Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Kai ne ottaa ennemmin lähihoitajan kuin vaikkapa tradenomin?

Miksi ihmeessä kukaan lähihoitaja menisi henkilökohtaiseksi avustajaksi? Eihän siitä makseta mitenkään kilpailukykyistä palkkaa.

Pelkään karenssia, jos avustettava osoittautuu kamalaksi ja töitä ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan töitä opiskelun ohella, palkka oli juuri sopiva extra opintotukeen. Itse työ oli sitten liiankin rankka extra opiskelujen ohelle. Avustettavani saattoi olla itsetuhoinen, välillä erittäin masentunut, lääkkeistä huumaantunut, itkuinen jne. Hyviä päivä oli toki! En kuitenkaan ihmettele, että avustajat vaihtuvat jatkuvasti. Toisen ongelmien kantaminen on rankkaa, ja varsinkin jos kyse on työstä, eikä läheisestä ystävästä tai perheenjäsenestä. Minun avustettavani saattoi esim. soittaa keskellä yötä henkihievereissä ja pyytää apua. En tiennyt miten näissä tilanteissa tulisi toimia, kun avustettava oli työnantajasi! Keneltä olisin voinut kysyä apua. Heta-liittoon olin joskus yhteydessä, mutta en kokenut saavani apua. Tsemppiä kaikille avustajille, teette arvokasta työtä, vaikka kuinka rankkaa se onkin! (joku järkevämpi systeemi näihin avustushommiin olisi saatava..)

Avustettavasi kaltaisille tapauksille pitäisi ottaa avustajaksi vain sellaisia, jolla on koulutusta aikuis- ja kriisisosiaalityöstä ja palkkaus tietty myös sen mukaan. 

Ei voida olettaa, että ihan kuka tahansa osaa toimia noissa tilanteissa, saati että vielä pää kestäisi tuollaista. Itsemurhakandin kanssa työskentely kun ei varmasti ole sieltä henkisesti helpoimmasta päästä.

Työssä ei pärjää, jos ei ole itse tasapainoinen ja henkisesti vahva ihminen. Työn kehno palkkaus yhdistettynä sen vaativuuteen ei oikein houkuttele.

Oon tehnyt kahdesti, eka oli todella ilkeä vanha nainen, joka arvosteli kaikkea mitä tein, ja työsuhde loppui pian. Tuolloin olin abi. Myöhemmin, kolmikymppisenä tein tiukassa taloustilanteessa kesätuurauksen. Siinä itse avustettava oli herttainen ja perhekin piti minusta, mutta hänen eräs perheenjäsenensä käyttäytyi ikävästi. Lisäksi tunteja oli vähän ja paikka kaukana.

Tästä olen vähän tullut varovaiseksi, kavereiden kokemukset samanlaisia; säätöä ja outoa menoa. Pitäisi natsata se tyyppi tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut muutama avustettava. Yksi heistä kiintyi minuun ihan liikaa: soitteli jatkuvasti vapaa-aikanakin minulle. Lisäksi kaatoi kaikki henk.koht. murheensa minun niskaani. Siitä muodostui todellakin vääränlainen riippuvuussuhde. En enää ollut vain työntekijä, vaan jotain ihan muuta. Oli pakko lopettaa se työ, kun kävi henkisesti liian raskaaksi.

Toinen ongelma on helposti myös se, että kemiat eivät avustettavan kanssa yksinkertaisesti kohtaa.

Kolmanneksi jotkut avustettavat ovat niin huonokuntoisia, että pitää hoitaa kaikki suihkutuksesta, pukemisesta, syöttämisestä jne lähtien. Menee minulle liian intiimiksi, kun ei ole hoitoalan koulutusta kuitenkaan.

Se on tosi vaikeaa työtä, voi olla fyysisestikin tosi raskasta, jos pitää nostella ja siirrellä asiakasta.

Ei ole kyse mistään "seuralaispalvelusta", vaan usein hyvinkin vaativasta hoitotyöstä.

Tässä pitkälti sama kokemus asiasta kun itsellä. Tein myös erittäin hankalia hommia joihin minulla ei ollut mitään koulutusta, mutta kotihoidolla ei aikaa. Siis tehtäviä missä nyt vähintään olisi vaadittu lähihoitajan pätevyys. Lisäksi myös seksuaalista ahdistelua, mutta kukapa sitä olisi edes uskonut koska samaa sukupuolta. Ja sitä ihmettelen tämän puolen työssä myös, että monessa paikassa lisäksi työt jaetaan usealle avustajalle niin, että kukaan ei saa kokopäivätyötä. Se olisi näissä hommissa kuitenkin paremmin siedettävää, että saisi kunnon palkan ja normaaliin työsuhteeseen kuuluvat edut. Kun olen ollut osa-aikainen ja työnantaja ei kuulu hetaan, niin ei mitään. Ei esimerkiksi lomarahoja, monia lisiä, arkipyhät tietenkin palkattomia jos et töissä ole. Ymmärrän että tämä on todellisuutta joillain muillakin aloilla, mutta tämä on aika aliarvostettua hommaa monesti. Samaan aikaan pitäisi osata olla kylmä ja tunteeton, eikä ottaa itseensä tai häiriintyä siitä kuinka iholla ihmisen kanssa on, ja kuitenkin pitäisi olla se hyvä ja välittävä avustaja arjessa. Silti edelleen lähtisin, jos noilla tuntimäärillä voisi elää kunnes seuraavt sovitellut päivärahat saa, eli kaksi kuukautta. Mutta kun ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan töitä opiskelun ohella, palkka oli juuri sopiva extra opintotukeen. Itse työ oli sitten liiankin rankka extra opiskelujen ohelle. Avustettavani saattoi olla itsetuhoinen, välillä erittäin masentunut, lääkkeistä huumaantunut, itkuinen jne. Hyviä päivä oli toki! En kuitenkaan ihmettele, että avustajat vaihtuvat jatkuvasti. Toisen ongelmien kantaminen on rankkaa, ja varsinkin jos kyse on työstä, eikä läheisestä ystävästä tai perheenjäsenestä. Minun avustettavani saattoi esim. soittaa keskellä yötä henkihievereissä ja pyytää apua. En tiennyt miten näissä tilanteissa tulisi toimia, kun avustettava oli työnantajasi! Keneltä olisin voinut kysyä apua. Heta-liittoon olin joskus yhteydessä, mutta en kokenut saavani apua. Tsemppiä kaikille avustajille, teette arvokasta työtä, vaikka kuinka rankkaa se onkin! (joku järkevämpi systeemi näihin avustushommiin olisi saatava..)

 

Avustettavasi kaltaisille tapauksille pitäisi ottaa avustajaksi vain sellaisia, jolla on koulutusta aikuis- ja kriisisosiaalityöstä ja palkkaus tietty myös sen mukaan. 

Ei voida olettaa, että ihan kuka tahansa osaa toimia noissa tilanteissa, saati että vielä pää kestäisi tuollaista. Itsemurhakandin kanssa työskentely kun ei varmasti ole sieltä henkisesti helpoimmasta päästä.

Tässäpä se suurin ongelma. Oletetaan että tämä työ on sellaista, mihin sopii kuka tahansa. Mutta ku on niin suuri kirjo ihmisiä jotka avustajaa tarvitsee.. Ja vaikka itselläni oli kuinka kokemusta sekä kriisi- että sosiaalityöstä, ja osasin suhtautua asioihin sen mukaan oman avustettavani kanssa, kyllä siihen kuitenkin oli stoppi pistettävä. Kun palkka on 9,66 € tunnilta, ja se maksetaan vaan sovitusti 20:ltä tunnilta per viikko, niin ei sitä loputtomiin jaksa puhelimeen vastailla vapaa-aikana enää. Ja kun jätit vastaamatta, niin voi vaan kuvitella mikä myrsky oli töissä tiedossa. Ja tämä jota sinun pitäisi avustaa vielä seuraavana päivänäkin, kun hän huutaa ja haukkuu sinut aivan paskaksi, sattuu olemaan kuitenkin se sinun pomo..

Itse olin kiertävä t.hoitajan avustajana. Kaikista pahin tapaus oli vammainen nainen, joka myi itseään. Se tuli siis ihan konkreettisesti eteen, nimittäin tämä nainen unohti että meillä oli sovittu aika, ja kun tulimme sinne asuntoon niin sängyssähän olivat peuhaamassa.

Käynnin aikana olin koko ajan siinä luulossa, että se mies oli naisen poikaystävä mutta autossa tämä t.hoitaja sitten kertoi miten nainen tienaa ekstraa. Loppupäivä meni vähän niinkuin sumussa koska ajatukset olivat koko ajan siinä naisessa...

Avustaminen on parhaimmillaan tuollaista :)

kirjoitan nyt anonyymisti :

Avustin Vantaalla 25v. cp-vammaista naista, jolla epävakaa persoonallisuushäiriö.

Hän painoi aikuisen raavaan miehen verran ja vain toinen käsi toimi. 

Vaati apua, kaikessa, myös wc, suihku, syönti ym...

Omista lakisääteisistä tauoista sai todella taistella, että sai pidettyä, esim. matkalla kun päivän pituudeksi tuli helposti 16h, niin 1h. oma aika jos 5min. ylittyi niin hylkäämisen pelko ja paniikki iski asiakkaani.

Asiakkaani oli usein niin itsekäs, että jos esim. laivan buffetissa hänellä tuli maha täyteen, vaati saman tien lähtemistä pöydästä, vaikka minulla olisi ollut puolet vielä syömättä lautasella.

Raskaimpia olivat baari , laiva ym. keikat, missä asiakkaani kännäsi ja poltti paljon.

tein onneksi vain 40h/kk. , lähinnä vapaa-ajan avustuksia, joten pystyin vahtimaan ettei tunteja ylitetty.

Tilanne muuttui tyystin kun hän muutti miehensä kanssa palveluasumisyksiköstä omaan asuntoon.

Tunnit eivät riittäneet mihinkään ja palkkojen perään sai soitella.

Lopetin ja laitoin tunnit ulosottoon, onneksi hetaliitosta sai hyvät ohjeet miten toimia :)

Miten nuo sopimukset pitää olla ettei joudu ihan liemeen. Joku vähimmäistuntimäärä? En tä puhelinnumero, en todellakaan halua jatkuvaa puhelinpäivystystä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta voi hankkia monta avustettavaa esim. 3-5 ja jos jokaiselle tekee noin 30h/kk niin tunteja kertyy aika mukavasti jo... Itsellä oli opintojen ohella 2-5 avustettavaa kerralla. Tosin joidenki tarve oli vain muutamia tunteja kuukaudessa, mutta se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen. Minusta avustajan työ oli hyvin antoisaa ja kun oli monia avustettavia niin sai vähän vaihtelua. Yhtä autoin vapaa-ajan menoissa, käytiin esim. leffassa. Yhden mummon kanssa meistä tuli hyvin läheiset ja vieläkin soitellaan silloin tällöin.

5

Pitää olla joustava , jäädä ylitöihin yllättäen tai mennä lyhyellä varoitusajalla töihin. Sairaslomaa ei voi pitää koska ei ole sijaista. Työtunteja voi olla luvattua vähemmän. Jotkut avustettavat voivat olla ilkeitä tai pahimmissa tapauksissa käydä käsiksi. Lomia ei ole eikä avustettavan sairastuessa saa palkkaa. Siksi työtä tehdään väliaikaisesti. Pieni palkka ja fyysisesti kuluttava työ jos nostoja. Joinakin päivinä piti tehdä ilmaiseksi työtä jos työaika jäi alle tuntiin palkka meni jo työmatkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo sopimukset pitää olla ettei joudu ihan liemeen. Joku vähimmäistuntimäärä? En tä puhelinnumero, en todellakaan halua jatkuvaa puhelinpäivystystä.

Työajathan pitäisi sopia jo ennakkoon, ei aina toteutunut omalta kohdaltani, piti päivystää puhelinta. Kaupungeilla usein lukee enintään x tuntia mikä on sama kuin nollasopimus eli jos tuon sopimuksen teet sinulle ei ole pakko tarjota yhtään tuntia kuukaudessa. Laita sopimukseen mimimituntimäärä päivää kohden jos et halua esim.15 minuutin työpäiviä koska avustajilla ei ole lakia asiasta toisin kuten esim. kaupan alalla 4 tunnin työvuoro on siellä minimi.

Mä olin avustajana pari vuotta, tässä vähän mitä se työ piti sisällään:

- Avustettavan henki oli vastuullani. Avustettavan kaulasta meni putki sisään josta piti imeä limaa imurilla, vaihtaa ja puhdistella putkia sekä apuvälineitä. Niiden lähes kymmenen sairaalalaitteen toiminta ja käyttö piti tuntea ja hallita omatoimisesti jos oli niin tiukka tilanne ettei avustettava pystynyt ollenkaan ohjaamaan toimintaani. Avustettavan virtsa/ulostusjutut piti tuntea, avustettavan hygieniasta piti huolehtia, mutta huolehtia piti myös siitä ettei se spontaanisti kuole jos elintoimintoja ylläpitävä kone yhtäkkiä sammuu (mikä kävikin pari kertaa, siis sammuminen, ei kuolema) Ilman koulutusta.

- Työhön sisältyi nostoja todella paljon, avustettavani oli täysin halvaantunut eli joko makasi sängyssä tai istui pyörätuolissa. Nostoihin eikä työhön ei saanut mitään opastusta mistään, en siis koko aikana saanut kunnollista koulutusta työhön. Rikoin yllättäen selkäni työssä, sillä avustettava halusi vähän väliä vaihtaa sängystä pyörätuoliin jne.

- Työhön sisältyi ruuanlaittoa, pyykin pesua, asunnon ja vessan siivousta, sairaanhoidollisia hommia, apuvälineiden ja laitteiden huoltamista, palavereita sairaalan kanssa (jossa mut ohitettiin kuin olisin ilmaa, olinhan vain avustaja), vessa-asioiden hoitoa, suihkutusta ja pesua, puutarhanhoitoa, avustettavan _puolison_ vaatteiden silittämistä, pitkiä autokuskauksia (mitä sitä työajoista välittämään), auton pesua, kahvin kaatelemista ja tarjottavien leivontaa marttaseuran tapahtumassa, elintoimintoja ylläpitävien koneiden tuntemusta ja jatkuvaa tarkkailua, tietokonetöitä (avustettavan puolison yrityksen hommia), remonttihommia, kaupassa käyntiä sekä avustettavan puolison palvelemista (hän saattoi esimerkiksi käskyttää mua tekemään tai lämmittämään vain hänelle, terveelle ihmiselle, ruokaa!) jne.

Työhön kuului siis ihan kaikki, mitä avustettava ei tilansa vuoksi voi tehdä. Toimiminen hänen käsinään, jalkoinaan ja äänenään (hänhän ei täydellisen liikkumattomuuden lisäksi pystynyt puhumaan kun pari sanaa kerralla). Palkkaa siitä sai aivan naurettavan vähän, mutta lisäksi sai valtavan kavalkadin hommia mitä piti olla valmis tekemään sekä järjettömän vastuun siitä että jos mä nyt kämmään hommassa x, toi kuolee yön aikana.

Mä tein sitä hommaa 18-vuotiaana opiskelujen välissä, enkä enää koskaan lähtisi sellaiseen. En ikinä enää ala tekemään noin vastuullista hommaa paskapalkalla. En ikinä enää suostu hyppäämään jatkuvasti toisen ihmisen käskystä. En ikinä enää käsittele tuntemattomien ihmisten alusvaatteita (ei siis pelkästään avustettavan vaan myös hänen puolisonsa likaiset pikkarit piti pestä ja silittää). Näin aikuisena käsitän, että osa noista jutuista on varmasti ollut sellaisia jotka ei työnkuvaan varsinaisesti kuulu, mutta koska avustettavat saa itse määritellä mitä haluaa avustajansa tekevän, on aika vaikeaa määritellä henkilökohtaiselle avustajalle työnkuvaa. Näiden kokemusten jälkeen olen itse ainakin erittäin epäluuloinen noita hommia kohtaan. Alipalkattua paskahommaa missä parhaimmillaan oot ystävä, alamainen, kokki, sairaanhoitaja, autokuski, puutarhuri, remppareiska sekä sihteeri mutta takaraivossa jyskyttää koko ajan että toi tyyppi kuolee jos et pysy skarppina. Palkaksi et saa juuri mitään muuta kun ylenkatsetta oikeelta sairaanhoitohenkilökunnalta ja ehkä jopa avustettavalta puolisoineen.

miten kuulostaa houkuttelevalta duunilta ;DD

Nämä hoidettavat ovat usein todella vaativia sekä epämiellyttäviä ihmisiä. Olen koulutukseltani hoitaja ja kokeillut muutaman hoidettavan kanssa olemista. Kaikki työsuhteet ovat kaatunet hoidettavien ylimitoitettuihin vaatimuksiin surkeaan palkkaan nähden. Vaaditaan vaikka mitä, 10 euron tuntipalkalla, oletetaan hoitajan olevan 24 h käytettävissä. Jos te haluatte ammattilaisia palvelukseenne, palkka sekä työehdot ovat oltava jotain aivan muuta. Ei kukaan ammattilainen suostu hoitamaan teitä näillä ehdoilla. Ehkä turvapaikanhakijoista saatte halvalla itsellenne orjan.

Hei,

Vaikka nämä kommentit ovat vanhat mutta ajattelin kuitenkin vastata omilla ajatuksillaan. 

Olen henkilökohtainen avustaja ja työvuosia on jo kertynyt 13 vuotta. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen kun voi tehdä jotain toisen ihmisen hyväksi. Jos ei näin ajattele niin silloin ei ole sopiva henkilö tekemään tätä työtä. Tottakai työ on haastavaa ja joskus raskasta mutta siitä huolimatta palkitseva.

Mitä noihin palkkoihin tulee niin voin sanoa että etelä- suomessa on paremmat palkat kun täällä pohjoisessa.

Minulla on palkka 9.68€/tunti ja jos ajatellaan että työkaveikseni tulis sellainen henkilö jolla ei ole kokemusta niin meillä on sama palkka siitä huolimatta ja tuo minun työkokemus ei vaikuta millään lailla asiaan.

Yksityiset heniklökohtaista apua tarjoavat yrityksillä on paremmat palkat.

Koulutusta ei tähän työhän tarvita koska sinut perehdytetään siihen työtehtävään joten kukaan ei tarvi mennä "lennosta" työpaikalleen. Olen kyllä itse monta kertaa joutunut töihin, en ole tiennyt mitään asiakkaasta saati työtehtävistäni mutta se on mennyt ihan hyvin koska vammaiset työnantajat kertoo mitä sinun työtehtäviin kuulu ja kun hän ei itse niitä pysty tekemään niin sinä autat häntä niissä työtoimissa.

Henkiökohtaisen avustaminen ei ole hoito- eikä hoivatyötä. 

Syy miksi olen tehnyt tätä työtä on että on työpaikka mihin mennä ja saahan siitä työkokemuksia.

Jotkut työnantajat arvostavat sitä että on ollut töissä eikä työttömänä. Jos haluaa tehdä töitä niin on aivan sama mitä työtä tekee vaikka ei sattuisikaan olemaan oman alan töitä.

Hyvää kevättä ja toivottavasti tästä saitte jotain tietoa henkilökohtaisen avustajan työstä  :)

Minä olen tykännyt avustajan töistä, vaikka ovat henkisesti raskaita

sen verran sanon että siivoojaksi en rupea mielumin avustja,

minulla on aivan ihana avustettava vaikka välillä tuntuu nyt

riitää yön nukuttua on ihan kun ei olisi mitää tapahtunut.

Oli pakko lopettaa. Aloin lihomaan liikaa kun joka paikassa piti kahvia juoda ja syyä täytekakkua heti aamusta ja muita makeita leivonnaisia. Ei auttanu vaikka sanoin että nyt en syö.

Yhdestä avustettavasta kokemusta, joka oli täysi mielipuoli. Toivoi kuolemaa lähes kaikille, ja kiukutteli ja riehui joka asiasta. Ennen jokaista työvuoroa yritin tsempata itseäni että tälle kertaa hän ei pysty masentamaan minua, mutta itku kurkussa sitä aina tuli kotiin lähdettyä.

En viettäisi tuon ihmisen kanssa päiväni, vaikka palkka olisi 100e/h.

Huh, onpas värikästä luettavaa. Tässä yksi näkemys asiaan. Olen avustettava. Vammauduin 34-vuotiaana autokolarissa. Minulla on aivovamma. Suurin haitta on rankka väsymys, nukun paljon, en jaksa tehdä arjen asioita. Kävelen onnekseni kahdella jalalla vielä. Tietääkseni en ole kovin hankala ihminen. Jos minussa jotain omituisuuksia on, ne ovat kyllä olleet ennen onnettomuutta.

Avustajat ovat minulle tuikitärkeitä. Nyt kun olin viikon ilman (sairaustapauksia), olin fyysisesti aivan loppu. Lepäsin koko viikonlopun.

Niin, olen akateemisesti koulutettu ja perheellinen. Enpä olisi osannut elämästäni tällaista ennustaa, että olen riippuvainen toisten ihmisten avusta. Aluksi kunta ei myöntänyt minulle avustajaa. Sain kodinhoitajan 4h/vko, jonka itse maksoin.

Kun vihdoin sain avustajan, se oli onnenpotku. Ne kodin pienet asiat, joita en enää saa tehdyksi, tulevat tehdyksi, yleensä yhdessä avustajan kanssa. Avustajat ovat noin 12 h/vko kanssani.

En käytä avustajaa orjanani tai siivoojanani. Toisinaan pyrin tekemään arjesta juhlaa heidän kanssaan, tarjoan kahvit tai lounaan kaupungilla, annan bensarahaa aina kun he joutuvat käyttämään omaa autoaan. Työajan ulkopuolella en soita heille, akuutissa asiassa laitan tekstiviestin (1-2 krt/vuodessa). Minun avustajieni työsopimukseen on kirjattu asioinnissa avustaminen. No, mikään laki ei estä menemästä vaikkapa elokuviin, taidenäyttelyyn, uimahalliin, shoppailemaan. Ei tätä kovin usein tapahdu, yritän kuitenkin saada vaihtelua niin omaan kuin avustajankin arkeen.

Minulla avustajat ovat pääsääntöisesti pysyneet vuoden kerrallaan, johtuen tästä systeemistä (jota en käy yksityiskohtaisemmin avaamaan). Kun uusien avustajien etsintä siirtyi itseltäni välitysfirmalle, minun mahdollisuuteni vaikuttaa asiaan on olematon. Yleensä tulen toimeen kenen kanssa vaan, en muistaakseni ole kertaakaan sanonut pahasti avustajalle. Vain yhden kerran olen joutunut sanomaan avustajalle, että hänen kannattaisi etsiä toinen työ. Avustajalla oli niin paljon henkilökohtaisia ongelmia, että se alkoi kuormittaa minua. Hän ei tullut töihin (ja sijaista ei tuolloin ollut mahdollista saada) ja kun hän oli töissä, hän ei ollut 'läsnä'.

Joka kerta, ennen kuin avustaja lähtee tuosta kotiovestani, kiitän häntä. Yhden pitkään palvelleen avustajan otin talvilomareissulle mukaan, hän sai palkan 12 tunnista, itse kustansin tuolle opiskelijalle mökkiviikon ruokineen ja matkoineen kanssani, hän kun pian sen jälkeen lopetti työt meillä. Muutoin en avustajieni kanssa vapaa-ajalla hengaa.

Tämä oli ehkä vähän erilainen näkemys keskusteluun. Totta on, että avustajan palkka on huono, noin 10 e/h. Ja meitä vammaisia on kusipäitäkin - enkä minäkään mikään pyhimys ole. Ihmisen peruskäytöstapoihin soisi vain kuuluvan, että jos on huono päivä, niin ei sitä avustajaan pureta.

Tsemppiä kaikille avustajan työtä tekeville ja myötätuntokomppaus niille, joilla on kauhukokemuksia avustettavista.