Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.
Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin):
- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo
- kuvataiteen keräily
- mökki Turun saaristossa
- purjevene
- ratsastus
- yllättäen myös juokseminen ja triathlon
- sähköauto
- oopperan ja teatterin harrastaminen
- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen
- kaupunkilomat
- kotikonsertit
- jonkin instrumentin hallitseminen
- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen
- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms
- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin
Lisäksi:
Pienlentokoneen lupakirjaKuoroharrastus
Posliinimaalaus
Puutarhanhoito
Terveet elämäntavat
Sunnuntaisin kuunnellaan klassista musiikkia
Kuulutaan kirkkoon ja osallistutaan kirkon järjestämään toimintaan
Vapaaehtoistyö
Eri alojen Proffat käy illallisella ja heidän luonaan käydään.
- näin ainakin meillä lapsuudessani.
Nuo eivät kuulosta keskiluokkaiselta vaan lähinnä joltain lestadiolaiselta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Niin niin. Kyllähän ylemmän keskiluokan kodissa nyt yleensä huoneita on. Mutta ei niitä silti ole tapana pyhittää todistuksille. Hassu.
Kyllä kirjastohuone jossain Töölössä lähenee sääntöä eikä poikkeusta. Todella yleinen.
Ei Suomi ole luokkayhteiskunta. Täällä jokaisella on mahdollisuus päästä esimerkiksi opiskelemaan taustasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Teatteri on aika vanhanaikaista. Ihmiset kävi teatterissa silloin 1800-luvulla, koska TV:tä ei oltu keksitty vielä. Nykyään on Netflixit sun muut, joten hyvin harva käy teatterissa.
Nykyajan teatteriesitykset eivät myöskään ole usein mitään korkeakulttuuria. Ainakaan Suomen kokoisessa maassa.
Olen siirtynyt alaluokasta ylempään keskiluokkaan, eli olen tehnyt muutaman luokkavälin hypyn opiskelun kautta. Kouluttamattomien alaluokkaisten vanhempien lapsena pelkkä siirtymä alaluokasta työväenluokkaan olisi ollut jo itsessään saavutus.
Omalla kohdallani suoritetut maisterintutkinnot ovat luokkahypyn taustalla. Yliopisto-opintojen pariin päädyin useiden uskomattomien sattumusten kautta. Väliin on mahtunut myös kaikenlaisia toisen asteen opintokokeiluja.
Mielestäni alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan erottaa selkeimmällä tavalla koulutustaso, joka näkyy myös aihetta sivuavassa kirjallisuudessa - koulutustaso on ainoa mielekäs tapa tarkastella luokkaeroja. Tämä johtuu siitä, että yksistään työelämätilanne tai tulot eivät selitä luokkaeroja. Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia.
Alempaa keskiluokkaa edustavat tuttavani (amk-taustaiset) eroavat selkeästi vapaa-ajan käytöltään. Esimerkiksi taiteen ja kulttuurin kulutus on hyvin erilaista amk:n suorittaneiden osalta verrattuna yliopistotutkinnon suorittaneisiin (toki poikkeuksiakin voi olla). Muina mainittavina asioina alkoholinkäyttö on silmiinpistävän erilaista (amk-taustaiset juovat humaltuakseen ja jutut liittyvät usein lähinnä aiempien juomisten/tulevien juomisten ympärille). Vapaa-aika muutoinkin kuluu hyvin eri tavalla alemman ja ylemmän keskiluokan välillä.
En ikinä tule olemaan eliittiä, mutta sellaista en ole tavoitellut. En itse asiassa ole tavoitellut edes luokkahyppyä. Olen kuitenkin huomannut, että luokkien välillä liikkuessa ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla ja suhtaudun myös itse heihin eri tavalla. Olen itse suhtautunut "edellisessä elämässäni" vihamielisesti koulutettuihin ihmisiin. Tämän selittää oman luokan suojelu ja oma epävarmuus. Siksi ymmärrän, että tämäkin kommentti saa vihan tunteita aikaan. On saanut minussakin!
Tulen hyvin toimeen, matkustelen, kulutan kulttuuria ja koen olevani täydellinen esimerkki siitä, että luokkien välillä voi suomalaisessa yhteiskunnassa liikkua. Kukin kykyjensä rajoissa.
En tiedä mihin luokkaan kuulun. Seilaan vähän siellä ja täällä. Tällä hetkellä olen köyhä ja kavereita on ihan joka luokasta. Mielestäni on helpompaa tulla toimeen itseäni ylemmän luokan edustajien kanssa sillä voin olla vapaasti mitä olen. Ei tarvitse piilotella mitään kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.
Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin):
- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo
- kuvataiteen keräily
- mökki Turun saaristossa
- purjevene
- ratsastus
- yllättäen myös juokseminen ja triathlon
- sähköauto
- oopperan ja teatterin harrastaminen
- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen
- kaupunkilomat
- kotikonsertit
- jonkin instrumentin hallitseminen
- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen
- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms
- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin
Lisäksi:
Pienlentokoneen lupakirjaKuoroharrastus
Posliinimaalaus
Puutarhanhoito
Terveet elämäntavat
Sunnuntaisin kuunnellaan klassista musiikkia
Kuulutaan kirkkoon ja osallistutaan kirkon järjestämään toimintaan
Vapaaehtoistyö
Eri alojen Proffat käy illallisella ja heidän luonaan käydään.
- näin ainakin meillä lapsuudessani.Nuo eivät kuulosta keskiluokkaiselta vaan lähinnä joltain lestadiolaiselta. 😂
Osuit varmaan tietämättäsi oikeaan. Laestadius oli pappi ja tiedemies joka sai ansioistaan saamelaisten muinaisukon kerääjänä ja kasvitieteilijänä Ranskan Kunnialegioonan ristin. Lestadiolaisen herätysliikkeen haaroihin on aina kuulunut myös papistoa. Papisto oli aina 1900-luvun alkuun oma säätynsä valtiopäivillä. Varakkaimpien pappiloiden kohdalla puhuttiin ruhtinapappiloista joissa elettiin yläluokan elämää.
Mulla on paljon työkavereina ylempää keskiluokkaa, ja heitä yhdistää liikunnallinen harrastaminen: hiihto, juoksu, suunnistus yms
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon työkavereina ylempää keskiluokkaa, ja heitä yhdistää liikunnallinen harrastaminen: hiihto, juoksu, suunnistus yms
Osa heistä feikkaa
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Katsontakantasi on pinnallinen. Pankinjohtajan ja siivoojan kodit näyttävät erilaisilta ja koulujen lomat vietetään eri tavoin. Esimerkiksi. Todennäköisesti toisessa kodissa panostetaan koulunkäyntiin enemmän kuin toisessa ja valitaan kehittäviä harrastuksia kuten lukeminen ja shakki. Pinnallisesti kaikki näyttävät elävän samaa elämää, mutta todellisuus on hyvin erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Niin niin. Kyllähän ylemmän keskiluokan kodissa nyt yleensä huoneita on. Mutta ei niitä silti ole tapana pyhittää todistuksille. Hassu.
Kyllä kirjastohuone jossain Töölössä lähenee sääntöä eikä poikkeusta. Todella yleinen.
Minulla on kirjastohuoneessa kirjahyllyjä seinillä. Miekkakin on, koska jossainhan sen on oltava. Mutta todistuksia ei ole seinillä, vaan ne ovat kansiossa. En ole kenelläkään alle 70-vuotiaalla nähnyt todistuksia seinillä, mutta joillakin vanhoilla tosiaan olen. Ovat sillä tavalla jotenkin halunneet tuoda esiin itseään ja elämänsä saavutuksia. Minusta se tuntuu jotenkin itsensä museoimiselta. Itse en aio laittaa laittaa todistuksia esille eläkkeelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kielenkäyttö, etenkin kirjallinen ilmaisu, vaikuttaa. Ehkei se nosta tai laske ihmistä luokasta toiseen, mutta vähän hankalalta tuntuisi ajatella ketään kovin yläluokkaiseksi, jos kirjoitustaidot ovat kovin, no, luokattomat.
Voi harmi. Osa meistä on suomenruotsalaisia, tiedäthän, aatelisia. Siinä missä sinun esi-isäsi kynti peltoa niin meillä oli suvussa jo ylioppilaita. Ei ole sivistymätöntä mainita asiasta vaan se on fakta, bro. Etkö kestä kuulla totuutta?
Suomenruotsalaisista äärettömän harva on aatelinen. Minulla on toinen puoli sukua Pohjanmaan ruotsinkielisiä, ja he ovat ihan tavallisia pohjalaisjuntteja, jotka vain puhuvat ruotsia. He eivät koe minkäänlaista yhteenkuuluvuutta Helsingin suomenruotsalaisen kerman kanssa.
Ja jos - siis todellakin jos - tuo aiempi kommentoija oikeasti on aatelissukua niin ei sillä kannata ylpeillä, niin luokatonta on kielenkäyttönsä ja asenteensa muita (alempiarvoiseksi katsomiansa) kohtaan. Sivistys, käytöstavat ja jopa älykkyys oikein loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Yliopisto vaikuttaa Suomessakin. Nimi, opetuksen laatu, tulevaisuuden työnäkymät ja etenkin ne muut opiskelijat. Verkostot Hankenista ovat ihan erilaiset kuin Joensuusta. Mutta alakin kannattaa valita tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin laskea pennejä ruokakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.
Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?
Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.
Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.
Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä.
Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.
Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.
Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.
Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.
Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.
Loppuosa oli oikein positiivinen mutta en kyllä ymmärrä miksi häpeillä ja "salailla" lähtökohtaansa? Niille ns kultalusikka suussa syntyneille, etkö luota että he suhtautuisivat ihan asiallisesti? Ja jos eivät niin mitä sitten, heidän häpeänsähän se olisi, ei sinun. Samoin en oikein käsitä miksi et voi vanhoille kavereille tms reilusti sanoa mihin menet työmatkalle ja missä luokassa jos sellaista joku kysyy, ilman "häpeilyä", oletatko että he eivät kestä sitä vai oletko itsetiedottomasti jotenkin ylpistynyt ja pidät heitä heikommassa asemassa olevina jotka kärsivät siitä jos sinä, kouluttautunut, menestynyt ihminen elät kuten työsi ja asemasi vaatii? Minulla on yli 20 vuotta vanha Toyota ja minulle on aivan yhdentekevää vaikka naapuri, työkaveri tai joku tuttu/ystävä ajelisi velattomalla 200 000 euron arvoisella autolla. EI kaikille materia ja maallinen mammona ole mikään sisältö tai kateuden/alemmuuden tuntoa aiheuttava asia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.Katsontakantasi on pinnallinen. Pankinjohtajan ja siivoojan kodit näyttävät erilaisilta ja koulujen lomat vietetään eri tavoin. Esimerkiksi. Todennäköisesti toisessa kodissa panostetaan koulunkäyntiin enemmän kuin toisessa ja valitaan kehittäviä harrastuksia kuten lukeminen ja shakki. Pinnallisesti kaikki näyttävät elävän samaa elämää, mutta todellisuus on hyvin erilainen.
Oma katsantokantasi on hyvin stereotypinen ja asenteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Yliopisto vaikuttaa Suomessakin. Nimi, opetuksen laatu, tulevaisuuden työnäkymät ja etenkin ne muut opiskelijat. Verkostot Hankenista ovat ihan erilaiset kuin Joensuusta. Mutta alakin kannattaa valita tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin laskea pennejä ruokakaupassa.
Aivan maakuntayliopistosta ponnistanut Harvard ja Yale professoreidenkin kanssa työtä tehneeksi yhteistyökumppaniksi. Kovissa tieteissä onneksi kyvyt painavat vaakakupissa, eikä kuinka sinnikäs olet väittelemään teoriasta ja tarttumaan olemattomiin lillukan varsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon työkavereina ylempää keskiluokkaa, ja heitä yhdistää liikunnallinen harrastaminen: hiihto, juoksu, suunnistus yms
Osa heistä feikkaa
Miten voi ko harrastuksia feikata jos tosiaan säännöllisesti lähtee sinne lenkillensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.Katsontakantasi on pinnallinen. Pankinjohtajan ja siivoojan kodit näyttävät erilaisilta ja koulujen lomat vietetään eri tavoin. Esimerkiksi. Todennäköisesti toisessa kodissa panostetaan koulunkäyntiin enemmän kuin toisessa ja valitaan kehittäviä harrastuksia kuten lukeminen ja shakki. Pinnallisesti kaikki näyttävät elävän samaa elämää, mutta todellisuus on hyvin erilainen.
Oma katsantokantasi on hyvin stereotypinen ja asenteellinen.
Naivia ajatella ettei Suomessa ole luokkaeroja tai joka kodissa eletään samalla tavalla. Pienillä paikkakunnilla erot ovat hyvinkin isoja, vaikka usein ylempi luokka yrittää peitellä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Yliopisto vaikuttaa Suomessakin. Nimi, opetuksen laatu, tulevaisuuden työnäkymät ja etenkin ne muut opiskelijat. Verkostot Hankenista ovat ihan erilaiset kuin Joensuusta. Mutta alakin kannattaa valita tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin laskea pennejä ruokakaupassa.
Aivan maakuntayliopistosta ponnistanut Harvard ja Yale professoreidenkin kanssa työtä tehneeksi yhteistyökumppaniksi. Kovissa tieteissä onneksi kyvyt painavat vaakakupissa, eikä kuinka sinnikäs olet väittelemään teoriasta ja tarttumaan olemattomiin lillukan varsiin.
Varmaan sinne ponnistaneena osaat lukea tilastoja ja miten yksittäisen esimerkin painoarvo on kokonaiskuvassa pieni.
Olet omalla tavallaan oikeassa. Ei matalatuloisilla olisi muuten mahdollisuutta kuluttaa korkeakulttuuria ja lukea vaikka taidehistoriaa omaksi huvikseen. Siksi onkin surullista kun paikallishistoriat, taidehistoriat, klassikot ovat nykyään kirjastojen poistohyllyssä. olen käynyt Oodissakin ja koin suunnattoman pettymyksen kun sieltä puuttuvat kirjat. Suomalaisesta kirjastosta pitäisi löytyä syoraan hyllystä edes maan kirjallisuuden klassikot.