Lue keskustelun säännöt.
Millainen on rankka elämä?
14.10.2012 |
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ne vanhempansa menettäneet, jotka ovat sitä mieltä, ettei saisi valittaa esim. huonosta äitisuhteesta.
Mun äiti oli sadistinen sosiopaatti, ja olisin ollut onnellínen, jos olisi kuollut aiemmin. Kuoli vasta kun olin jo täysi-ikäinen, toki onnellinen olin silloinkin, mutta ehti aiheuttaa vakavat traumat.
En silti koe, että olisin elänyt erityisen rankan elämän, joskaan en helppoakaan.
No näiltä voi taas kysyä, että mitäs sitten itse valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ne vanhempansa menettäneet, jotka ovat sitä mieltä, ettei saisi valittaa esim. huonosta äitisuhteesta.
Mun äiti oli sadistinen sosiopaatti, ja olisin ollut onnellínen, jos olisi kuollut aiemmin. Kuoli vasta kun olin jo täysi-ikäinen, toki onnellinen olin silloinkin, mutta ehti aiheuttaa vakavat traumat.
En silti koe, että olisin elänyt erityisen rankan elämän, joskaan en helppoakaan.
Eihän tuossa ole edes mitään logiikkaa että ei saisi valittaa huonosta äitisuhteesta jos jonkun toisen äiti olisi kuollut. Ei se suhde siitä sen paremmaksi tule. Eikö sen äitinsä menettäneen kannattaisi mieluummin olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että hänellä on ollut hyvä äitisuhde?
Jos on lapsuudesta asti ollu vakavia sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ne vanhempansa menettäneet, jotka ovat sitä mieltä, ettei saisi valittaa esim. huonosta äitisuhteesta.
Mun äiti oli sadistinen sosiopaatti, ja olisin ollut onnellínen, jos olisi kuollut aiemmin. Kuoli vasta kun olin jo täysi-ikäinen, toki onnellinen olin silloinkin, mutta ehti aiheuttaa vakavat traumat.
En silti koe, että olisin elänyt erityisen rankan elämän, joskaan en helppoakaan.
Ei kukaan oikeasti ole tuota mieltä?
Vain elämäm koululaiset leveilee näillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
Kaverini perheen elämä helpottui kun heidän isänsä kuoli.
Voi olla, että helpottui. Mutta ei se silti poistanut ainakaan minulla isänkaipuuta. Oma elämäni ei helpottunut, vaan masennuin entisestään. Aika yksilöllistä ehkä.
Mitä on isänkaipuu?
isän läheisyys Mennen
Vierailija kirjoitti:
.
Kaverini perheen elämä helpottui kun heidän isänsä kuoli.
Voi olla, että helpottui. Mutta ei se silti poistanut ainakaan minulla isänkaipuuta. Oma elämäni ei helpottunut, vaan masennuin entisestään. Aika yksilöllistä ehkä.
Mitä on isänkaipuu?
isän läheisyys Mennen
Mitä se läheisyys sitten käytännössä on? Isejä on erilaisia, kaikki eivät ole läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rankkuus on aina suhteellista. Esimerkiksi kaverini jäi lapsena orvoksi, mutta hänellä ei ole mitään kokemusta siitä minkälaista on pelätä elää kotona.
Niin, kaikki kokemukset ovat aina subjektiivisia ja yksittäiset tapahtumat eivät välttämättä kerro kokonaisuudesta.
Esimerkiksi minusta tuli 4-vuotiaana orpo kun toinenkin biologinen vanhempani kuoli, mutta olen kuitenkin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kahden vanhemman, jotka käytännössä olivat äiti ja isä, perheessä sisarusteni kanssa. En millään tavalla voi samaistua esimerkiksi kaveriini joka jäi orvoksi kun tämän vanhemmat kuolivat onnettomuudessa kun kaverini oli ala-asteella. Heillä oli esimerkiksi kaikenlaista säätöä sosiaaliviranomaisten kanssa liittyen asumiseen ja huoltajuuteen.
Oma lapsuuteni taas oli hyvin tavallinen, arkea, koulua ja harrastuksia, kaverien kanssa olemista ja lomilla oltiin esimerkiksi mökillä ja matkustettiin perheen kanssa.
Turhaa yrittää keulia elämänkokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ne vanhempansa menettäneet, jotka ovat sitä mieltä, ettei saisi valittaa esim. huonosta äitisuhteesta.
Mun äiti oli sadistinen sosiopaatti, ja olisin ollut onnellínen, jos olisi kuollut aiemmin. Kuoli vasta kun olin jo täysi-ikäinen, toki onnellinen olin silloinkin, mutta ehti aiheuttaa vakavat traumat.
En silti koe, että olisin elänyt erityisen rankan elämän, joskaan en helppoakaan.
Ei kukaan oikeasti ole tuota mieltä?
Tässäkin ketjussa on ainakin yksi vanhempansa menettänyt, jota ärsyttää jos joku valittaa vanhemmistaan. Kyllä mä törmäsin useammankin kerran sellaiseen asenteeseen, että ole kiitollinen kun sulla sentään on äiti, kun yritin avautua kotioloista. Joo äiti joka haukkuu, huutaa, hakkaa ja valvottaa. En osannut olla kiitollinen.
Uskoisin voivani sanoa hyvällä omallatunnolla että mun elämä on ollut harvinaisen raskas. Jo lapsuudesta lähtien. Oon elänyt lapsuuden päihdeperheessä. Kokenut väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja raiskauksen ja sitten vielä menetin toisen lapsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti kovia kokeneena vituttaa kun joillakin on niin rankkaa kun kynsi katkeaa.
Minusta on suorastaan viihdyttävää kuunnella yhden ystäväni murheita, kun ne ovat niin eri tasolla kuin omani. Hän saattaa valittaa esimerkiksi sitä, että aikuinen tytär toi kaupassa käydessään pyytämättä hänelle painavia ruokatavaroita, joita hänen itsensä on vaikea kantaa, tai poika lainasi autoa ja pesetti sen kiitokseksi ILMAN LUPAA. Vouhkaa kuinka taloyhtiössä naapuri asennutti ilmalämpöpumpun tai toisen naapurin koira nosti koipea juuri ennen kuin pääsi piha-alueen ulkopuolelle.
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
Miksi?
Ei kai ke murheet kaverisuhteita määritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
Miksi?
Ei kai ke murheet kaverisuhteita määritä.
No kyllä se nyt vaan paljon vaikuttaa kun en jaksa kuunnella mitään tarviselämästä enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
Miksi?
Ei kai ke murheet kaverisuhteita määritä.
No kyllä se nyt vaan paljon vaikuttaa kun en jaksa kuunnella mitään tarviselämästä enää
Mistä tarvielämästä?
Tietty jokainen toimii kuten haluaa, mutta siinä voi vaan käydä niin että alkaa kaverit loppumaan jos kovin alkaa valikoida kaverin näiden kokemusten perusteella.
Hassuintahan tässä on tietty se, että eihän kukaan edes voi varmuudella tietää niistä toisten kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
Miksi?
Ei kai ke murheet kaverisuhteita määritä.
No kyllä se nyt vaan paljon vaikuttaa kun en jaksa kuunnella mitään tarviselämästä enää
Mistä tarvielämästä?
Siis taviselämästä
Esim toi lapsen kuolema. Sen jälkeen kaverit jatkoivat omista lapsistaan puhumista ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut
Jäi teinirakkaus kokematta ja poikuus tallella yli kolmekymppisenä. Työhistoria olematon, ei mitään mahdollisuutta enää saavuttaa mitään. Tästä ei pahemmaksi voi muuttua.