Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummi on sinun äitisi. Tai puolisosi äiti.
Kai sitä nyt äidin kanssa keskustellaan suoraan ja rakkaudella asioista.
Niin. Hyöty keskustelusta on kuin tuuleen huutaisi. Toinen toimii täsmälleen kuten haluaa kuitenkin, kun tietää kaiken paremmin. Tuntee myös lapsesi paremmin kuin sinä, koska mummo. Ainakin omasta mielestään.
Joo-o. Ei hoida tuo mummeli sekuntiakaan, vaikka lapset ei enää ihan pieniä ole. Ei kyllä hoitanut kuin pari kertaa kun olivat pieniä, suorastaan kerjäsi kun niin kovin halusi hoitaa. Ei tullut hommasta yhtään mitään ja karkkia syötetty kunnes lapsi oksentaa.
Ihan syyttä kuulemma pidetään mummo kaukana, kertoo mummo.
Nyky-kuuskymppinen mummo joka jo oli tarkka sinun kanssasi kun olit pieni?
Karkkipäivät oli 70-80-lukujen juttu.
Mistä ihmeestä te kaivelette näitä mummojanne esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole tervetullut meille, jos lapsen äiti yrittää sanella sääntöjä MEIDÄN kodissamme. "Lapselle pitää tarjota asiat X, Y ja Z joka päivä kello X, Y ja Z."
Äiti saa viedä sen lapsen päivähoitoon (yksityinen päiväkoti, ei kunnan tarjoama palvelu) jos hän haluaa että lasta paapotaan. Meillä lapset joutuvat elämään kuin normaalit ihmiset. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Lapsi saa kyllä kontaktia isovanhempiin silloin, kun äiti kutsuu isovanhemmat kylään (yökylään) lapsen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan isovanhemmat olivat sellaisia kuin olivat omine elämänhistorioineen. Pääsääntöisesti mummolaan oli aina mukava mennä ja mummoja ja pappoja pidettiin tärkeinä osana perhettä ja sukua. Minun mummoni ei ollut aina ystävällinen mutta hänellä oli paljon kipuja, sairauksia ja sotatraumoja. Ne ymmärsi sitten jälkikäteen. Silti mummolaan oli mukava mennä.
Olisipa minullakin ollut mummola, kuten muilla kavereillani tai aikuisen sisarusteni lapsilla, joita äitini lelli ja hemmotteli. Näitä lapsenlapsia jouduin minäkin sitten passaamaan jo pienestä pitäen, koska mummo eli äitini ei itse jaksanut.
Olisi ollut ihanaa, jos itsellä olisi ollut edes yksi mummo tai pappa.
Tätä ketjua lukiessani en enää ihmettele niitä uutisia, joiden mukaan osa nuorista ei pysty olemaan rippileirillä. Jos koko lapsuus ja nuoruus on menty tarkkaan ajastettujen rutiinien mukaan, niin tuleehan siitä nuorelle paniikkihäiriö, kun ensimmäisen kerran elämässä ei ole äiti ohjeistamassa mitä tehdään ja aikataulukin on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani en enää ihmettele niitä uutisia, joiden mukaan osa nuorista ei pysty olemaan rippileirillä. Jos koko lapsuus ja nuoruus on menty tarkkaan ajastettujen rutiinien mukaan, niin tuleehan siitä nuorelle paniikkihäiriö, kun ensimmäisen kerran elämässä ei ole äiti ohjeistamassa mitä tehdään ja aikataulukin on eri.
Voi myös kertoa siitä, että nykynuoret eivät vaan viihdy enää rippileirin kaltaisessa paikassa ja vanhemmat eivät koe tähän tarvetta pakottaa. Omassa nuoruudessa rippileirille lähdettiin mielellään toisaalta siksikin, että siellä on iso joukko nuoria viettämässä yön yli aikaa keskenään kehnolla valvonnalla. Ehkä nykynuorille riittää se oma kaveriporukka tällaiseen toistensa kotona? Ja kun ei ole sosiaalista painetta tähän, niin päivärippikoulukin on ok. Yleensä ottaen nykynuoret uskaltavat enemmän tehdä itselleen hyvinvoivia tukevia valintoja kuin aiemmat sukupolvet.
Eihän nykynuoret myöskään alkoholia käytä samalla tavalla kuin milleniaalit tai sitä edeltävät nuoret. Oma 18-vuotiaani vietti kavereiden kanssa syntymäpäiviä meillä kotona kokaten ja pelaten. Moni asia on muuttunut ja rippikouluun menemättömyys on mielestäni vain heijaste siitä muutoksesta.
Ylipäätään kirkko on menettönyt merkitystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole tervetullut meille, jos lapsen äiti yrittää sanella sääntöjä MEIDÄN kodissamme. "Lapselle pitää tarjota asiat X, Y ja Z joka päivä kello X, Y ja Z."
Äiti saa viedä sen lapsen päivähoitoon (yksityinen päiväkoti, ei kunnan tarjoama palvelu) jos hän haluaa että lasta paapotaan. Meillä lapset joutuvat elämään kuin normaalit ihmiset. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Lapsi saa kyllä kontaktia isovanhempiin silloin, kun äiti kutsuu isovanhemmat kylään (yökylään) lapsen kotiin.
No mahtaa lapsenlapset jäädä vieraaksi itselle sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani en enää ihmettele niitä uutisia, joiden mukaan osa nuorista ei pysty olemaan rippileirillä. Jos koko lapsuus ja nuoruus on menty tarkkaan ajastettujen rutiinien mukaan, niin tuleehan siitä nuorelle paniikkihäiriö, kun ensimmäisen kerran elämässä ei ole äiti ohjeistamassa mitä tehdään ja aikataulukin on eri.
"Tarkkaan ajastetut" rutiinit ovat niiden pienempien lasten turvallisuudentunteen turvaksi, kun sitten taas iän karttuessa aletaan antaa vastuuta ja vapauksia lapselle.
Ei tuollainen 4-vuotias harjaa omasta halustaan hampaitaan, ellet joka ikinen päivä rutiinilla siihen lasta opeta ja vaadi tekemään.
Ja on paljon asioita, joissa nyt vaan pitää olla ehdoton. Lapsi oppii, että on olemassa tietyt velvollisuudet. Vastineeksi annetaan vapaus päättää joistain tekemisistä, eikä niissä sitten olla niin absoluuttisen tarkkoina sekuntikellon kanssa.
Mikään exel tuskin on kenenkään tavisperheen yksitoikkoinen totuus ja 100% ehdoton säännönmukainen elämisen tyyli, kukaan tuskin on mikään robotti. Joskus joustetaan, velttoillaan, laiskotellaan ja "lyödään ranttaliksikin", hauskuutta pitää aina elämässä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pulla kluteeniton ynnä lagtoosaton?
Toivottavasti, jos lapsi tarvitsee gluteenittoman ja laktoosittoman pullan.
Ei olisi tuollaiset sukulaiset meidän elämässä, jolle lapsen erityistarpeet olisi v***uilin aihe.
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Niin, ongelma on juurikin se, että mummot uhmaa koska vanhemmilla on se valta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Mitä valtataistelua voi olla mummolla, jolla ei ole valtaa tilanteessa. Vanhemmilla on valta ja siten myös vastuu. Mummolla ei ole valtaa mutta ei myös vastuuta ja useimmat kai osaavat jo sellaisesta tilanteesta nauttia.
Sellainen mummo joka ryhtyy valtataisteluun lapsenlapsista ei alkuunkaan ymmärrä rooliansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Niin, ongelma on juurikin se, että mummot uhmaa koska vanhemmilla on se valta.
Näin mummina sanoisin, että emme me yritä kenenkään lapsia omia, emme omille tavoillemme opettaa tai vanhempien vastuuta, päätösvaltaa, kykyjä ja oppeja vähätellä jne. vaan olisi aivan ihanaa ilman sarvia ja hampaita ainoastaan olla rakastava ja luotettava kaveri niiden pienten kanssa.
Me haluamme heille vain parasta (jos on normaaleista ja tervepäisistä isovanhemmista kyse).
Meitä on moneksi, joskus varmaan menee överiksi, kuuden kilon karkkipussi ei tee hyvää, ja yöllä olisi tarkoitus nukkuakin, mutta älkää nyt täysin välejä poikki pistäkö, tämä jo aikuisten lastenlasten kanssa lähekkäin eläminen, yhdessä lounastaminen, kyläilyt, harrastaminen, matkustaminen jne on aivan mahtavaa. He haluavat suorastaan imeä tietoa ja mielenkiintoa näyttää riittävän aika moneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole tervetullut meille, jos lapsen äiti yrittää sanella sääntöjä MEIDÄN kodissamme. "Lapselle pitää tarjota asiat X, Y ja Z joka päivä kello X, Y ja Z."
Äiti saa viedä sen lapsen päivähoitoon (yksityinen päiväkoti, ei kunnan tarjoama palvelu) jos hän haluaa että lasta paapotaan. Meillä lapset joutuvat elämään kuin normaalit ihmiset. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Lapsi saa kyllä kontaktia isovanhempiin silloin, kun äiti kutsuu isovanhemmat kylään (yökylään) lapsen kotiin.No mahtaa lapsenlapset jäädä vieraaksi itselle sitten.
Taas tämä. Mummojen on pakko hoitaa lapsiani tai sitten ei normaalilla vierailuilla, kuten ennen hyvään aikaan, anneta mummojen tutustua lapsiin.
Ehdottomuus jo tuossa hoidat, millintarkasti satuhetken pituutta myöten kun tarvitaan tai et näe lapsenlapsiasi olenkaan.
Minkälaisen vaativan pikkutarkan sukupolven lapsemme ovat kasvattaneet, miettii boomerin äiti. Nykyisten pikkulasten isomummu. Onneks ei enää tarvitse sekunttikello kädessä lukea satujakin.
Omat lapset sai nukkua kesälomilla pitempään, ei kiskottu teinejäkään seitsemältä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhempien ja isovanhempien väliseltä valtataistelulta. Ihan kuin arvovaltakysymys. Aikuiset ihmiset!
Niin, ongelma on juurikin se, että mummot uhmaa koska vanhemmilla on se valta.
Näin mummina sanoisin, että emme me yritä kenenkään lapsia omia, emme omille tavoillemme opettaa tai vanhempien vastuuta, päätösvaltaa, kykyjä ja oppeja vähätellä jne. vaan olisi aivan ihanaa ilman sarvia ja hampaita ainoastaan olla rakastava ja luotettava kaveri niiden pienten kanssa.
Me haluamme heille vain parasta (jos on normaaleista ja tervepäisistä isovanhemmista kyse).
Meitä on moneksi, joskus varmaan menee överiksi, kuuden kilon karkkipussi ei tee hyvää, ja yöllä olisi tarkoitus nukkuakin, mutta älkää nyt täysin välejä poikki pistäkö, tämä jo aikuisten lastenlasten kanssa lähekkäin eläminen, yhdessä lounastaminen, kyläilyt, harrastaminen, matkustaminen jne on aivan mahtavaa. He haluavat suorastaan imeä tietoa ja mielenkiintoa näyttää riittävän aika moneen.
Kyllä siinä nimenomaan on kyse vallan uhmaamisesta.
Lapsenlapsi mummolassa kesälomalla. Äidiltä ukaasi , ettei saa olla ollenkaan ruutuaikaa, pitää keksiä muuta virikettä. Siinä sitä onkin vääntöä , kun yrittää keksiä toimintaa ja menemistä, On tunne, että ennen lapset osasivat keksiä itse puuhailunsa , nykylapset vaativat sitä ohjelmaa ja ohjattua toimintaa. Lapsenlapset voivat kyllä olla luonani, mutta mahdotonta muuttua ohjelmatoimistoksi .
Onko nuorilla äideillä jotain epävarmuuttakin, päivä on mitoitettu kuin ennen kellokallet tekivät, lapsi saa syödä vain muutamia ruokia (vaikka terve, ei allergioita) , ei katsoa lasten elokuvia, pitää puhua määrätyin sanoin tarkasti määrättyyn kellonaikaan ( kokevat kaiken mummojen uhmaksi) jos he ilman julmistelua ja valistavaa paasausta pesevät lapsen hampaat ja kainalossa lukevat iltasadut. Vaikka aikaa menisi 15 minuuttia myöhempään.
Mustasukkaisuutta jos lapsi tykkää mummosta?
Todennäköisesti äidillä voi olla joku anoppiuhma, vain toisen puolen mummoihinhan tämä näyttää kohdistuvan.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuorilla äideillä jotain epävarmuuttakin, päivä on mitoitettu kuin ennen kellokallet tekivät, lapsi saa syödä vain muutamia ruokia (vaikka terve, ei allergioita) , ei katsoa lasten elokuvia, pitää puhua määrätyin sanoin tarkasti määrättyyn kellonaikaan ( kokevat kaiken mummojen uhmaksi) jos he ilman julmistelua ja valistavaa paasausta pesevät lapsen hampaat ja kainalossa lukevat iltasadut. Vaikka aikaa menisi 15 minuuttia myöhempään.
Mustasukkaisuutta jos lapsi tykkää mummosta?
Todennäköisesti äidillä voi olla joku anoppiuhma, vain toisen puolen mummoihinhan tämä näyttää kohdistuvan.
Ei ole. Ei ole. Ei ole.
Mummot on pissismummoja.
Näen pieniäni niin harvoin, että olisi naurettavaa olla joku muu...olen todellakin oma itseni kaikkinen temppuineni lasten suhteen. Kyllä se maailma sitten on kova ja julma , vaikka miten yritellään ohjata...