Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2159)
Hyvä vaan jos perheissä on yksimielisyys, puolisot kestävät toinen toisensa sääntöpykälät. Siis ne jotka menevät ylitse normaalin, sääntöjähän tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden lapsenlapsen mummi ja näitä kommentteja luettuani tulee muutama seikka mieleen.
Oman äitini kanssa oli helppoa. Hän hoiti ainoaa lastani lähinnä silloin kun tämä oli sairaana. Mummo asui lähellä, joten hänen oli kätevä tulla meille. Yökylässä lapsi ei ollut kertaakaan mummolla ja olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa, että alle kouluikäinen ei tarvitse yökyläilyjä. Mummo oli siivoushenkinen ja aina näytti kotona siistimmältä kun hän oli käynyt. En pannut pahakseni. Joskus jopa maksoin hänelle, kun katsoin aiheelliseksi. Äitini oli ihana kiltti äiti ja mummo.
Oma tyttäreni on luonteeltaan kärkevämpi kuin minä ja häntä ei parane neuvoa tai ainakin se pitää tehdä kieli keskellä suuta. Mutta luotan hänen lapsenhoitokykyihinsä. En millään lailla tyrkytä hoitoani. Hoidan, jos pyydetään. Tytön työ on sellaista, että siitä on helpompi jäädä kotiin hoitamaan sairastunutta lasta kuin minulla aikoinaan.
Mutta se, että napistaan murteiden käytöstä, menee ihan älyttömyyksiin. Murteet on rikkautta, sitä ei nuorena tajuta.
Olin kesäsiirtolan keittiössä töissä vuonba 1976 eikä KUKAAN ollut kuullutkaan keliakiasta. Leivoin siellä ekaa kertaa gluteenittomua yhdelle lapselle, jolka oli tämä outo keliakia. Tietämys siitä alkoi levitä noin 20-25 vuotta sitten.
Edelleen liki päivittäin törmää ihmisiin jotka ei sitä kunnolla hahmota. Tarjoavat esim ruisleipää vuodesta toiseen.
t helsinkiläinen mummo, keliaakikon vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia.
- Anoppi ja appiukko lässyttävät ja lupailevat kaikenlaista lapsille: "Eikö se äiti ja isä anna lapselle sitä ja tätä??? Onpas se äiti ja isä ilkeitä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Anoppilassa yritetään kaikin tavoin kumota lapsen vanhempien kotikasvatus ja turvalliset säännöt ja rajat.
- Anoppilassa tuputetaan ruoka-aineallergiselle lapselle kiellettyjä ruokia - salaa, puolisalaa ja julkisesti. "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa." Kyllä se haittaa, jos on esimerkiksi kananmunalle tai pähkinälle allerginen lapsi. EI ON EI! Äitinä en halua yhdenkään lapsen saavan vakavaa allergista reaktiota isovanhempien jääräpäisyyden ja välinpitämättömyyden takia! Pahimmassa tapauksessa mummolakyläilyn aikana lapselle adrenaliinikynä EpiPen, soitto 112 hätänumeroon ja äkkiä päivystykseen.
- Anoppilassa on televisio auki aamusta iltaan. Anoppi ja appiukko vahtaavat televisiota yömyöhään. Anopin ja appiukon mielestä lapsen vanhempien rajoitukset televisio-ohjelmien suhteen ovat aivan turhia. Kyllä leikki-ikäiset lapset ja alakoululaiset voivat jo katsoa K-16-ohjelmia. Ei haittaa, vaikka ohjelmissa pahoinpidellään ja hakataan ihmisiä, veri lentää, juopotellaan, vedetään aineita ja huumeita ja harrastetaan se##iä.
- Anoppi vinkuu pientä, jopa 2-3-vuotiasta lasta yökylään. Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Yöllä ollaan omassa kodissa ja jos perheen kanssa kyläillään ja matkustetaan, niin lapsi on oman vanhempansa kanssa.
- Anoppi ja appiukko voivat hankkia harrastuksia. Lapsenlapset eivät ole mikään appivanhempien huvittelukeino. Anoppilassa halutaan pilata vanhempien kasvatustyö ja ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Mun anoppini alkoi itkemään (ihan kyyneliä), kun hän ei saa leipoa lapsellemme enää normaalia pullaa. Ja joka käänteessä syyllistää meitä, kun ei saa kokata lapsille sitä ja tätä ja kun ne syö anopin mielestä niin vähän. Lapset mieluummin muutenkin varmaan pelaisi lautapeliä mummonsa kanssa kuin istuisi syöttöpossuina ruokapöydässä, jotta anoppi saisi kokea itsensä emännäksi/taitavaksi kokiksi/sellaiseksi mummoksi kuin on itsensä kuvitellut.
Yhdellä lapsistamme siis diagnosoitiin keliakia 11-vuotiaana. Sitä ennenkin anoppi oli kova uhriutuja, mutta meni ihan uusiin sfääreihin tästä.
Miten ilkeitä te kaksi viimeistä kirjoittajaa. Lapsellisuus oikein henkii kirjoituksistanne vai minkälaisen ikälopun ukon kanssa olette naimisissa ja anopit ei muka ymmärrä allergioita eikä noita vatsavaivoja.
Miten miehenne kestävät teitä? Kai se mies voisi selittää nuo vaivat äidilleen. Tai on tullut naiua ääliömieskin.
En ihan tunne noin tietämättömiä naisia kuin kaikilla on anopit. Oletan että puhutaan 60 -70-vuotiaista eikä jotain historiaa 1930-luvulta?
Nyt taisi kalikka kolahtaa.
Minulla on terve suku, mieleltäänkin, eikä allergioita. Kuitenkin kaikki keliaatikot ja allergikot ovat ainakin 50-vuotta olleet kaikille aikuisille tuttuja asioita. Tietysti kun nuorella oma lapsi sairastuu tuntuu ettei kukaan koslaan ole kuullutkasn vain MiINÄ tiedän.
Enkä edes tiedä leipovia mummoja, karkkejakin nykyiset mummot säännöstelivät jo omiltaan.
Tietysti jos puoliso on 60+ , hänen äitinsä 90, voi tilanne olla tuo.
Nuo monet anoppijutut tässäkin keskustelussa on pelkkää liioittelua ja ilkeyttä.
Ja jos tosiaan on patatyhmä ja iäkäs anoppi ei tietenkään niitä lapsia viedä kylään. Kun vaan ei periydy lapsiin anopin tai äidin luonne sitten.
Ei tässä toisessa kirjoituksessa kyse ole siitä, että anoppi ei ymmärrä mitä keliakia on.
Vaan siitä, että anoppia se itkettää harmittaa ja käyttää meitä vanhempia tunteiden roskakorina tähän. Ja jos me emme ole paikalla tai siihen ala, niin sitten soittelee ympäri sukua, kuinka se on niin surullista ettei hän saa leipoa pullaa.
Hoks, anoppia ei harmita se, että lapsellamme on tällainen vaiva elämässä. Häntä harmittaa se, ettei saa leipoa tavallisesta vehnäjauhosta lapsellemme ja se, etteivät lapsemme ole ruokakeskeisiä ihmisiä, jotka ihailevat mummon kokkaustaitoja jokaisella kyläilyllä.
Onhan se elämää vaikea, jos kaikkea katsoo vain itsensä kautta maailmassa ja elämässä.
Olin v. 1980 kunnan vanhustyössä. Jo silloin päiväkerhossa oli kaikki erikoisruokavaliot huomioitu. Ja oli n 1900 syntyneitä vanhuksia. Saati sitten me nykyiset isomummot tunnemme jo asian. Mutta emme enää katso kenenkään lapsia. Legoilla voin rakennella tms kun joku muu on hoitovastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.
Voi jeesus nyt sentään taas. Mulla on sentään ollut lapsesta asti syömishäiriö, eikä se noista syistä ole tullut, kuten ei 99% muistakaan.
Pakko on ainoa asia mikä tuossa on oikein, pakottaa ei saa eikä kertakaikkiaan kannata, mutta kyllä ruoan pitää olla iloinen asia ja ruoalla myös saa rakastaa, kunhan se ei ole se ainoa millä rakastetaan.
Paljon tuhoisampaa lapsille on täälläkin jatkuvasti esillä ollut ruokanatseilu ja tiukat säännöt ruokailujen ja herkkujen suhteen. Edelleen se paras neuvo on että 80% ruoasta on terveellistä perusruokaa ja 20% voi olla " sattumia", eli herkkuja, valmisruokia, mitä nyt kukakin sellaisiksi mieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.Voi jeesus nyt sentään taas. Mulla on sentään ollut lapsesta asti syömishäiriö, eikä se noista syistä ole tullut, kuten ei 99% muistakaan.
Pakko on ainoa asia mikä tuossa on oikein, pakottaa ei saa eikä kertakaikkiaan kannata, mutta kyllä ruoan pitää olla iloinen asia ja ruoalla myös saa rakastaa, kunhan se ei ole se ainoa millä rakastetaan.
Paljon tuhoisampaa lapsille on täälläkin jatkuvasti esillä ollut ruokanatseilu ja tiukat säännöt ruokailujen ja herkkujen suhteen. Edelleen se paras neuvo on että 80% ruoasta on terveellistä perusruokaa ja 20% voi olla " sattumia", eli herkkuja, valmisruokia, mitä nyt kukakin sellaisiksi mieltää.
Syömishäiriöitä on monenlaisia. Et ikinä ole kuullut esimerkiksi tunnesyömisestä? Että syödään ahdistukseen? Lohdutukseksi? Mätetään jötskiä suoraan purkista kun tulee takaisku? Syödään suklaata lohdukkeeksi?
Kyllä sen mummon pitää pystyä kohtaamaan ja osoittamaan tunteensa muulla kuin pullalla.
Lisätietoa tunnesyömisestå löytyy Syömishäiriöliiton sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.Voi jeesus nyt sentään taas. Mulla on sentään ollut lapsesta asti syömishäiriö, eikä se noista syistä ole tullut, kuten ei 99% muistakaan.
Pakko on ainoa asia mikä tuossa on oikein, pakottaa ei saa eikä kertakaikkiaan kannata, mutta kyllä ruoan pitää olla iloinen asia ja ruoalla myös saa rakastaa, kunhan se ei ole se ainoa millä rakastetaan.
Paljon tuhoisampaa lapsille on täälläkin jatkuvasti esillä ollut ruokanatseilu ja tiukat säännöt ruokailujen ja herkkujen suhteen. Edelleen se paras neuvo on että 80% ruoasta on terveellistä perusruokaa ja 20% voi olla " sattumia", eli herkkuja, valmisruokia, mitä nyt kukakin sellaisiksi mieltää.Syömishäiriöitä on monenlaisia. Et ikinä ole kuullut esimerkiksi tunnesyömisestä? Että syödään ahdistukseen? Lohdutukseksi? Mätetään jötskiä suoraan purkista kun tulee takaisku? Syödään suklaata lohdukkeeksi?
Kyllä sen mummon pitää pystyä kohtaamaan ja osoittamaan tunteensa muulla kuin pullalla.
Tietysti jos lapsi asuu mummolla eikä vain käy muutamia päiviä vuodessa
Monen lapset tässäkin keskustelussa enemmän mummoilla kuin kotonaan.
Muistan itse omasta lapsuudestani, kun mummilaan mentiin, oli se parasta ja parhaimmat muistot tulevat sieltä!
Tottakai joku roti pitää olla mutta ihan jo lapsena tuntui melkein kuin lomalta, kun pääsi mummin luokse. Vähän letkeämpi meno, ei väkinäistä suorittamista päivästä toiseen. Toki aamu- ja iltapesut olivat sitten rutiinia.
Pystyin oikein tuntemaan olevani rakastettu mummin luona. Jotain pikku kivaa oli usein yllätyksenä. Ja ai että niitä mummin maistuvia ruokia! Aivan perusruokaa mutta kun oltiin touhuttu paljon, niin ruokakin maistui hyvin.
Minusta oli ihanaa, että nyt jo aikuiset lapsenikin ovat saaneet myös kokea sen mummin täyden läsnäolon ja rakkauden. Mummit ovat parhaita juuri niine omine tapoineen ja murteineen.
Lisäksi kannustan, että lapset saavat nähdä muunlaistakin elämäntyyliä, kuin vain sitä omaa kotirutiinia.
Ei tässä pilalle olla menty, eivätkä myöskään omat lapseni mumminsa hoivissa.
Nykyaika tuntuu olevan pelkkää sääntöä ja rutiinia. Missä elämisen ilo?
Eli miehillä pitäisi olla jotain 6-9 kk pakollinen intti, naisilla noin 18v lastenkasvatusvankila? Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.Voi jeesus nyt sentään taas. Mulla on sentään ollut lapsesta asti syömishäiriö, eikä se noista syistä ole tullut, kuten ei 99% muistakaan.
Pakko on ainoa asia mikä tuossa on oikein, pakottaa ei saa eikä kertakaikkiaan kannata, mutta kyllä ruoan pitää olla iloinen asia ja ruoalla myös saa rakastaa, kunhan se ei ole se ainoa millä rakastetaan.
Paljon tuhoisampaa lapsille on täälläkin jatkuvasti esillä ollut ruokanatseilu ja tiukat säännöt ruokailujen ja herkkujen suhteen. Edelleen se paras neuvo on että 80% ruoasta on terveellistä perusruokaa ja 20% voi olla " sattumia", eli herkkuja, valmisruokia, mitä nyt kukakin sellaisiksi mieltää.
Ruualla ei säädellä omia tunteita. Sieltä se sinun syömishäiriökin voi olla peräisin, kaikella kunnioituksella. Sinä säätelet omaa oloa ja tunteita syömättömyydellä, joka on samalla tavalla ruuan ja tunteiden yhdistämistä kuin itsensä lohduttaminen ruualla, mikä voi johtaa vaikeaan ylipainoon.
Ehkä tämä juuri siitä syystä kolahtaa? Oma äitisi on ruualla rakastaja ja sieltä tullut malli, että ruuat ja tunteet (niin negatiiviset kuin positiiviset) kulkevat käsikädessä ja ruualla tai ruuattomuudella hoidetaan omaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kieltäneet anoppia leipomasta pullaa? Miksi? Kai hän vaarilleen ja ystävilleen saa leipoa?
Tuo on niitä vinksahtaneita jotka haluaa rakastaa sillä ruualla. Mun anoppini on samanlainen. Ruokaan on erittäin epäterve suhde.
Lapsethan ei ruokaa tarvitsee. Nykyajan vanhemmat valistuneita.
Ruokaa ei saa liittää tunteisiin. Sillä ei saa rakastaa, eikä lohduttaa. Siihen ei saa liittyä pakkoa.
Kaikki tuo johtaa syömishäiriöihin. Tuo tuollainen käytös jossa ihminen kirjaimellisesti sekoaa kun ei saa leipoa pullaa on on sairasta.Voi jeesus nyt sentään taas. Mulla on sentään ollut lapsesta asti syömishäiriö, eikä se noista syistä ole tullut, kuten ei 99% muistakaan.
Pakko on ainoa asia mikä tuossa on oikein, pakottaa ei saa eikä kertakaikkiaan kannata, mutta kyllä ruoan pitää olla iloinen asia ja ruoalla myös saa rakastaa, kunhan se ei ole se ainoa millä rakastetaan.
Paljon tuhoisampaa lapsille on täälläkin jatkuvasti esillä ollut ruokanatseilu ja tiukat säännöt ruokailujen ja herkkujen suhteen. Edelleen se paras neuvo on että 80% ruoasta on terveellistä perusruokaa ja 20% voi olla " sattumia", eli herkkuja, valmisruokia, mitä nyt kukakin sellaisiksi mieltää.Ruualla ei säädellä omia tunteita. Sieltä se sinun syömishäiriökin voi olla peräisin, kaikella kunnioituksella. Sinä säätelet omaa oloa ja tunteita syömättömyydellä, joka on samalla tavalla ruuan ja tunteiden yhdistämistä kuin itsensä lohduttaminen ruualla, mikä voi johtaa vaikeaan ylipainoon.
Ehkä tämä juuri siitä syystä kolahtaa? Oma äitisi on ruualla rakastaja ja sieltä tullut malli, että ruuat ja tunteet (niin negatiiviset kuin positiiviset) kulkevat käsikädessä ja ruualla tai ruuattomuudella hoidetaan omaa mieltä.
Asuuko oikeesti noin suuri määrä ihmisten lapsia suuren osan ajasta mummoilla?
Kyllä!! Siis tämä tiiviistää minunkin kokemukset mummoloista!
Tuota itsekin olen ihmetellyt, miksei isovanhemmat hanki elämälleen jotain sisältöä. Meidän kohdalla heillä siis on vielä erittäin hyvä terveys ja paljon säästöjä, joten siitä ei olisi kiinni. Sen sijaan roikutaan sukulaisissa kiinni ja hirveä syyllistys, jos ei joka viikko käydä. Todella väsyttävää. Kävisimme mielellämme, jos siihen käyntiin ei liittyisi niin kamalasti painostusta ja lisäksi edes perus asioissa kunnioitettaisiin meitä lasten vanhempia! Harkinnassa muutto kauemmas..
Minulla on terve suku, mieleltäänkin, eikä allergioita. Kuitenkin kaikki keliaatikot ja allergikot ovat ainakin 50-vuotta olleet kaikille aikuisille tuttuja asioita. Tietysti kun nuorella oma lapsi sairastuu tuntuu ettei kukaan koslaan ole kuullutkasn vain MiINÄ tiedän.
Enkä edes tiedä leipovia mummoja, karkkejakin nykyiset mummot säännöstelivät jo omiltaan.
Tietysti jos puoliso on 60+ , hänen äitinsä 90, voi tilanne olla tuo.
Nuo monet anoppijutut tässäkin keskustelussa on pelkkää liioittelua ja ilkeyttä.
Ja jos tosiaan on patatyhmä ja iäkäs anoppi ei tietenkään niitä lapsia viedä kylään. Kun vaan ei periydy lapsiin anopin tai äidin luonne sitten.