Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

Vierailija kirjoitti:

"Joku kysyi minulta jo eilen, mitä pahaa on aidossa psykologisessa edussa, missä aitous ilmeisesti viittasi kysyjän jumaluskoon. Vastasin, että ei mitään, etu on aito, ihan todellinen, ja uskovaisen hyvinvointi lisääntyy.  Monet uskonnot antavat saman edun."

 

Uskontojen paradoksi on siinä että ne toimivat täysin yhtä hyvin vaikka mitään jumalaa ei ole olemassa. Pelkkä uskominen saa aikaan käytännössä kaikki ne vaikutukset.

Tämä aika lailla todistaa sen että jumalia ei ole. Jos niiden olemassaoloa ei voi erottaa siitä että niitä ei ole, ne ovat olemattomia.

Uskonnot myös näyttävät toimivan yhtä hyvin riippumatta uskonnosta. 

"Tiedustelin miksi psykologinen etu olisi huono asia. "

Ja minä sanoin että koska se hyvin harvoin on kuitenkaan vain etu. Jos sen edun saaminen edellyttää uskomista koko sen uskonnon kokonaisuuteen, se tuo välttämättä myös haittoja.

Riippuu siis ihan tilanteesta ja kontekstista että onko kyse edusta kokonaisuuden kannalta vai ei. Myös aikajänne vaikuttaa. Asia josta on lyhyellä tähtäimellä etua, voi olla pitkällä tähtäimellä heikkous. Esim. liiallinen varmuus voi antaa lyhytaikaisia voittoja mutta aiheuttaa pitkällä ajalla liiallista riskinottoa joka jossain vaiheessa kostautuu pahasti.

"Faktatieto voi myös olla haitallista. Jos tietäisin kuolevani ylihuomenna, olisin luultavasti menettämässä järkeni."

Ja toisaalta voisit välttää vaikka jonkun ison taloudellisen päätöksen tekemisen jonka selvittelyssä olisi kova työ perillisillesi.  Asioilla on aina monta puolta. Hyödyt ja haitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki faktatieto on psykologista etua, tiedottomuus tuo esimerkiksi turvattomuutta.

Faktatieto voi myös olla haitallista. Jos tietäisin kuolevani ylihuomenna, olisin luultavasti menettämässä järkeni.

Siksi Jumala ei meille kaikkea kerrokaan koskaan. Hän rakastaa meitä.

Tuo on niin söpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tiedustelin miksi psykologinen etu olisi huono asia. "

 

Ja minä sanoin että koska se hyvin harvoin on kuitenkaan vain etu. Jos sen edun saaminen edellyttää uskomista koko sen uskonnon kokonaisuuteen, se tuo välttämättä myös haittoja.

Riippuu siis ihan tilanteesta ja kontekstista että onko kyse edusta kokonaisuuden kannalta vai ei. Myös aikajänne vaikuttaa. Asia josta on lyhyellä tähtäimellä etua, voi olla pitkällä tähtäimellä heikkous. Esim. liiallinen varmuus voi antaa lyhytaikaisia voittoja mutta aiheuttaa pitkällä ajalla liiallista riskinottoa joka jossain vaiheessa kostautuu pahasti.

No minä olen esimerkiksi ateisti enkä puhu uskonnoista, vain luojasta joten tarkoitukseni on vain tuoda tietoa ja jos joku kokee saavansa tiedosta turvaa niin olen onnistunut auttamaan.

Et ole ateisti, jos puhut luojasta.

Älä päätä asioistani äläkä puutu minuun, kiitos. En ole minkään sortin uskovainen joten olen ateisti ja annan jokaisen ihmisen olla mitä he haluavat olla, sillä ei ole minulle mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki faktatieto on psykologista etua, tiedottomuus tuo esimerkiksi turvattomuutta.

Faktatieto voi myös olla haitallista. Jos tietäisin kuolevani ylihuomenna, olisin luultavasti menettämässä järkeni.

Siksi Jumala ei meille kaikkea kerrokaan koskaan. Hän rakastaa meitä.

Puhe oli siis FAKTATIEDOSTA, ei höpöjutuista.

Kyllä, juuri näin. Kiinnostuneet kuuntelevat.

Sanoman monitulkintaisuudesta en ehkä ole ihan samaa mieltä: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ei kai tuo kovin monitulkintainen liene.

Itse ajattelisin, että usko on enemmänkin tahtoa kuin tunnetta. 

Vähän kuin avioliitossa: tunteita menee ja tulee, mutta keskeistä on se, että pysyy liitossa.

Jeesus sanoo: "sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos". Riittää, että haluaa tulla Jeesuksen luo, vaikka  oma usko ei tunnu edes sinapinsiemenen kokoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tiedustelin miksi psykologinen etu olisi huono asia. "

 

Ja minä sanoin että koska se hyvin harvoin on kuitenkaan vain etu. Jos sen edun saaminen edellyttää uskomista koko sen uskonnon kokonaisuuteen, se tuo välttämättä myös haittoja.

Riippuu siis ihan tilanteesta ja kontekstista että onko kyse edusta kokonaisuuden kannalta vai ei. Myös aikajänne vaikuttaa. Asia josta on lyhyellä tähtäimellä etua, voi olla pitkällä tähtäimellä heikkous. Esim. liiallinen varmuus voi antaa lyhytaikaisia voittoja mutta aiheuttaa pitkällä ajalla liiallista riskinottoa joka jossain vaiheessa kostautuu pahasti.

No minä olen esimerkiksi ateisti enkä puhu uskonnoista, vain luojasta joten tarkoitukseni on vain tuoda tietoa ja jos joku kokee saavansa tiedosta turvaa niin olen onnistunut auttamaan.

Et ole ateisti, jos puhut luojasta.

Älä päätä asioistani äläkä puutu minuun, kiitos. En ole minkään sortin uskovainen joten olen ateisti ja annan jokaisen ihmisen olla mitä he haluavat olla, sillä ei ole minulle mitään väliä.

Ei tässä ole kyse siitä, mitä minä päätän tai en päätä. Sinä nyt vaan et ole ateisti määritelmällisesti, jos puhut luojasta.

"Sanoman monitulkintaisuudesta en ehkä ole ihan samaa mieltä: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ei kai tuo kovin monitulkintainen liene."

Käytännössä pitää kuitenkin uskoa Raamattua joka on niin monitulkintainen kuin vain joku voi olla.

"Itse ajattelisin, että usko on enemmänkin tahtoa kuin tunnetta. 

Vähän kuin avioliitossa: tunteita menee ja tulee, mutta keskeistä on se, että pysyy liitossa."

Silti pitää ensin joskus aidosti rakastua ennen kuin voi päättää rakastaa. Samoin jo syntyneestä uskosta voi toki ihan tahdolla pyrkiä pitämään kiinni mutta sen uskon syntymiseen tarvitaan muutakin kuin päätös.

Usko voi myös loppua vaikka miten pitäisi siitä kiinni. On paljon ihmisiä jotka ovat menettäneet syvänkin uskon eivätkä sitä voi saada takaisin vaikka koko prosessi on ollut heille tuskallinen.

"Jeesus sanoo: "sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos". Riittää, että haluaa tulla Jeesuksen luo, vaikka  oma usko ei tunnu edes sinapinsiemenen kokoiselta."

Ei se riitä. Kyllä ne asiat pitää vain kokea uskottaviksi, muuten uskoa ei voi vain syntyä. Ihan kuten sinäkään et voi vain päättää nyt uskoa että talo jossa olet tulee romahtamaan minuutin päästä. Jos aidosti uskoisit siihen, ryntäisit heti hädissäsi ulos. Moista uskomista et kuitenkaan vaan voi päättää. 

Usko ei siis ole päätös. Uskon syntymistä voi toki yrittää edistää tutustumalla kovasti uskontoon. Mutta osalla sekin johtaa vain siihen että huomaa että ei vain usko sen uskonnon väitteisiin.