Lue keskustelun säännöt.
Millainen on rankka elämä?
14.10.2012 |
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Tuollaisen sanoja sanoo aina enemmän itsestään kun siitä toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden nuorena orvoksi jääneen jonka mielestä kenelläkään toisella kuin hänellä ei ole ollut yhtä rankka elämä, vaikka hän on saanut elää aina turvattua elämää turvallisessa kodissa ja oloissa, myös orvoksi jäämisensä jälkeen. Ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on ja suuttuu, jos toisilla ihmisillä on vaikeaa. Mielestäni tuollainen on tosi naurettavaa ja lapsellista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä viitsi kommentoida mitään, jos joku kaverini valittaa huonoa äitisuhdettaan (äitini kuollut 18 vuotta sitten), masennuksen tunteita (olen ollut 11-vuotiaasta kroonisesti masentunut) tms. Toki ymmärrän, että heilläkin on oikeus kokea noita tunteita mutta alan jotenkin olemaan melko turta tietyille aihepiireille. Olen kokenut mm. vanhempieni kuolemat itse ollessani alaikäinen, raiskausyrityksen, huostaanoton, mielenterveysongelmista johtuvan työkyvyttömyyden vuosiksi...riittäähän näitä. En katso olevani mitenkään parempi, vahvempi tai muiden yläpuolella näiden asioiden vuoksi, mutta kuten sanottu: aiheet alkavat kyllästyttämään.
Eipä varmaan ihmiset viitsi kommentoida sinullekaan, koska ovat kyllästyneet. Omilla ongelmillasi ei ole mitään tekemistä toisten ongelmien kanssa.
Esimerkiksi ihminen joka menetti koko perheensä tsunamissa.
Enpä lähtisi toisen kokemuksia vähättelemään, etenkään omilla kokemuksillani. Kaikki on kuitenkin niin subjektiivista, että vertailussa ei ole mitään mieltä, vaikka jokainen sitä varmaan jollain tasolla tekeekin.
Itse esimerkiksi koen, että minulla on ollut rankka menneisyys. Lapsuuden kodissani toinen vanhemmista oli hyvin väkivaltainen ja toinen taas täysin poissa, vaikka fyysisesti paikalla. Olin alle 10-vuotiaana täysin vastuussa pikkusisaruksestani ja kodista huolehtimisesta. Väkivalta oli ennakoimatonta ja melko rankkaa, hakkaamista, murtuneita luita, kuumalla esineellä polttamista, puukolla viiltämistä jne. Loppulapsuus ja koko nuoruus meni laitos- ja hatkakierteessä.
Jotenkin ajattelen kuitenkin aina, että kaverillani oli lopulta paljon rankempi lapsuus. Hänellä oli hyvätuloinen koti, ydinperhe jne., mutta kodin ilmapiiri ja suhtautuminen kaveriini oli jotenkin täysin sairas. Hänen veljensä oli nostettu jalustalle ja ystäväni oli ikuinen pettymys hänen rinnallaan ja se tehtiin hänelle selväksi. Välillä kuitenkin kaverini nostettiin jalustalle ja hän sai osakseen rakkautta ja kannustusta, kunnes hänet sitten taas revittiin alas ja alettiin lyttäämään.
Usein ajattelen, että minulla oli helpompaa koska minä olin aina täysin varma siitä, että vanhempani eivät välittäneet minusta lainkaan. Kaverini taas on kipuillut asiaa pitkälle aikuisikään ja suhde vanhempiin on vieläkin vaikea ja raskas. Hän puolestaan kokee olevansa minuun verrattuna onnekas. Eli ei mitään järkeä "kilpailla" kokemuksilla, kun ne ovat nimensä mukaisesti yksilöllisiä kokemuksia joita kukaan toinen ei voi määrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi ihminen joka menetti koko perheensä tsunamissa.
Samassa koulussa ollut menetti vanhempansa tsunamissa. Olisi vaan jäänyt sinne itsekin.
Rankka. Toistuvasti ja uudelleen eri tavoin. Pitää, ja kannattaa katsoa eteenpäin jos on selvinnyt kaikesta hengissä. On itsesääliketjuja, joissa lihavuuskin laitetaan traumojen syyksi. Katse pois omasta navasta ja eteenpäin. Oli ja meni. Itse otat omat suuntimasi nyt. Pienin askelin, tai harppauksin. Eilinen meni, eikä huomista vielä ole. Sinä itse päätät lukemattomista itseesi liittyvistä asioista kehollisella tasolla. Tekosyitä ei ole. Jos hermosto tai aineenvaihduntasi on pilalla, niin aloita korjaustoimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden nuorena orvoksi jääneen jonka mielestä kenelläkään toisella kuin hänellä ei ole ollut yhtä rankka elämä, vaikka hän on saanut elää aina turvattua elämää turvallisessa kodissa ja oloissa, myös orvoksi jäämisensä jälkeen. Ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on ja suuttuu, jos toisilla ihmisillä on vaikeaa. Mielestäni tuollainen on tosi naurettavaa ja lapsellista käytöstä.
Orvoksi jääneethän pääsee sosiaaliviranomaisten huomaan ja heidtä tehdään paperit, sitten heidät yleensä sijoitetaan sukulaisten luokse.
Vierailija kirjoitti:
Oon menettänyt mun vanhemmat lapsena, minut on huostaanotettu ja sijoitettu joten todellakin on ollut rankka elämä. Ärsyttää ihmiset jotka valittaa vanhemmistaan vaikka näillä sentään on vanhemmat.
Opettele sinä olemaan kiitollinen siitä että sinulla oli ilmeisesti hyvät vanhemmat ja sinusta on huolehdittu myös heidän kuolemasta jälkeen. Moni lapsi ei edes pääse huostaanottuksi ja turvalliseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
Enemmän tulee mieleen, että kovia kokenutta vi tuttaa enemmänkin se, että kyntensä katkaissut on kasvanut ympäristössä missä saa ilmaista negatiivisia tunteita ja sen takia ilmaisee niitä nyt aikuisenakin rohkeasti. Kynnen katkeaminen on oikeasti todella ankeaa ja ihan hyvä aihe valittaa.
T. Traumataustainen, jota kyllä ottaa päähän kynnen katkeaminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
Enemmän tulee mieleen, että kovia kokenutta vi tuttaa enemmänkin se, että kyntensä katkaissut on kasvanut ympäristössä missä saa ilmaista negatiivisia tunteita ja sen takia ilmaisee niitä nyt aikuisenakin rohkeasti. Kynnen katkeaminen on oikeasti todella ankeaa ja ihan hyvä aihe valittaa.
T. Traumataustainen, jota kyllä ottaa päähän kynnen katkeaminenkin.
Niinpä, ei ne sulje toisiaan pois mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten ongelmien vertailu on ihan typerää ja turhaa. Yleensä sitä harrastavat ne jotka haluavat nostaa omat ongelmansa toisten yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi ihminen joka menetti koko perheensä tsunamissa.
Eiköhän rankempaa ole heillä jotka itse kuoli tsunamissa. Jäi kokematta kaikki kiva elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden nuorena orvoksi jääneen jonka mielestä kenelläkään toisella kuin hänellä ei ole ollut yhtä rankka elämä, vaikka hän on saanut elää aina turvattua elämää turvallisessa kodissa ja oloissa, myös orvoksi jäämisensä jälkeen. Ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on ja suuttuu, jos toisilla ihmisillä on vaikeaa. Mielestäni tuollainen on tosi naurettavaa ja lapsellista käytöstä.
Orvoksi jääneethän pääsee sosiaaliviranomaisten huomaan ja heidtä tehdään paperit, sitten heidät yleensä sijoitetaan sukulaisten luokse.
Niinpä. Toki aika nolo tilanne, mutta ei kai siinä ole muita vaihtoehtoja.
Mitä järkeä on hokea että mulla on rankka elämä? Tuleeko siitä parempi mieli?
Tunsin yhden joka oli pikkulapsena huostaanotettu ja sijoitettu normaaliin perheeseen. Kouluikäisenä sille iski joku kauhea angsti ja kiukutteli että mulla on ollut ihan kauhean rankka elämä. Oikeat vanhempansa olivat jotain elämänhallintaongelmaisia pulsuja, mutta ei joutunut koskaan elämään niiden kanssa.
Jouduin pelkäämään kotona lapsuudessa
Aika noloa yrittää lytätä toisia jollain elämänkokemuksella ja omilla oletuksilla niistä. Toisten kokemuksia kun ei voi koskaan varmuudella tietää.
Mulla on rankempi elämä kuin toisilla
Kyynel