Lue keskustelun säännöt.
Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
01.10.2026 |
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (21)
Miksi haluat tsempata sellaisen kumppanin vuoksi, jolla ei ole mitään kiinnostusta tsempata sun vuoksi. Jos mies pitäisi sua tärkeänä hän tekisi kaikkensa suhteen parantamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yksipuolisesti onnistu. Puolisonkin pitää vaivaa nähdä asian eteen. Joku pariterapeutti osaisi varmaan antaa joitain neuvoja.
Yhteinen mukava tekeminen, fyysinen läheisyys.
Koettu. Ei auttanut mikään. Olisi pitänyt erota heti.
No haet sitä yllätyksellisyyttä muualta. Ei puolison tehtävä ole olla mikään huvipuisto. Jos löydät vaikka vapaa-ajalta mielekkyyttä lisää, niin ehkä se heijastuu parisuhteeseen. Ehkä ei, mutta kokeilemisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota salasuhde ja vaihda sitten kokeilujen jälkeen lennosta.
Syytä nykyistä sairaalloisen mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi.
Ketään ei voi omistaa.
Elämä on matka.
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käskeä menemään hämyiseen baarin nurkkapöytään ja menet kännissä perästä.
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen mukava tekeminen, fyysinen läheisyys.
Muutama työntö ja tyhjennys.
Mitä nainen siitä saa?
0 - 3 min.
Joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt epäreilu. Mitä itse olet järjestänyt tilannetta parantaaksesi? Mielikuvitusta nyt nainen.
Vai onko nyt joku toinen tuntunut ihanammalta? Sellaistakin sattuu kaikille, mutta täytyy osata hillitä itsensä.
Aika turhaa on yksin pitää suhdetta kasassa jos toinen ei halua edes yrittää. Tyytyy vaan siihen. Itse yritin muuta en onnistunut. Ero tuli. Kenties miehellä jo uusi salarakas viimeisinä aikoina. Voi sitä terapiaa yrittää jos molemmat sinne meette. Muuten turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Tein tuota yli vuoden. Mies ei ollut koskaan kotiorjana, valitettavasti olin antanut hänen olla ja mennä ja huolehdin itse kaikesta. Enkä koskaan sanallakaan valittanut. Tienasin enemmän, maksoin kaiken - myös miehen "kivat" menot.
Oli pakko looettaa, kun srksikin oli joko anaalia tsi "ota suihin" ja käänsi sen jälkeen selkänsä. Muistan, miltä tuntui, kun mirs kerran nukahti selälleen ja otin hänen kätensä ja halasin sitä, kun miedtä ei saanut halata. Silloin totesin, että olen sitten ilman mitään, kun en kerta saa edes seksin yhteydessä kosketusta.
Ap:lla on dopamiinivaje. Puolisolla ei. Ongelma ratkeaa sillä, että ap hankkii dopamiininsa jostakin muualta (ei pettämällä), ja on siten kotona mukavampi ja pantavampi ihminen.
Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen?
Rakkaus ja rakastuminen ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Tein tuota yli vuoden. Mies ei ollut koskaan kotiorjana, valitettavasti olin antanut hänen olla ja mennä ja huolehdin itse kaikesta. Enkä koskaan sanallakaan valittanut. Tienasin enemmän, maksoin kaiken - myös miehen "kivat" menot.
Oli pakko looettaa, kun srksikin oli joko anaalia tsi "ota suihin" ja käänsi sen jälkeen selkänsä. Muistan, miltä tuntui, kun mirs kerran nukahti selälleen ja otin hänen kätensä ja halasin sitä, kun miedtä ei saanut halata. Silloin totesin, että olen sitten ilman mitään, kun en kerta saa edes seksin yhteydessä kosketusta.
Miehen takia teit kaiken tuon? Huhhuh.. Kaikkea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Niin ne kaikki tekee. Älä yritä mitään muuta.
Karju vai emakko?
Jätä se sika. Niin ne kaikki tekee. Älä yritä mitään muuta.