Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvon kyllä jättämään lapset hankkimatta, jos elämä lasten takia on noin uuvuttavaa.
Mistäs sen tietää, ennenkuin lapsia on?
Lue regretfulparents-ryhmää
Katso tiktokkeja jossa äidit itkee kuinka raskasta vanhemmuus on
Lue tutkimuksia
Kysy kokemuksia omilta sukulaisilta
Suostu lapsenvahdiksi kesäksi ilmaiseksi
Oletko valmistautunut lapsen hankintaan jo 5-10 vuotta
Onko omat traumat hoidettu terapiassa ensin pois, ettei siirrä niitä lapseen
Onko kirjallinen lapsenkasvatussuunnitelma tehty puolison kanssa
Mieti haluatko lasta 100%, ja oletko valmis kasvattamaan lapsen tarvittaessa yksin, myös erityislapsen
Jne....
Eli toisin sanoen: käytä päätä ja katso ympärillesi. Todisteita on joka puolella, joiden pohjalta voit tehdä päätöksen, onko lisääntyminen itselle sopiva harrastus.
Ja silti esimerkiksi se ettei kunta tarjoa ilmaiseen peruskouluun oppikirjoja tai se, että yksi kaunis päivä liukastun ja murran käteni eivät ole ennakkoon selvillä, vaan aina voi myös se supervanhempikin tarvita hetkellisesti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttämisen halu ja some. Töitä pitää tehdä niskalimassa kun on isot kalliit talot, hienot autot ja sijoitukset ja matkustaakin pitää ja lapsilla sen kymmenen harrastusta. Someen päivitetään hienoja kuvia ja selataan samalla muiden. Matkustellaan ja mennään. Ei välttämättä isät osallistu hommiin. Ennen asuttiin kerrostalossa ja oli yksi auto. Eikä ollut somea tai tarvinnut larpata menestyvää. Lomilla lapset juoksi metässä, laski mäkeä tai lähti leirille. Vähemmällä tultiin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Näyttämisen halu ja some. Töitä pitää tehdä niskalimassa kun on isot kalliit talot, hienot autot ja sijoitukset ja matkustaakin pitää ja lapsilla sen kymmenen harrastusta. Someen päivitetään hienoja kuvia ja selataan samalla muiden. Matkustellaan ja mennään. Ei välttämättä isät osallistu hommiin. Ennen asuttiin kerrostalossa ja oli yksi auto. Eikä ollut somea tai tarvinnut larpata menestyvää. Lomilla lapset juoksi metässä, laski mäkeä tai lähti leirille. Vähemmällä tultiin toimeen.
Reaalitodellisuudessa lapsiperheet elävät köyhyysrajalla ja vanhemmat kipuilevat stressaantuneina ennätystyöttömyyden armoilla.
Minä olen opettaja ja näen sen todellsien tilanteen lapsissa ja vaikka itse olenkin työllistynyt aina hyvin, tiedän valtavan määrän nuoria koulutettuja, jotka ei pääse työelämässä yhtään mihinkään. Yksikin opettajakollega haki koko Uudenmaan laajuudelta ja jopa Lapista töitä, kymmeniä hakemuksia ja edelleen ilman työtä ensi lukuvuodeksi.
Lapset leirille? Laskekaa rimaa? Vähemmän menoja ja harrastuksia? Osallistuuko isät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Voi hyvänen aika, miten olet tämän todentanut? Et koska joku kirjoittaa vauvalla, et surettaa kun ei ole isovanhempia lasten elämässä, on se hirveetä energian hukkaamista.
Jokainen surkoon tavallaan, siihen on oikeus. Meillä oli isovanhempia lasten ollessa pieniä ja vielä on yksi, kun ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt. Annan kaiken arvon isovanhempien läsnäololle ja todellakin ikävää, kun kaikilla ei vastaavaa kokemusta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
En ole ikinä kärsinyt lasten käytöksestä ravintoloissa. Suomessa.
Tutut asuivat Kanadassa vuosikausia. Kun muuttivat Suomeen takaisin, lapset kyselivät vanhemmiltaan, miksi Suomessa lapsia vihataan. Tämä oli siis lsten oma kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Tossa vaiheessa kantsii mennä terapiaan. Ja en tarkoita tätä vittuiluna. Jos se vuosia kestävä suru omasta lapsuudesta ja vanhemmista vaikuttaa omaan jaksamiseen ja siihen että kokee vanhemmuuden uuvuttavana, niin on oikeasti terapian aika. Se maksaa itsensä takaisin (jos joutuu yksityisestä hoidosta maksamaan). Tilannetta helpottaisi se että menee käsittelemään noita asioita ammattilaisen kanssa, ei se että valittaa vanhemmistaan netissä.
Mutta kenelle sinä viisastelisit täällä, jos kukaan ei kertoisi elämästään vaan kaikki käsiteltäis terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Kyllä lapseton tietää kaiken olennaisen lapsista. Ja kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ei kuulosta uskottavalta. Vain yleistävältä ilkeilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Minä sanoin jokaiselle 3 tytölleni että ennenkun teette lapsia ottakaa selvää niistä apujoukoista onko niitä. Iteåse mummona kannatus vain silloin kun stasan minulle sopii. Lapsineen kylässä voi käydä koska vain. Ne lapset tehdään itselle eikä muiden riesaksi . Aamen. 👵😊
Mun äitini sanoi meille että jokainen hoitakoon omat lapsensa itse jos sellaisia tulee, hän ei aio auttaa. Hauska kun oltiin kuitenkin lapsena tosi paljon molemmissa mummoloissa hoidossa ja toinen mummo asui naapurissa et mentiin sinne koulun jälkeen. No, nyt äitini harmittelee kun ei tullut lapsenlapsia yhtäkään. Jännä.
"Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…"
Samaa mietin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Päin vastoin. Suomessa pikkulapset on korotettu nykyään perheiden päiksi, mille ei laiteta mitään rajoja tai opeteta käytöstapoja. Sitten itketään lapsivihamielistä yhteiskuntaa kun muut ihmiset eivät esimerkiksi ravintoloissa jaksa katsoa kiukuttelevia lapsia. Vietän puoli vuotta vuodesta muualla kuin Suomessa, Etelä-Euroopassa. Siellä todella lapset (ja vaikka alleen pissaavat vanhukset) käyvät ravintoloissa. Mutta yksikään lapsi ei kiukuttele missään koskaan. Lapset on ensiksikin opetettu ilmiselvästi käyttäytymään ja toiseksi heille otetaan sinne ravintolaan virikkeitä mukaan.
Et ees asu Suomessa, eikä mitään kosketuspintaa lapsiin ole, mutta tiedät varmuudella millaista täällä on, ja ravintolan perusteella tiedät, millaisia kaikki Suomen lapset on. Justiinsa.
Asun kyllä puolet vuodesta Suomessa, omia lapsia minulla on useita, lastenlapsia kaksi, ravintolassakin käyn täällä sen verran, että olen kyllä kulttuurista kartalla. Oliko muuta v''''ilua vielä?
Ravintolassa näet kulttuurin? Täh? En ole koskaan nähnyt missään tuollaista mitä kuvaat. Ihan kuin ihan pikkuisen liioittelisit…
Et ole Suomessa koskaan nähnyt ravintolassa kiukuttelevia ja huutavia lapsia? Et siis käy ravintoloissa...
Minä olen käynyt ikäni ravintoloissa syömässä, mutta enpä ole kyllä koskaan tällaisiin törmännyt.
Eri
Otin kerran tyttären pojan hoitoon. Jotenkin onnistui puhkaisemaan vasemman silmänsä. En tiedä miten. Olin vessassa juomassa pikaoluen salaa kun tapahtui. Annoin talouspaperia pojalle tyrehdyttämään verenvuodon silmästä. Karmee itkuhan siltä pääsi, mutta muistutin ettei pojat itke. Myöhemmin tytär tuli hakemaan ja sai karmean raivokohtauksen. Olisi kuulema pitänyt viedä päivystykseen... Ei sen jälkeen pyytänyt lapsenvahdiksi kertaakaan. Lapsenlapsella nykyään tekosilmä. Lapsena käytti silmälappua. Kuulema kiusattiin. Sanoin kasvattavan luonnetta.
M74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kodinkoneiden luetteleminen alkaa…😂
Se on sitä, kun ei eroteta kasvatusta kodinkoneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Kuitenkin ihan jokaiset vanhemmat ovat tehneet sen minkä ovat pystyneet sen aikaisilla resursseilla. Lapsuuden pettymyksiin jumiin jääminen ei johda mihinkään hyvään.
Mutta nykyvanhemmat on laiskoja paskoja ja heitä saa haukkua loputtomiin vailla empatiaa ja armoa.
Miten ihmessä sait tuon kirjoituksen vetäistyä muotoon "nykyvanhemmat ovat laiskoja paskoja"? Minun mielestäni nykyvanhemmatkin tekevät parhaansa. ihan niin kuin ennenkin, osa valinnoista on oikeita, osasta lapset tulevat jatkossa olemaan katkeria. Ihan turha on luulla, ettei seuraava sukupolvi taas nykyvanhempia vuorollaan kritisoisi.
Koko ketju on äitien haukkumista, ovat he nyt äitejä tai isoäitejä. Kaikki ovat jotenkin vääränlaisia, väsyvät tyhjästä ja surevatkin ihan väärin. Tämä on ihan käsittämätön ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Olin jo ysärillä hetkittäin väsynyt äiti (kaikista kodinkoneista huolimatta) ja kaipasin yksinoloa myös. Ratkaisu oli lähteä pyöräilemään sen jälkeen, kun lapset olivat nukkumassa. Kesäaikaan onnistui hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen kovasti, miten isiä ei mainitaa juuri missään viestissä. Ei yksinhuoltajia kuitenkaan ihan mahdottomasti ole (20 %, joista isiä 15 %). Kahden vanhemman perheessä se isä voi hoitaaa lapsia ja antaa äidille omaa aikaa, niin ainakin meillä tehtiin. Isillä on vanhempainvapaatakin jo 160 pv ihan jyvitettynä isälle. Onko isistä tullut jotenkin ydinperheeseen kuulumaton irrallinen osa, vai mistä tässä on kysymys?
Aloituksessa puhutaan äideistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista omassa lapsuudessani koskaan kenenkään vieraan ihmisen tulleen haukkumaan äitiäni. Nykyään on todella yleistä että ihan ventovieraat tekevät sitä.
Kerrotko vähän miten ne ventovieraat tulevat haukkumaan äitejä? Soittavatko ne ovikelloa vai mitä? Ainakin jo 80-luvulla riitti vaunujen kanssa liikkuessa neuvojia, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa. Ei ne tyypit kyllä erityisesti haukkuneet.
Toki tämä nettiaika on tehnyt anonyymistä haukkumisesta kovin helppoa ja se on voinut levitä jo todelliseeen elämään.
Kyllä naapuriäidit kertoivat aikoinaan useinkin, miten heitä on moitittu ja neuvottu, kun ovat laatensa kanssa olleet liikkeellä. Itse en tällaista kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Olin jo ysärillä hetkittäin väsynyt äiti (kaikista kodinkoneista huolimatta) ja kaipasin yksinoloa myös. Ratkaisu oli lähteä pyöräilemään sen jälkeen, kun lapset olivat nukkumassa. Kesäaikaan onnistui hyvin.
Lapset yksin nukkumassa?
Muistan aikoinaan, kun haaveilin siitä, että saisin imuroida rauhassa. Toinen lapsistani pelkäsi imuria, niin sitä en voinut ottaa esille ihan milloin tahansa...
Toki tämä vaihe ei kestänyt montaa vuotta. Mutta sitten hankimme koiran, ja sama homma🤦
Ohis