan ole kysymys kuin viikoista, kun on taas.

murehditaan sitä sitten..



tänään väsyttää, ja olo on huono. ei selkeätä oksetusta, mutta vähän kuin krapulassa..

janottaa, olo ja suu maistuu tunkkaiselta ja mikään ei oikein ole riittävän raikasta.



semmoista..



-ennis- rv6+5

Kiitos ennis tsempityksestä, kyllä se epätoivo-olokin meni päivän mittaan ohi ja tuttu turvallinen pahaolo palasi. Toi maha on vaan tosiaan jännästi kipee, tosin kärsin kyllä ummetuksestakin, joten sekin voi vaikuttaa asiaan.

Joo, ei mua haittaa vaikka laitattekin rv aina viestiin näkyviin...kurkin sitten välillä sieltä, että missä mennään tarkasti ottaen, kyllä mäkin sen verran ajantasalla pysyn, että tiedän viikon millä mennään.

Kiva, että isällesi kuuluu parempaa, noi on henkisesti niin rankkoja juttuja kun läheisestä on jatkuva huoli.



Joo, toi mahan turvottelu on kurjaa, kyllä mäkin joudun tosi varhaisessa vaiheessa siirtymään löysempiin housuihin tai pitämään ainakin nappia auki. Viimeksi ostin muistaakseni jo ennen viikkoa 12 ekat äityishousut, kun ei voinut istua enää vanhojen housujen kanssa.



Muistatteko te muut juoda tarpeeksi, mä tajusin vasta tänään, että pahoinvoinnin myötä olen vähentänyt juomista tosi paljon...kun ei uppoo niin ei uppoo ja varmaan senkään takia vatsa ei toimi. Tänään olen yrittänyt sitten väkisin juoda vähän useammin.



Huomenna on jo tiistai, kiva on saatu viikko hienosti käyntiin!



ps. kivat noi Enniksen poikien nimet



kakilu

Sainpas pyllyni tähän koneen eteen! :)



Komppaan edellistä, tosi ihanat nimet Enniksen poitsuilla!!! Kelpais tännekin! ;)



Mä en oo muuten huomannut tällä kertaa, että vatsa ois niin turvoksissa... Tosin nyt olen käyttänyt lähes koko ajan vaan sellaisia löysiä kangashousuja (resorivyötärö) töissä, mua kun inhottaa jo ajatuskin kiristävistä farkuista masun päällä.



Repäisykipuja jossain vaiheessa kaipailin, nyt niitä on ollut etenkin aivastaessa ja muissa äkkinäisissä liikkeissä.



Torstain ultra jännittää niin maan pirskutisti!!! Ja mun täytyy valitettavasti todeta, että mulla se jännitys ei varmastikaan häviä mihinkään, vaikka siellä kaikki olisi hyvin. Siis äärimmäisen onnellinen olen, jos kaikki on hyvin, tottakai, mutta pelkoa se ei kyllä vie pois se ultra. Meillä kun viime raskaudessa kaikki oli mitä loistavammin ekassa ultrassa ja sydän pampatti kuten pitääkin, vaan huonostipa kävi... :( Mä siis viimeksi tuudittauduin aika pitkälle juuri siihen, että kun se syke on kerran nähty, ei mikään voi enää mennä pieleen... Nyt tiedän toisin, valitettavasti. Mutta siis, jos kaikki on hyvin niin mitään en niin paljoa toivo kuin että jatkossakin menisi kaikki hyvin ja me vihdoin saataisiin se oma nyytti syliimme loppuvuodesta!!!!!!!! Kunpakunpakunpa!!!



Enniskö se oli joka otti puheeksi työnimet..? Meillä on tällä masukilla jo useampikin nimi, varsinkin yhtä käytän ihan aktiivisesti (vaikka yritin aluksi että sanoisin " nimellä" vasta ultran jälkeen)... Mutta meidän masukki on siis Pulla noin yleensä! :D



Naksu 6+5

Raportointia täältä pytyn äärestä! :D Eli tänään on virallisesti oikein kunnon pahoinvointi alkanut, herranjestas sitä oksennuksen määrää! ;) Toivottavasti tämä tästä kuitenkin päivän mittaan helpottaa (tai hetkeksi aikaa kyllä helpottikin jo, saa nähdä kuinka pitkäksi...), mulla kun on tärkeää menoa iltapäivällä. Olen menossa kahden maailman ihanimman tytsyn ja heidän äitinsä kanssa elokuviin, joten skarpata täytyy! Muovipusseja sitten vaan mukaan! ;)



Kummasti tuo oksentaminen vaan oloa helpottaa, nimittäin psyykkisesti. Sitä tulee heti jotenkin varmempi olo raskaudesta, kun noinkin konkreettinen oire ilmaantuu. Pöhköä joo, mutta näin se on! :)



Mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille!!!



Naksu 6+6

Naksu, niin se vaan on ihmeellistä, että noinkin epämiellyttävä asia, kun oksentaminen saa tosiaan suupielet ylöspäin ja hymyn melkein huulille. Tsemppiä vessasessioihin!



Mun piti jo aiemmin kysellä käyttääkö teistä kukaan muu 50 mg disperiiniä raskauden alussa. Itselläni oli viime raskaudessa viikolle 13 asti ja niin on nytkin. Sitähän ei pystytytä varmuudella sanomaan onko siitä mitään hyötyä. Mutta minulle lääkäri ehdotti sen kokeilua, koska oli ne kaksi keskeytynyttä keskenmenoa ja sanoi, että voivat esim. johtua siitä, että tulee " veritulppa" ja sikiö ei saa verta ja kehitys pysähtyy. No, ainakin sillä on iso henkinen merkitys.



Oltiin tänään taas pitkästä aikaa perhekahvilassa ja musta tuntui, että olen kalpeen harmaa, nieleskelevä ja haukotteleva suuren salaisuuden jemmaaja ja kaikki kyllä huomaa, että olen raskaana. Itsellä on joo sellanen olo, että kaikki huomaa, kun olen ihan " outo" ...kai sitä vaan kuvittelee. Vaikka itselläni on kyllä yleensa kanssa hyvä vainu näissä asioissa, kyllä sen vaan huomaa jostain, onko se sitten se nenä vai mikä?



t.Kakilu

Hienoa Naksu että olet päässyt pahoinvointijoukkion mukaan oikein urakalla. Tai no hienoa ja hienoa... Tiedätte kyllä mitä tarkoitan ;) Itselläni pahoinvointi on vähän (tai aika paljonkin) hellittänyt ja pari päivää on mennyt aikas reippaissa tunnelmissa. Mitäköhän tästäkin nyt pitäisi ajatella? Jos raskaushormonin määrä on laskenut, vointi voi parantua, mutta se tarkoittaisi että raskaus on menossa kesken. Toisaalta voi olla että elimistö vain on alkanut tottua uuteen tilaansa ja hormoni ei enää aiheutakaan niin pahaa oloa. Mene ja tiedä. Ei auta kuin odottaa.



Ennis: Tosiaan, poikiesi nimet olivat mahtavat :) Siitä esiintymisestä: Laulan kyllä juu. Viimeksi treeneissä oli aika heikko olo enkä ollut ihan varma tuleeko suun avatessa ulos säveliä vai oksua :) Mukavaa kuulla että isäsi voi paremmin. Toivottavasti hänellä ei ole kipuja. Tilanne on varmasti kuitenkin todella stressaava, en osaa kuvitellakaan koska en itse ole koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Jaksamista sinne teille!



Kakilu: Itsekin olen huomannut että juomista pitäisi tarkkailla. Nyt kun olo on parempi ja olen lopettanut vissyn kittaamisen, on juominen jäänyt tosi vähälle (olen siis normaalistikin tosi huono juomaan). Vettä naamaan, niin josko se masukin alkaisi taas toimia :)



Odottavan aika on niiiiiiin pitkä. Huoh. Nyt takaisin kirjojen pariin.

t. Liljis, 7+3

Ihan ensiksi hurrrjasti tsemppiä Enni-Maijalle. Elämä on joskus niin epäreilua. Toivottavasti isäsi tilanne vakiintuu eikä sun tarvitse murehtia ylimääräisiä.



Mä kävin tänään ultrassa. Koko viime yön unissani olin vuoroin kaavinnassa ja taas lääkkeelliseen tyhjennykseen valmistautumassa. Hyvin se alitajunta suojelee vastaanottamaan pahinta mahdollista uutista. Gynelle vuodatin heti kättelyiden jälkeen viimeviikkoista ultratulosta: tyhjä sikiöpussi rv:lla 6 +0, jota ei edes tarkemmin mittailtu, eikä ruskuaispussista tietoakaan puhumattakaan sikiöstä. Kun sitten ultralaite vietiin sisuksiin, niin lääkäri heti totesi: " Kyllähän täällä kotona ollaan!" Meidän pikkuruisen toukan strateginen mitta oli 6mm ja sykekin näkyi hienosti. Tiedän, että vielä on piiiitkä, pitkä matka edessä, mutta nyt rohkenen hiukan hengähtää. Viikon kuluttua on ultra lapsettomuuspolilla ja jos silloin kaikki on hyvin, varaan ajan neuvolaan. Mainittavia oireita ei vieläkään ole ilmestynyt. Oireettomuus tekee tästä olotilasta epätodellisemman.



Pahoivointia odotellessa...



Ai niin... Päijät-Hämeestä olen kotoisin, hyppyrimäkien juurelta. Oletteko olleet nyt hoidettavana julkisella vai yksityisellä puolella? Mua kiinnostaa, miten muualla Suomessa julkinen puoli lapsettomuushoidoissa on toiminut?



Palailemme!



-Vanda-

Kakilu: Heh, ei ne muut sitä vielä huomaa, usko pois! Mulla on siitä hassu tilanne, että töissä ei ainakaan varmasti tyypit uskalla kysyä olenko vai enkö. Niin kun kysyttiin meinaan punktion jälkeen kun maha oli pallo, ja vähän siitä sitten tiuskaisin että onpa pokkaa kysyä! :) Joten vaikka sitä miettisivätkin, eivät varmasti uskalla enää kysyä - paitsi jos tämä paha olo nyt äityy niin ettei sitä töissä pysty enää salaamaan...



Liljis: Täällä kanssa toi kuplaveden juominen helpottaa ainakin vähän oloa! Onneksi saatiin jouluna Soda Stream, sitä tuleekin tehtyä litratolkulla!! :)



Vanda: Onnittelut masuasukista, hieno juttu!!! Varmasti entistä palkitsevampaa tuollaisen pelon jälkeen!!! Loistojuttu!!! Mikä hoito teillä olikaan takana? Ja mitkäs sun viikot nyt onkaan?



Vanda kyseli julkisen puolen toiminnasta... Me ollaan kyllä noin yleisesti hyvin tyytyväisiä Taysin toimintaan! Kovin hienosti ottavat yleensä huomioon sen, miten tunteikkaista asioista on kyse ja osaavat olla hienotunteisia (suurin osa). Myöskin alkujonotusten jälkeen hoidot ovat olleet käynnissä ihan kivalla vauhdilla, mitä nyt joitain välikuukausia on tullut ivf:ää odotellessa. Mutta siis tyytyväisiä ollaan!



Täällä ei lentänytkään tänä aamuna oksu, saa nähdä miten loppupäivä menee! ;) Töiden puolesta nyt jännittää, miten siellä sitten saa pidettyä ruoat sisällään... No, sitten tulee jos tulee! ;)



Huominen jännittää aivan kamalasti, totuus tulee kuultavaksi oli se sitten millainen tahansa! Huiiiiii, näinköhän ensi yönä nukutaan meillä...



Naksu 7+0

Vandalle tosi paljon onnea pikkuasukin johdosta...ajattele, että sulla on aina joku mukana...et ole koskaan yksin!!



Naksulle tosi paljon tsemppiä huomiselle, kaikki on hyvin ja saat hyviä uutisia!!Kivaa... Enniksellä ja mulla on perjantaina ultrat..kääk!



ps.Itse olen hämeestä ja olemme hoidossa Tampereen ava-klinikalla...mahtava paikka, pelkkää hyvää sanottavaa, joskin onhan tämä aika hintavaa hommaa, mutta aina ne rahat on tullut jostain revittyä ja tätähän ei voi rahassa mitata.



Voikaa kaikki sopivan huonosti!



Kakilu

Nyt on ultrassa käyty. Jännitti ihan kamalasti! Lääkäri ei kuitenkaan ollut yhtään huolestunut kun kerroin oireettomuudestani, ja sanoi että kyllä ne ehtii tulla vielä myöhemmin jos ovat tullakseen. Eihän kaikille tulekaan niitä.



Ja nyt lakkaan todellakin kyttäilemästä oireita, sillä kyllä siellä ultrassa oli kaikki ihan niin kuin pitikin! Vauva oli ihan sopivan kokoinen viikkoihin nähden (7,7 mm) ja sydän sykki kovaa vauhtia.

Vauvoja oli siis vain yksi vaikka kaksi alkiota siirrettiin, toinen on vain häipynyt pois. Mitään vuotoahan mulla ei ole koko aikana ollut, eli jollain muulla tavalla se sitten on hävinnyt.



Lupasin itselleni, että jos tässä ultrassa kaikki on OK niin rauhoitun ainakin vähän ja yritän nauttiakin tästä raskaudesta! Onnellinenhan sitä vaan saa olla, jos ei joudu kärsimään mistään karseasta pahoivoinnista.



Naksulla oli kyllä tosi kurja kokemus silloin viime kerralla. Mutta tuskin teillä voi toista kertaa olla yhtä huono tuuri! Mulle lääkäri sanoi, että nyt keskenmenon todennäköisyys on enää 1-2 prosentin luokkaa.



Viikot ja laskettuaika muuttuivat pari päivää taaksepäin omista laskelmistani, eli nyt olisi 7+0 ja la olisi 23.10.



Yritän silti malttaa mieleni, enkä kerro tästä raskaudesta ihan kaikille ennen kuin se 12 viikkoa on täynnä. Muutamille olen kyllä jo kertonutkin, heille oli oikeastaan " pakko" kun tiesivät hoidoistakin.



Tänään pitää sitten soittaa neuvolaan ja varata sinnekin aika. 12-13 välillä näkyy olevan sinne soittoaika. Mites muuten te jotak olette neuvolassa jo käyneet aiemmin, onko sinne tapana ottaa mies mukaan vai mennä yksin?

vastata paikkakuntakyselyyn, eli me asutaan Kaakkois-Suomessa maaseudulla ja hoitopaikkamme on Lappeenrannan Felicitas-klinikka. Ollaan oltu oikein tyytyväisiä hoitoon, mutta kyllä sinne rahaakin on tietysti uponnut! Täällä tuppukylissä ei olisi edes mahdollisuutta koeputkihoitoihin julkisella puolella, vaan hoitoja varten olisi matkustettava Helsinkiin. Siksi ei julkista puolta oikeastaan edes harkittu. Lisäksi meillä on jo ikääkin sen verran että kun hoitoihin lähdettiin niin haluttiin nopeaa toimintaa.



Tsemppiä huomiseen ultraan menijöille! Pidän hirveästi peukkuja että teilläkin kaikki on hyvin!