Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan mielelläni jonkin satunnaisen sairauspäivän, mutta jatkuvasti piikomaan ei onnistu! Olen omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyviin tienesteihin eli olen osani tehnyt. Jos lastenlasten suhtautuminen minuun on tulevaisuudessa negatiivista, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten heidän vanhempanasa opettavat suhtautumaan vanhempiin ihmisiin. Opettavatko esimerkiksi arvostamaan isovanhempia ja vanhempia ihmisiä yleensä. Ja jos eivät opeta, sehän kopsahtaa ikävästi myös heidän omaan nilkkaansa kun vanhenevat.

No kyllähän sitä omalla käytökselläkin on vaikutusta, miten itseen suhtaudutaan - oli kyseessä lapsi tai aikuinen.

Oma mummoni käyttäytyi välillä ihan suorastaan huonosti kun kyläili meillä. Laukoi ikäviä kommentteja, tutki postia ja kaappeja kuin kotonaan ja puhui minulle inhottavasti. Vanhempieni mukaan piti ymmärtää, koska on vanhempi ihminen. Kun hän tuli hoitamaan meitä niin vetäydyin aina omaan huoneeseen ja tulin vain pakkotilanteessa sieltä pois.

Muutoin samat ajatukset itselläni kun isovanhemmaksi tulen. En kyllä aio hoitaa pitkiä rupeamia. Silloin tällöin niin että itse jaksaa.

Minä opetan lapsiani odottamaan itseään kohtaan asiallista käytöstä. Pelkkä ikä ei todellakaan riitä siihen, että jotakuta pitäiis kunnioittaa. Kunnioitus pitää aina ansaita. Yleensä vanhemmat ihmiset osaavat jo elämänkokemuksen myötä käyttäytyäkin arvokkaasti, mutta tässä ketjussa on vain sitten se toinen ääripää. Pissismummot, joilla on uhmaikä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan mielelläni jonkin satunnaisen sairauspäivän, mutta jatkuvasti piikomaan ei onnistu! Olen omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyviin tienesteihin eli olen osani tehnyt. Jos lastenlasten suhtautuminen minuun on tulevaisuudessa negatiivista, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten heidän vanhempanasa opettavat suhtautumaan vanhempiin ihmisiin. Opettavatko esimerkiksi arvostamaan isovanhempia ja vanhempia ihmisiä yleensä. Ja jos eivät opeta, sehän kopsahtaa ikävästi myös heidän omaan nilkkaansa kun vanhenevat.

Kielenkäytöstä kuuluu läpi, että suurta merkitystä ja painoarvoa on sillä, kuka saa kunnioitusta ja arvoa. Mikä on hierarkia. Kirjoitat että piikominen ei käy. Eli kunniaa on saatava, tai muuten he saavat kärsiä toimintansa seuraukset. Kuulostaa autoritääriseltä. Jätän tämän tähän. Asia lienee noin, ja asialla saa tehdä mitä haluaa. 

Se mitä en edelleenkään käsitä on että miksi meillä on yhteiskunta, jossa lapsia hoitaa/ heidän kanssaan elää tyypillisesti yksi tai kaksi ihmistä? Mihin perustuu ajatus että tämä on just hyvä? Jo Margaret Mead aikanaan tutki arkeologisia löydöksiä ja havaitsi että isoäiti, jolta oli luu murtunut, oli selvinnyt yhteisönsä huolehtimana, vaikkei olisi ollut enää hyödyksi esimerkiksi ruuan keräilyssä. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidan mielelläni jonkin satunnaisen sairauspäivän, mutta jatkuvasti piikomaan ei onnistu! Olen omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyviin tienesteihin eli olen osani tehnyt. Jos lastenlasten suhtautuminen minuun on tulevaisuudessa negatiivista, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten heidän vanhempanasa opettavat suhtautumaan vanhempiin ihmisiin. Opettavatko esimerkiksi arvostamaan isovanhempia ja vanhempia ihmisiä yleensä. Ja jos eivät opeta, sehän kopsahtaa ikävästi myös heidän omaan nilkkaansa kun vanhenevat.

No kyllähän sitä omalla käytökselläkin on vaikutusta, miten itseen suhtaudutaan - oli kyseessä lapsi tai aikuinen.

 

Oma mummoni käyttäytyi välillä ihan suorastaan huonosti kun kyläili meillä. Laukoi ikäviä kommentteja, tutki postia ja kaappeja kuin kotonaan ja puhui minulle inhottavasti. Vanhempieni mukaan piti ymmärtää, koska on vanhempi ihminen. Kun hän tuli hoitamaan meitä niin vetäydyin aina omaan huoneeseen ja tulin vain pakkotilanteessa sieltä pois.

 

Muutoin samat ajatukset itselläni kun isovanhemmaksi tulen. En kyllä aio hoitaa pitkiä rupeamia. Silloin tällöin niin että itse jaksaa.

Mitä jos päätettäisiin, ettei hoideta enää niitä isovanhempia? Sitä varten meillä on laitokset. Jokainen huolehtikoon itsestään kotonaan kunnes kirjoittautuu laitokseen, mitä me piikomaan joillekin mummoille, huolehtikoot itsestään.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa hoitaa lapsen lastani kun minun ja tyttäreni lapsen  kasvatus on täysin erillaista. Olisin halunnut että tytär opettaa lapselle mm toisen ihmisen kunnioitusta ja vaikkapa sitä että vanhempi päättää asioista vaikkakin lapsen mielipidekin voidaan huomioida. Tytär sen sijaan kumosi lähes aina minun sanomani lapsen siinä vieressä kuunnelessa, kilpaili aina kaikesta. Olisin halunnut että hän joskus sanoo lapselle että, kuule nyt mitä mummikin sanoo.Ja vaikkapa että mummikin on sitä mieltä jos vaikkapa olisi pitänyt tehostaa jotain mitä lapsi ei uskonut. Nyt seuraukset ovat nähtävissä kun lapsi on jo 8 vuotias ja monet asiat ovat jo vakiintuneet hänellä käytöksessään, ja lapsi aivan kuin luulee että on aina oltava jomman kumman puolella. Yhdessä toimiminen ei meillä tyttären kanssa ikäväkyllä sujunut.

Ei kai normaalisti isoäiti-äiti-lapsenlapsi asetelmassa pitäisi edes tulla sellaista oloa äidille, että hänen täytyy kilpailla mummon kanssa.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsen pitää oppia, että usein vanhempi päättää miten tehdään, vaikka lapsi ei haluaisi samaa asiaa. Et kuitenkaan kuvaa lainkaan sellaista kasvatusta, että lapsenlapsesi olisi saanut kaiken periksi eikä tottelisi yhtään aikuisia ja olisi kaikinpuolin rajaton vapaan kasvatuksen tulos. Kuvaat vain ja ainoastaan sitä, kuinka lapsenlapsi ajattelee, että kaikessa pitää valita puoli (kaiketi äidin puoli eikä isovanhemman puoli?) sekä kuinka äiti on kumonnut mummon sanomat asiat vieressä. Eli et kuvaa yleisesti huonoa kasvatusta vaan kuvaat, kuinka äiti ei tue sinun roolia kasvattajana lapselle. Minusta ne ovat kaksi eri asiaa.

Jos jotain muutosta tilanteelle haluaa, niin sen muutoksenhan pitää tapahtua ensin sinun tavassa suhtautua lapsenlapseen (et ole vanhempi, teillä ei kuulu olla sellaista tilannetta, että äiti edes päätyy kilpailemaan mistään suhteessa lapseen sinun kanssasi) ja toinen missä muutoksen pitäisi tapahtua on sinun ja tyttären välisessä suhteessa.

just noin, hyvin kirjoitettu, lapset tehdään liian vanhoina

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Tämä vauvapalsta ja some ovat täynnä ikäviä kirjoituksia siitä, miten isovanhemmat tekevät kaiken aivan väärin. 
Eivät edes tajua kuolla ajoissa, että saisi perinnön ja pääsisi haudalle tanssimaan, tai vaihtoehtoisesti ovat niin köyhiä ettei jää perintöä edes..

Eihän isovanhemmat niiden kirjoitusten valossa uskalla apuaan lapsiperheelle tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidan mielelläni jonkin satunnaisen sairauspäivän, mutta jatkuvasti piikomaan ei onnistu! Olen omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyviin tienesteihin eli olen osani tehnyt. Jos lastenlasten suhtautuminen minuun on tulevaisuudessa negatiivista, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten heidän vanhempanasa opettavat suhtautumaan vanhempiin ihmisiin. Opettavatko esimerkiksi arvostamaan isovanhempia ja vanhempia ihmisiä yleensä. Ja jos eivät opeta, sehän kopsahtaa ikävästi myös heidän omaan nilkkaansa kun vanhenevat.

No kyllähän sitä omalla käytökselläkin on vaikutusta, miten itseen suhtaudutaan - oli kyseessä lapsi tai aikuinen.

 

Oma mummoni käyttäytyi välillä ihan suorastaan huonosti kun kyläili meillä. Laukoi ikäviä kommentteja, tutki postia ja kaappeja kuin kotonaan ja puhui minulle inhottavasti. Vanhempieni mukaan piti ymmärtää, koska on vanhempi ihminen. Kun hän tuli hoitamaan meitä niin vetäydyin aina omaan huoneeseen ja tulin vain pakkotilanteessa sieltä pois.

 

Muutoin samat ajatukset itselläni kun isovanhemmaksi tulen. En kyllä aio hoitaa pitkiä rupeamia. Silloin tällöin niin että itse jaksaa.

Mitä jos päätettäisiin, ettei hoideta enää niitä isovanhempia? Sitä varten meillä on laitokset. Jokainen huolehtikoon itsestään kotonaan kunnes kirjoittautuu laitokseen, mitä me piikomaan joillekin mummoille, huolehtikoot itsestään.

Sitä ei tarvitse enää erikseen päättää, vanhukset on jo täysin jätetty tässä maassa heitteille.