Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Minä olen yhdelle nyt avustaja, työ on helppoa tämän kanssa, ja olen nyt viikonloppuna menossa työhaastatteluun, jos saisi toisen avustettavan lisäksi. Katsotaan miten käy...

Kuuluuko avustajalle  kahvipaussi tms  viiden tunnin työssä ?? kuka tietää..   Tuolipotilas sanoi, että  ei kuulu  mitään....  kumma kyllä  jos ei   koska  sen verran pitkä aika kuiteskin se viisi tuntia ilman kahvia tai muuta välipalaa

Palkkausta pitäisi kyllä nostaa, varsinkin jos avustamiseen kuuluu hoidollisia hommia. Lisäksi olen huono laittamaan ruokaa ja vihaan siivoamista, sitähän tuo homma usein pitkälti myös on. Vapaa-ajan avustaminen voisi kyllä olla ihan mukavaa puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen henkkarina jotunut silittämään jopa pikkareita. Pesemään koko perheen pyykit. Siis hoitamaan koko perheen siivousta, vaikka olin vain yhden HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ja ulkoiluttamaan koiria, jotka on otettu vamnautumisen jälkeen, ja perheessä oli myös vammattomia. He istui katsomassa telkkua kun vein koiria. En ole koiraihminen ja pelkäsin niitä, enkä osannut niitä hallita. Lopuiksi otin loparit. Never again.

Näitä tarinoita olen kuullut ennenkin, eli henkilökohtaisen avustajan työ muuttuukin yhtäkkiä koko perheen kotipiikana olemiseksi. En tiedä millaiset mahdollisuudet avustajilla on valittaa eteenpäin työoloistaan, mutta tällaiseltä tyypiltä pitäisi kyllä ottaa etuus pois, jos sitä väärinkäyttää muihin tarkoituksiin. Toki avustajallakin tulee olla järki päässä, ja häipyä jos työtehtävät alkavat tuntua liiallisilta ja asiaankuulumattomilta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko avustajalle  kahvipaussi tms  viiden tunnin työssä ?? kuka tietää..   Tuolipotilas sanoi, että  ei kuulu  mitään....  kumma kyllä  jos ei   koska  sen verran pitkä aika kuiteskin se viisi tuntia ilman kahvia tai muuta välipalaa

Valitettavasti niitäkin avustajia löytyy, joiden mielestä ei tarvitse taukoja. Ilmoitetaan vaan, että ”et mene nyt” kun kertoo vaikkapa, että täytyisi käydä vessassa.

Rouva katseli, kun veritahra farkuissani suureni, sai kai siitä jotain vallantunnetta. Muutaman tällaisen tempun jälkeen (siis ihan silkkaa nöyryytystä) häivyin kesken päivän enkä tullut takaisin.

Kielto pestä omia käsiäni sen jälkeen kun olin pyyhkinyt hänen peffansa oli vakio myös. Ei ollut aikaa kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta voi hankkia monta avustettavaa esim. 3-5 ja jos jokaiselle tekee noin 30h/kk niin tunteja kertyy aika mukavasti jo... Itsellä oli opintojen ohella 2-5 avustettavaa kerralla. Tosin joidenki tarve oli vain muutamia tunteja kuukaudessa, mutta se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen. Minusta avustajan työ oli hyvin antoisaa ja kun oli monia avustettavia niin sai vähän vaihtelua. Yhtä autoin vapaa-ajan menoissa, käytiin esim. leffassa. Yhden mummon kanssa meistä tuli hyvin läheiset ja vieläkin soitellaan silloin tällöin.

5

Täytyy sanoa, että itsestäni ei tuohon olisi, jos olisin työtön. Viisikin avustettavaa kerralla, siinähän mene iso osa päivästä suhatessa niiden välillä. Liian vaivalloista. Toki yksi helppo kohde menisi, mutta ei mitään täysin avustettavia (vessa-asiat jne), koska en ole yhtään sitä tyyppiä, joka toisen persettä alkaisi pyyhkimään.

Noissa on kyllä surkeet liksat.. mut aina voi vähän näpistellä jotain myytävää tai käydä vetämässä muutaman huntin säästölippaasta.

 Eihän  vammaiset maksa itse mitään mistään avustamisesta   silti  kyllä vaaditaan  niin p..... tekemään töitä !!!   Siivousta ym. talon hommia .   Ollaan tarkkoja ja vaativia !  Kuinka kehtaatte!!!    Olisitte edes kiitollisia , että joku viitsii edes auttaa teitä !    Huomaa kyllä miten katkeria olette   vaikka ymmärtäähän sen MUTTA   ei ole avustajan vika että olette sairaita . Jopa kaikin puolin.  Kohta teillä ei ole avustajia ollenkaan , kun  vaaditte  ja olette ilkeitä!   onnex exhomma  :) 

Toisten koteja en ala siivoamaan enkä kahdesti leikatun selkäni takia voi avustaa henkilöä, jota pitäisi nostella, mutta itse asiassa laitoin tänään sp-tiedustelun yhdestä avustajanpaikasta, jossa pitäisi lähinnä askarrella ja käydä kirjastossa ja kirpputoreilla. Sitä voisin pienestäkin maksusta ajatella tekeväni. 

Ei ole autoa ja omakin terveys menossa siihen suuntaan että alan kohta tarvita itse sitä avustajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Esim 30 tuntia kuukausi, palkka 9 euroa tunti. Lisäki odotetaan omaa autoa ja tunti aamulla, tunti illalla. En todellakaan lähde

Tunti satunnaisesti silloin tällöin ei elätä ketään, ja jumittaa paperi-byrokratiallaan pahimmillaan  toimeentulon .

Työ palkkaan nähden vaativaa ja vastuullista, fysiikka oltava kunnossa mahdollisten nostelujen  ja siirtojen vuoksi.

Psyykkinen kuormittavuus myös saattaa olla suuri, mikäli avustettavalla psyykkisiä ongelmia mitä purkaa voimakkaasti vuorovaikutuksessa avustajan kanssa.

Olen itse tehnyt erään firman kautta henkilökohtaisen avustajan töitä yli puoli vuotta ja ymmärrän hyvin, miksi ihmiset haukkuvat näitä hommia.

Vaikka mukaviakin asiakkaita on ollut paljon, niin joukkoon mahtuu todella ilkeitäkin ihmisiä. Olen huomannut, että varsinkin asiakkaat, jotka vaativat hoidollisia toimenpiteitä, osaavat olla hyvin ilkeitä ja juuri niitä ihmisiä, jotka valittavat lähes kaikesta.

Työ on myös välillä fyysisestikin rankkaa, nostoja jne.

Työvuorot ovat välillä lyhyitä ja meille esim välillä tarjotaan pelkästään tunnin työvuoroja jossain kaukana. Palkka on siis huono.

Tykkään kyllä auttaa ihmisiä ja hoivapuolikin on ihan mukavaa, mutta silti tuntuu, että olen jo kypsä työhöni. Jos palkka olisi edes vähän parempi, se auttaisi sietämään työtä, mutta ymmärrän, että kukaan ei halua kuulla ehkä päivittäinkin ilkeilyä huonolla palkalla.

En uskalla jättäytyä niin pienen palkan ja huonojen työehtojen takia sellaisen ihmisen armoille, johon en ole oppinut luottamaan. Mitä jos avustettava, joka on samalla työnantaja, paljastuukin ihan hirveäksi ihmiseksi? Ilkeimmästäkään idiootista ei pääse helposti eroon irtisanoutumalla, koska talous ei kestäisi karenssia. Ja karenssihan voi rapsahtaa, vaikka irtisanoutumiseen olisi kuinka painava syy, jos todistusaineisto ei ole 100% vedenpitävä. Ja todistusaineiston hankkimista hankaloittaa myös laki: esim. toisen kotona käytäviä keskusteluja ei saa nauhoittaa ilman lupaa.

Koska systeemi on tällainen, että työnantaja on useimmiten se avustettava. Aivan liian riskialtista.

Voisin ryhtyäkin, jos olisin työsuhteessa avustajia välittävään firmaan. Täällä meillä päin ei sellaisia taida toimia, ainakaan yhdessäkään ilmoituksessa ei ole sellaista ollut, vaan välittävä taho korostaa aina, että avustettava toimii työnantajana.

Lisäksi tietenkin tuo tuntien sirpaleisuus. Ei vaan kannata ajaa vaikka 15 km aamuin illoin edestakaisin tunniksi-pariksi. Se olisi lähinnä kallis harrastus.

Työehdot kuntoon niin johan alkaa avustajia löytymään.

En uskaltanut opiskeluaikanani avustajaksi edes tutun tutulle, vaikka uskoin kyllä että se on luotettava ja täyspäinen tapaus, jonka kanssa aikataulut ym. olisi pystynyt sopimaan joustavasti. Pelkäsin liikaa, että jos mulla on työkokemusta henkilökohtaisena avustajana, myöhemmin työttömänä mut voidaan helposti pakottaa vastaviin tehtäviin sietämättömän huonoilla ehdoilla.

En nyt työttömänä ollessakaan ole jäänyt makamaan sohvalle, vaan teen keikkatyötä jossa viihdyn ja työvuorot on yleensä 10-14-tuntisia. Kutsu töihin tulee yleensä edellisenä iltana ja arvatkaa vaan kuinka paljon harmittaisi, jos joutuisin kieltäytymään niistä jonkun 1-2 tuntia kestävän avustajan työn takia? Ja kun joutuisin kieltäytymään tarpeeksi monta kertaa, eihän mua enää pyydettäisi lainkaan... Siinäpä sitten olisin loukussa avustajana, halusin tai en.

Laitoshoidon tarpeessa osa avustettavista. Ihan älyttömiä työaikoja, esim. 7-21, ja keskellä päivää parin tunnin palkaton tauko. Mites se oma elämä... Käytännössä olet orjana, jos ihminen ei pärjää ilman apua hetkeäkään, kuuluu laitokseen!

Yleensä avustettava on avustajaan nähden esimiesasemassa kuitenkin täysin ilman mitään esimiehelle tarpeellisia ominaisuuksia. Monesti voivat olla fyysisten ongelmien lisäksi mielenterveysongelmaisia.

Kaveri on töissä yhdellä, joka saa täysipäiväisen avun joka päivä. Loistava työpaikka, kaikki on hoidettu hyvin ja oikein ja avustettava on hyvä työnantaja kaikin tavoin. Näinkin voi olla, mutta se on harvinaista. Itse olin opiskeluaikana töissä yhdellä hyvin vaativaa hoitoa tarvitsevalla (en ole hoitoalan ihminen), joka oli selvästi depressiivinen ja lyhythermoinen. Työ oli ihan hirveää, lopetin jo kuukauden jälkeen.

En tiedä olisiko monille parempi, että avustajan ja avustettavan välissä olisi jokin taho, joka pystyisi auttamaan ja tukemaan työsuhteen molempia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli henkilökohtaisena avustajana, mutta oli pakko lopettaa.

Avustettava oli vainoharhainen ja väkivaltainen (paljastui ex-linnakundiksi), lyöntejä sekä tappouhkauksia sateli, päivät venyivät kohtuuttoman pitkiksi ilman taukoja eikä avustettava myöskään käsittänyt ettei avustaja ole mikään ystävä ja soitteli/tekstaili yöt ja viikonloput läpeensä.

Jälkeenpäin mies saikin tietää että tällä henkilöllä avustajien keskimääräiset työsuhteet ovat olleet 1 vrk-1 viikko, mies kesti sentään 1,5 kuukautta.

Ja työpaikkailmoitus oli siis ihan normaali avustajan hakeminen.

Miehelle jäi niin p*skat fiilikset tuosta työsuhteesta, ettei ole uskaltanut hakea enää yhteenkään avustajan paikkaan. 

Ei mikään ihme!  Siis ihan hirveä kokemus.  Ei ristus sentään kaikkea sitä.

Mulla on maisterin tutkinto ja haluan sellaiseen työhön, jossa koulutukseni ja osaamiseni ei mene hukkaan. Haen koko ajan omaa alaani liippaavia töitä. (Myös sellaisia, joista en ole yhtään innoissani ja palkkakin voi olla surkeat pari tonnia kuussa. En siis ole nirso.) Saan aina välillä aineenopettajan sijaisuuksia, koska olen yleensä aamuisin valmis lähtemään töihin vaikka heti paikkaamaan jonkun saikkupoissaoloa. Saan siinä arvokasta työkokemusta omalta alaltani ja oppilaat saa lyhyelläkin varoitusajalla pätevän opettajan. Se ei onnistuisi, jos olisin sitoutunut johonkin muuhun työhön.

Miksi siis hakisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, kun siitä saatavalla palkalla ei elä, en ole tippaakaan kiinnostunut sellaisesta työstä, ja kaikki siihen käytetty aika olisi pois jostain muusta?

Hakisin heti henkilökohtaisen avustajan töitä, ellei siihen liittyisi liian isoja riskejä.

Ensimmäisenä mielessä on kaikkiin huonosti palkattuihin osa-aikatöihin liittyvä riski siitä, että tukien maksaminen voi katketa ties kuinka pitkäksi ajaksi, jos joku paperi puuttuu tms. Pahimmassa tapauksessa palkkaakin joutuu odottamaan ties kuinka kauan, koska työnantajana toimiva avustettava ei välttämättä maksa ajallaan. Ja siinä sitä sitten ollaan, vailla rahaa jolla maksaa edes vuokra ja ostaa ruokaa.

Toinen iso ongelma on, ettei työttömällä ole mahdollisuutta kokeilla työtä sillä ajatuksella, että onkohan tämä mulle sopivaa vai ei. Henkilökohtaisen avustajan työ voi olla pahimmillaan melkoista helvettiä. Silti irtisanoutuminen johtaa karenssiin, ja siinä sitä taas ollaan pahoissa vaikeuksissa, kun rahat ei riitä mihinkään.

Näiden ja monien muiden syiden takia en vaan uskalla ottaa riskiä ja kokeilla, olisiko henkilökohtaisen avustajan työ mun juttuni. Tekisin mielelläni töitä toimeentuloni eteen, mutta pidän tärkeämpänä sitä että toimeentuloni on turvattu.