Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (2810)
"Jos epävarmassa maailmassa voi luottaa Jumalan apuun, se antaa psykologisen edun."
Se taas johtaa ylivertaisuusharhaan että kuvittelee Jumalan olevan juuri omalla puolella. Usein samaa ajattelee useampi eri puolilla oleva ihminen.
Tähän kun lisätään se ett Jumala puuttuu asioihin ihan hämmentävän vähän, varsinkin oikeasti isoissa asioissa, tuo uskomus on ihan pelkkää itsepetosta.
"Jumalan tuska on suunnaton jokaisesta kadotukseen menijästä. Mutta Jumala valitsi silti ainakin jonkinasteisen valinnanvapauden."
Tuo ajatus valinnanvapaudesta pelastuksen esteenä ei kestä mitään loogista tarkastelua. Ihminen voi vapaasti valita vasta jos hänellä on kaikki vaihtoehdot aidosti tiedossa. Jos ihminen ei usko jumalaan, hänellä ei ole mahdolista valita sitä jumalaa.
Aito valinnanvapaus ja vapaa tahto syntyisi vasta jos Jumala näyttäytyisi kaikille sellaisella tavalla joka vakuuttaisi jokaisen Jumalan olemassaolosta. Sitten ihminen saisi valita että haluaako seurata ja totella sitä Jumalaa vai ei. Tämä on ihan selvä asia. On vain tekosyy että väitetään valinnanvapauden olevan sama asia kuin että voisi oikeasti valita mitä vain milloin vain.
"-kuten sanoin, niin Paavali hengasi opetuslasten kanssa. He eivät kertaakaan kutsuneet Paavalia harhaoppiseksi."
Paavali silti ihan todistettavasti esittää kirjeissään asioita jotka ovat suorassa ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus sanoo. Tämä ristiriita ei katoa mihinkään.
"-Paavalin kirjeet oli seurakunnille eli "pistetään kristinusko käytäntöön ja srk-tasolle". En minäkään puhu arjessa uskovien kanssa Tuhlaajapojasta enkä ruuan enenemisihmeestä, en autuaaksi-julistamisesta, en vuorisaarnasta. "
Jos käytäntö on hyvin erilainen kuin se ylimmän tason "strategia", saattaa olla että sitä strategiaa on tulkittu omien käsitysten lasien läpi eikä ihan aina alkuperäistä kunnioittaen. Paavali oli inhimillinen ihminen. Olisi kumma jos hän voisi olla täysin neutraali ja objekiivinen. Tietysti hänellä oli myös omia käsityksiä ja mitä enemmän ajallinen etäisyys alkuperäiseen kasvaa, sitä helpompi on ajatella omien ajatusten olevan niitä oikeita.
Minusta uskonnollisessa mielessä on ihan selvää että jos Jeesuksen suorat sanomiset ja Paavalin käsitykset ovat ristiriidassa, kristityn pitää mennä Jeesuksen mukaan. Muussa ei ole juurikaan järkeä tai logiikkaa.
"En ole vielä löytänyt yhtään vastakkaisuutta Jeesukselta ja Paavalilta."
Jeesus sanoo että laissa ei muutu yksikään asia ja Paavali itse asiassa sanoo että laki ei koske häntä oikein ollenkaan. Hyvin vastakkaiset käsitykset joita voi toki yrittää selitellä vaikka miten mutta kyllä se ristiriidalta näyttää pahasti.
"Kristinuskonmaissa on kymmenenkäskyn lait pohjalla."
Mikään muu käskyistä kuin "älä tapa" ei ole suoraan enää normaalien länsimaiden lainsäädännöissä. 1/10 ei ole nyt ihan hirveästi varsinkin kun se käsitys on aika lailla universaali.
"Siinä esim. että mies jättää kotinsa ja menee yhteen vaimonsa kanssa ja kasvattaa lapsia"
Ei kiellä tai edes mainitse homoutta.
"Avioero on mahdollista, se edellyttää avioliittoa."
Ei kiellä tai edes mainitse homoutta.
"Jeesus on vertauskuva yljästä, jolla on morsian."
Ei kiellä tai edes mainitse homoutta.
"Jeesus ja kaikki opetuslapset olivat juutalaisia, heille oli selvää kuka menee naimisiin.
Hän täytti oman tehtävänsä ja sanoi että lisää tulee tietoa."
Ei kiellä tai edes mainitse homoutta.
Eli Jeesus ei mainitse homoutta missään mitenkään. Paavali taas kyllä kieltää sen tiukasti ja selvästi. Eli siis pitää tärkeänä asiaa jota Jeesus ei pidä edes maininnan arvoisena. Paavali siis sooloilee pahasti omien käsitystensa kanssa.
""En ole vielä löytänyt yhtään vastakkaisuutta Jeesukselta ja Paavalilta.""
Paavalin ja Jeesuksen käsitykset naisista ja homoista. Paavalilla tiukat käsitykset molemmista. Jeesus ei katso edes maininnan arvoisena sitä että naisen pitäisi olla hiljaa tai totella miestään eikä että homous olisi joku merkittävä ongelma.
Aivan valtava ero käsityksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi kyselet."
Koska uskolla ja uskonnoilla on valtavia vaikutuksia yhteiskunnissa ja koko maailmassa. Jos monet ongelmat johtuvat pohjimmiltaan epatosista uskomuksista, miksi siihen ei saisi ottaa kantaa?
Otetaan vaikka tämä Jeesuksen opetus UT:ssa. Mikä siinä on epätotta, ja miten todistat että se filosofia olisi epätotta? Korkeintaan haihattelulta se tuntuu meistä jotka emme kykene sitä noudattamaan. Tämä riippumatta siitä, onko Jeesus ollut todellinen vai onko opetus vain jonkun kirjaus jostain ideasta. Mutta vaikutuksen näkee selvimmin vertailussa kristinuskoisten maiden ja niiden muiden maiden välillä. Ateistisista valtioista tuskin kärsii puhuakaan. Pitää olla tosiaan sokea jos ei näe.
Laita tämä siihen tekoälyysi.
Ateistisia valtioita EI OLE. Teokratia tarkoittaa uskonnollista valtiojohtoa, mutta mitä tarkoittaisi sen vastakohta? Sitä, että valtion johtamisessa ei anneta uskonnolle merkitystä. Tällainen valtio on SEKULAARI, ei ateistinen.
"Olisi hullua jos Jumala täysin määräisi jonkun kadotukseen ilman mahista pelastua, mutta syyllistäisi häntä tämän synneistä helvetissä."
Se ON hullua. Koska logiikan mukaan noin juuri tapahtuu. Usko ei ole valinta joten se ei ole ihmisen tahdonalainen asia.
"Ateistisia valtioita EI OLE. "
Ateistisiksi valtioiksi kutsutaan yleensä sellaisia joissa uskonnot on joko kokonaan kielletty tai niiden toimintaa on voimakkaasti rajoitettu. Onko tämä sitten täysin osuva nimitys sellaisille valtioille on eri asia.
Ainakin se on käyttökelpoinen uskoville koska se lyö sanalle ateismi heti huonon leiman.
"Mutta ihminen päättää, kumpaanko menee."
Verrataampa tätä normaalielämään:
Yliopisto järjestää pääsykokeet. Ryhmälle A opetetaan selvästi ja yksiselitteisesti asiat joita kokeessa tullaan kysymään. Ryhmälle B annetaan jotain hämäriä vihjeitä asioista ja ne ovat niin sekavia että tuntuvat epäuskottavilta ja kokonaan vääriltä. Lisäksi heille annetaan paljon ihan muuta tietoa joka tuntuu uskottavammalta.
Sitten järjestetään pääsykokeet ja käy ilmi että juuri ryhmälle A opetettuja asioita kysytään. Kaikki ryhmän A ihmiset pääsevät yliopistoon mutta kukaan ryhmän B ihminen ei pääse.
Valitsivatko ryhmän B ihmiset ihan vain itse olla pääsemättä yliopistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksinkertaistettuna. Jumala antoi ihmisella vapaan tahdon. Ihminen itse voi valita hyvän ja pahan väliltä."
**Teologia menee mielestäni näin: Syntiinlankeemuksen jälkeen kaikkiin ihmisiin (Aatamin ja Eevan jälkeläisiin) tuli synnynnäinen perisynti. Perisynti tekee ihmisestä perinnöllisesti syntisen, tahtoipa tämä tai ei. Johtopäätös: ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Ihminen on sidottu syntiin, mitä se sitten onkaan.
Kristinuskon eri suuntaukset ovat vapaasta tahdosta erimielisiä: Kalvinistien mielestä ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, mutta hän on silti vastuussa synneistään. Toinen ääripää on pelagiolaisuus, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto. Luterilaiset ovat näiden välissä, eivät oikein tiedä, onko vai eikö.
(Mielenkiintoista on huomata, että luterilaisten oletusarvo on syntisyys, kun taas ortodoksien oletusarvo painottuu hyvyyden puolelle.)
Tietääkö kukaan, mikä on modernin psykologian käsitys vapaasta tahdosta?**
"En ole kalvinisti. Jumala tietää ennalta tuleeko joku ihminen loppuviimein pääsemään Taivaaseen, mutta Hän ei runno ketään uskoon/epäuskoon vaan kysyy: tahdotko seurata Minua?"
Oletko siis pelagiolainen vai mikä?
Pelagiolaisuus
Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen (k. 419 jKr.) ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus omalla kilvoituksella. Näkemys tuomittiin kirkossa harhaopiksi.
Piti ihan tarkistaa. Ei, en ole pelagiolainenkaan. Ihmisellä ei ole luontaista tahtoa elää synnittömästi. Koska vaikka ihmisen pitää itse nostaa pehvansa ja tehdä hyviä tekoja, niin se kaikki tulee 100 %:sesti Jumalalta. Jopa sen asian haluaminen.
"Jumala vaikuttaa teissä tekemisen ja tahtomisen, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."
Ihmisen tahto on jännä asia. Vaikka siihen vaikutetaan ylä-ja alakerrasta, on se tahto irrallinen ominaisuus, juridinen asia. Eli me kuitenkin päätetään, annetaanko Jumalan vaikuttaa meihin vai ei, annetaanko Jumalan pehmittää meitä vai ei.
Hullua - ihmisellä on halutessaan valta estää Kaikkivaltiaan hyvä toiminta omalla kohdalla! Mutta sillä Kaikkivaltiaalla on valta syöstä se ihminen kuoleman jälkeen kadotukseen.
-Yhteiskristillinen
Ei tuossa ihmisen tahdossa ole mitään jännää. En kykene päättämään, että annan jumalan vaikuttaa minuun, koska en usko jumalan edes olevan olemassa. Yhtä vähän kykenen antamaan saunatontun tai maahisen vaikuttaa itseeni.
Kykenetkö sinä antaa Shivan tai Vishnun vaikuttaa itseesi?
"Piti ihan tarkistaa. Ei, en ole pelagiolainenkaan. Ihmisellä ei ole luontaista tahtoa elää synnittömästi. Koska vaikka ihmisen pitää itse nostaa pehvansa ja tehdä hyviä tekoja, niin se kaikki tulee 100 %:sesti Jumalalta. Jopa sen asian haluaminen.
"Jumala vaikuttaa teissä tekemisen ja tahtomisen, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."
Ihmisen tahto on jännä asia. Vaikka siihen vaikutetaan ylä-ja alakerrasta, on se tahto irrallinen ominaisuus, juridinen asia. Eli me kuitenkin päätetään, annetaanko Jumalan vaikuttaa meihin vai ei, annetaanko Jumalan pehmittää meitä vai ei."
Sinä tunnut samaan aikaan kumoavan vapaan tahdon (niin se kaikki tulee 100 %:sesti Jumalalta. Jopa sen asian haluaminen.) ja uskovan vapaaseen tahtoon (Eli me kuitenkin päätetään, annetaanko Jumalan vaikuttaa meihin vai ei, annetaanko Jumalan pehmittää meitä vai ei). Aina sen mukaan mitä milloinkin haluat sanoa.
Vierailija kirjoitti:
"Jos epävarmassa maailmassa voi luottaa Jumalan apuun, se antaa psykologisen edun."
Se taas johtaa ylivertaisuusharhaan että kuvittelee Jumalan olevan juuri omalla puolella. Usein samaa ajattelee useampi eri puolilla oleva ihminen.
Tähän kun lisätään se ett Jumala puuttuu asioihin ihan hämmentävän vähän, varsinkin oikeasti isoissa asioissa, tuo uskomus on ihan pelkkää itsepetosta.
Ylivertaisuusharha on tietysti usein totta, mutta se vaivaa monia ei-uskonnollisiakin, esim. poliitikkoja. Yhteisön (uskonnollinen tai ei) tuki on kumminkin konkreettinen psykologinen etu (jos sellainen käsite on olemassa...). Itsepetoskaan ei välttämättä aiheuta haittaa, siitä voi seurata stressittömämpi elämä.
Joku kysyi minulta jo eilen, mitä pahaa on aidossa psykologisessa edussa, missä aitous ilmeisesti viittasi kysyjän jumaluskoon. Vastasin, että ei mitään, etu on aito, ihan todellinen, ja uskovaisen hyvinvointi lisääntyy. Monet uskonnot antavat saman edun. (Ketjun aiheeseen liittyen: tunsin kerran luonnontieteen professorin, joka kärsi työhönsä ja ihmisuhteisiinsa liittyvistä vastoinkäymisistä. Hän valitti meille opiskelijoilleen: Kunpa voisin uskoa! Humoristista kyllä, en muista mitä hän luennolla opetti, mutta tämä jäi mieleen.)
Psykologinen etu lisää yksilön tai ryhmän kelpoisuutta tai on tehnyt näin evoluutioympäristössä. -Ilmeisesti vastaus oli poliittisesti sopimaton ja viestit poistettiin jo illalla.
"Joku kysyi minulta jo eilen, mitä pahaa on aidossa psykologisessa edussa, missä aitous ilmeisesti viittasi kysyjän jumaluskoon. Vastasin, että ei mitään, etu on aito, ihan todellinen, ja uskovaisen hyvinvointi lisääntyy. Monet uskonnot antavat saman edun."
Uskominen on varmaan antanut psykologisen edun ympöristössä joka on hyvin epävarma ja sisältää vähän varmasti tiedettäviä asioita ja muita asioita kuin uskonto johon luottaa.
Kun katsoo miten yhteiskunnat ovat muuttuneet historian aikana lähes täysin uskonnollisista osin hyvinkin sekulaareiksi (varsinkin kehittyneimmissä yhteiskunnissa), en ole ihan varma onko se sittenkaan ollut se voittava strategia. Konkreettinen varmistettu tieto on kuitenkin lopulta ollut se johon luottaminen on ollut voittava strategia laajassa kontekstissa. Yksilötasolla sitten on toki enemmän hajontaa.
"Joku kysyi minulta jo eilen, mitä pahaa on aidossa psykologisessa edussa, missä aitous ilmeisesti viittasi kysyjän jumaluskoon. Vastasin, että ei mitään, etu on aito, ihan todellinen, ja uskovaisen hyvinvointi lisääntyy. Monet uskonnot antavat saman edun."
Uskontojen paradoksi on siinä että ne toimivat täysin yhtä hyvin vaikka mitään jumalaa ei ole olemassa. Pelkkä uskominen saa aikaan käytännössä kaikki ne vaikutukset.
Tämä aika lailla todistaa sen että jumalia ei ole. Jos niiden olemassaoloa ei voi erottaa siitä että niitä ei ole, ne ovat olemattomia.
"Uskominen on varmaan antanut psykologisen edun ympöristössä joka on hyvin epävarma ja sisältää vähän varmasti tiedettäviä asioita ja muita asioita kuin uskonto johon luottaa."
Kyseessä ei ollut ympäristötekijät laisinkaan eikä oletuksesi ole muutenkaan totta.
Kyseessä oli psykologisen edun arvottaminen. Tiedustelin miksi psykologinen etu olisi huono asia. Tarvitsemme hyvinvointiimme psykologista etua jota myös tieto Jumalan kokoaikasesta suojeluksesta tuo meille.
Kaikki faktatieto on psykologista etua, tiedottomuus tuo esimerkiksi turvattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki faktatieto on psykologista etua, tiedottomuus tuo esimerkiksi turvattomuutta.
Faktatieto voi myös olla haitallista. Jos tietäisin kuolevani ylihuomenna, olisin luultavasti menettämässä järkeni.
Niin, mutta tiesi etukäteen kunkin kohtalon maailman luodessaan. Loi silti. Tarkoittaa siis, että mitään valinnan mahdollisuutta ei ole. Eikö millään mene jakeluun?