Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Samat tyypit hakee vuodesta toiseen avustajaa.

Siellä on siis jokin ongelma niissä paikoissa jatkuvasti.

Monet avustettavat kärsii luulosairaudesta. Ihan tekevät rikosilmoituksia avustajistaan. Yleensä väittävät avustajan varastaneen jotain.

Kun haet avustajaksi, niin kysy edellisten työntekijöiden puh.nroja.

Jos avustettava ei suostu yhdenkään numeroa antamaan, niin avustettavalla on ongelmia työntekijöiden kanssa.

Ystäväni lähti noihin hommiin, ensimmäinen riidan aihe oli, kun ei osannut ajaa automaatti vaihteista autoa..hänellä itsellään manuaalivaihteinen. Asiakas teki lopulta yhtä helvettiä tämän elämästä..mikään ei ollut oikein. Jatkaa edelleen näissä hommissa, ja nyt mukavat  asiakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Esim 30 tuntia kuukausi, palkka 9 euroa tunti. Lisäki odotetaan omaa autoa ja tunti aamulla, tunti illalla. En todellakaan lähde

Palkat, joita olen nähnyt, ovat 12-13 eur/h. Jos on vain tunti työtä, siitä maksetaan kolmen tunnin palkka.

En kehota ketään tuohon työhön, jos ei huvita, mutta faktat saisi olla kohdillaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni lähti noihin hommiin, ensimmäinen riidan aihe oli, kun ei osannut ajaa automaatti vaihteista autoa..hänellä itsellään manuaalivaihteinen. Asiakas teki lopulta yhtä helvettiä tämän elämästä..mikään ei ollut oikein. Jatkaa edelleen näissä hommissa, ja nyt mukavat  asiakkaat.

~~~~~~~~

Avustajana en suostuisi kuljettamaan autoa itse ajaen.

Se on vastuukysymys, jos sattuu jokin kolhaus ahtailla parkkipaikoilla tai sen tyyppistä. Entäs jos ajat liukkaalla ojan puolelle?

Taksit on sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

ootteko törmännyt sellaiseen että avustettava koittaisi käyttää systeemiä hyväksi ja palkaa läheisen työhön niin rahat mitkä kunta on myöntänyt päätyy takaisin samaan talouteen?

Mitenkä tuossa käytetään systeemiä hyväksi? 

Mun kurkkua vieläkin kuristaa, kun mietin omaa kokemustani henkilökohtaisena avustajana ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli kiistattomasti kamalin työkokemukseni ikinä. Kamaluutta lisäsi se, että avustettavani kirjoitteli mulle herjaavia kirjeitä ja soitteli vihaisia puheluja vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. 

Ja ei noista työhakemuksista tunnista, että kuka tulee olemaan siedettävä avustettava ja kuka ei. Munkin avustettava oli hetan jäsen ja jonkin sortin aktiivi vammaispiireissä. Ajattelinkin aluksi, että hän olisi jotenkin erityisen valveutunut vammaisten oikeuksista ja avustettavien työstä ja muusta, koska hän toi esiin, että tarjoaa jonkinlaista neuvontaakin näihin asioihin liittyen. Pidin sitä kiinnostavana ja hyvänä tilaisuutena oppia lisää, koska silloin vielä olin kiinnostunut mahdollisesti jopa urasta tällä alalla. Tuon työsuhteen päätyttyä en enää edes harkinnut uraa sosiaalialalla. 

En ikinä suosittelisi kenellekään henkilökohtaiseksi avustajaksi alkamista. Mä en suostuisi noihin hommiin, vaikka aseella uhattaisiin. En ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kurkkua vieläkin kuristaa, kun mietin omaa kokemustani henkilökohtaisena avustajana ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli kiistattomasti kamalin työkokemukseni ikinä. Kamaluutta lisäsi se, että avustettavani kirjoitteli mulle herjaavia kirjeitä ja soitteli vihaisia puheluja vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. 

Ja ei noista työhakemuksista tunnista, että kuka tulee olemaan siedettävä avustettava ja kuka ei. Munkin avustettava oli hetan jäsen ja jonkin sortin aktiivi vammaispiireissä. Ajattelinkin aluksi, että hän olisi jotenkin erityisen valveutunut vammaisten oikeuksista ja avustettavien työstä ja muusta, koska hän toi esiin, että tarjoaa jonkinlaista neuvontaakin näihin asioihin liittyen. Pidin sitä kiinnostavana ja hyvänä tilaisuutena oppia lisää, koska silloin vielä olin kiinnostunut mahdollisesti jopa urasta tällä alalla. Tuon työsuhteen päätyttyä en enää edes harkinnut uraa sosiaalialalla. 

En i

________

Mistä asioista avustettavasi kirjoitti/soitti?

Uhkailiko myös rikosilmoituksella?

Olin kyseisessä työssä, tuskin menen enää. Saman rahan saa muista töistä helpommalla. 

Muutamia vuosia sitten avustettava kieltäytyi allekirjoittamasta tuntilappua. Hän ei siis kuitannut tehtyjä tunteja. Soitin palkanlaskentaan, josta sanottiin, että tyyppi harrastaa sitä enemmänkin. Ja sanoivat, että kelpaa palkanlaskentaan ilman avustettavan kuittausta.

Toinen avustettava hoiti tuntilistat itse palkanlaskentaan myöhässä. Palkan saaminen viivästyi 2 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kurkkua vieläkin kuristaa, kun mietin omaa kokemustani henkilökohtaisena avustajana ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli kiistattomasti kamalin työkokemukseni ikinä. Kamaluutta lisäsi se, että avustettavani kirjoitteli mulle herjaavia kirjeitä ja soitteli vihaisia puheluja vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. 

Ja ei noista työhakemuksista tunnista, että kuka tulee olemaan siedettävä avustettava ja kuka ei. Munkin avustettava oli hetan jäsen ja jonkin sortin aktiivi vammaispiireissä. Ajattelinkin aluksi, että hän olisi jotenkin erityisen valveutunut vammaisten oikeuksista ja avustettavien työstä ja muusta, koska hän toi esiin, että tarjoaa jonkinlaista neuvontaakin näihin asioihin liittyen. Pidin sitä kiinnostavana ja hyvänä tilaisuutena oppia lisää, koska silloin vielä olin kiinnostunut mahdollisesti jopa urasta tällä alalla. Tuon työsuhteen päätyttyä en enää edes

Halusi puida mun työpanostani ja ironisesti myös sanoi, että ei halua kuulla musta enää ikinä, vaikka mä en ollut se, joka häneen mitään yhteyttä otti. Kertoi myös jakavansa mun tietoja eteenpäin hetaan ja kaikille avustajaa hakeville tutuilleen, ettei kukaan erehtyisi palkkaamaan mua. 

Hän myös epäasiallisin sanakääntein arvuutteli mun mielenterveyden ongelmilla (joita ei ollut) ja käski mua hoitamaan lääkityksen kuntoon (lääkityksiä mulla ei ollut).

En muista enää yksityiskohtia, mutta olivat sellaista katkeroituneen ihmisen tajunnanvirtaa. 

Olin 18-vuotias opiskelija, jolla ei ollut juuri kokemusta työelämästä ennen tätä. Menin kuitenkin työhön avoimin mielin ja motivoituneena. Työsuhteen jatkuessa hänen käytös oli epäluuloista, vähättelevää ja loppua kohden hän myös ihan avoimesti haukkui ja piikitteli mua milloin mistäkin. Näin jälkikäteen ajateltuna hän kyllä käytti täysillä hyväkseen sitä, että tiesi mun olevan nuori ja koska mulla ei ollut työelämästä paljoa kokemusta, niin en osannut pitää puoliani tai tiennyt oikeuksiani. En usko, että kukaan vanhempi, työelämässä ollut henkilö suostuisi kyykytettäväksi samalla tavalla kuin mä. Hän saattoi päivän mittaan ihan suoraan haukkua mua ja mä teeskentelin niinkuin en olisi kuullutkaan ja jatkoin vaan työtäni. Lopulta hän katkaisi työsuhteen kesken työpäivän. Myönnettäköön, että kyseessä oli mun moka; olin unohtanut, että mille ajalle hän oli varannut pyykkivuoron. Mielestäni potkut on kuitenkin aika liioiteltu seuraamus moisesta.

En halua työskennellä ihmisten parissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kurkkua vieläkin kuristaa, kun mietin omaa kokemustani henkilökohtaisena avustajana ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli kiistattomasti kamalin työkokemukseni ikinä. Kamaluutta lisäsi se, että avustettavani kirjoitteli mulle herjaavia kirjeitä ja soitteli vihaisia puheluja vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. 

Ja ei noista työhakemuksista tunnista, että kuka tulee olemaan siedettävä avustettava ja kuka ei. Munkin avustettava oli hetan jäsen ja jonkin sortin aktiivi vammaispiireissä. Ajattelinkin aluksi, että hän olisi jotenkin erityisen valveutunut vammaisten oikeuksista ja avustettavien työstä ja muusta, koska hän toi esiin, että tarjoaa jonkinlaista neuvontaakin näihin asioihin liittyen. Pidin sitä kiinnostavana ja hyvänä tilaisuutena oppia lisää, koska silloin vielä olin kiinnostunut mahdollisesti jopa urasta tällä

^^^^^^^^^^

Sun työnantaja syyllistyi 

-yksityielämää loukkaavan tiedon levittämiseen

-herjaamiseen

-kunnianloukkaukseen

-laittomaan irtisanomiseen

Olisit voinut tehdä hänestä rikosilmoituksen. Muuten tuollaisia ei saa kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kurkkua vieläkin kuristaa, kun mietin omaa kokemustani henkilökohtaisena avustajana ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Se oli kiistattomasti kamalin työkokemukseni ikinä. Kamaluutta lisäsi se, että avustettavani kirjoitteli mulle herjaavia kirjeitä ja soitteli vihaisia puheluja vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. 

Ja ei noista työhakemuksista tunnista, että kuka tulee olemaan siedettävä avustettava ja kuka ei. Munkin avustettava oli hetan jäsen ja jonkin sortin aktiivi vammaispiireissä. Ajattelinkin aluksi, että hän olisi jotenkin erityisen valveutunut vammaisten oikeuksista ja avustettavien työstä ja muusta, koska hän toi esiin, että tarjoaa jonkinlaista neuvontaakin näihin asioihin liittyen. Pidin sitä kiinnostavana ja hyvänä tilaisuutena oppia lisää, koska silloin vielä

Joo, kyllä nyt vanhempana miettii, että mun olisi pitänyt säästää joka ikinen kirje ja viedä asiaa eteenpäin. Erityisesti jos hän joillekin tuttavilleen ja hetaan jakoi tietoa musta ja spekuloi mun "mielenterveysongelmilla". Silloin nuorena ja lannistettunakin halusin vain päästä tilanteesta eroon. Muistaakseni ekassa haukkumispuhelussa mä jopa pyysin häneltä anteeksi :D Ja kirjeet silppusin häpeissäni.

En siinä irtisanomistilanteessa alkanut väittämään vastaan. Mä olin selin häneen laittamassa pyykkejä kuivumaan, kun hän tuhahteli ja tuhisi takanani kuinka voin olla niin vastuuton, että unohdin pyykkivuoron. Varmaan sitten, kun en tähän reagoinut, niin hän provosoi itsensä niin kierroksille, että tiuskaisi vaan, että kun pyykit on hoidettu, niin "voit lähteä kotiin ja älä tule takaisin". Tavallaan olin jopa helpottunut tästä, koska itselleni ei ollut tullut edes mieleen irtisanoutua, kun ajattelin tekeväni jotenkin merkityksellistä työtä ja jättäväni toisen pulaan jos lopetan. Muistan vieläkin sen tunteen, kun kävelin itkien töistä kotiin, kun oli niin pettynyt ja nolattu olo. Huhhuh, tuleepahan avauduttua :D

Kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvoisin, että jos joku tuohon hommaan jostakin syystä hakeutuu ja joutuu samanlaisen kohtelun kohteeksi, niin ottaa edes sen irtisanomisen kirjallisena. Mä jouduin vääntämään työkkärin kanssa tuista, koska ei ollut tällaista kirjallista dokumenttia työsuhteen päättymisestä esittää. Karenssi olisi tullut jos joku työsuojeluvaltuutettu ei olisi ottanut tätä asiaa omakseen ja ruvennut kuumottelemaan tätä avustettavaa mun puolestani.

Itse en hakenut nuorempana näihin hommiin, koska en koe olevani pätevä auttamaan ihmistä, jolla on vakavia terveydellisiä ongelmia. Näiden pitäisi olla mielestäni valtion tarjoamia palveluita, joihin palkataan lähihoitaja tms, joka tietää mitä tekee. 

Parisuhteessa olevia ja käyttää järjestelmää hyväksi, kenelle ilmoitus?

Työntekijän kannalta avustajan paikat ovat korkean riskin työpaikkoja. Kuten edellä luimme kertomuksen, jossa avustaja sai potkut unohtaessaan pyykkivuoron ajankohdan.

Seurauksena karenssiuhka ja asian selvittely. Toisinaan seuraus on karenssi, mikäli työntekijä ei jaksa asiaa setviä työkkärin kanssa.

Asia on vakava. Menee tulot jäihin.

Niitä paikkoja, joissa kukaan ei pysy, on aivan liikaa.

Liian moni avustettava -tehtailee rikosilmoituksia eli perättömiä ilmiantoja

-eivät osaa kirjoittaa työtodistusta

-aukoo päätään jonnin johtavista asioista.

-pilaa avustajan maineen jne.

Kiinnostaisi tietää, oletteko tehneet työsopimuksen suoraan asiakkaan, vai jonkin yrityksen kautta.