Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Juuri niin. Perhe käsittää puolisot ja lapset. Muut on sukulaisia:
” Suomessa perheeksi katsotaan ydinperhe eli vanhemmat ja lapset. Esimerkiksi jos isovanhemmat, vanhemmat ja lapset asuvat samassa asunnossa, niin virallisesti vain vanhemmat ja lapset kuuluvat samaan perheeseen. Isovanhemmat muodostavat erillisen perheen. ”

Aaa te siis elätte virallisten käsitteiden todellisuudess. Ok. Toki oma valinta. Minun lapset kuuluvat minun perheeseeni, vaikka muuttivat jo omilleen. He ovat kuitenkin vähän eri asia, kuin jotkut sukulaiset, vaikka sukua ovatkin. 

Niin, tässähän se ongelma juurikin alkaa, koska jos se anoppi ei hahmota, että hänen lapsellaan on jo oma koti ja oma perhe (vaikka vain aluksi se puoliso), ne rajat jää hämäriksi ja se anoppi tunkee sinne lapsensa kotiin kuin omaansa. Minun anopillani ei ollut mitään käsitystä siitä, miten ja milloin hän voi tulla "poikansa asunnolle" ja mitä hän voi siellä tehdä, pahimmillaan jopa sopi sukulaistensa kanssa, että nämä voi tulla Helsingin-lomalla asumaan meille.

 

Että siinä mielessä on paljon parempi, että kaikki miettii oikeasti, mitä joku sana tarkoittaa - myös muille kuin itselleen - esimerkiksi sille ihan vieraalle ihmiselle, joka siellä ns oman perheenjäsenen kanssa asuu omassa kodissaan kuin että pänkkipäisesti vain alkaa käyttää omaa suomen kieltä, jossa sanat ei tarkoitakaan samaa kuin muille.

Vaimon äiti on perhettä, miehen äiti ei. Ikiaikainen totuus.

Nyt ymmärrän, miksi suomalaiset miehet ryyppäävät niin paljon ja mielellään keskenään. Heillä on taakkana tämä ikiaikainen totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Muistan aikoinaan, kun haaveilin siitä, että saisin imuroida rauhassa. Toinen lapsistani pelkäsi imuria, niin sitä en voinut ottaa esille ihan milloin tahansa...

Toki tämä vaihe ei kestänyt montaa vuotta. Mutta sitten hankimme koiran, ja sama homma🤦

Ohis

Ette sitten totuttaneet  jo pentuna koiraa siihen. Minä olen imuroinut koiriani. Kun  on pentuna totuttanut  imurin ääneen. ei ongelmaa  ole

En ymmärrä mitä vastakkainasettelua ketjussa haetaan. Itse huolehdin nuoremmista sisaruksista, kun vanhemmat olivat pitkään töissä. 80-luvulla sai ala-asteikäinenkin hakea päiväkodista. Ja perhepäivähoidosta, jossa perhe dokasi. Eroni jälkeen sovin äitini kanssa, että ottaa lapset kerran viikossa jotta voin käydä salilla, sopimus kesti 4 kuukautta, sitten hänellä oli liikaa menoja. Silti autan mielelläni kauppareissuissa tai jossain kotihommissa muutaman tunnin viikossa. Yhtä eksääkin auttelen, asuu lähellä. Hän joskus minua. Mies olen. Oli yhteishuoltajuus, isä kuoli melko nuorena, en tuntenut isovanhempiani, työelämässä toistaiseksi 30v, ennen kuin pilkkaatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!

Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa. 

Juuri tämä on muuttunut eniten minun nähdäkseni. Ennen lapset meni jossain muualla. Nykyään vanhempien, erityisesti äidin, pitäisi viettää koko aikansa lapsen kanssa. Ja sitä pidetään itsestäänselvänä. Mutta sellaista ei ole koskaaan ennen historiamme aikana ollut, ikinä. Koskaan. 

Lapset on rauhattomia nykyisin monesti. Siinä missä emnen taapero rakenteli torneja ja kaatoi ja pörräsi autojensa, legojensa kanssa nyt vanhemmat hyvinä vanhempina opettavat koko ajan ja valvovat ettei lapsi vaan käytä " palikoita"  kuin ohjeen mukaan, ei luovasti väärin  vaikka jonain äiti/isä/lapsi-hahmoina keksien niille kotia jne

Miten tästäkin löytyy moitittavaa? Lasten ei anneta leikkiä oikein? Oletko nurkan takana vaanimassa ihan kaikkien luona tätä seuraamassa?? Vain sinä osaa leikkiä oikein? Vai oliko niin, etteii lapsia ensimmäistäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Omat lapseni syntyivät 1980 luvulla. Kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Esikoisen syntyessä oli pulsaattorikone pyykkiin. Tiskikonetta ei ollut. Toisella kierroksell oli jo automaattipyykkikone mutta ei sitä tiskikonetta. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut. Pullot piti keittää aina käytön jälkeen. Korvike tehtiin jauheesta ja keitetystä vedestä. Jonkin verran valvottivat öisin kuten lähes kaikki vauvat yleensä. Minä en uupunut niin normaaliin asiaan kuin lasten hoito. En kuullut muidenkaan äitien valittaneen. Silloin jo oli paljon mukavuuksia kyllä mutta nykyisin on enemmän. Ehkäisyvaihtoehtoja on nykyisin enemmän mutta uupuminen on normaali ilmiö. En ymmärrä.

Ei kai se uupuminen välttämättä liity pelkkään lastenhoitoon vaikka vaikuttaa siihenkin. Työt on kuormittavampia, sähköposteja luetaan pitkin iltaa ja, on pätkää ja osa-aikaa, saa olla hakemassa useammin töitä, joka on tosi stressaavaa. Kännykät piippaa parin minuutin välein jotain kiireistä hoidettavaa ja somessa muut äidit esittelee täydellistä perhe-elämäänsä. Vanhemmilta vaaditaan enemmän tunnetaitoja ja oletetaan että lapsilla on jo tosi nuorena paljon kehittäviä harrastuksia jne. 

Kärjistettynä sellainen aika vapaaa 80-90-luvun avainkaulalapsuus mikä monella oli olisi nykyään suunnilleen lasun paikka. 

Lapset olivat rauhallisempia kun ei harrastuksia tupattu joka päivälle. Lapsetkin tarvitsevat rauhaa olla keskenään ja leikkiä kotonakin leikkinsä rauhassa. Se rauha tuntuu puuttuvan lapsilta nykyisin kokonaan ja silloin sitä ei ole vanhemmillakaan.

En tiedä mitä lasuA olisi tarvittu jos pojilla oli ikkunasta näkyvällä kentällä jalkkishöntsät kesällä ja talvella jääkiekkohöntsät iltapäivät ja illat. Tytöt luistelivat muuten, tekivät omia juttujaan, pienempänä jotkut barbit, sitt pihakerhoja keskenään eri teemoilla.

Tyttäreni yksin ja muiden tyttöjen kanssa tekivät esim lehtiä. Näytelmäkerho heillä oli. 90 -luvun lopulla kyllä jo tietokoneella kirjoittivat juttujaan ja piirustusohjelmilla.

Nyt ei lapset saa nyhrätä kai kotona mitään, pitää maksaa joka asiasta kalliit harrastusmaksut.

Harrastusnarina. Onpa tuore näkökulma!

Koulut oli ennen pieniå. Vietäpä itse päiväsi 1200 ihmisen ampiaispesässä. 

Ai jaa.  Asumme kyllä ihan isossa kaupungissa. Ei ne nyt niin pieniä koulut olleet.

Eikö lapsilla nykyisin ole sitä pihakaveripiiriä ollenkaan? Tuokin kenttä joka 90-luvulla oli poikia täynnä ei näy ketään. Joku yksinäinen vanhempi taaperon kanssa tai joku leikittää koiraa. Ei näy pihoilla tyttöjä kuminauhatwistiä hyppimässä eikä ees hiekkalaatikolla ketään.

Kyllä mä huomasin ihan itsessäni että oli työpäivän jälkeen pitkåän ylivirittynyt, kun olin töissä jöttikoulussa. Huonosti suunniteltu niin meteliä koko ajan, ihmiset ravaa eestaas jne. Nyt olen 400 oppilaan koulussa ja olo ihan erilainen.

Minulla aleni kuulo aina keväisin. Siitä metelistä. Kesällä onneksi korjaantui, mutta lopulta meni pidempi aika, etten kuullut kunnolla. Jäin silloin sairaslomalle koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!

Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa. 

Juuri tämä on muuttunut eniten minun nähdäkseni. Ennen lapset meni jossain muualla. Nykyään vanhempien, erityisesti äidin, pitäisi viettää koko aikansa lapsen kanssa. Ja sitä pidetään itsestäänselvänä. Mutta sellaista ei ole koskaaan ennen historiamme aikana ollut, ikinä. Koskaan. 

Lapset on rauhattomia nykyisin monesti. Siinä missä emnen taapero rakenteli torneja ja kaatoi ja pörräsi autojensa, legojensa kanssa nyt vanhemmat hyvinä vanhempina opettavat koko ajan ja valvovat ettei lapsi vaan käytä " palikoita"  kuin ohjeen mukaan, ei luovasti väärin  vaikka jonain äiti/isä/lapsi-hahmoina keksien niille kotia jne

Miten tästäkin löytyy moitittavaa? Lasten ei anneta leikkiä oikein? Oletko nurkan takana vaanimassa ihan kaikkien luona tätä seuraamassa?? Vain sinä osaa leikkiä oikein? Vai oliko niin, etteii lapsia ensimmäistäkään?

Jos lapsi tyytyväisenä leikkii itsekseen en minä siihen mennyt neuvomaan ja häsläämään. Kolme lasta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.

Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa. 

Eri

"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä."

Perheyhdyskunta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!

Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa. 

Eikö lasten isä voi koskaan olla lasten kanssa niin, että äidillä olisi vapaa-aikaa? Muista väitteistä huolimatta suurimmalla osalla pienistä lapsista on isä joko samassa taloudessa tai etävanhempana.

Tämä on todella omituista kannanottoa. Auttaako se sitä yhtä äitiä, jolla ei ole puolisoa ja muuta verkostoa auttamassa, et joillakin muilla on se isä? Näissä keskusteluissa aina omituisesti sekoitetaan yleinen ja yksityinen. Kun kukaan ei voi ottaa kantaa kaikkien puolesta.

"Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.

Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2."

Sinulla on kovat arvot, ja kapea käsitys maailmasta. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Voi tulla vammaa tai sairautta. Elämä voi olla niin kivikkoista, että uupuu. Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa vain rajallisesti. Ihminen on "laumaeläin". Ei ole tarkoituksenmukaista, että ihminen jää yksin. Lapsille tekee myös hyvää saada muiden aikuisten näkemyksiä. Esim. isovanhemmat voisivat tuoda lapsille näkemystä siitä, että elämä voi yllättää, eikä kaikki aina mene niin kuin suunnitelee. Ihmiset sairastuvat, vammautuvat ja joutuvat tilanteisiin, joihin eivät koskaan ajatelleet joutuvansa. Elämää ei voi hallita. Vanhat ihmiset yleensä tietävät tämän. Lasten ja nuorten olisi syytä viettää aikaa myös suvan vanhempien ihmisten kanssa, jotta heistä kasvaisi suvaitsevaisia, eivätkä he olisi niin kriittisiä, ehdottomia ja kovia arvomaailmaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä ja lapset vaistoavat sen ja siten vaativat kaikin keinoin vanhempien huomion.

Kyllä minä ainakin olen läsnä. Koska olen niin intensiivisesti läsnä, lapsi osaa suurimman osan aakkosista ja osaa kirjoittaa oman nimensä, osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja, ajaa polkupyörällä ilman mitään apuja jne. Lapsella ikää alle 4 vuotta. 

Näin opettajana sanoisin, ettei ole todellakaan tarkoitus opettaa noita taitoja mahdollisimman nuorelle lapselle. Kaikenlainen muu elämyksellisyyys sen sijaan olis ikätasoisesti suotavaa. Lapsesi ei hyödy sinun kunnianhimosta elämässään. Jopa päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan! 

Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei, vaan mummo ottaa lapsen kokonaan luokseen. Vaikka edes viikoksi."

 

Nykymummot ovat enimmäkseen ihan työikäisiä vielä. Mummotkin tarvitsevat kesälomaa toipuakseen työn rasituksesta. Jos on vaikka kolme viikkoa kesälomaa, viikko siitä kovin stressaavaan (nykyäitien mukaan!) lastenhoitoon on tosi iso osa lomaa. Jos viikosta puhutaan lisäksi "edes", silloin tavoite olisi ilmeisesti saada mummot hoitamaan lasta pidempään, koko lomansa.

 

Lisäksi ketjusta on kyllä käynyt ilmi, että siltä mummulta odotetaan vähintään kasvatustieteiden msisterin tutkintoa, mikään muu ei miniöille kelpaa.

 

Missä ne vaarit ovat? Heillä ei siis ole velvollisuutta lastenlapsiaan kohtaan?

Miksi puhut vain miniöistä? 

Siksi, että kritisoijat tuntuvat olevan pelkästään naisia. Tästäkään putkesta ei löydy yhtään kirjoitusta, missä isäksi tunnistettu tyyppi kritisoisi miten ne mummut käyttäytyy lasta hoitaessaan. Mikä on varsin merkillinen juttu.

Toki kaikki parisuhteissa olevat ovat myös jonkun miniöitä, mut myös tyttäriä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Muistakaa painottaa lapsillenme, et eron tullessa isä ei kuulu enää perheeseen. Hän on vain sukulaissetä.

Kyllähän ne lapset vuoroin myös isällä asuu, taukki.

No ei aina, daiju. Kuka nyt lapsensa antais jonkun sukulaissedän hoiviin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!

Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa. 

Et sit ollut ottanut selvää millaisia lapset on ennen kuin niitä teit?

Tää empatia toisia vanhempia kohtaan on korvia huumaavaa...vai onko tää lapseton "asiantuntija"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Onkohan nyt kiko

Jos ja kun äidillä on nämä koneet,  niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!

Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!

Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!

Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa. 

Et sit ollut ottanut selvää millaisia lapset on ennen kuin niitä teit?

Yks kaveri aikoinaan pilkkasi aina toista kaveria, kun tämä valitti väsymystään (huom. kasarilla!!). Argumenttina: itsehän lapsensa teki. Kun tämä pilkkaaja sai omat lapsensa, olikin se väsymys lähes kestämätöntä. Hänellä onneksi mies, joka hoiti kaikki yöt plus tietty osan päivästäkin. Näin se fiksukaan ihminen ei välttis osaa kuvitella loppuun asti näitä lapsitilanteita.

Pitäisköhän vähentää somettamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan! 

Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.

No ei siinä enää vanhemmilke jää paljon jaksamista. Teiniperhe vai sairaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.

Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa. 

Eri

"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä."

Perheyhdyskunta

Niin kun ne asuu samassa huushollissa Minäkin lasken koirat perheeseen Anoppia en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Muistakaa painottaa lapsillenme, et eron tullessa isä ei kuulu enää perheeseen. Hän on vain sukulaissetä.

Kyllähän ne lapset vuoroin myös isällä asuu, taukki.

No ei aina, daiju. Kuka nyt lapsensa antais jonkun sukulaissedän hoiviin?

Tervetuloa 2020-luvulle. Eronneet valitsee liki aina vuorovanhemmuuden, kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan! 

Näinpä. Muilta vaatiminen on kohtuutonta.

Kuka on vaatinut, että lapsia pitää ihan valtavasti hoitaa? Tässä on kyse väliaikaisesta tuesta hätätilanteissa, ei mistään päivähoidon korvaamisesta.

E ei. Täällä se on kuule kaikki tai ei mitään. Jos kerrot, et sinulla ei ole sellaisia vanhempia jotka auttaisivat lastenhoidossa (syystä mistä hyvänsä) tarkoittaa se, että olet vaatimassa muita hoitamaan lapsesi koko kesän ja olet kiukkuinen ja katkera, vaikka sinulla on pesukone, imuri ja päivähoito. Ni!