Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2159)
Koulutuksella ja tilastoja lukien lapsetkin nykyisin hankitaan. Siksikö monella on niin kelvoton puoliso ja anoppi kun nelikymppisenä kello tikittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Ihan mielenkiinnosta, millaisia nämä toiveet ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nykymummot noin nuoria. 65-75 on lähempänä totuutta.
Ai jaa. Kuten kerroin, 67-vuotiaalla nuorin lastenlapsi 12-vuotias. Nyt tulee mummiksi 55-vuotias tuttavani.
Ja jos 40+ saa ekansa luulisi jo jaksavan itse lapsensa hoitaa. Pitäisi juoksut olla juostu.
Kyllä, voi siinä sitten samalla kertaa olla äiti ja mummi samassa paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Ihan mielenkiinnosta, millaisia nämä toiveet ovat?
Lapselle tulee herkästi matkapahoinvointia, joten tultiin kohteeseen, jonne kohtuullinen ajomatka Helsingistä. Lapsella lääkitys, joten tarkistetaan, että ottaa ajallaan ne. Ja kofeiinitonta kahvia ostin mukaan, koska kofeiini ei käy hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi liki viiskymppinen 4-vuotiaan äiti tarvitsee sen vanhan mummon apua mihinkään kun on koulutetumpi, viisaampi, fiksumpi, täsmällisempi, kasvatuskirjat lukenut ja terapiat käynyt?
Miten te muut isovanhemmat näette avunantamisen omille aikuisille lapsille? Onko se kasvatusapua vai konkreettista apua?
Itse ajattelen, että vaikka ihminen olisi kuinka kouluttautunut ja terapiat käynyt, niin hän saattaa tarvia apua lastenhoitoon mm. ekaluokkalaisen ensimmäisen kesäloman aikana tai esimerkiksi kun tulee keskenään ristiriidassa olevia menoja perheeseen. Eikä hyvä kasvatus myöskään poista sitä, etteikö lapsi oli tarvitseva aikuista kohtaan ja aikuinen kaipaisi hänestä taukoa. Parhaitenkin kasvatettu lapsi ei voi olla aiheuttamatta minkäänlaista vaivaa vanhemmalleen, sillä sellainen lapsi joka ei vaivaa aikuisia on laiminlyöty lapsi.
Vai ajatelletteko että apu on nimenomaan kasvatusapua? Ja siten koulut käynyt ei tarvisi apua. Ja eikös terapiassa monet opi ottamaan vastaan apua. Minä ajattelen, että autan lapsiani nimenomaan tarjoamalla konkreettista apua lapsilleni. Silloin tällöin lapsenlapsia yökylään ja sellaista arjen menojen apua. En olen kokenut, että pitäisi olla tietynlainen. Ruoka ja nukkumaanmenorytmit pidän suht samanlaisena kuin kotona, vaikka toki usein lapsenlapset ei yhtä helposti nukahda mummolassa yhtä hyvin.
Monen kirjoituksen kohdalla mietin, että olisiko syytä käydä jossain ammattilaisella purkamassa huono suhde omaan aikuiseen lapseen tai omaan vanhempaan. Ne ovat puolin toisin varmasti kipeitä haavoja ja lapsenlapset usein ovat vain katalysaattori huonojen välien aiheuttamille ongelmille.
Yksi tämän iän tehtävä on käsitellä omat virheet. Jos ei uskalla katsoa peiliin, että omien lasten kanssa ei ole aina toiminut hyvin, niin on vaikeaa luoda uusi ja hyvä suhde nyt aikuiseen lapseensa. Sama se niillä lapsilla on sitten aikanaan edessä ja heidän lapsillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Ihan mielenkiinnosta, millaisia nämä toiveet ovat?
Lapselle tulee herkästi matkapahoinvointia, joten tultiin kohteeseen, jonne kohtuullinen ajomatka Helsingistä. Lapsella lääkitys, joten tarkistetaan, että ottaa ajallaan ne. Ja kofeiinitonta kahvia ostin mukaan, koska kofeiini ei käy hänelle.
Juoko lapset nykyisin kahvia? Huolehdittavan ikäiset? Ihan yksityiskohta, mun kaikki lapset oli yli 30 kun alkoivat juomaan kahvia kun palavereissa yms tuotti vaikeuksia/ outoutta sada teetä. Lapsrnlapset, nuoret aikuiset eivät juo kahvia. Yhden heila 24 v kylläkin.
Olen itse mummo, hiukan yli 60-vuotias, vielä työelämässä. Lapsenlapsia kaksi, toinen alle kouluiän ja toinen alakoulussa. Miniäni on heidän kasvatuksen ja hoidon suhteen ollut aina hyvin tarkka (ammatiltaan opettaja), mutta fiksuna naisena ymmärtää, että lasten ollessa meillä eletään talon tavalla. Tämä ei tarkoita yötä myöten valvomista, perushygienian laiminlyömistä tms, vaan yleensä sitä, että tekemiset, ruokailut ja aikataulut menevät meidän perheen tapojen mukaan. Jos näin ei olisi, ei minulla olisi resurssia ottaa lapsia hoitoon tällä tavoin. Nyt menevät aina tässä muun elämän ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaillaan kotimaan matkalla niin että lapsen kaverikin on mukana. Täysin rutiinisti huomioidaan lapsen äidin toiveet täälläkin.
Ihan mielenkiinnosta, millaisia nämä toiveet ovat?
Lapselle tulee herkästi matkapahoinvointia, joten tultiin kohteeseen, jonne kohtuullinen ajomatka Helsingistä. Lapsella lääkitys, joten tarkistetaan, että ottaa ajallaan ne. Ja kofeiinitonta kahvia ostin mukaan, koska kofeiini ei käy hänelle.
Juoko lapset nykyisin kahvia? Huolehdittavan ikäiset? Ihan yksityiskohta, mun kaikki lapset oli yli 30 kun alkoivat juomaan kahvia kun palavereissa yms tuotti vaikeuksia/ outoutta sada teetä. Lapsrnlapset, nuoret aikuiset eivät juo kahvia. Yhden heila 24 v kylläkin.
Varhaisteinit 10-12 v tykkää kahvijuomista. Niihin siis tulee loraus kahvia.
Jos tarvitaan apua siitä ollaan kiitollinen sitten.
Ei ratkuteta kotona, työssä, vuoskausia vauvalla että mummu ei saanut määräaikaan nukkumaan tai tarjosi lohikeittoa lapselle joka ei syö kuin pastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kuvattu mummojen käytöshän ei ole apua.
Enkä ymmärrä miksi vieraille tarjotaan ruokaa josta he ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvitaan apua siitä ollaan kiitollinen sitten.
Ei ratkuteta kotona, työssä, vuoskausia vauvalla että mummu ei saanut määräaikaan nukkumaan tai tarjosi lohikeittoa lapselle joka ei syö kuin pastaa.
Niin tai ottaa vain avun vastaan sieltä, jossa asiat sujuu helpommin.
Meillä minun äitini on pari kertaa hoitanut lapsiamme ja alkanut aina siivoamaan kotiamme samalla. Olen monesti sanonut, ettei tarvi ja en edes tykkää, että joku muu pyykkää pyykkejämme tms. Ihan ok sellainen tavaroiden nostelu paikoilleen, mutta kaappien hinkuttelu ym. tuntuu sopimattomalta. Samoin tulee aina hirveä valituslista lapsista, kun ei kelvannut ruoka ja kaikenlaista.
Tiedostan, että kyse on ihan avunannosta, mutta kun ei keskustelemalla muuksi ja heti uhriudutaan jos esitän mitään muutostoivetta, niin nähdään häntä perheen kera muuten vain, ilman mitää painetta hoitamiseen ja auttamiseen. Meillä on aika hyvät tukiverkot ja ei kukaan muu käyttäydy kotonamme niin päsmäröivästi kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi liki viiskymppinen 4-vuotiaan äiti tarvitsee sen vanhan mummon apua mihinkään kun on koulutetumpi, viisaampi, fiksumpi, täsmällisempi, kasvatuskirjat lukenut ja terapiat käynyt?
Miten te muut isovanhemmat näette avunantamisen omille aikuisille lapsille? Onko se kasvatusapua vai konkreettista apua?
Itse ajattelen, että vaikka ihminen olisi kuinka kouluttautunut ja terapiat käynyt, niin hän saattaa tarvia apua lastenhoitoon mm. ekaluokkalaisen ensimmäisen kesäloman aikana tai esimerkiksi kun tulee keskenään ristiriidassa olevia menoja perheeseen. Eikä hyvä kasvatus myöskään poista sitä, etteikö lapsi oli tarvitseva aikuista kohtaan ja aikuinen kaipaisi hänestä taukoa. Parhaitenkin kasvatettu lapsi ei voi olla aiheuttamatta minkäänlaista vaivaa vanhemmalleen, sillä sellainen lapsi joka ei vaivaa aikuisia on laiminlyöty lapsi.
Vai ajatelletteko että apu on nimenomaan kasvatusapua? Ja siten koulut käynyt ei tarvisi apua. Ja eikös terapiassa monet opi ottamaan vastaan apua. Minä ajattelen, että autan lapsiani nimenomaan tarjoamalla konkreettista apua lapsilleni. Silloin tällöin lapsenlapsia yökylään ja sellaista arjen menojen apua. En olen kokenut, että pitäisi olla tietynlainen. Ruoka ja nukkumaanmenorytmit pidän suht samanlaisena kuin kotona, vaikka toki usein lapsenlapset ei yhtä helposti nukahda mummolassa yhtä hyvin.
Monen kirjoituksen kohdalla mietin, että olisiko syytä käydä jossain ammattilaisella purkamassa huono suhde omaan aikuiseen lapseen tai omaan vanhempaan. Ne ovat puolin toisin varmasti kipeitä haavoja ja lapsenlapset usein ovat vain katalysaattori huonojen välien aiheuttamille ongelmille.
Yksi tämän iän tehtävä on käsitellä omat virheet. Jos ei uskalla katsoa peiliin, että omien lasten kanssa ei ole aina toiminut hyvin, niin on vaikeaa luoda uusi ja hyvä suhde nyt aikuiseen lapseensa. Sama se niillä lapsilla on sitten aikanaan edessä ja heidän lapsillaan.
Mä ainakin isoäitinä näen asian niin, että koska me ollaan samaa sukua ja perhettä, niin en edes katso lastenlasten tuloa meille minään hoitosuhteena, vaan me ollaan täällä melkein kakkoskoti, missä vaihteeksi käydään. Täällä saa olla kuin kotonaan olisi, en minä ainakaan haluaisi pakottaa tekemään mitään, mitä vanhemmatkaan ei halua lastensa tekevän. Tämä on arjen helpotusta ja edesauttaa elämän sujuvuutta, hermolepo tekee hyvää ja sitten taas pystyt antamaan sitä parastasi, kun mukulat kotiutuvat.
Toki lautaset tuodaan tiskikoneeseen ja kaikki arjen jutut, omien jäkien korjaaminen jne, on mun"vaatimuslistalla". En mä mikään hotellinpitäjä sentään suostu olemaan. Jos ei miellytä, ja meno on ylimielistä, niin sitten ei tarvitse käydäkään. Tähän asti ei ongelmia ole ollut.
Mun mielestä homma menee niin, että mitä enemmän on rakastavia sylejä ja kuuntelijoita, niin lapsen hyväksihän se kaikki on. Pikkuasiat, kuten saako nyt ottaa extrasuklaapatukan joskus, ei ole päällimmäisenä mielessä. Ahminnat, turhat nirsoilut ja kaikki muut ns. normaalista poikkeamat pitää tietenkin jo kotona vanhempien käsitellä ja hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvitaan apua siitä ollaan kiitollinen sitten.
Ei ratkuteta kotona, työssä, vuoskausia vauvalla että mummu ei saanut määräaikaan nukkumaan tai tarjosi lohikeittoa lapselle joka ei syö kuin pastaa.
Niin tai ottaa vain avun vastaan sieltä, jossa asiat sujuu helpommin.
Meillä minun äitini on pari kertaa hoitanut lapsiamme ja alkanut aina siivoamaan kotiamme samalla. Olen monesti sanonut, ettei tarvi ja en edes tykkää, että joku muu pyykkää pyykkejämme tms. Ihan ok sellainen tavaroiden nostelu paikoilleen, mutta kaappien hinkuttelu ym. tuntuu sopimattomalta. Samoin tulee aina hirveä valituslista lapsista, kun ei kelvannut ruoka ja kaikenlaista.
Tiedostan, että kyse on ihan avunannosta, mutta kun ei keskustelemalla muuksi ja heti uhriudutaan jos esitän mitään muutostoivetta, niin nähdään häntä perheen kera muuten vain, ilman mitää painetta hoitamiseen ja auttamiseen. Meillä on aika hyvät tukiverkot ja ei kukaan muu käyttäydy kotonamme niin päsmäröivästi kuin äitini.
Mutta mummon kotona saa päsmäröidä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin mummi saa olla mummi, mutta ei hänen silti kannattaisi sabotoida kasvatusta vaikka kuinka haluaisi.
Meillä mummille oli tärkeää, että mummolassa ei ole sääntöjä. Se oli meille hieman hankalaa, sillä lapset hyppivät seinille pari päivää aina mummolavierailujen jälkeen.
Puhuin asiasta mummin kanssa, mutta kyseessä oli hänelle tärkeä asia, joten annoin hänen olla mummi omalla tavallaan.
Joitakin vuosia myöhemmin mummi alkoi valittamaan minulle, että lapset eivät tottele. Eihän se tietenkään mikään ihme ollut kun sääntöjä ei saanut mummolassa olla. Mutta se oli vähän tympeää, että mummi alkoi vaatimaan yhtäkkiä, että sun täytyy opettaa noille lapsille että mummia täytyy totella. Niin, sitähän minä olin yrittänyt opettaa, mutta mummi oli oikein urakalla pistänyt kapuloita rattaisiin.
Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia.
- Anoppi ja appiukko lässyttävät ja lupailevat kaikenlaista lapsille: "Eikö se äiti ja isä anna lapselle sitä ja tätä??? Onpas se äiti ja isä ilkeitä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Anoppilassa yritetään kaikin tavoin kumota lapsen vanhempien kotikasvatus ja turvalliset säännöt ja rajat.
- Anoppilassa tuputetaan ruoka-aineallergiselle lapselle kiellettyjä ruokia - salaa, puolisalaa ja julkisesti. "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa." Kyllä se haittaa, jos on esimerkiksi kananmunalle tai pähkinälle allerginen lapsi. EI ON EI! Äitinä en halua yhdenkään lapsen saavan vakavaa allergista reaktiota isovanhempien jääräpäisyyden ja välinpitämättömyyden takia! Pahimmassa tapauksessa mummolakyläilyn aikana lapselle adrenaliinikynä EpiPen, soitto 112 hätänumeroon ja äkkiä päivystykseen.
- Anoppilassa on televisio auki aamusta iltaan. Anoppi ja appiukko vahtaavat televisiota yömyöhään. Anopin ja appiukon mielestä lapsen vanhempien rajoitukset televisio-ohjelmien suhteen ovat aivan turhia. Kyllä leikki-ikäiset lapset ja alakoululaiset voivat jo katsoa K-16-ohjelmia. Ei haittaa, vaikka ohjelmissa pahoinpidellään ja hakataan ihmisiä, veri lentää, juopotellaan, vedetään aineita ja huumeita ja harrastetaan se##iä.
- Anoppi vinkuu pientä, jopa 2-3-vuotiasta lasta yökylään. Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Yöllä ollaan omassa kodissa ja jos perheen kanssa kyläillään ja matkustetaan, niin lapsi on oman vanhempansa kanssa.
- Anoppi ja appiukko voivat hankkia harrastuksia. Lapsenlapset eivät ole mikään appivanhempien huvittelukeino. Anoppilassa halutaan pilata vanhempien kasvatustyö ja ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia.
- Anoppi ja appiukko lässyttävät ja lupailevat kaikenlaista lapsille: "Eikö se äiti ja isä anna lapselle sitä ja tätä??? Onpas se äiti ja isä ilkeitä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Anoppilassa yritetään kaikin tavoin kumota lapsen vanhempien kotikasvatus ja turvalliset säännöt ja rajat.
- Anoppilassa tuputetaan ruoka-aineallergiselle lapselle kiellettyjä ruokia - salaa, puolisalaa ja julkisesti. "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa." Kyllä se haittaa, jos on esimerkiksi kananmunalle tai pähkinälle allerginen lapsi. EI ON EI! Äitinä en halua yhdenkään lapsen saavan vakavaa allergista reaktiota isovanhempien jääräpäisyyden ja välinpitämättömyyden takia! Pahimmassa tapauksessa mummolakyläilyn aikana lapselle adrenaliinikynä EpiPen, soitto 112 hätänumeroon ja äkkiä päivystykseen.
- Anoppilassa on televisio auki aamusta iltaan. Anoppi ja appiukko vahtaavat televisiota yömyöhään. Anopin ja appiukon mielestä lapsen vanhempien rajoitukset televisio-ohjelmien suhteen ovat aivan turhia. Kyllä leikki-ikäiset lapset ja alakoululaiset voivat jo katsoa K-16-ohjelmia. Ei haittaa, vaikka ohjelmissa pahoinpidellään ja hakataan ihmisiä, veri lentää, juopotellaan, vedetään aineita ja huumeita ja harrastetaan se##iä.
- Anoppi vinkuu pientä, jopa 2-3-vuotiasta lasta yökylään. Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Yöllä ollaan omassa kodissa ja jos perheen kanssa kyläillään ja matkustetaan, niin lapsi on oman vanhempansa kanssa.
- Anoppi ja appiukko voivat hankkia harrastuksia. Lapsenlapset eivät ole mikään appivanhempien huvittelukeino. Anoppilassa halutaan pilata vanhempien kasvatustyö ja ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Mun anoppini alkoi itkemään (ihan kyyneliä), kun hän ei saa leipoa lapsellemme enää normaalia pullaa. Ja joka käänteessä syyllistää meitä, kun ei saa kokata lapsille sitä ja tätä ja kun ne syö anopin mielestä niin vähän. Lapset mieluummin muutenkin varmaan pelaisi lautapeliä mummonsa kanssa kuin istuisi syöttöpossuina ruokapöydässä, jotta anoppi saisi kokea itsensä emännäksi/taitavaksi kokiksi/sellaiseksi mummoksi kuin on itsensä kuvitellut.
Yhdellä lapsistamme siis diagnosoitiin keliakia 11-vuotiaana. Sitä ennenkin anoppi oli kova uhriutuja, mutta meni ihan uusiin sfääreihin tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia.
- Anoppi ja appiukko lässyttävät ja lupailevat kaikenlaista lapsille: "Eikö se äiti ja isä anna lapselle sitä ja tätä??? Onpas se äiti ja isä ilkeitä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Anoppilassa yritetään kaikin tavoin kumota lapsen vanhempien kotikasvatus ja turvalliset säännöt ja rajat.
- Anoppilassa tuputetaan ruoka-aineallergiselle lapselle kiellettyjä ruokia - salaa, puolisalaa ja julkisesti. "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa." Kyllä se haittaa, jos on esimerkiksi kananmunalle tai pähkinälle allerginen lapsi. EI ON EI! Äitinä en halua yhdenkään lapsen saavan vakavaa allergista reaktiota isovanhempien jääräpäisyyden ja välinpitämättömyyden takia! Pahimmassa tapauksessa mummolakyläilyn aikana lapselle adrenaliinikynä EpiPen, soitto 112 hätänumeroon ja äkkiä päivystykseen.
- Anoppilassa on televisio auki aamusta iltaan. Anoppi ja appiukko vahtaavat televisiota yömyöhään. Anopin ja appiukon mielestä lapsen vanhempien rajoitukset televisio-ohjelmien suhteen ovat aivan turhia. Kyllä leikki-ikäiset lapset ja alakoululaiset voivat jo katsoa K-16-ohjelmia. Ei haittaa, vaikka ohjelmissa pahoinpidellään ja hakataan ihmisiä, veri lentää, juopotellaan, vedetään aineita ja huumeita ja harrastetaan se##iä.
- Anoppi vinkuu pientä, jopa 2-3-vuotiasta lasta yökylään. Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Yöllä ollaan omassa kodissa ja jos perheen kanssa kyläillään ja matkustetaan, niin lapsi on oman vanhempansa kanssa.
- Anoppi ja appiukko voivat hankkia harrastuksia. Lapsenlapset eivät ole mikään appivanhempien huvittelukeino. Anoppilassa halutaan pilata vanhempien kasvatustyö ja ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Mun anoppini alkoi itkemään (ihan kyyneliä), kun hän ei saa leipoa lapsellemme enää normaalia pullaa. Ja joka käänteessä syyllistää meitä, kun ei saa kokata lapsille sitä ja tätä ja kun ne syö anopin mielestä niin vähän. Lapset mieluummin muutenkin varmaan pelaisi lautapeliä mummonsa kanssa kuin istuisi syöttöpossuina ruokapöydässä, jotta anoppi saisi kokea itsensä emännäksi/taitavaksi kokiksi/sellaiseksi mummoksi kuin on itsensä kuvitellut.
Yhdellä lapsistamme siis diagnosoitiin keliakia 11-vuotiaana. Sitä ennenkin anoppi oli kova uhriutuja, mutta meni ihan uusiin sfääreihin tästä.
Miten ilkeitä te kaksi viimeistä kirjoittajaa. Lapsellisuus oikein henkii kirjoituksistanne vai minkälaisen ikälopun ukon kanssa olette naimisissa ja anopit ei muka ymmärrä allergioita eikä noita vatsavaivoja.
Miten miehenne kestävät teitä? Kai se mies voisi selittää nuo vaivat äidilleen. Tai on tullut naiua ääliömieskin.
En ihan tunne noin tietämättömiä naisia kuin kaikilla on anopit. Oletan että puhutaan 60 -70-vuotiaista eikä jotain historiaa 1930-luvulta?
Kun haukut anoppiasi kerrot miten huono mues sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia.
- Anoppi ja appiukko lässyttävät ja lupailevat kaikenlaista lapsille: "Eikö se äiti ja isä anna lapselle sitä ja tätä??? Onpas se äiti ja isä ilkeitä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Anoppilassa yritetään kaikin tavoin kumota lapsen vanhempien kotikasvatus ja turvalliset säännöt ja rajat.
- Anoppilassa tuputetaan ruoka-aineallergiselle lapselle kiellettyjä ruokia - salaa, puolisalaa ja julkisesti. "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa." Kyllä se haittaa, jos on esimerkiksi kananmunalle tai pähkinälle allerginen lapsi. EI ON EI! Äitinä en halua yhdenkään lapsen saavan vakavaa allergista reaktiota isovanhempien jääräpäisyyden ja välinpitämättömyyden takia! Pahimmassa tapauksessa mummolakyläilyn aikana lapselle adrenaliinikynä EpiPen, soitto 112 hätänumeroon ja äkkiä päivystykseen.
- Anoppilassa on televisio auki aamusta iltaan. Anoppi ja appiukko vahtaavat televisiota yömyöhään. Anopin ja appiukon mielestä lapsen vanhempien rajoitukset televisio-ohjelmien suhteen ovat aivan turhia. Kyllä leikki-ikäiset lapset ja alakoululaiset voivat jo katsoa K-16-ohjelmia. Ei haittaa, vaikka ohjelmissa pahoinpidellään ja hakataan ihmisiä, veri lentää, juopotellaan, vedetään aineita ja huumeita ja harrastetaan se##iä.
- Anoppi vinkuu pientä, jopa 2-3-vuotiasta lasta yökylään. Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Yöllä ollaan omassa kodissa ja jos perheen kanssa kyläillään ja matkustetaan, niin lapsi on oman vanhempansa kanssa.
- Anoppi ja appiukko voivat hankkia harrastuksia. Lapsenlapset eivät ole mikään appivanhempien huvittelukeino. Anoppilassa halutaan pilata vanhempien kasvatustyö ja ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta.
Mun anoppini alkoi itkemään (ihan kyyneliä), kun hän ei saa leipoa lapsellemme enää normaalia pullaa. Ja joka käänteessä syyllistää meitä, kun ei saa kokata lapsille sitä ja tätä ja kun ne syö anopin mielestä niin vähän. Lapset mieluummin muutenkin varmaan pelaisi lautapeliä mummonsa kanssa kuin istuisi syöttöpossuina ruokapöydässä, jotta anoppi saisi kokea itsensä emännäksi/taitavaksi kokiksi/sellaiseksi mummoksi kuin on itsensä kuvitellut.
Yhdellä lapsistamme siis diagnosoitiin keliakia 11-vuotiaana. Sitä ennenkin anoppi oli kova uhriutuja, mutta meni ihan uusiin sfääreihin tästä.
Miten ilkeitä te kaksi viimeistä kirjoittajaa. Lapsellisuus oikein henkii kirjoituksistanne vai minkälaisen ikälopun ukon kanssa olette naimisissa ja anopit ei muka ymmärrä allergioita eikä noita vatsavaivoja.
Miten miehenne kestävät teitä? Kai se mies voisi selittää nuo vaivat äidilleen. Tai on tullut naiua ääliömieskin.
En ihan tunne noin tietämättömiä naisia kuin kaikilla on anopit. Oletan että puhutaan 60 -70-vuotiaista eikä jotain historiaa 1930-luvulta?
Nyt taisi kalikka kolahtaa.
Lapsillani on vain yksi isovanhempi, joka on puolisoni äiti. Kun lapset ovat hänen tykönään, heillä on enemmän vapauksia, mutta myös joitain rajoituksia joita kotona ei ole. Tätä me selitämme sillä että mummilassa on mummilan säännöt ja kotona iskän ja äidin säännöt. Päiväkodissa ja kavereiden tykönä on vastaavasti omat sääntönsä. Koska anoppini on neljän lapsen äiti ja tiedämme miten hän on lapsensa kasvattanut, luotamme siihen että ruokailuajat ovat järkevässä haarukassa, hampaat pestään ajallaan ja makean mässyttelyssä sekä telkkarin katsomisessa on joku roti. Mummi toki on "löperömpi" lapsenlapsilleen kuin oli aikoinaan omille lapsilleen, mutta mielestämme mummilla on siihen oikeus, koska pääasiallinen kasvatusvastuu on kuitenkin lasten vanhemmilla.