Lue keskustelun säännöt.
Millainen on rankka elämä?
14.10.2012 |
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Yleensä rankan elämän kokenut on nuorena perseillyt ja lintasannut koulusta sekä pyörinyt vain päihteitä vetäen kartsalla kunnes on lopulta päätynyt koulukotiin. Sieltä taas jatkanut karkailua ja elellyt hatkatyttönä pimpsallaan kaiken ikäisten huumehörhöjen vetoluolissa ja päätynyt loppumattomaan päide-vankilakierteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joutuu hakee töitä vuosien lokkeilun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi päästä sanomaan ettei jollain ole ollut rankkaa?
Varmasti jotkut tuttavani voisivat sanoa minusta tuolla tavalla, ihan siksikin, etteivät tiedä kaikkea elämästäni.
Erosiko vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä rankan elämän kokenut on nuorena perseillyt ja lintasannut koulusta sekä pyörinyt vain päihteitä vetäen kartsalla kunnes on lopulta päätynyt koulukotiin. Sieltä taas jatkanut karkailua ja elellyt hatkatyttönä pimpsallaan kaiken ikäisten huumehörhöjen vetoluolissa ja päätynyt loppumattomaan päide-vankilakierteeseen.
Eihän tuo ole rankkaa vaan itseaiheutettua.
Kuulin joskus aika hyvän tokaisun aiheeseen ja se kuuluu näin: "Pahin asia mitä ihmisille on tapahtunut on se pahin asia, joka hänelle on tapahtunut". Kuulostaa ihan typerältä ja huonosti käänsin joo, mutta kuten moni on jo todennut, kaikki on suhteellista. Myös koettu kärsimys.
Toinen hyvä on: "Paskan määrä on vakio".
Itse koen päässeeni helpolla vaikka takana on paljon ahdistusta ja pettymyksiä. Huonomminkin olisi voinut mennä, olen yhä hengissä ja keskityn mielummin hyvään. Asennoituminen ratkaisee ja jos jää makaamaan surkeuden lammikkoon kastuu kyynelistään eikä välttämättä enää koskaan kuivu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi päästä sanomaan ettei jollain ole ollut rankkaa?
Varmasti jotkut tuttavani voisivat sanoa minusta tuolla tavalla, ihan siksikin, etteivät tiedä kaikkea elämästäni.
Erosiko vanhemmat?
Ei, vaan pelkäsin lapsena joutuvani perhesurman uhriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi päästä sanomaan ettei jollain ole ollut rankkaa?
Varmasti jotkut tuttavani voisivat sanoa minusta tuolla tavalla, ihan siksikin, etteivät tiedä kaikkea elämästäni.
Erosiko vanhemmat?
Voihan erokin olla rankkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi päästä sanomaan ettei jollain ole ollut rankkaa?
Varmasti jotkut tuttavani voisivat sanoa minusta tuolla tavalla, ihan siksikin, etteivät tiedä kaikkea elämästäni.
Erosiko vanhemmat?
Voihan erokin olla rankkaa
Tai sitten ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äärimmäisen noloa yrittää leuhkia sillä että itsellä on ollut rankkaa.
Miksi jotkut kokee ihan tavallisetkin asiat rankoiksi? Esimerkiksi vanhempien ero tai toisen vanhemman kuolema, tai vaikka molempien, kunhan arki on kotona turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kokee ihan tavallisetkin asiat rankoiksi? Esimerkiksi vanhempien ero tai toisen vanhemman kuolema, tai vaikka molempien, kunhan arki on kotona turvallista.
Eivät ole kokeneet mitään pikeasti vaikeaa
Psykiatriselle osastolle joutuminen on aika rankkaa, en tiedä onko Suomessa muuta paikkaa jossa ihmisoikeutesi tulevat rikotuiksi, oikeus kehoosi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos alaikäisenä menettää vanhemman, niin on se kyllä todella rankkaa.
Rankka elämä on sellaista, että se koettelee henkilön psyykkistä jaksamista toden teolla ja usein aiheuttaa jonkin sortin hyvin pitkäaikaista uupumusta.
Vierailija kirjoitti:
No jos alaikäisenä menettää vanhemman, niin on se kyllä todella rankkaa.
Ei välttämättä. Joskus niin on jopa parempi.
Vierailija kirjoitti:
No jos alaikäisenä menettää vanhemman, niin on se kyllä todella rankkaa.
Tai sitten ei, minkä kukakin rankaksi kokee. Elämä voi olla turvallista ja mukavaa vanhemman kuolemasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos alaikäisenä menettää vanhemman, niin on se kyllä todella rankkaa.
Ei välttämättä. Joskus niin on jopa parempi.
On se rankkaa. Isäni kuoli kun olin lapsi ja vaikka hän olikin alkoholisti, niin kyllä minä suren, ettei lapsellani ole isoisää eikä minulla isää. En kaipaa sitä millainen hän oli, vaan sitä että olisi isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos alaikäisenä menettää vanhemman, niin on se kyllä todella rankkaa.
Ei välttämättä. Joskus niin on jopa parempi.
On se rankkaa. Isäni kuoli kun olin lapsi ja vaikka hän olikin alkoholisti, niin kyllä minä suren, ettei lapsellani ole isoisää eikä minulla isää. En kaipaa sitä millainen hän oli, vaan sitä että olisi isä.
Sehän riippuu ihan tilanteesta. Itse ajattelin lapsena ja nuorena ettei minulla ole isää, valitettavasti tämä ei kuitenkaan ollut fyysisesti kuollut.
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi päästä sanomaan ettei jollain ole ollut rankkaa?
Varmasti jotkut tuttavani voisivat sanoa minusta tuolla tavalla, ihan siksikin, etteivät tiedä kaikkea elämästäni.