Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2162)
Ei ole nykymummot noin nuoria. 65-75 on lähempänä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani en enää ihmettele niitä uutisia, joiden mukaan osa nuorista ei pysty olemaan rippileirillä. Jos koko lapsuus ja nuoruus on menty tarkkaan ajastettujen rutiinien mukaan, niin tuleehan siitä nuorelle paniikkihäiriö, kun ensimmäisen kerran elämässä ei ole äiti ohjeistamassa mitä tehdään ja aikataulukin on eri.
Voi myös kertoa siitä, että nykynuoret eivät vaan viihdy enää rippileirin kaltaisessa paikassa ja vanhemmat eivät koe tähän tarvetta pakottaa. Omassa nuoruudessa rippileirille lähdettiin mielellään toisaalta siksikin, että siellä on iso joukko nuoria viettämässä yön yli aikaa keskenään kehnolla valvonnalla. Ehkä nykynuorille riittää se oma kaveriporukka tällaiseen toistensa kotona? Ja kun ei ole sosiaalista painetta tähän, niin päivärippikoulukin on ok. Yleensä ottaen nykynuoret uskaltavat enemmän tehdä itselleen hyvinvoivia tukevia valintoja kuin aiemmat sukupolvet.
Eihän nykynuoret myöskään alkoholia käytä samalla tavalla kuin milleniaalit tai sitä edeltävät nuoret. Oma 18-vuotiaani vietti kavereiden kanssa syntymäpäiviä meillä kotona kokaten ja pelaten. Moni asia on muuttunut ja rippikouluun menemättömyys on mielestäni vain heijaste siitä muutoksesta.
Miten lapsi joka koskaan ei ollut yökylässä kavereillaan edes uskaltaisi mennä rippileirille?
Niin siis onko nyt kyse siitä, ettei lapsia päästetä kaveriyökylään? En ole tainnut yhtään kommenttia lukea, jossa joku näin kertoo.
Pitkä pätkähän aiheesta oli. Vain lähisukulaisile enintään.
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani en enää ihmettele niitä uutisia, joiden mukaan osa nuorista ei pysty olemaan rippileirillä. Jos koko lapsuus ja nuoruus on menty tarkkaan ajastettujen rutiinien mukaan, niin tuleehan siitä nuorelle paniikkihäiriö, kun ensimmäisen kerran elämässä ei ole äiti ohjeistamassa mitä tehdään ja aikataulukin on eri.
Voi myös kertoa siitä, että nykynuoret eivät vaan viihdy enää rippileirin kaltaisessa paikassa ja vanhemmat eivät koe tähän tarvetta pakottaa. Omassa nuoruudessa rippileirille lähdettiin mielellään toisaalta siksikin, että siellä on iso joukko nuoria viettämässä yön yli aikaa keskenään kehnolla valvonnalla. Ehkä nykynuorille riittää se oma kaveriporukka tällaiseen toistensa kotona? Ja kun ei ole sosiaalista painetta tähän, niin päivärippikoulukin on ok. Yleensä ottaen nykynuoret uskaltavat enemmän tehdä itselleen hyvinvoivia tukevia valintoja kuin aiemmat sukupolvet.
Eihän nykynuoret myöskään alkoholia käytä samalla tavalla kuin milleniaalit tai sitä edeltävät nuoret. Oma 18-vuotiaani vietti kavereiden kanssa syntymäpäiviä meillä kotona kokaten ja pelaten. Moni asia on muuttunut ja rippikouluun menemättömyys on mielestäni vain heijaste siitä muutoksesta.
Miten lapsi joka koskaan ei ollut yökylässä kavereillaan edes uskaltaisi mennä rippileirille?
Niin siis onko nyt kyse siitä, ettei lapsia päästetä kaveriyökylään? En ole tainnut yhtään kommenttia lukea, jossa joku näin kertoo.
Pitkä pätkähän aiheesta oli. Vain lähisukulaisile enintään.
Ei ollut mitään tuollaista. Osa oli sitä mieltä että alle eskari-ikäiset ei yökyläile kavereilla. Siitä on sitten ikävuodet 6-14 ennen rippileirejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nykymummot noin nuoria. 65-75 on lähempänä totuutta.
Ai jaa. Kuten kerroin, 67-vuotiaalla nuorin lastenlapsi 12-vuotias. Nyt tulee mummiksi 55-vuotias tuttavani.
Ja jos 40+ saa ekansa luulisi jo jaksavan itse lapsensa hoitaa. Pitäisi juoksut olla juostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 90-luvulla esikoinen saatiin kolmekymppisenä. Nyt vieläkin myöhemmin. Eli niitä yökyläileviä lastenlapsia on 65-75-vuotiailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole tervetullut meille, jos lapsen äiti yrittää sanella sääntöjä MEIDÄN kodissamme. "Lapselle pitää tarjota asiat X, Y ja Z joka päivä kello X, Y ja Z."
Äiti saa viedä sen lapsen päivähoitoon (yksityinen päiväkoti, ei kunnan tarjoama palvelu) jos hän haluaa että lasta paapotaan. Meillä lapset joutuvat elämään kuin normaalit ihmiset. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Lapsi saa kyllä kontaktia isovanhempiin silloin, kun äiti kutsuu isovanhemmat kylään (yökylään) lapsen kotiin.No mahtaa lapsenlapset jäädä vieraaksi itselle sitten.
Taas tämä. Mummojen on pakko hoitaa lapsiani tai sitten ei normaalilla vierailuilla, kuten ennen hyvään aikaan, anneta mummojen tutustua lapsiin.
Ehdottomuus jo tuossa hoidat, millintarkasti satuhetken pituutta myöten kun tarvitaan tai et näe lapsenlapsiasi olenkaan.
Minkälaisen vaativan pikkutarkan sukupolven lapsemme ovat kasvattaneet, miettii boomerin äiti. Nykyisten pikkulasten isomummu. Onneks ei enää tarvitse sekunttikello kädessä lukea satujakin.
Omat lapset sai nukkua kesälomilla pitempään, ei kiskottu teinejäkään seitsemältä ylös.
Ehdottomuus on sitä, että teet omalla tavalla tai et tee ollenkaan. Itse toteat, ettei lapsenlapsi ole teille tervetullut, jos äiti yrittää sanella teidän kodissa sääntöjä lapselleen.
Esimerkiksi itse saatan omalle lapselleni jälkiruokapöydässä sanoa, kuinka paljon saa jälkiruokaa ottaa. Samoin saatan pyytää, ettei televisiosta katsota k12 ohjelmaa, kun lapsi leikkii siinä television lähellä.
Jos tällainen olisi ongelma niin emme kävisi. Ja itse sanot viestissä, että kodissasi päätät sinä ja jos sinun päätökset ei kelpaa niin ei tarvi tulla.
Päätätkö sinä omassa kodissasi asioista? Annatko mummien komennella mitä ruokaa jne.
Miksi menet mummulaan komentelemaan? Vaari saa katsoa telkkaa, lukea lehden, mummi tarvitsee kokkausrauhaa, siis pikkukakkonen. Jos ei värikynät ja paperi kelpaa. ( liian vanhanaikaista.)
Jos meille tulee lapsiperhe kylään niin kyllä, he komentavat meilläkin ollessaan lapsiaan.
Samoin he myös saavat toivoa, ettei jollakin tavalla toimita heidän ollessa paikalla, esimerkiksi katsota lapsille sopimatonta ohjelmaa televisioista. He saavat myös sanoa, että ei heidän lapselle paprikaa, koska siitä menee vatsa sekaisin tms.
Yhdellä kaverillani on kehitysvammainen lapsi. Heidän ollessa kylässä jaksan hänenkin haasteet ymmärtää ja tiedän, että häneltä ei voi odottaa samanlaisia käytöstapoja kuin toiselta samanikäiseltä ja sivistyneenä ihmisenä en tee siitäkään numeroa.
Ihan normaalia käytöstapaa ja vieraanvaraisuutta.
Mutta jos mummo sanoo ettei vatsa kestä paprikaa ja vaari ei oikein tuu sushista kylläiseksi miniä kirjoittaa vauvalle että on ne appikset vaikeita, aina valittavat, eivät syö kuin perunaa. Vielä ihmettelivät kun einollut kahvipullaa, vain hedelmäkuutioita kahvinnkanssa.
Kaksoistandardit joka kohdassa. Mimä saan kylässä vaatia, anoppi ei.
Vierailija kirjoitti:
Jo 90-luvulla esikoinen saatiin kolmekymppisenä. Nyt vieläkin myöhemmin. Eli niitä yökyläileviä lastenlapsia on 65-75-vuotiailla.
Sinä näet noin. Se on sinun näkemyksesi.
Mutta vielä suuremmalla syyllä ihmettelen jos noita vanhoja mummoja vielä rasitetaan pienten lasten hoidolla ja kovilla vaatimuksella.
Tuo 67 -v mummi sai lapsensa 24 -27 -vuotiaana, hänen tyttärensä ihan aikuisina liki kolmikjymppisinä tai niilöä main esikoisensa. Nyt kuitenkin 44-vuotiaan kuopus 12, 39-vuotiaan esikoinen 13, kuopukset 9.
Ihan 2000-luvulla.
Itse olin 60 ja 63 kun lastenlapset syntyivät. Tällä vuosituhannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastot. Sulla ei taida paljon olla koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Voitteko valita käyntikohteet vai onko äidillä rajoituksia? Jos uni ei tule vieraassa paikassa just kahdeksalta tulerko äiti lankoja pitkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 90-luvulla esikoinen saatiin kolmekymppisenä. Nyt vieläkin myöhemmin. Eli niitä yökyläileviä lastenlapsia on 65-75-vuotiailla.
Sinä näet noin. Se on sinun näkemyksesi.
Mutta vielä suuremmalla syyllä ihmettelen jos noita vanhoja mummoja vielä rasitetaan pienten lasten hoidolla ja kovilla vaatimuksella.
Tuo 67 -v mummi sai lapsensa 24 -27 -vuotiaana, hänen tyttärensä ihan aikuisina liki kolmikjymppisinä tai niilöä main esikoisensa. Nyt kuitenkin 44-vuotiaan kuopus 12, 39-vuotiaan esikoinen 13, kuopukset 9.
Ihan 2000-luvulla.
Itse olin 60 ja 63 kun lastenlapset syntyivät. Tällä vuosituhannella.
Wt piireissä näin.
Vierailija kirjoitti:
Tilastot. Sulla ei taida paljon olla koulutusta.
Ei varmaankaan niin paljon kuin sinulla. Elän kuitenkin elävässä maailmassa ihmisten parissa tuntien mummoja, vanhempia, lapsia. En tilastoja tutkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Mitä valtataistelua voi olla mummolla, jolla ei ole valtaa tilanteessa. Vanhemmilla on valta ja siten myös vastuu. Mummolla ei ole valtaa mutta ei myös vastuuta ja useimmat kai osaavat jo sellaisesta tilanteesta nauttia.
Sellainen mummo joka ryhtyy valtataisteluun lapsenlapsista ei alkuunkaan ymmärrä rooliansa.
”Mummolla ei ole valtaa mutta ei myös vastuuta ja useimmat kai osaavat jo sellaisesta tilanteesta nauttia.
Sellainen mummo joka ryhtyy valtataisteluun lapsenlapsista ei alkuunkaan ymmärrä rooliansa.”
Osuit naulankantaan. Parasta olla valtataistelematta lapsenlapsista kenenkään kanssa, ei ole vastuuta eikä velvoitteita, on vain vapaus. Ihan mielellään saavat hoitaa ne jotka tahtovat, aika kuluu hyvän itsetunnon omaavilla mummoilla ihan muutenkin eikä sitä tarvitse pönkittää millään tavalla lapsenlapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 90-luvulla esikoinen saatiin kolmekymppisenä. Nyt vieläkin myöhemmin. Eli niitä yökyläileviä lastenlapsia on 65-75-vuotiailla.
Sinä näet noin. Se on sinun näkemyksesi.
Mutta vielä suuremmalla syyllä ihmettelen jos noita vanhoja mummoja vielä rasitetaan pienten lasten hoidolla ja kovilla vaatimuksella.
Tuo 67 -v mummi sai lapsensa 24 -27 -vuotiaana, hänen tyttärensä ihan aikuisina liki kolmikjymppisinä tai niilöä main esikoisensa. Nyt kuitenkin 44-vuotiaan kuopus 12, 39-vuotiaan esikoinen 13, kuopukset 9.
Ihan 2000-luvulla.
Itse olin 60 ja 63 kun lastenlapset syntyivät. Tällä vuosituhannella.
Wt piireissä näin.
Kyllä tuo mummo on ihan akateeminen ja tyttärensä puolisoineen myös.
Vierailija kirjoitti:
Tilastoista selviää ne iät.
Miksi te nelikymppiset ette kypsädsä iässä selviä lastenne hoidosta ilman niitä ikäloppuja väkäleukamummoja heitä kuitenkin haukkuen?
Miksi liki viiskymppinen 4-vuotiaan äiti tarvitsee sen vanhan mummon apua mihinkään kun on koulutetumpi, viisaampi, fiksumpi, täsmällisempi, kasvatuskirjat lukenut ja terapiat käynyt?
Jos meille tulee lapsiperhe kylään niin kyllä, he komentavat meilläkin ollessaan lapsiaan.
Samoin he myös saavat toivoa, ettei jollakin tavalla toimita heidän ollessa paikalla, esimerkiksi katsota lapsille sopimatonta ohjelmaa televisioista. He saavat myös sanoa, että ei heidän lapselle paprikaa, koska siitä menee vatsa sekaisin tms.
Yhdellä kaverillani on kehitysvammainen lapsi. Heidän ollessa kylässä jaksan hänenkin haasteet ymmärtää ja tiedän, että häneltä ei voi odottaa samanlaisia käytöstapoja kuin toiselta samanikäiseltä ja sivistyneenä ihmisenä en tee siitäkään numeroa.
Ihan normaalia käytöstapaa ja vieraanvaraisuutta.