Lue keskustelun säännöt.
Millainen on rankka elämä?
14.10.2012 |
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
En yleensä viitsi kommentoida mitään, jos joku kaverini valittaa huonoa äitisuhdettaan (äitini kuollut 18 vuotta sitten), masennuksen tunteita (olen ollut 11-vuotiaasta kroonisesti masentunut) tms. Toki ymmärrän, että heilläkin on oikeus kokea noita tunteita mutta alan jotenkin olemaan melko turta tietyille aihepiireille. Olen kokenut mm. vanhempieni kuolemat itse ollessani alaikäinen, raiskausyrityksen, huostaanoton, mielenterveysongelmista johtuvan työkyvyttömyyden vuosiksi...riittäähän näitä. En katso olevani mitenkään parempi, vahvempi tai muiden yläpuolella näiden asioiden vuoksi, mutta kuten sanottu: aiheet alkavat kyllästyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämä on kurjaa ja ikävää ja on tyytymätön, se on mielestäni rankkaa syistä riippumatta.
Itse en todellakaan haluaisi elää niin.
Vai onko taas kyseessä vain oikeutus valittaa ja kurjuuden tason rima? Sitä ei voi määritellä.
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
jonka kokee rankaksi.
Itselläni on esim. isä kuollut alkoholiin n. 50 vuotiaana, sitä ennen perheväkivaltaa. Olimme todella köyhiä kun olin lapsi, olin ainoa jolla ei ollut omia suksia ja luistimia koulussa yms. Olen ollut itsekin alkoholistin kanssa naimisissa. Äidillä ollut syöpä jne. Monenlaista löytyy, mutta en ole kokenut enkä koe elämääni mitenkään rankaksi. Koen itseni etuoikeutetuksi kermaperseeksi enemmänkin.
Jos elämä on kurjaa ja ikävää ja on tyytymätön, se on mielestäni rankkaa syistä riippumatta.
Itse en todellakaan haluaisi elää niin.
Vai onko taas kyseessä vain oikeutus valittaa ja kurjuuden tason rima? Sitä ei voi määritellä.
Mielestäni kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kenenkään elämän rankkuutta.
Oma lapsuuteni oli melko rankka. Perheessämme isällä oli todella rajuja ongelmia mielenterveyden kanssa, lisäksi hän oli väkivaltainen. Ulkopuolelle tämä kuitenkin esitti jotain ihan muuta. Kyllähän se esimerkiksi lapsille meni läpi, mutta jotkut aikuiset kyllä tajusi sen todellisen luonteen.
Kun olin ala-asteikäinen, jouduin kuuntelemaan isän raivokohtauksia ja itsemurhapuheita. Vanhempien 10-vuotishääpäivänä isä lukittautui vessaan ja uhkasi ottaa yliannostuksen lääkkeitä.
Eihän siihen pystynyt suhtautumaan vanhempana, luotettavana ihmisenä. Ihan puhtaasti pelottavana. Eikä kenenkään lapsen pitäisi nähdä sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yhyhyhyy, mua naurattaa.
No hyvä et naurattaa, tainnu sullaki olla melko rankkaa kun tämmöset naurattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
Mikä siinä vituttaa?
Miksi jonkun pitäisi sanoa toiselle ettei tällä ole ollut rankkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, jos tähän kaikki kertoisin. En kerro ettei tunnisteta.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä viitsi kommentoida mitään, jos joku kaverini valittaa huonoa äitisuhdettaan (äitini kuollut 18 vuotta sitten), masennuksen tunteita (olen ollut 11-vuotiaasta kroonisesti masentunut) tms. Toki ymmärrän, että heilläkin on oikeus kokea noita tunteita mutta alan jotenkin olemaan melko turta tietyille aihepiireille. Olen kokenut mm. vanhempieni kuolemat itse ollessani alaikäinen, raiskausyrityksen, huostaanoton, mielenterveysongelmista johtuvan työkyvyttömyyden vuosiksi...riittäähän näitä. En katso olevani mitenkään parempi, vahvempi tai muiden yläpuolella näiden asioiden vuoksi, mutta kuten sanottu: aiheet alkavat kyllästyttämään.
Ehkä kannattaisi miettiä, mikä aiheuttaa tuon reaktiosi. Toisten ihmisten kokemukset ja ongelmat kun ei riipu siitä mitä sinä olet tai et ole kokenut, vaan ne ovat ihan heidän asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
Kaikki on suhteellista, joten ei ole olemassa mitään tiettyä määritelmää oikeasti kovia kokeneelle.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä viitsi kommentoida mitään, jos joku kaverini valittaa huonoa äitisuhdettaan (äitini kuollut 18 vuotta sitten), masennuksen tunteita (olen ollut 11-vuotiaasta kroonisesti masentunut) tms. Toki ymmärrän, että heilläkin on oikeus kokea noita tunteita mutta alan jotenkin olemaan melko turta tietyille aihepiireille. Olen kokenut mm. vanhempieni kuolemat itse ollessani alaikäinen, raiskausyrityksen, huostaanoton, mielenterveysongelmista johtuvan työkyvyttömyyden vuosiksi...riittäähän näitä. En katso olevani mitenkään parempi, vahvempi tai muiden yläpuolella näiden asioiden vuoksi, mutta kuten sanottu: aiheet alkavat kyllästyttämään.
Viestissäsi on vire, joka kertoo, että nostat itseäsi muiden yläpuolelle, joten pakko tarttua, koska myös minulla on huono äitisuhde.
Äitini on mielenterveystapaus alkoholismilla höystettynä. Hän oli laiminlyövä, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen ja ilkeä minua kohtaan, - suurin osa haasteistani johtuu äitisuhteestani.
Tuon lisäksi minulla ei ole isää, minua ei vain yritetty rai s kata, väliin elämäni on ollut hyvinkin kaoottista, minua on kiusattu niin koulussa kuin työelämässäkin ja mielenterveysongelmat tulevat olemaan aina osa elämääni, näiden lisäksi olen pohjattoman yksinäinen, eikä minulla ole elämässäni yhtäkään pitkäaikaista kiintymyssuhdetta.
Sen sijaan että nostaisin itseäni muiden yläpuolle, olen pyrkinyt kaikesta kokemastani huolimatta tekemään elämästäni niin hyvää kuin mahdollista. Mm. opiskelin maisterin tutkinnon työssäolosta ja miekenterveysogelmistani huolimatta ja urani on tällä hetkellä vakaa.
Miksi sinä et toiminut samoin? Vaikeuteni kuulostavat omiin korviini melko lieviltä; kuolema on luonnollinen osa elämää.
Oon menettänyt mun vanhemmat lapsena, minut on huostaanotettu ja sijoitettu joten todellakin on ollut rankka elämä. Ärsyttää ihmiset jotka valittaa vanhemmistaan vaikka näillä sentään on vanhemmat.
Kun vanhemmat parittaa pedofiileille, YouTubesta löytyy selviytyjien tarinoita
Miksi siihen tarvittaisiin joku oikeus?
mikä on rankkaa. Ja se aina muuttuu, kun kokee jotain rankempaa. Ihan turha niitä on lähteä vertailemaan ja kilpailemaan.