Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Koska näkyy ketju jatkuneen tänäkin vuonna, kommentoin minäkin asiaan.. Tiedä sitten onko aiheellista.

Kauheasti näin ketjussa yleistyksiä ja pahaa mieltä ja ajatuksia :(

Meillä kohta täysi-ikäiseksi tuleva nuori mies etsii avustajaa. Ei liikuntavaikeuksia, mutta älyllisesti kehitysvammaiseksi luokiteltu. Hyvin vahvan oikeudentajun omaava nuori mies, jolla kuitenkin vahvat omat mielipiteet. Tykkää tekemisestä (elokuvissa käynti, liikunta, pelit, kirjat ym). Vaan ei puhu sanoin. 

Sitoutuu vahvasti avustajaan (valitettavaa, koska liian usein joutunut pettymään)., ei tarkoita, että riippuisi kiinni tai muutakaan sellaista -kun ei puhu, ei soittele perään koskaan jne.. Vaan vielä toistaiseksi luottaa henkensä ja terveytensä toisen käsiin ja on kiitollinen saamastaan avusta. Tässä tekstissä tuo lause tarkoittaa "lapsen puhdasta ja viatonta välittämistä"..  Ongelmaton ei toki ole -onko meistä kukaan??

Apua tarvittaisiin koulupäivän jälkeiseen vapaa-aikaan, koska on mieleltään "niin lapsi vielä", että on helposti vietävissä huonoille teille muiden samaa koulua kävijöiden kanssa. Muuten tämän nuoren koulunkäynti päättyy, jos avustajaa ei löydy, koska koulu ei pysty ottamaan vastuuta vapaa-ajan vietosta. Mikä nykyisen resurssipulan tietäen on täysin ymmärrettävää.

Mutta ei tosiaan ole niitä avustajia "jonossa". Äitinä raastaa sydäntä tämä tilanne...

Tottakai joukkoon mahtuu kaikenlaisia niin avustajia kuin avustettavia.Oma sekä ystäväni kokemus tästä työstä on että omalla riskillä tällaiseen työhön lähtee.Kokemuksia meillä molemmilla on valitettavasti juuri niistä todella ilkeistä,mieleltään sairaista ihmisistä,joille avustuspalvelu ei kuuluisi eikä riitä.Avustajan työssä olet täysin omillasi.Kukaan ei pidä puoliasi,kenenkään puoleen et voi kääntyä.Jos et halua etkä jaksa olla likasankona,on vaihtoehtona karenssi.

Niillä,joilla on hyvä,toimiva työsuhde ja oikeudenmukainen,mieleltään terve avustettava työnantajana niin pitäkää kiinni siitä.

Olen lueskellut näitä juttuja ja samaistunut moneen asiaan. Itse olen ollut vähän alle vuoden pyörätuolissa istuvan halvaantuneen naisen avustajana. 

Nainen on lapsesta asti istunut pyörätuolissa, eli aina on saanut ns. erityiskohtelua ja jotenkin tuntuu, että on noussut kyllä kusi päähän. Hän pompottelee ja simputtaa, syyttelee minua muiden avustajien virheistä "te olette kaikki niin tyhmiä ettekä osaa mitään", haukkuu muita avustajia (ulkonäköä, elintapoja yms.) minulle ja varmaan hakkuu minua taas toiselle avustajalle. Luulee että avustajat on 24/7 vapaassa käytössä ja että avustajalla ei ole muuta elämää kun istuskella kotonaan ja odottaa josko pyydetään yllättäen töihin. Jos on  vaikkapa sairaana, lääkärikäyntiä tai vanhempainiltaa ja siihen vedoten kieltäytyy tuuraamasta toista avustajaa niin helvetti on irti. Saa myös päivittäin kuunnella kuinka on yksinkertainen ääliö joka ei osaa tehdä yhtikäs mitään oikein. Kaiken pitää tapahtua nopeasti, ja sitten kun hoidat hommat nopeasti niin epäillään ettei ole kunnolla siivottu tai kokattu yms. kun tuli niin nopeasti valmiiksi. Eikä tämä huono käytös koske vain avustajia vaan myös esim. sairaanhoitajia, kaupan kassaa, kampaajaa, tiuskii ja pompottelee heitäkin. Välillä on hyviä päiviä jolloin kiukuttelu ja valitus on vähäistä, mutta jos niitä päiviä on vaan yksi kymmenen päivän joukossa niin ei jaksa. Irtisanoutuminen houkuttelee oman mielenterveytenikin tähden mutta karenssi ei kiinnostaisi yksinhuoltajaäitinä. Ja vaikka potkuilla uhkaileekin joka toinen päivä niin ei niitä silti anna, koska tietää että on vaikeaa saada toinen avustaja tilalle. 

Mulla ei ole kärsivällisyyttä tuommoseen. En jaksaisi olla nätisti ja asiallisesti ja passata sitä tyyppiä kaiken päivää. Palais hihat puolessa tunnissa.

Minulla on ihan hyviäkin kokemuksia. Onhan niitä vaikka minkälaisia paikkoja, mutta eihän huonoon ole pakko jäädä. Kyllä aika nopeasti huomaa, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Jos ei tunnu sopivalta, ei kannata ottaa työtä edes vastaan. Toki kaikissa meissä on omat vikamme myös. Se täytyy hyväksyä. Täydellistä ei varmaan löydy.

On myös olemassa paikkoja, joissa on tunteja enemmän. Minulla on tällä hetkellä kaksi avustettavaa, joista toisella noin 25h/vko, toisella noin 15. Palkkakin kohtuullinen, (on kokemuslisäkin). Tosin riippuu vähän paikkakunnasta. Nostoja ei ole lainkaan, eikä mitään fyysisesti raskasta.

Koulutukseltani olen minäkin merkonomi. Ei ole alan koulutusta, mutta nykyään tosin kokemusta jo monelta vuodelta. Ekaan paikkaan pääsin kyllä ihan ilman kokemusta tai koulutusta. Kemiat vaan kohtasi. Siinä paikassa olinkin niin kauan, kunnes rouva menehtyi.

Suosittelen kokeilemaan. Alalta löytyy kyllä todellisia helmipaikkojakin. Oikeaa voi joutua tosin hetken odottamaan, mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Niin, ja kyllä siinä monasti tulee ns.seuraneitinäkin oltua. Jollain virallisella sivulla ihan lukikin, että avustaja ei ole kodinhoitaja eikä siivooja, vaikka monasti avustaja halutaan vain näihin tehtäviin. Ne paikat, joissa ei muuta odoteta, kannataa unohtaa kokonaan.

Etsi äkkiä toinen avustettava, kyllähän niitä riittää...tai no en tiedä millä paikkakunnalla työskentelet. Ei kuitenkaan kannata jäädä kärsimään kovin pitkäksi aikaa. Johonkin muualle kannattaa hakeutua. Itselle riittänyt, kun silloin tällöin tehnyt jonkun keikan vastaavissa paikoissa. En ikinä voisi olla vakituisena heidän kaltaisilleen. Joskus kerroin välittäjälle eräästä ilkeestä rouvasta, jota pelkäsin. Hän totesi vain, että hekin tarvitsevat apua. Voi olla, mutta pitäisi sitä jonkinlaiset käytöstavat silti olla. Avustaja ei ole palvelija. Parasta on, jos etsii itselleen kaupungin kautta avustettavan, jonka voi siis itse valita. Ei tarvitse joka päivä jännittää, että mihinköhän tänään joudun. Edutkin ovat paremmat.

Siis äskeinen oli vastaus vierailijalle, joka kirjoitti ikävistä kokemuksistaan 28.2.2017.

On noihin paikkoihin kyllä tunkuakin. Juuri olin haastattelujonossa. Ja aikaisemmissa työsuhteissa on ollut paljon muita hakijoita samaan aikaan ja kun minulle on etsitty kesäsijaista, on ollut paljon tulijoita. Ja vain yksi sen paikan aina saa. Niin että näille menkää töihin huutelijoille: ei tämäkään ole se ala, jolle vaan mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkään karenssia, jos avustettava osoittautuu kamalaksi ja töitä ei kestä.

Olet niin kauan, että löydät uuden (toivottavasti paremman).

Itselläni huonoja kokemuksia avustajan työstä. Sh-opiskeluiden aikana tein avustajan töitä useammalle avustettavalle. Vaativia, katkeroituneita ihmisiä. Kuvittelivat minun olevan joku yleismies Jantunen. Mikään ei ollut hyvin, mitään en osannut. Nämä samat avustettavat hakevat avustajia jatkuvasti mol:in sivuilla. Soittelivat vapaa-ajalla, kuvittelivat, että olen 24h/7 käytettävissä. Ainoa mukava avustettava oli 90v.rouva, jonka luokse oli aina mukava mennä. Hän oli ihana ihminen, kaipaan häntä. Suurella sydämellä varustettu upea rouva.

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo sopimukset pitää olla ettei joudu ihan liemeen. Joku vähimmäistuntimäärä? En tä puhelinnumero, en todellakaan halua jatkuvaa puhelinpäivystystä.

Mikään laki ei velvoita vastaamaan puhelimeen vapaa-ajallasi. 😉 Eihän sitä pidä olla naimisissa työn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Todella raskasta olla kahdestaan avustettavan kanssa koko työpäivä. pitää synkata sata prosenttisesti, muuten voi olla todella kamalaa.

Ei kenenkään kanssa voi 100% natsata, ehkä max. 80-85% jos sitäkään. Hyvin on, jos natsaa edes 60%.

Hain tätä työtä 90-luvulla laman aikaan. Soitin yhdelle tyypille, joka tarvitsi avustajaa. Oli mieheni ystävän veli. Tätä yhteyttä en maininnut työtä hakiessani.

Avustettava sanoi aina soittaessani, että työ on auki, mutta "soitteleppa uudestaan noin viikon päästä". Soitin puhelinkopista aina viikon välein, joskus useamminkin. Aina sama vastaus, että palaa asiaan myöhemmin. Reilun kuukauden ajan soittelin (muitakin paikkoja toki kyselin), kunnes kuulin mieheltäni, että hänellä on ollut uusi avustaja jo pari viikkoa.

Päätin tuon kusettajan jälkeen, että en ikimaailmassa enää hakeudu auttamaan vammaista. Ei kyllä ole tarvinnutkaan, mutta päätös tulee pitämään loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että vaikka muuten minulle kelpaisi työksi ihan mikä tahansa, niin avustajaksi en hakisi. Käytännön syy on se, että parempikuntoisilla ei riitä tunnit, ja niillä, joilla on saatavilla täydet tunnit, on yleensä niin isoja vaivoja, että jokin hoitoalan koulutus ihan lääkkeiden ym. takia pitäisi olla.

 

Toinen ihan yhtä iso syy taas on siinä, että kaverini oli avustaja opiskeluaikana, ja hänellä ei ollut kuin yksi positiivinen kokemus monen avustettavan jälkeen. Avustettavat eivät välttämättä mahda itse mitään sille, että vammat tai sairaudet saavat psyykenkin rakoilemaan, mutta avustajalle se tuntuu silti yhtä raskaalta, kun joutuu ottamaan sitä vastaan. Lisäksi avustettava pystyy irtisanomaan avustajan ihan milloin tahansa, eikä pienten tuntien ja pienen palkan lisäksi ole oikeastaan edes mitään varmuutta työn jatkuvuudesta. Ja kun katsoo avustajien ilmoituksia, niin samat nimethän niissä toistuvat jatkuvasti. Osalla varmaan siksi, että jos avustajia tarvitaan kolmeen vuoroon, niin vaihtuvuus voi olla luonnollistakin, mutta osassa taas haetaan koko ajan kevyeen päivätyöhön avustajaa.

 

Täytyy nyt sanoa, että se yksi hyvä kokemus, joka kaverillani oli, oli sitten todella hyvä, ja mikäli palkkaa saisi enemmän, hän saattaisi edelleenkin olla siinä työssä. Mutta hirveän paljon on kiinni tuurista, ja työttömällä ei ole varaa tehdä virhearviointeja nykyjärjestelmässä, jossa lyhyistä työpätkistä ja osa-aikaisuudesta rangaistaan. (Tietysti näiden uudistusten tarkoitus on ollut hyvä, mutta kolmen kuukauden käsittelyaikoja ne eivät ole poistaneet.)

Ei pysty irtisanomaan koska tahansa koeajan jälkeen. Väh. 2vko irtisanomisaika, yli vuoden työsuhteessa 1kk irtisanomisaika. Nousee siitä vielä asteittain, jos työssä jatkaa pidempään.

Olen henkilökohtainen avustaja. Ensimmäinen ja ainoa avustettava minulle, osa-aikatyötä, mutta aivan tarpeeksi tunteja omaan elämiseeni. Koulutusta ei vaadittu, eikä minulla sitä olisikaan. Ei nostoja ja tulemme avustettavan kanssa toimeen, vaikka aika paha vamma hänellä onkin.

En voi uskoakaan, kuinka onnekas olen ollut. Toivon vain, että tämä tulee nyt jatkumaan vuosia.

Tsihihihiiiiil.... Olen revennyt itse päästä varpaisiin ja pitäisi huolehtia toisesta :p

Vierailija kirjoitti:

Esim 30 tuntia kuukausi, palkka 9 euroa tunti. Lisäki odotetaan omaa autoa ja tunti aamulla, tunti illalla. En todellakaan lähde

Työsoppari nollasoppari, luvataan 30 tuntia mutta työtä onkin 30 minuuttia kuukaudessa. Avustettavan sairastuessa sairaalajakson ajalta ei makseta palkkaa, sairaalajakso voi kestää 2 viikosta 6 kuukauteen, ei etukäteen tietoa. Töitä juhlapyhinä jolloin julkinen liikenne ei kulje. Aina on joustettava ja jäätävä ylitöihin tarvittaessa tai varauduttava muutoksiin. Jotkut työnantajat käyttäytyvät epäasiallisesti. Epävarma ja huonosti palkattu työ, tämän vuoksi monelle läpikulkutyö ja itsekin vaihdoin alaa. Ei kerry suurta eläkettä.

Olen henkkarina jotunut silittämään jopa pikkareita. Pesemään koko perheen pyykit. Siis hoitamaan koko perheen siivousta, vaikka olin vain yhden HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ja ulkoiluttamaan koiria, jotka on otettu vamnautumisen jälkeen, ja perheessä oli myös vammattomia. He istui katsomassa telkkua kun vein koiria. En ole koiraihminen ja pelkäsin niitä, enkä osannut niitä hallita. Lopuiksi otin loparit. Never again.

Vierailija kirjoitti:

Olen henkkarina jotunut silittämään jopa pikkareita. Pesemään koko perheen pyykit. Siis hoitamaan koko perheen siivousta, vaikka olin vain yhden HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ja ulkoiluttamaan koiria, jotka on otettu vamnautumisen jälkeen, ja perheessä oli myös vammattomia. He istui katsomassa telkkua kun vein koiria. En ole koiraihminen ja pelkäsin niitä, enkä osannut niitä hallita. Lopuiksi otin loparit. Never again.

Joo, tuolla pyörii ilmoitus henkilökohtaisesta avustajasta PERHEELLE, töinä esimerkiksi perusteellinen viikkosiivous. Siinä on jotain epäilyttävää. Eihän perheelle voi myöntää avustajaa vaan yhdelle henkilölle sen yhden henkilön lääkärinlausunnon perusteella. Ja täydellinen viikkosiivous on siivojan homma. Ja vaikka olisikin henkilökohtaisen avustajan homma, se tehtäisiin yhdessä avustettavan kanssa. Ei niin, että perhe tekee mitä lystää ja avustaja siivoaa itsekseen.  

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:11"]

Avustettava on pomo??!!

 

Sehän tarkoittaa sitä että kun joudun esim sairaalaan niin minä olen niiden kaikkien lääkäreiden ja hoitajien pomo... Jos tällä logiikalla mennään :) ;)

 

Ei, kun henkilökohtaisen avustajan työssä avustettava on kirjaimellisesti pomo = työnantaja. Työsopimus tehdään avustajan ja avustettavan välillä, avustettava on työnantajarekistereissä, avustettava on se jonka nimi lukee virallisena työnantajanasi, jne. EI kaupunki/kunta/sosiaalitoimi/tms, vaikka kaupunki palkan maksaakin. Itse asiassa vammaispalvelut nimenomaan korostavat tätä, että työnantaja on itse avustettava.

 

Näille saisi kyllä tarkemmin sitten opettaa työelämän lakipykäliä.

Tunsin kerran yhden, joka toimi tällaisena henk.koht. avustajana. Tämä tuttuni tuli sitten raskaaksi ja ilmoitti asiasta aika piakkoinkin, kun olisi piankin rajoittanut työtehtäviä (nosteluja jne.).

No, tämä avustettavahan ihan tosissaan sitten luuli, että hän voi antaa avustajalleen potkut raskauden vuoksi. En tiedä kuinka pitkällä näiden piti sitten lopulta käydä, ennenkuin lopulta avustettava suostui ymmärtämään, ettei Suomen lain mukaan raskauden takia todellakaan voi irtisanoa ketään.

 

Hmm, niin. Tuosta en osaa sanoa oikein mitään. Tuossa tilanteessa avustettavan pitäisi tietysti kysellä sossusta mitä tehdä, eikä uhkailla avustajaa potkuilla. Mutta...

 

Jos totta puhutaan, en ole koskaan oikein tajunnut, miksi kaupunki on noin tarkka siitä, että virallinen työnantaja on avustettava, koska loppujen lopuksi on kuitenkin kaupungin velvollisuus pitää huolta siitä, että avustettava saa tarvitsemansa avun. Jos avustaja vaikkapa raskaudenkin takia tulee kykenemättömäksi tekemään töitään, jää äitiyslomalle tai sairauslomalle, tms. tms. niin kaupunkihan se on, jonka täytyy järjestää joku muu tilalle. Avustettava ei voi omista rahoistaan palkata toista avustajaa olemassaolevan lisäksi, eikä toisaalta monellekaan avustettavalle ole mitään hyötyä avustajasta, joka ei esimerkiksi raskauden takia pysty nostelemaan mitään.

 

Joten joo, kinkkinen juttu on. Raskaanaoleva tuttusi ei tietenkään voi saada potkuja, mutta ymmärrän kyllä avustettavaakin tuossa.

 

Ei kaupunki hommaa sijaista, vaan avustettava rekrytoi sen itse, vaikka ei tämän palkkaa maksakaan.