Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Ne, joille haetaan avustajaa, ovat todennäköisesti juuri niitä hankalimpia tapauksia, joiden kanssa kukaan ei kestä kuin viikon. Jos työtön sellaiseen vapaaehtoisesti menee ja lopettaa heti, on karenssin vaara. Kuka sellaisen riskin haluaa ottaa.

Usein helpoille avustettaville löytyy tuttavapiiristä helposti avustaja, vai miten te olette asiakkaanne löytäneet?

Ihan kaikista ei siihen työhön myöskään ole. Oma lapseni ollut oman työnsä vuoksi sellaisessa paikassa, jossa oli juuri näitä avustajia ollut töissä omien työnantajiensa kanssa, ja oli siunannut sen jälkeen omaa ammatinvalintaansa. Hän oli kokenut suunnattoman stressaavaksi sellaisen työympäristön.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:18"]

Jokainen meistä elämänsä loppuaikoina joutuu olemaan muiden avun varassa, tietäkää se. Toivon, etenkin jokaisen, joka parjaa vammaisia muistavan tämän tuon hetken koittaessa. Muistakaa kaikki ilkeät puheenne!.

[/quote]

ei yleistetä, tiedän monia, jotka ovat kaatuneet saappaat jalassa, eivätkä ole päivääkään olleet edes sairaalassa.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 00:31"]

piti edelliseen lisätä, että vaikka voi olla vaikea uskoa niin en ymmärtänyt että mies haki sillä alun "pissa-avulla" seksuaalista asiaa, luulin että hän ei oikeasti pystynyt pissaamaan, olin niin naivi että "suostuin" tietämättäni siihen, tosin sanoin etten halua enää auttaa vessassakäynnissä mutta hän sanoi että se kuuluu työhöni ja muuten antaa potkut, haukkui minua huoraksi yms :( niin olin henkisesti niin kuollut jo, että että en tajunnut sillä yhdellä kertaa että hän "tuli" ja tajusin vasta myöhemmin että hän painosti minut "runkkaamaan" häntä väittäen että sitä pitää heiluttaa koska hän ei pysty pissaamaan :( vaikea selittää. mutta polisin mukaan oma syy kun hän ei fyysisesti pakottanut vaan henkisesti :( ja syytti minua myös siitä raiskauksesta vaikka siinä yritin tosissaan puskea häntä pois, mutta lamaannuin, en edes koskaan ollut kenenkään kanssa aikaisemmin, minulla ei ole edes paljon kavereita, itse asiassa olen aina ollut "lukutoukka" enkä juurikaan hoksaa kaikkia asioita seksuaalisuuteen yms liittyen en tiennyt millaisia miehet voi olla :( vaikken mikään lapsi enää 18 vuotiaana ollutkaan :( poliisin mielestä olin jo tarpeeksi vanha tajuamaan asiat, mutta sekään ei tee varsinkaan tuosta raiskauksesta oikeaa, eihän se minun vikani ole, ja vaikka olisin tiennytkin millaisia asioita voi tapahtua, niin ei se silti tarkoita sitä ettei minua olisi voitu väkisin raiskata, lisäksi se että avustettavat on työnantajia, ja raiskasi juuri täysikäiseksi tuleen työtekijänsä :(

[/quote]

Olen pahoillani sun puolesta, sinua hyväksikäytettiin, eikä sinua autettu kun olisi pitänyt. En tiedä miten voisin auttaa tai neuvoa, muuten kun sanomalla että toivottavasti tuo paska raiskaajaa saa rangaistuksen, edes karman lailla. Etsi apua, älä kuuntele niitä jotka sanoavat että unohda koko juttu - EI TOLLASTA VOI KOSKAAN UNOHTAA!  Jos haluat puhua tästä niin etsi joku joka kuuntelee. Puhu, raivoa, tee mitä itse haluat! Sinä olet tärkeä, sinun kokemukset ovat tärkeitä! Älä anna poliisin tai äidin määritellä sitä mitä sinun kokemuksesi on. Vaikka olisit ollut kuinka naivi ja kokematon niin silti ei ole sinun syytä mitä sulle tehtiin! 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:08"]

Olen ollut avustajana useaan otteeseen sairaanhoitajaopiskelijana ja vastaan on tullut monenlaista avustettavaa, hyviä ja huonoja kokemuksia. Henkisesti avustajan työ on todella raskasta jokaisessa kodissa. Näin uskallan yleistää. Lisäksi olen kohdannut seuraavaa:

- Nosteluita ilman mitään apuvälineitä ja yksin. Nykyisin en nostaisi mistään hinnasta aikuista ihmistä, ja kaikissa "laitoksissa" nostaminen on ehdottomasti kielletty. Kuitenkin henk. koht. avustaja on vailla mitään oikeusturvaa tässäkin tilanteessa...

- Asiakas tai omainen todella ilkeä, passuuttava tai muuten hankala. Mikään ei koskaan ole hyvin ja oikein. Ja kukaan ei jaksa/halua mennä kuuntelemaan joka ikinen päivä TÖIHIN kuuntelemaan valitusta ja negatiivista palautetta! Se on todella kuluttava kun tuntee riittämättömyyttä tekisi työn miten päin vain tahansa..

- Henkiläkohtainen avustaja on hyvä, yhteiskunnan tarjoama palvelu, mutta joillakin asiakkailla on liian turhan tarkat oletukset/vaatimukset avustajalle. Tarkoitus on olla avustaja päivittäisissä toimissa joihin asiakas ei itse kykene ja avustaa niissä töissä mitä ei itse pysty tekemään. Ei siis olla sairaanhoitaja (kotisairaanhoito on sitä varten), siivooja (siivousfirma on sitä varten) eikä sosiaalitoimi. On siis kohtuutonta, että vaaditaan että koti on aina tiptop, lakanat vaihdetaan päivittäin, KAIKKI vaatteet silitettyinä jne. Juuri kukaan ei terveenä vaatisi itseltään sellaisia.. Ja sairauden/vammautumisen myötä pitäisi myös omia kriteereitään omasta elämästä hieman höllentää. Vaikka tietenkin pyrkiä jatkamaan kaikkea mahdollista "normaalia". Kontrolloinnin tarve vain tuntuu olevan liian suuri monella asiakkaalla.

- Asiakkaan tulisi muistaa, että avustaja on töissä. Kun ovi sulkeutuu, avustaja elää omaa elämäänsä, eikä hän ole 24/7 valmiudessa. Ja muutenkin työelämän pelisäännöt on monelta asiakkaalta täysin unohduksissa: esim. lakisääteiset tauot.

- Osalle avustaja on täysin turha. Kun käy 3-4 tuntia asiakkaan luona juttelemassa (usein joutuu tikusta tekemään asiaa tai asiakkaan terveydentilaa käydään läpi), työ tuntuu hyvin pitkäpiimäiseltä. Osalla taas saa sen 3-4 tuntia painaa hiki hatussa töitä..

- Kehitysvammaisten vapaa-ajanavustuksesta oli aluksi innoissani. Perheet vaikuttivat mukavilta ja asiakkaat myös. MUTTA koska asiakkaat saavat itse päättä koska tarvitsevat avustajaa, saattoi olla kuukausia että vaadittiin koko ajan paikalle ja välillä kuukausia ettei ollut yhtään avustusta. Perheet eivät ymmärtäneet sitä, että minun ansiot ovat tehdyistä tunneista kiinni. Ja muuta työtä ei voinut ottaa kun perheet olettivat minun olevan kuitenkin käytettävissä juuri silloin kun he halusivat. Lisäksi minulle tuli henkisesti hieman hankalaa se, että keh. vam. lapsi on arkisin koulussa ja iltpäiväkerhossa (8-16), avustaja 3krt/vk (koulusta nukkumaan menoon klo 20 tai viikonloppuisin n. 6h) ja joka kolmas vkl lapsi sijaishoidossa. Ja äiti nosti omaishoidontukea. Mietin vain itsekseni, mistä äidille maksetaan (vaikkei rahasumma mikään suuri olekaan). Itse kahden terveen lapsen äitinä voin vain haaveilla moisesta "vapaa-ajasta" ja yhteiskunnan tarjoamista etuuksista!!

- Ja kyllä vammaiset ovat maailman parhaita vaatimaan! Välillä tuntuu siltä kuin yhteiskunta olisi heille jotakin velkaa ja kaikki muka pitäisi tarjota hopealautasella. Ei täällä muutkaan ihmiset saa mitään "ilmaiseksi". + aina pitää kuitenkin valittaa kun yhteiskunta ei kohtele hyvin...

[/quote]

Hyvin kirjoitettu. Komppaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 11:05"]

Kun te kirjoitatte että miksi vammainen ei saisi jatkaa elämäänsä, puhumme usein asioita jotka ovat kaukana normaalin työelämän tai elämän pelisäännöistä!!!! Ja juuri niistä jotka aiheuttavat isoja oireita avustajalle joko fyysisesti tai henkisesti. Puhumme lähentelyistä, laittomimsta työajoista, 24 / 7 valmiustilasta/ lähentelyistä ja myös pakkomielteistä tai mielenterveysongelmista eli huudetaan että Minulle pitää tulla aina kun soitan töihin, ja soitetaan joka viikko useasti eli se siitä omasta elämästä, ja jos asiasta mainitsee kauniisti saa potkut tai huudot???ei siis ole laillista että työvuorolistaa ei ole tehty, koska ei työssä ole kyse vessaan pääsystä vain esim pankkiin.Jos avustaja tarvitsee oikeasti ns päivystysapua, kunta on hänelle jo määrännyt 16-24 h avun kotiin. Kyseessä on vain heidän ajatusmaailmansa joka ei osaa tai halua toimia järkevästi. Työelämä on osittain hallinnassa, ja usein vain siltä osin jolla he juoksuttavat avustajaa. Olen sen 10000 kertaa oikaissut lakananoita ja tehnyt pakkomielteiden mukaan esim ensin lakana kohdilleen, sitten käsi, sitten jalka ja huudoksi menee jos ei se lakana ole se josta aloitetaan vaan jalan nosto suoraksi??? että onko mielisairasta???ja näihin sitten laitetaan ihmisiä ilman koulutusta??? vaikeita mielenterveys oireita on todellakin ollut jokaisella, ja jos en olisi opiskellut mielenterveysasioita en olisi pärjännyt. Olen myös jo vanhempi ihminen eli mietin aina mikä on minulle hyväksi ja minkä verran kestän henkisesti tai fyysisesti, ja muutoin olisin oikesti itse jo sairas!!! kauhun sekain ja suojelevin tuntein seuraan ja pidän yhteyttä joitain nuoria avustajia, paikoissa joista itse lähdin, jotka kuuntelevat todellakin huutamista vaikka että leipä ei ole suoraan leikattu, ja kirjekuori on eri pinossa, missä se ei siis oikeasti ole, alcheimer yms muistisairaan  raivoa joka tunti!!!!,laitoksessa olisi eri meininki ja sinne kuuluisikin!!!  samoin olen nähnyt kun nuorilla menee selkä kokonaa, vuosia sairaslomaa ja KOVAT kivut, kukaan ei korvaa, ja en naisena ole ottanut miesavustettavia vastaan lainkaan. Koska se ei ole normaalia, joko rakastuu tai lähentelee. KUN kunta säästää ja palkkaa meitä, niin laittaisivat nyt sen yhden auttavan puhelimen avustajille!!!! Kyllä muut hoitoalan ihmiset on suojattu siten että heillä on tämä palvelu eli ihminen jolle he aina pääsevät purkamaan. Ja noin räikeä tapaus kun tuo raiskaus niin en mä tiedä mitä sanoa, mutta yritän parhaani: KAunis rohkaiseva halaus nettiystävältä täältä, voimia ja tsemppiä ja jos voisin niin potkaisin sitä ukkoa lujaa munille :))) toivottavasti tämäkin auttoi!En siis voi potkaista, mutta ajatuksena. Olet siis mielisairaan uhri, ja heitä on paljon, eri muodossa olevia. Jotkut kiristää rahat, toiset vie itsetunnon haukkumalla henkisesti jne... mielisairasi ei tunne normaalia empatiaa ja se ei ole sinun syysi. Ei ikinä mikään mitään mielisairas tekee tai sanoo ole totta. olet kaunis, terve ja parempi kuin tuo sairas. On muitakin joille voi käydä samoin, koska haetaan nuoria avustajiksi, ja ihan varmasti on lähentelyä muillakin!!! empaattinen psykologi olis hyvä sulle??Sinulle on tehty väärin, sinä et ole tehnyt väärin,  täm järjestelmä ei vaan suojele ja opasta ihmisiä tarpeeksi. Mielisairas on usein työnantaja, miettikää nyt vaikka kaupan työnantaja saisi olla samalla tavalla mielisairas kun avustettavien työnantajat, silloin kauppias  huutaa että hylly sadannen kerran suoraan, et saa työvuorolistaa, soitan sulle sitten kun tarvitaan, kyseessä ei siis keikkatyö, lähentelee ja haukkuu kun lippasi on vähän vinossa, ei anna kahvi ja ruokataukoja vaan huutelee silloin järjestämään, joka ikinen päivä. Ihmettelee että soitat kerran työaikana 2 minuuttia?? vaikka et pidä taukoja. SInullla ei voi olla mitään tärkeämpää ikinä kuin työ ja toiseen kaupppaan et saa mennä töihin, vaikka ehtisitkin, tai saat potkut, eli tässä tapauksessa toiselle avustettavalle. Kun avustettava paranee ja tulee omatoimisemmaksi fyysisesti ei usein henkisesti, hän on oppinut siihen ajatukseen että hän on työkyvytön ja hän pitää avustajaa ja hoitajia, vaikka ei keksi tälle mitään hommaa enää, jotkut ovat riippuvaisia kaikista avuistaan. Yksi oleellinen merkki on huumori, nämä joita näin eivät naura usein millekkään, ja eivät ikinä laske itestään tai vammastaan huumoria, silloin ollaan jo pahasti pihalla ja tilassa jossa tarvitaan ammattiapua laajasti. Alkoholi yms ovat myös kuvioissa vaikeuttamassa tilanteita. Itse en mene avustamaan humalaista, olen vastuussa hoidollisesti ja se on jo liikaa, että mielisairas on humalassa,, koska silloin saan kuulla todennäkisesti aiheettomat haukut, taas siitä esim lakanasta jonka suoristin 14 kertaa.

[/quote]

Ensimmäinen kerta kun valitan tällaisesta aiheesta, mutta.

Kappalejako, kulta. Kappalejako.

Vaatimukset ovat joskus uskomattomia. Kysyin lisätöiksi kerran paikkaa, missä oli 30 tuntia kuukaudessa. Minun olisi pitänyt olla valmiudessa koko ajan. Kyseinen nainen tarvitsi apua opiskeluissaan. Mutta olisi maksanut vain siitä, että olisin ollut luennoilla auttamassa. Omalla ajalla olisi pitänyt ajaa hänet 120km päähän toiseen kaupunkiin luennoille. Lisäksi hän olisi halunnut salille ja apua monessa muussakin asiassa. Mutta palkka siis vain 30 tuntia kuukausi. 

Toinen paikka oli 60 tuntia viikossa. Työaikaa ei olisi määritelty. Taas olisin ollut varalla koko ajan ja varallaolosta ei olisi maksettu palkkaa. Eli olisin käynyt aamulla tunnin auttamassa ja sitten illalla pari tuntia käyttämässä harrastuksiin. Joskus olisi pitänyt käyttää kapakassa eli klo 22-04olla matkassa. Siihen tietenkin yöllä hänen pissatus ja riisuminen sänkyyn.

Laskin, että 9.60 euroa tuntipalkalla jos olisin ajanut hänen luo pari, kolme kertaa päivässä, palkka olisi mennyt jo omiin bensakuluihin.

Joten en ottanut avustajan töitä lisätöiksi, vaan kävin heittämässä keikkaa vapaapäivinä 15 euron (plus viikonloppuna 100% lisät) palkalla eräässä vanhainkodissa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 12:51"]

155, kiitos linkistä.

Eka työpaikka: vaaditaan tupakoimattomuuden lisäksi myös päihteettömyyttä (eihän työajalla nautiskella muutenkaan, mitä ihmettä..?) ja sellaisia ominaisuuksia, joissa mennään liikaa henkilökohtaisuuksiin. Vikkotyöaika 5-10h.

Toka ilmoitus: Ymmärtääköhän tämä hakija nyt, että hän on saamassa avustajan eikä kotiorjaa, kunnan piikkiin..? "Työpaikkasi on kotonamme tai siellä missä minä olen - oli se sitten ravintolassa, leffassa, reissunpäällä tai mitä vain mieleen tuleekaan. Elämme normaalia ja aktiivista elämää, tapaamme ihmisiä ja harrastamme. Ja kotona tapahtuvat asiat ovat tärkeitä, kuten kokkailu, kodin siistinä pitäminen ja lemmikeistä huolehtiminen. Tahdomme myös viettää kahdenkeskistä aikaa niin, etteivät avustajat ole alati paikalla. Siksi heille varataan kodistamme yksi huone, jossa voi vaikka lukea tai tehdä muita omia pieniä juttuja, kuitenkin niin, että on koko työvuoron valppaana käytettävissä."

[/quote]

Eli avustajan pitää päivystää sivuhuoneessa, kun avustettava harjoittaa rakkauselämäänsä... tarvitaanko apua varmuusvälineen laitossa vai missä?Ilmoituksen lopussa avustettava vielä kehottaa potentiaalista paikanhakijaa panostamaan hakemukseensa, että parantaa "mahdollisuuksiaan" tulla valituksi. Se onkin melkoinen vitsi, kun sama ilmoitus on ollut jo iät ja ajat mollin sivuilla. Ei taida olla tunkua sinne sivuhuoneeseen?

...kiitos kokemuksistanne.

Vastauksena aloituskysymykseen, totean, ettei ilmeisesti syistä johtuen ikipäivänä tule tällainen työ kelpaamaan.

Jos jollekulle tulee mieleen esim. työkkärin sanktioilla pakottaa, mainittakoon, että on aivan reaalinen vaihtoehto saada katto päälle ja lämpimät ateriat esim. vankilassakin.

Itselläni nyt kokemusta avustajan työstä tältä talvelta ja täytyy sanoa, että vain yhden avustettavan kanssa en halua enää jatkaa. Viisi päivää viikossa yhden ja saman, mielivaltaisesti avustajaa juoksuttavan asiakkaan kotona alkaa olla liikaa. Asiakas kuvittelee, että minun henkilöllisyyteni hänen asiakirjoissaan on jotenkin hänellä vapaasti käytettävissä, samoin autoni. Ei ole kysynyt lupaa eikä ilmeisesti ole tullut mieleenkään. Työnantajafirma ei ole informoinut, onko tällaiseen pakko suostua, joten en tiedä.....

Asiakas saattaa peruttaa päiviä ja minähän siinä tuntityöntekijänä kärsin ellen pakolla ota sitten keikkaa, jota en nimenomaan halua tälläkin keskustelufoorumilla tulleiden kauhukertomusten takia. Kyllä myönnettyjen avustustuntien määrä saattaa olla todella pielessä! Miksi avustettavan kohdalla edes puhutaan avustajalle jostain "myönnetystä tuntimäärästä", jos avustaja on tuntityöntekijä ja työsopimus ei ole henkilökohtaisesti jonkun asiakkaan kanssa solmittu vaan sellainen yleistuntisopimus? Mikäli on vakio- avustettava, on mielestäni jonkinlaiseen vakio työtuntimääräänkin voitava luottaa..mutta nämä yleissopimukset palvelevatkin lähinnä ovelalla tavalla avustajafirmaa; keikkaa on pakko ottaa, jos vakioasiakkaan tuntimäärät eivät jossain kuussa riitäkään avustajalle taloudellisesti. Avustaja on tässä mielessä todella ikäänkuin puun ja kuoren välissä.

Globaalisti katsoen vammaisten asiat ovat suomessa (paikkakunnittain hieman vaihtelee) TODELLA korkealla tasolla ja tämä on syytä muistaa joka kerran, kun valittaa a)avustajalle b)yhteiskunnalle c)jollekin muulle instanssille, koska suomalaisista yleisellä tasolla on tullut sellaista ilmaiseen rahaan ja palveluun tottunutta kerma****se kansaa, sori vaan. 

Itsekin mietin tuota ylläolevaa omaa valitustani, koska asiakas on yleisesti kai mukiinmenevä, mutta totean vain, että kuluttavaa tuo homma on ja en koskaan ole sairastellut näin paljon missään muussa työssä elämäni aikana ja paljon erilaisia töitä olen todella tehnyt! On todella härskiä ikäänkuin alistaa avustaja vain säilyttääkseen joku oma kontrolli ja osoitella pikkumaisesti sormella muka huonosti siivottuja kohtia avustajan kontatessa hiki hatussa lattialla, monta tuntia asiakkaan kotia kuuranneena  tai juoksuttaa useissa kaupoissa hakemassa vain jotain tiettyä ruoka-ainetta, kun ei mikään muu kelpaa: se on ihan puhdasta vallankäyttöä ja katkeruutta!

Lueskelin noita ilmoituksia ja aika hankala työ olisi perheelliselle, joita varmasti työttömistä iso on. Ei mistään saa lapselle hoitopaikkaa noin epäsäännöllistä työaikaa vaativalle. Siis toki on vuoropäiväkoteja mutta kuka haluaa viedä lapsensa päiväkotiin koko yöksi siksi että on itse töissä klo 20-22. Ei lasta voi enää tuohon aikaan hoidosta hakea. Puhumattakaan kuka haluaa pienen lapsen äidin avustajakseen. Meillä perusterve lapsi sairastaa flunssaa joka kuukausi ja samalla sen äitikin yleensä saa. Ei ehkä kovin kiva jos avustaja on viikon joka kuukausi sairaana tai hoitamassa sairasta lasta.

Apua. onko tuo oikeasti totta, että jos loukkaan itseni esim. asiakastaan nostaessani, etten saa mitään korvauksia mistään, jos loukkaannun tai joudun työkyvyttömäksi?! Eihän se niin voi mennä, vai voiko?

Tuo asiakas työnantajana ja epäsäännölliset tunnit -systeemi on kyllä luultavasti perseisin idea ikinä. Ei vaan toimi. Itselläni on nyt onneksi muutama säännöllinen asiakas, joiden kanssa on sovittu säännölliset työajat ja -päivät. Tykkään työstäni, mutta työehdot ovat suoraan sanottuna reiästä. Juuri tuo, että lapsen sairastuessa joudun olemaan palkattomalla, kun muissa työpaikoissani on ihan normaalisti saanut palkallista vapaata joko lääkärintodistuksella tai omalla ilmoituksella. Palkka on vitsi, jolle en enää edes jaksa nauraa. Työ on kuitenkin vaikeavammaisten kanssa äärimmäisen vastuullista, koska mitään valvontaa ei ole missään. Olet ihan yksin, jos jotain sattuu, ja on sattunutkin useasti.

Up

Työpäivään tulisi sisältyä kahvitauko ja ruoatauko, jotka kannattaa kirjata ihan kellon mukaan siihen samaan työvuorolistaan. Muutoin tuppaa aina käymään niin että niitä ei vaan pidetä. Ei myöskään ole inhimilistä itse kysellä että mihin eväät saa laittaa ja milloin ne saa rauhassa syödä. Se on toiselle työpaikka, ja siellä on usein vähän nolo olla sen oman evässysteemin kanssa. Kun ne kerttotaan heti ja taukoajat on kirjattu ei tule ongelmia ja varsinkin 8 h päivissä ne ovat myös tarpeen. Varmaankin muuten työnkuva jossa tietää etukäteen mitä se asiakas tekee minäkin päivänä helpottaa, koska avustajastakin on kiva tietää minkälainen on työvuoro, onko kokouksia yms joihin myös avustaja laittaa muuta päällensä kuin ne verkkarit.

Ja sitten kun työaikana avustajalla on tärkeä asia hoidettavanaan päiväsaikaan tulee valitusta kuinka kerran työaikana on ollut puheimessa, jos ei ole kirjattu ruoka ja kahvitaukoja. Jokatyöpaikassa voi käydä vessassa ja tehdä sen tärkeän 5 min puhelun siellä, mutta avustaja on koko ajan siinä saatavilla joten sen vuoksi ruokatauko tarvitaan kirjattuna.

Unohdin mainita että ruokatauko ja kahvitauko ovat myös lepotaukoja, joita tarvitaan kaikissa työpaikoissa ettei ala tiltata henkisesti tai fyysisesti. Ei ne raksaukotkaan taukoamatta rakenna. Nostelut ja hae sitä ja tee tota käskyt 4 tuntia putkeen vie mehuja ja sitten vielä toiset 4 h. Avustettavia on monelaisia, ja osalla se äiti tai isä on ok ja asiat hoituu hyvin ja , mutta isoimmat ongelmat tulee kun vammautunut itse hoitaa näitä asioita ja silloin on aikalailla jo laitoshoidon tason asiakkaista kyse ja heidän isoista haasteistaan jo ihan helppojen asioiden kohdalla.

Siitä ei ole vielä ollut keskustelua että kuka on saanut laittomat potkut tämän järjestelmän vuoksi??? ja miltä se tuntuu???eli koska vammainen voi toimia oikkujensa mukaan, potkut voi tulla vaikka siitä että ostat kerran tai pari evästä itsellesi???Tai siitä että kun kerran ilmaiset asiallisesti mielipiteesi työvuoroista, joita ei ole kirjattu, siitä huudetaan ja sen jälkee ei ole mielekästä mennä töihin tai se on usein mahdotonta! Tai kun lipsautat jotain puolihuolimatonta se otetaan todesta. Avustajan työn vastaanottaminen on ihan täysin arpapeliä, kuten sen kestokin. Ei kunta tiedä tai kerro minkälainen tulee vastaan. Täten en suosittele kuin määräaikaisen sopimuksen ja asenteen että niitä vaihtuu ja muistiin sen mikä on lain mukaan työpaikalla henkistä kiusaamista, ja mikä koettelee mielenterveyttä työntekijällä,  ja mikä on työturvallisuus laki nostojen suhteen. Käsin ei nostella edes sairaaloissa.

Jotkut kirjoittavat hakemuksissaan että eivät etsi hoitajaa tai seuraneitiä? Kun ihminen on vammautunut on joissain tapauksissa jopa hengenvaarallista jos ei osaa toimia hoitoalan mukaan ja avustajalta kyllä vaaditaan laajaa tietämystä tai kykyä ottaa selvää sairaudesta, jotta ylipäätään ymmärtää ne oudot käytösilmiöt myös.

Esim nostotilanteissa lattia voi olla liukas, suihkutuoli vanha ja luistaa jarrut jne....Avustaja on koko ajan hereillä ja valpas, ja hän on myös aina iloinen kuin parturi konsanaan. Kyllä vaikeasti vammautunnut ihminen on hoitaja tason avustuksen tarpeessa, ja jos hän itse haluaa määrätä miten toimitaan se menee usein siihen että joka paidan nappiin tulee ohje ja se on työpaikkana aika uuvuttavaa. Avustusta on vapaa-ajan, hoitotason ja kotiapuun, mutta liian usein ne menevät limittäin. Minulta on hoitajat myös kysyneet avustettavan terveydestä ja elintavoista, koska lääkäri oli puuttunut tilanteeseen. Oikeat tilanteet tuovat hoitoalan haasteet vastaan, vaikka kuinka teet avustettavan ohjeiden mukaan sen pyttipannun ja puet hänet.

Ihminen jonka kotona käy eritasoiset terapiat ja hoitajat on hoidettava, ja siihen on vaikea astua jopa mahdoton pelkkänä avustajana koska ei se ihminen terve ole . Ihminen voi kaatua tai saada sairaskohtauksia ja ennalta pitää tietää mihin ilmoitetaan. Jos sitten sitä ambulassia ei ole jo soitettu. Epilepsia yms tilat...avustajat myös jännittävät mitä on vastassa kun menee sisälle, jopa sitä että ollaanko siellä hengissä. tai kaaduttu ja yö lattialla. En aina puhuisi siitä että avustettava todellakaan itse osaa kertoa mitä hän tarvitsee. Olen itse soittanut hoitajille, jotta en saaa syytettä heitteille jätöstä sairaskohtauksen jälkeen. Valitsen sen pienemmän pahan, lupaa en kysellyt saanko soittaa. Jos olisi tila pahentunut, minä olisi ollut se joka oli viimeksi hänen luonaan eikä ilmoittanut kotihoidolle. Monitahoista toimintaa, ja olisi kiva saada edes puhelinnumerot valmiiksi. koska keskuksen kautta juuri sen yksikön hoitajat on vaikea löytää.

Mulla on kokemusta muutamasta avustettavasta ja olen samaa mieltä näiden kanssa, että se pomottelu, oikuttelu, haukkuminen ja turhan työn teettäminen on aika yleistä.

Yhdellä avustettavalla mun piti mm. pestä ovien karmit joka toinen päivä, eikä hän edes ikinä koskenut niihin. Toinen avustettava ei suostunut hyväksymään sitä, miten huonokuntoinen hän on, yritti tehdä kaikenlaista remppaa kotonaan ja mökillä ja oli kiukkuinen, kun ei pystynyt. Kolmannen kanssa kyllä tuskastuin kaupassa. Hän liikkui sähkömopolla, ei siis tarvinnut liikkumisessa auttaa - mutta se jokapäiväinen kauppakäynti. Mentiin isoon markettiin. Siellä kierrettiin hyllyjä pari tuntia, avustettava kosketteli kaikkia mahdollisia tuotteita, mutta silti hän osti aina ihan samat einekset. Ei halunnut, että laitan hänelle ruokaa. Ei siinä mitään, mutta multa oli hermot mennä parin lihapiirakan takia.

Suihkutuksia en halua tehdä, ei ole koulutusta hoitotyöhön.

En jaksa enää noita töitä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 10:12"]

Mulla on kokemusta muutamasta avustettavasta ja olen samaa mieltä näiden kanssa, että se pomottelu, oikuttelu, haukkuminen ja turhan työn teettäminen on aika yleistä.

Yhdellä avustettavalla mun piti mm. pestä ovien karmit joka toinen päivä, eikä hän edes ikinä koskenut niihin. Toinen avustettava ei suostunut hyväksymään sitä, miten huonokuntoinen hän on, yritti tehdä kaikenlaista remppaa kotonaan ja mökillä ja oli kiukkuinen, kun ei pystynyt. Kolmannen kanssa kyllä tuskastuin kaupassa. Hän liikkui sähkömopolla, ei siis tarvinnut liikkumisessa auttaa - mutta se jokapäiväinen kauppakäynti. Mentiin isoon markettiin. Siellä kierrettiin hyllyjä pari tuntia, avustettava kosketteli kaikkia mahdollisia tuotteita, mutta silti hän osti aina ihan samat einekset. Ei halunnut, että laitan hänelle ruokaa. Ei siinä mitään, mutta multa oli hermot mennä parin lihapiirakan takia.

Suihkutuksia en halua tehdä, ei ole koulutusta hoitotyöhön.

En jaksa enää noita töitä.

[/quote]

Vammaisten kanssa tulee eteen vähän samat ongelmat kuin esim. vanhuksilla. Rajoittunut elämä ja elämäntilanne aiheuttaa sen, että katsotaan oikeudeksi käyttää puhdasta valtaa jotain ihmistä kohtaan, kun muuten ollaan yleensä niin heikoilla ja muiden armoilla, vailla vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä. Tämä purkautuu sitten ikävällä tavalla avustajaan. Nimike "avustaja" näyttääkin olevan vain jokin harmaan alueen kaatoryhmä, palkkauksen ja työolosuhteiden "ei kenenkään maata", johon minimipalkalla ja tuloilla voidaan avustajan niskaan sälyttää ihan mitä vaan "avustettavalla"  kulloinkin mieleen juolahtaa.

Tämä pukeutumisjuttu tarkennus että tietäisi suurinpiirtein mitä työpäivänä tapahtuu tarkoittaa siis vain isoja menoja! Itselläni on avustettavan menopäivänä 10 nostoa ja se on selälle kova juttu, ja myös lainvastainen. Tuo pukemisjuttu tarkoittaa että avustaja osaa myös pukeutua itse työpäivän vaatimusten mukaan, yksi avutstettavani kävi sen verran hienoissa kokouksissa/tilaisuuksissa joihin olisi nolo ilmaantua edes avustajana verkkareissa. Tässä selvennys.

Eli juuri tämä että avustettavat eivät halua suunnitella lainkaan avustajan työviikkoja isoimpienkaan menojen kohdalla ei ole pidemmän päälle ok, osa ei kerro edes työaikoja, mutta muu  kotihoito joka käy on suunniteltu tarkasti ja järkevästi.

Ihmettelen sitä että kaupunki arvioi avuntarpeen tuntimäärän tarkasti, mutta avustettava voi silti sitä muuttaa ihan mielivaltaisesti eli itselläni 3-60 h / kk.

Valitettavasti työllä on myös elettävä, kuten muissakin töissä, avustaja ei saa eläkettä tai muita tukia useinkaan tai menee osa-aika työksi eli kun yi 300e/kk jää käteen 5E tunti miinus verot, about...

Ei ole mahdollista olla koko ajan epämäräisesti käytettävissä, koska käy niin että työstä tulee lähes ilmaistyötä jos sitä on 10 h / kk. Ei myöskään ole mahdollista pyörittää omaa perhe elämää vaihtuvilla kotiin tulevilla puhelinsoitoilla, osa ei ilmoita työaikoja lainkaan etukäteen. Se on stressaavaa, koska jos ei pääse yhden kerran, tietää että vammainen ei soita sitten jopa kuukauteen. Toki kaupunki korjaa tilanteen lailliseksi, mutta siitä seuraa taas suuttumista vammaisen puolelta  joten sillonkaan työn jatkaminen ei ole mahdollista, koska ei jaksaisi olla sylkykuppi siihen asiaan että on kauniisti halunnut työvuorot etukäteen. Myös jos listalla oleva vuoro perutaan työnantajan toimesta, siitä on lain mukaan maksettava palkka!!!! Olikohan 2 viikon listan mukaan. Näitä laaditaan jotta myöskää työajat eivät olisi viidakosta ja mielivaltaisia.

Toi vessassa käynti nyt on vaan heitto, eli ainakin mun avustettavilla  kun on aivoissa häiriöitä ja kävely ei onnistu, niin sen puolen aivojen toiminnossa on luonnnollisesti tuhoutunut alue muutoinkin, esim aivoverenvuodon vuoksi, ja tämä näkyy käytös ja suunnittelu yms oireina, jotka ovat sen aivopuoliskon tehtäviä ja vaativia. Ihminen itse harvoin ymmärää olevansa aivosairas...Lienee yleisempää että avustajan työ on vaativaa ja omituista kuin tavanomaista palkkatyötä, joten järjestelmä vaatisi uudelleen organisointia. Vai miksi kaupunki ei halua olla työnantaja, koska se on vaativaa ja selvittelytapauksia tulisi jatkuvasti, niin se on sysätty pois, ei se ole hyvän tahdon ele.

Tapaturma vakuutus ei korvaa jos työolosuhteet ovat lainvastaiset!!!

Työturvallisuus on työnantajan eli vammaisen vastuulla, ja hän osaa jos osaa sen järjestää. En itse lähtisi riskeeraamaan terveyttäni, en omaa enkä myöskään avustettavan.  Ei ole laillista nostaa käsin aikuisia ihmisiä.