Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

No jo on. Mua ei haittais tippaakaan, vaikka asiakas kumppaninsa kanssa harrastaisi seksiä toisessa huoneessa ja minä toisessa vaikka lukisin. Mitä se mua haittais. Ensin valitetaan, että on raskasta työtä ja sitten kun olisi mahdollisuus levätä ja saa vielä maksun siitä, niin ei sekään kelpaa.

Voi kun joku ottais minut töihin, mitään muuta en niin toivo. Meillä ei ole kohta enää rahaa millä ostaa ruokaa ja laskupino kasvaa. Ainoa vaatimus on, että työnantajaa ei tarvis pelätä ja ettei tarvis koko aikaa olla varalla, ei kai sellaista voi edes vaatia? Ei haittais siis epäsäännöllinen työaika, ei viikonlopputyö, yötkin kävis. Kunhan ne tietäis etukäteen viikoksi. Mä en kestä tätä rahattomuutta, tekemistä kyllä kotona riittää, mutta rahattomana on helvetillistä elää.

Mun avustettava ei edes tajua että en ole hoitaja, ja en kierrä samalla tavalla 30 min kuin hoitajat esim mittaamassa veriarvoja eri ihmisten luona. Ja että minulle ei voi ilmoittaa että tänään ei tartte tulla, ja huomenna voi tulla, ilman työvuorolistaa.

Selitä sitten vajaaäly toimintoiselle tämä järjestelmä, voin kertoa että yritin 6 kertaa ja aina joko suuttui tai ohitti, mutta en saa työaikoja. Kyllä nämä ihmiset jotka vasta opettelvat edes käymään kaupassa, maksamaan laskunsa, ylipäätään syömään säännöllisesti jne ihan perusasioita eivät ole tarpeen saada vaativia työnantajan tehtäviä, koska ne jää muiden tehdäväksi joka tapauksessa. Harrastustoiminnan pitäisi olla jo etukäteen jonkun suunnittelema, muuten ne jää kotiin ja seuraukset olen nähnyt, alkoholi ja rahojen tuhlaus, josta velkaneuvontaan. Pitääkö kaikki mennä sen pitkän kaavan mukaan, jos vähän rajoja vätyttäisiin turhalta työltä. Jos vammautuneelle ihmiselle jätetään loput rahat aina vuokran, sähkön ja ruuan jälkeen, niin se toisi isot Henkiset ! ja rahalliset säästöt kunnalle!!! On nähty miten menee veloiksi elämiseen tai muuten ihna pähkähulluihin ostoksiin rahat kuin maniassa, nyt halua kultakorvikset 150 e , oho ei oo enää ruokarahaa 2:lle viikolle esimerkiksi. 

Sit kaupunki sanoo että he saa tehdä mitä haluaa, koska ei ole millä puuttua, johon vastaan että tavatkaa hänet sitten seuraavaksi velkaneuvonnassa, sekä sairaalassa haimatulehdus potilaana kun alkoholia menee joka päivä. Pelkkä Vapaus ei sellaisenaa ole aina paras asia.

Rehellien palkka täysi työaika, veroprosentti 12, joka on pieni ja nousee?

1400e. Jos haluan vähän enemmän, otin toisen avustettavan, ja ajoin itseni loppuun 13 h työpäivillä, koska olivat kiukuttelvia kakaroita siitä että miten ihmeessä minulla pitää olla tiedossa viikon työvuorot, myös selkä meni välillä buranan voimin...että sellasta. Kun otatte normin veroprosentin saatte ilman viikonloppu ja pyhätöitä noin 1200e. Liekö näissä ihan hyviä syitä miksi vaihtuvuus on suurta. Myös matkakulut menee yms, että ei todellakaan pääse rikastumaan. osa aika työ ja isoin kurmittavuus on näiden psyyke, eli koska kuuntelen sairastunutta puhetta 8 h yksin, eli se yksi sormi on se jota pestään 5 kertaa ihan oikeasti, alkaa se oikeasti kuukausien päästä jo tuntumaan siltä että jotain muuta välillä tarvitsee..

Heippa . mä jouduin mielisairaan avustetavani uhriksi eli sain potkut, koska en mennyt kerran töihin kun hän soitti kotiin. Ilman mitään työvuorolistaa oli jo paahtanut itseni aika loppuun puolen vuoden ajan ja olin jo tottunut inhoamaan puhelimen hälytysääntä ja 24 valimiustilaa töihin, nyt ei tartte, avustan toista jolla on listat. Millä ihmeen järjellä vammaisen annetaan leikkiä pomoa, kun hän MUUTEN on sairaseläkkeellä eikä osaa edes paperihommiaan. Tää mun avustettava elää tunteiden kautta kaikki, hänellä on niiiiin pahamieli kun en pääse 300 km päästä töihin että antaa potkut, siis niin sairasta ja kaiken uurtamiseni päälle kiitoksena sain haukut kuinka olin kehdannut kerran pyytää teetä??( en edes muista, liekö itse tarjonnut) ja siitä että olin syönyt karkkia työajalla ja kuinka hänen käsi oli vähän lipsahtanut ja oli kipeä, huom kipu tuli 3 viikon päästä ja ei siis minkäälaista tippumista, nämä kaikki hän keksimällä keksi että saa minut mustamaalattua, ja  saa lypsettyä irtisanomissyyyn vain koska en kerran ehnyt hänen pillin mukaan, ja tullut ei sovittuna päivänä,niin kiero kun olla ja voi ja  myöskin alkoholisti...keksi niin ihmejuttuja ja ihmettelin mistä moinen viha, ja se selvisi että hän vihaa hoitajia, jotka puuttuvat hänen juomiseensa jo lääkärin varoitus määräykestä. Pistää vihaksi koko tilanne, ja tämä pasha...ei kukaan todita mikä on tilanne, varmasti jatkossa pistän jokatyövuoron ajaksi nauhoituksen päälle. Eipähän sairaat pääse kukkoilemaan ja kostamaan jollekin harhapirulleen eli avustajalle tässä tapauksessa ihan liioiteltua paskaa...olin kuulemma jättänyt hänet yksin, Huom hän kulkee myös yksin. kyse oli noin puolesta minuutista koska olin vain etäällä, että en ole ihan kiinni kun hän jutteli tuttunsa kanssa. Mielisairas on NIIIIIN sairas, että hän vain jättää tuon puoli minuuttia kertomatta ja kaupunki ajattelee että ohhon, omaps siinä nyt aihetta potkuihin. yes; todella "hyvä" systeemi...

Miten jaksaa kuunnella ihan pimeitä työohjeita hulluilta ja pomotusta 40 h / viikko, aina ja aina. Kerronpa vain että mie jaksoin 5 kk ajan ja sit huomasin että itsetuntoni ja mielialani alkoi hälyyttämään varoitusta...Aloin olemaan alakuloinen koska en ikinä saanut kiitosta vaan jatkuvaa pilkun viilausta ja kyttäystä, sekä asioiden tekemistä ihan hullujen tavalla. Tilanne on se että yksi sairaanhoitaja asuisi 8 h mielenvikaisen kanssa kahdestaan mielisairaan kotona, tapaamatta ketään muuta sinä aikana, ja määräys olisi että sairaanhoitajan on pakko tehdä kaikki miten mielisairas haluaa...tämä on avustjan työ, vaihdetaan vain esimerkkiin sairaanhoitajan tilalle avustaja. On kuin joku kauhuleffa!! Niele sitten kaikki räntäsade koska avustajalle ei ole tukijoukkoa missään. 

Yhden avu

Mun yhel avustettavalla käy sukulainen kotona kertomassa välil miten pitää 

tehdä, hilkulla etten sano sille että mun työvuoro, älä notku täällä 3 h. Otan ohjeet

vain avustettavalta. joskus myös toinen avustaja tulee notkumaan, siis ilman palkaa tietty, mutta en ole kehannu ajaa pois, häirtisee työntekoa, koska on eri sukupuolta ja vain työkaveri, mutta ei ole omaa työrauhaa, kun hän tulee sinne kattoo telkkua, niin se on kiusallista siinä sitten siivota, kun tietää että seurataan kuitenkin miten teen.

Työmatkakulut olivat liian suuret palkkaan nähden, työ olimtunti tai pari kerrallaan, sitten avustettava ei jaksanut enempää tai tuli hoitotoimen aika. Tuli myös turhia palkattomia reissuja työpaikalle, koska avustettavan kunto oli niin huono, että hänelle oli voinut tulla väsymys ja hänet oli laitettu nukkumaan aikana, jona oli sovittu että vien hänet ulos. Ei ollut taloudellisesti järkevä työ.

On kurjaa, että noin monella on ikäviä kokemuksia avustajan työstä. Ei kuitenkaan kannata tehdä liikaa yleistyksiä, vaan tulee muistaa, että on myös paljon avustettavia, joilla EI ole käytökseen vaikuttavaa vammaa ja/tai mielenterveysongelmia, vaan liikuntavamma, joka pakottaa avustajan käyttöön.

Mitä tahansa ei kenenkään tule sietää, mutta tulee muistaa, että tämä systeemi palvelee niitä vammaisia, jotka ovat työnantajiksi kykeneviä. Olen samaa mieltä, että JOISSAIN tapauksissa olisi hyvä, että kunta toimisi vammaisen sijaan työnantajana, mutta silloin kun on kyse "täysipäisestä" & täysivaltaisesta ihmisestä, asiat sujuvat helpommin ilman välikäsiä, ts. Niin, että avustaja sopii asioista suoraan avustettavan kanssa.

On kurjaa, että noin monella on ikäviä kokemuksia avustajan työstä. Ei kuitenkaan kannata tehdä liikaa yleistyksiä, vaan tulee muistaa, että on myös paljon avustettavia, joilla EI ole käytökseen vaikuttavaa vammaa ja/tai mielenterveysongelmia, vaan liikuntavamma, joka pakottaa avustajan käyttöön.

Mitä tahansa ei kenenkään tule sietää, mutta tulee muistaa, että tämä systeemi palvelee niitä vammaisia, jotka ovat työnantajiksi kykeneviä. Olen samaa mieltä, että JOISSAIN tapauksissa olisi hyvä, että kunta toimisi vammaisen sijaan työnantajana, mutta silloin kun on kyse "täysipäisestä" & täysivaltaisesta ihmisestä, asiat sujuvat helpommin ilman välikäsiä, ts. Niin, että avustaja sopii asioista suoraan avustettavan kanssa.

Avustettavat eivät useinkaan tunnu ymmärtävän, että avustajan elanto on kiinni siitä avustamisesta. Minä tein tuota työtä koko opiskeluajan, 4,5 vuotta. Ehdin toimia avustajana yhteensä yhdeksälle henkilölle, joista 2 lapsia.

Tunnit täytyy saada kokoon yhden kuukauden aikana, ilman valtaisaa paperisotaa ja sosiaalitoimen hyväksyntää niitä ei todellakaan siirretä seuraaville kuukausille tms. On käynyt niin, että avustettava yksipuolisella ilmoituksella lähti reiluksi viikoksi kokonaan toiselle paikkakunnalle, ja menetin tämän vuoksi yli neljänneksen palkastani, kun yli viikon tunnit jäivät tekemättä. Sovittuja tapaamisia on peruttu parin tunnin varoitusajalla, toisaalta niitä on myös vaadittu siirtämään vähintään yhtä lyhyellä varoajalla - "moi, mun meno X onkin jo klo 13.30 tänään, tavataan siis 12.45 paikassa X". No voi harmi, kun mulla on pakollinen ryhmätyön purku samaan aikaan, mene keskenäsi. Ja joka ainoa avustettavani siis on ollut tietoinen ja hyväksynyt sen, että olen pääasialliselta statukseltani opiskelija enkä siis käytettävissä arkisin välillä 8-16 kuin poikkeustapauksissa. 

Monille avustettavilleni tuli yllätyksenä myös se, että en todellakaan tee ilmaista työtä. En tasan lähde pitkäksi viikonlopuksi sopeutumisvalmennusleirille, jos saan palkkaa yhteensä kuudelta tunnilta. En myöskään ole kaveri, eikä mulle soitella vapaa-ajallani. 

Olen töissä avustajana ja avustettavalla on muitakin avustajia. Ei ole mitään systeemiä tai hallintaa, että milloin ja miten usein pitäisi esimerkiksi siivota tai vaihtaa lakanoita. Todella ärsyttävää. Monesti on edellinen avustaja jättänyt kämpän ihan kauheeseen kuntoon, olisi voinut edes imuroida. Tiedän, että näinä päivinä avustettavalla ei ole ollut mitään tekemistä eli on ollut kotona vaan ja tosiaankin ois ollut aikaa siivota. Mutta kun ei, seuraava hoitakoon.  Itselläni ei ole mitään motivaatiota enää siivota kun kukaan muu ei tee mitään. Käyn monta kertaa viikossa avustamassa ja useita tunteja kerrallaan, mutta aina lattiat on ihan muruissa ja näen siivouskaapista, että kukaan muu ei ole siivonnut. En ymmärrä.. Sitten muutaman kerran on tullut tietysti sukua kylään kun olen mennyt töihin. Se olen sitten ollut minä joka saa haukut kun on kämppä taas niin likainen ja miksi en ole siivonnut.

Kirjoitin jo aiemmin ketjuun (jokunen sivu taaksepäin) siitä, että meillä suositaan tiettyjä työntekijöitä. näiden suosikkejen ei oleteta edes siivoavan tai tekevän mitään oma-aloitteisesti. Kyllä vtuttaa olla iltoja töissä paskalla palkalla ja siivota kaiken muun ohessa, samalla joku muu on 12h sunnuntaina töissä ja istuu sohvalla perseellään eikä avustettavalla edes ole koskaan viikonloppuisin mitään menoa, toisin kuin viikolla. Reilua :( 

Mulle parasta hommaa ikinä. Yhden luona 4 tunnin päivät, tarvis olla korkeintaan 1.5 tuntia. Toisen luona 2 tunnin vuoro, tarvis olla n. tunti. Merkkasin tietysti määrätyt tunnit koska mulle sanottiin että jos työnantaja sanoo että mee pois niin meet pois ja voit laittaa sovitut tunnit.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 18:33"]

Työmatkakulut olivat liian suuret palkkaan nähden, työ olimtunti tai pari kerrallaan, sitten avustettava ei jaksanut enempää tai tuli hoitotoimen aika. Tuli myös turhia palkattomia reissuja työpaikalle, koska avustettavan kunto oli niin huono, että hänelle oli voinut tulla väsymys ja hänet oli laitettu nukkumaan aikana, jona oli sovittu että vien hänet ulos. Ei ollut taloudellisesti järkevä työ.

[/quote]

Eihän tuo pidä paikkaansa että turhia palkattomia reissuja koska kyllä ne saa merkitä työajaksi jos ei ole vähintään viikkoa aiemmin peruttu työvuoroa.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:22"]

Mulle parasta hommaa ikinä. Yhden luona 4 tunnin päivät, tarvis olla korkeintaan 1.5 tuntia. Toisen luona 2 tunnin vuoro, tarvis olla n. tunti. Merkkasin tietysti määrätyt tunnit koska mulle sanottiin että jos työnantaja sanoo että mee pois niin meet pois ja voit laittaa sovitut tunnit.

[/quote]

kai se on ihan laissa, että näin toimitaan? Ainakin mä merkkaan itteni aina työvuorolistassa olevien tuntien mukaan, vaikka pääsisinkin puolituntia aiemmin lähtemään. Tässä työssä on myös haittoja jos avustettavalla ei ole kokoaikasta avustusta. Joskus illalla hommat venyy sovitusta tunneista yli, eikä kukaan tietenkään maksa palkkaa jos kunta ei ole myöntänyt enää esim. 21 jälkeen avustusta. "Kivaa" jäädä palkattomasti ylitöihin.

Toisen elinehto ja toisen työ, kas tässä jakolinja. Kotiinlähtevä avustaja jatkaa työvuoronsa jälkeen normaalia elämäänsä. Avustettava kamppailee sairautensa kanssa vuorokauden ympäri päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Kannattaa muistaa, että avustajalla täytyy olla vahva psyyke ja myöskin kutsumus ammattiinsa. Muuten ei kannata ryhtyä tai pyrkiä avustajaksi. Ammatillisuus kunniaan. Voisi sanoa, ettei perstuntumalta tahdo oikein luonnistua. Koulutuskin auttaa. Itse olen tuo paljon parjattu läihoitaja ja olen toiminut avustajana jo 13 vuotta. Samalla avustettavalla ja kokopäivätoimisesti työaikoja laskematta. Palkka on kaikkine lisineen, myöskin kokemuslisineen, varsin hyvä. Niillä olenkin maksanut asuntovelkanikin pois. Olen erittäin tyytyväinen valintaani ammattini suhteen. Ja avustettavani myöskin ammattitaitooni ja yhteistyökuvioomme. Hieno ammatti, kun on kipinää kutsumustehtävään!

Tämä ketju kertoo eniten siitä, millaisia ihmisiä avustajiksi hakeutuu/ajautuu.

Kyllähän tuo vaatisi hiukan koulutusta, ettei pystymetsästä tulleena teloisi itseään vaikkapa nostoissa. Hajatunnit tekee työstä sellaisen, että ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää. Jos olisi hyvin palkattua hommaa niin paikat menisivät.

T: lähihoitaja

Avustajan työ vaatii kyllä niin paljon, eikä vähiten avustettavien omien päähänpistojen/mielenterveysongelmia takia, että on suorastaan rikollista palkata hommaan niin kokemattomia ja vieläpä ei-hoitoalan ihmisiä. Kyllä vähintään lähärin koulutus pitäisi olla, ihan jo työn henkisen kuormittavuuden takia.

Ongelma on siinä, että työskennellään toisen kotona toisen omilla ohjeilla. Ihminen voi olla vaativa, sopeutuva, helposti suuttuva, rento, ihan mitä vain. On helppo arvostella avustajia jos ei ole nähnyt arjessa millaisia ihmiset voivat olla. Toisaalta avustajissakin on monenlaista työntekijää, yhden kerran kestäviä jotka eivät ole työkykyisiä muissa hommissa, mutta myös osaavia ammattilaisia. Hoitoalan ihmisenä ja avustajia palkanneena olen nähnyt molemmat puolet. Vaatii kyllä paljon, mutta hyvänä työsuhteena antaakin. Hoitaja voi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä jokapäivä. 

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 20:06"]

Ongelma on siinä, että työskennellään toisen kotona toisen omilla ohjeilla. Ihminen voi olla vaativa, sopeutuva, helposti suuttuva, rento, ihan mitä vain. On helppo arvostella avustajia jos ei ole nähnyt arjessa millaisia ihmiset voivat olla. Toisaalta avustajissakin on monenlaista työntekijää, yhden kerran kestäviä jotka eivät ole työkykyisiä muissa hommissa, mutta myös osaavia ammattilaisia. Hoitoalan ihmisenä ja avustajia palkanneena olen nähnyt molemmat puolet. Vaatii kyllä paljon, mutta hyvänä työsuhteena antaakin. Hoitaja voi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä jokapäivä. 

[/quote]

Juuri näin! On täysin arpapeliä, ovatko avustajan ja avustettavan käsitykset työnkuvasta yhteneväisiä. Samoin voisi melkeinpä väittää, että on tuurista kiinni, kenen kanssa homma toimii - puolin ja toisin. Haastattelutilanteessa kun harvoin selviää kokonaiskuva kummallekaan. Onni on jos avustaja avustettava löytää avustaja, jonka kanssa homma toimii ja päinvastoin. Itsekin olen tehnyt avustustyöhön läheisesti verrannollisia töitä ennen omaa tarvetta avustajalle ja osaan katsoa asioita kahdelta kantilta  - mietin aina myös,  että kuinka itse tahtoisin joissain tilanteissa toimittavan.  Koen, että se on minulle työskentelevälle avustajalle - itselle se vaan välillä on raskasta, kun miettii liikaakin sitä, ettei avustajaa esim. vain nyt ärsytä jonkin työtehtävän suorittaminen tms. Työsuhteen alussa kannattaa avustettavan antaa ja avustajan vaatia riittävää perehdytystä ssekä selontekoa siitä, mitä työ sisältää. Kun asiat on kirjallisesti, tai edes suullisesti, sovittu heti työsuhdetta aloitettaessa, ei mitään yllätyksiä pitäisi tulla. Mikäli yllätyksiä kuitenkin tulee, niin kannattaa, puolin ja toisin, tarkkaan miettiä, etttä paljonko onn valmis joustamaan. Se on sekä avustajan että avustettavan etu & vältytään  väärinkäsityksiltä. Muutenkin kommunikointi avustajan & avustettavan vällillä on kaiken a ja o.