oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olen

Samoin.
Ap

Olen, koska olin tyhmä tyhmempi tyhmin. Erikoisruokavalio, ja vaikka olin kertonut mitä tarvitsen, ei minulle oltu varattu mitään. Tai tavallaan oli, mutta ei oikein. Tyhmä olin kun en ottanut omia eväitä mukaan.

Yksi sukulaispariskunta tarjoaa hyvää ruokaa, mutta ihan hassun pieniä annoksia. Ei se haittaa, emme mene sinne nälkäisinä enää. Kivoja ihmisiä ovat silti!

Olen... Oli kamala kyläily. Olin vielä kaksi yötä.. Söin nälkääni laukussani  olleita pähkinöitä.

Olen, usein. Nykyään olen rohkeampi ja pyydän ruokaa/ pidän mukana jotain ruokaa. Mulle tulee vielä niin kamalan huono olo jos nälkä vähänkään.

Olen anoppilassa. Tyttöystävällä on vain siskoja ja isäkin oli melko pieni ruokainen. Ruokaa oli pöydässä aina aivan naurettavan vähän ja jouduin ottamaan noin puolet normaalista määrästä mitä yleensä söin, että muillekin jäi syötävää.

Muistin sen nälän tunteen äsken miltä se tuntuu.
Onneksi löysin syötävää omasta huushollista.
Oon valvonut melkein aamuyöhön joskus nälän takia kylässä.

En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.

Ennen jouduttiin, miehen siskon perheessä. Nykyään käydään aina syömässä ennen sinne menoa, kun tiedetään, että siellä ei tarjota juuri mitään. 

En ole, vaan yleensä juurikin päinvastoin. Suuri suku ja kaveripiiri ja karjalasta lähtöisin, joten ihmekös tuo.

Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet. 

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia. 

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe. 

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

Ehkä vähän, kavereilla aika heikot eväät, mutta en yleensä ole viipynyt yön yli. Tai en tiedä vihjailevatko jotain meidän talouden tarjoiluista, että olis vähän liiaksiin, hyvin kuitenkin aina kelpaa ja vähän valittavat, että ovat syöneet liikaa... Tosin yleensä kun sovitaan koko porukan tapaamisia, tahtovat tulla meille.

Kerran tuttujen mökillä juhannuksena. Vietiin runsaasti grillattavaa ja aamupalatarpeita mukanamme. Emäntä jemmasi ruuat jonnekin. Illalla kymmenen aikoihin alkoi isäntäväki miettiä, kumman pitäisi siivota grilli talven jäljiltä. Siinä vaiheessa olimme olleet paikalla 8 tuntia emmekä olleet syöneet mitään. Kotoa lähdimme aamupalan jälkeen, eli oli reilu 12 h edellisestä syömisestä, matkalla oletimme että kai me joku välipala tai kahvi juodaan kun perille saavutaan. Mutta ei.

isäntäväki vänkkäsi ja jankkasi grillin pesemisestä. Emäntä kiukutteli ryppyisen pöytäliinan kanssa. Olin jo niin nälkäinen ja väsynyt, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Meni niin yli koko touhu. Heräsin yöllä ja kävin vessassa, näin kun emäntä istui keittiön lattialla ja syötti  heidän jättimäiselle sekarotuiselle koiralle aamupalalle ostamamme leikkeleet ja juustot. Leipää taisi sentään jäädä. Lähdimme nopsasti kotiin heti aamukahvin jälkeen, sellaisen keitimme itse. Grillisapuskamme he ehkä söivät joskus yöllä, ei tarkempaa tietoa niiden kohtalosta.

Sanoimme useamman kerran illan aikana, että pitäiskös jo alkaa grillaamaan ja voisimmekos vaikka pestä perunat, mutta isäntäväki halusi ensin pelata jotain Mölkkyjään, saunapuiden kanssa touhuttiin toista tuntia, jotain ihmeellistä puuhaa koko ajan löytyi lisää ja lisää. Ja mielellään autettiinkin, olisi vaan ollut kivempaa kylläisenä. 

Minulla on äyriäisallergia, ja sukulaisperhe tietää sen. Kerran sitten rapuaikaan kyläillessämme oli tarjolla niitä rapuja. Minä sain tyytyä paahtoleipään. Siinä koko päivän ruoka. 

Eräs tuttuni laittoi vain lapsille ruoat kantaen lautaset heidän eteen.
Ruokaa ei ollut aikuisille.

Ajattelin ensin että en, mutta sitten tuli mieleeni yksi kaveri kenen luona kyläillessä hän ei ikinä tarjoa MITÄÄN. Siis vaikka olisin menossa yökylään ja tulossa toiselta paikkakunnalta. En kyllä ole muutamaan vuoteen hänen luona käynytkään ja nyt kun aloin miettimään niin varmaan sen takia jäivät vierailut että siellä sai aina olla nälässä :D

Ainakin tästä oppii sen että vieraille pitää aina olla tarjottavaa yllin kyllin! :D

Isäni luona aina lapsena. Ne harvat kerrat kun siellä kävi, niin maha kurni koko reissun. Isän työpäivät venyivät 13-15 tuntiin ja aina jääkaapissa paloi vain valo.

Aikuisiällä olen aina sanonut vieraille että nälän iskiessä menkööt vaan kaapille hakemaan ruokaa ettei meillä pidä olla ikinä nälässä.

Olen kasvissyöjä ja olo on monesti hutera kun olen syönyt perunoita ja hieman salaattia. Kyläpaikassa salaattia tarjotaan koko seurueelle yhtä pieni kulhollinen mitä minä syön kerralla aterialla. Vierailun loppuosuus onkin sitten poispääsystä odottamista jotta pääsisi syömään.

Asun Helsingissä ja on ihan tavallista käydä ulkona syömässä. En ole ajatellut tätä ongelmaksi, jos joku tuttu tulee yökylään. Jotaim kevyttä salaattia, leipää tms. voin laittaa. Yökyläilijät on kavereita, vanhemmille laitan ruokaa. Jos joku tulisi majoitus mielessä johonkin tapahtumaan, jonne itse en ole menossa, niin ulkina syönti on enempikin kuin kohteliasta.