Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Yhteiskuntaluokkasi nousee tulojen kanssa samaan tahtiin. Kun saat palkkaa alle 3000 euroa kuukaudessa, kuulut työväenluokkaan. Sitten kun tulosi ovat yli 4000 euroa kuukaudessa, pääset alempaan keskiluokkaan. Keskiluokkaan pääsee alle 6000 euron kuukausituloissa, ylempään keskiluokkaan vaaditaan jo 6500 euron kuukausipalkka. Alempaan yläluokkaan pääsee 8000 euron kuukausituloilla ja yläluokkaan 10000 euron kuukausituloissa. Ylimpään yläluokkaan pääsee 35000 euron kuukausituloilla.

Myös pikkupaikkakunnalla kasvaneen havaintona, luokka luokittelu oli todellisuutta, sitä harrastaa keskiluokka alempaa keskiluokkaa  tai köyhäksi luokiteltuja kohtaan, joita kohtaa joku alemman sos.luokan "inhimillinen " tragedia, kuten alkoholismi, yksinhuoltajuus tms. Niin kyllä tuollaisten vanhempien lapset sen nopeasti huomaavat, että mikään ei estä heidän syrjintää, leimaamista, ennakko-odotusten luomista valmiiksi jne. Lista on loputon, millä tehdään pesäeroa.

Sivistyneempinä ylempään keskiluokkaan kuuluneet pyrkivät huomioimaan, ja kohtaamaan yksilönä, ei taustansa kautta. Keskiluokka ei unohda. Keskiluokkalaiset eivät yleensäkään tunnu ymmärtävän tälläisiä asioita, monet asiat tuntuvat olevan heille itsestäänselvyyksiä, toki myös ylempään luokkaan kuuluvat eivät tunnu ymmärtävän ettei köyhillä ihan konkreettisen oikeasti ole ollut sellaista elämää, mitä he ovat huolettomasti oletusarvoisesti viettäneet. 

Toisaalta, ei aina kerro suoraan sitä miten faktisesti on eletty, näin alemmasta sos.luokasta kasvaneena, jostain syystä vanhempani kuitenkin viitsi panostaa edes pienoisesti lukemiseen, valitut palat ja kirjakoosteet, kodin kauneuden vaalimiseen, mitä monet alemman sos.luokan ihmiset ignooraavat. Jolloin tietoisuus asioista nousee suuremmaksi kuin sos.asema luo ennakko-oletuksia.

Tuohon ap:n pohdintaan, miten tausta/luokka vaikuttaa, siitä voisi vaikka minkälaisen tutkielman heittää, mutta näkyy aina päivittäisissäkin valinnoissa, vaikka olisi satojen tuhansien varallisuus, koomisestikin, miten vieläkin pysähtyy sellaisten ruoka ostostenkin äärellä, mihin lapsena ei ollut varaa, tai sai kerran kuussa. 

Useammat asiat ovat kuitenkin enemmän sitä, miten tausta vaikuttaa, sos.asema, ja kuinka paljon on ollut varaa, mitäkin tehdä, sitä peilaa alitajuisesti. Lopulta pitäisi olla sitä mitä haluaa olla, ei ulkoapäin määritelty, mutta taatusti vaikuttaa taustat, omaksutut sos.asemat, vain ympäripyöreätä keskiluokka  elänyt ei sitä havannoi.

"Tienaan 3700 euroa bruttona kuukaudessa. Minulla on korkeakoulututkinto. Asun Helsingin läheisyydessä olevalla paikkakunnalla omistusasunnossa josta on velkaa." (Pitää väkisin ja ehdottomasti olla "omistusasunto" ja ilmeisesti vieläpä okt kun asut kehyskunnassa, vaikka olet perrsauki ja asuntosi on de facto pankin)

ja;

"Olen keskittänyt ostokseni S-ryhmään." (Tuet Hamasia ja olet ilmeisesti vasemmistolainen ja j-u-u-t-a-l-a-i-s -vastainen)

tekevät sen että olet:

R-o-s-k-a-väkeä kaikki tyynni.

Tosin, tuossa listassasi oli paljon muita oikein hyviä ja kunnioitettavia kohtia, jotka antaisivat muuten aiheen päinvastaiseen sosiaaliseen diagnoosiin, mutta nuo ylläolevat kohdat pilaavat ja peittävät alleen kaiken positiivisen ja tallovat mutaliejuun koko kansalaisen.

Ykä - alaluokkainen äijä itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Minusta koulutuksesi ei tähän juuri vaikuta. Voit suorittaa maisterin, tohtorin tai mitä tahansa tutkintoja, mutta kotona opittu sivistys, käytöstavat ja suhtautuminen maailmaan ovat asioita, jotka iskostuvat ihmiseen todella syvälle. Tavallaan peli on jo pelattu lapsuudessa.

Olen itse syntynyt ja kasvanut keskiluokkaiseen perheeseen, enkä ole koskaan kokenut joutuneeni opettelemaan mitään "keskiluokkaista käytöstä". Jälkikäteen ajateltuna monet asiat olivat sellaisia, joita ei edes tiedostettu: luettiin kirjoja, seurattiin uutisia, keskusteltiin yhteiskunnasta, käyttäydyttiin kohteliaasti, osattiin olla erilaisissa tilanteissa ja paikoissa ilman että siitä tehtiin numeroa.

Sen olen huomannut, että aidon itsevarmuuden ja niin sanotun pyrkyröinnin erottaa yllättävän helposti. Ihmiset, jotka yrittävät tietoisesti näyttää kuuluvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan, usein korostavat sitä liikaa. He puhuvat koulutuksestaan, kulttuuriharrastuksistaan, viineistä, matkustelusta tai muista statussymboleista tavalla, joka tuntuu vähän päälle liimatulta. Ne ihmiset, jotka ovat kasvaneet siihen ympäristöön, eivät yleensä tee siitä numeroa lainkaan.

Siksi ajattelen, että luokkasiirtymässä tärkeintä ei ole opetella jotain uusia tapoja tai maneereja. Päinvastoin. Mitä vähemmän yrittää esittää jotain muuta kuin on, sitä luontevammalta kaikki näyttää. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan arvioi toisiaan sen perusteella, osaako käyttää oikeita viinilaseja tai tunteeko oopperan ohjelmiston, vaan sen perusteella, miten kohtelee muita ihmisiä ja miten osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa.

Eli tiivistetysti: ap, peli on jo pelattu. Pyrkimyksesi esittää muuta kuin olet on muiden silmiin selvästi epäaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ylempää keskiluokkaa erityisesti sivistyksen puolesta, mutta en mistään raharikkaasta perheestä, mutta oopperat, klassinen musiikki ja omatoimimatkat ulkomaille ja lukeneisuus oli lapsuudenkodissa se mikä erotti niistä perheistä, jotka katsoivat jotain Spede-elokuvia ja olivat käyneet ehkä kerran Ruotsissa. Nykyisin olen maisteri kuten kaikki kuplassani, elleivät ole tohtoreita. Itse pidän jotain oppitodistuksen laittamista seinälle tai jotain maanläheisiä vaatteita vähän moukkamaisena, en niinkään sivistyneenä. Mutta niinhän se on että keskiluokkaa voi katsoa rahan tai sivistyksen suhteen. Kumpaakin täytyy olla jonkin verran, tai muuten kai sitten putoaa johonkin köyhään älymystöön. 

 

Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka kuului alempaan keskiluokkaan ja nämä asiat särähtivät ja näitä häpesin jos hän oli perheeni tai ystävieni seurassa: paidan ottaminen pois kesäkuumalla, jätkämäinen puhetapa, rasistiset ja seksistiset ja homofofiset sanat, esimerkiksi kanaleike saattoi olla hänen puheessaan kanantissi. Uutisia luki iltapäivälehdestä, sekoitti populistiset heitot oikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihaili rahaa ja pröystäilyä ja piti jotain muskeliveneen omistamista menestyksen merkkinä. Ei ymmärtänyt asioita laajemmin tai analyyttisemmin, eikä halunnut puhua niistä syvemmin. Jos oli joku tapaaminen niin mielummin meni jätkien kanssa pelaamaan jotain tai katsomaan telkkaria kuin seurusteli keskustellen. Ei tiennyt mitkä tv-sarjat, kirjat, leffat, teatteri olivat ajankohtaisia. Ei osannut käyttää rahaa, saattoi mennä vaikka johonkin kryptovaluuttahuijaukseen, sen sijaan että olisi laittanut palkastaan sivuun, ei muutenkaan ymmärtänyt miten ihmiset menestyvät pitkällä tähtäimellä. Pohti mielessään paljon sellaista, että joku voisi olla sossupummi. Hän oli kiva ja älykäs, mutta eron huomasi kymmenessä minuutissa kun oli hänen kanssaan. 

On hän jossain määrin oikeassa muskeliveneen omistamisesta. Se kertoo löysää rahaa olevan paljon. Ei ne hyvät käytöstavat riitä pelkästään. Jos ei ole paljon rahaa olet ulkona ylemmänkeskiluokan sosiaalisista kuvioista ja sanallasi ei ole paljon painoarvoa koska rahaan liittyy myös valta.

Mikään ei ole niin wt:tä kuin muskelivene. Ainakaan koulutettu ylempi keskiluokka ei huolisi sellaista edes ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokkasi nousee tulojen kanssa samaan tahtiin. Kun saat palkkaa alle 3000 euroa kuukaudessa, kuulut työväenluokkaan. Sitten kun tulosi ovat yli 4000 euroa kuukaudessa, pääset alempaan keskiluokkaan. Keskiluokkaan pääsee alle 6000 euron kuukausituloissa, ylempään keskiluokkaan vaaditaan jo 6500 euron kuukausipalkka. Alempaan yläluokkaan pääsee 8000 euron kuukausituloilla ja yläluokkaan 10000 euron kuukausituloissa. Ylimpään yläluokkaan pääsee 35000 euron kuukausituloilla.

Ei nouse. Tulotkin siihen vaikuttaa, mutta mikään rahasumma ei nosta kouluttamatonta tai matalasti koulutettua yhtään mihinkään. Henkinen ja kulttuurillinen pääoma on toinen puoli asiaa. Äkkirikastunut putkimies on edelleen äkkirikastunut putkimies, ei mikään ylemmän luokan tohtori.

"Lopulta pitäisi olla sitä mitä haluaa" mikä palauttaa asian ap:n kysymykseen. Miten alemman sos.luokan tavat eroaa ylempään sos.luokkaan kuuluneista, ketjussa oli paljon mainintoja valinnoista, mistä ostaa asunnon, mitä harrastaa, miten eleganssi näkyy tai on näkymättä, tiedostettuja tai tiedostomattomia valintoja.

Sillä kyllä se tausta vaikuttaa valintojen jatkuvuudessa. Kuin myös se, miten faktisesti on eletty, eikä vain esim varallisuuden tuoman kuplan illuusion varassa, tai alemman sos.luokan johdosta seuraisi automaattinen epäonnen kehä. Sivistyshän ei automaattisesti seuraa, ellei se ole ollut valinta, mitä haluaa vaalia. 

Mitä siis haluaa vaalia ja mitkä ovat aidosti omia valintoja, miksi haluaa kuulua johonkin viiteryhmään? Tietysti jos varallisuus, mahdollisuudet kasvavat tehdä valintojen kanssa kokeiluja, kuten vaikkapa se räppäri cheek kävi westendissä kääntymässä, ei kokenut omakseen, joten voiko siitä päätellä että on ylempää luokkaa joka normittaa "nousukkaat" ellei sovi tai noudata tietynlaista viitekehystä, ja luo "trash" blingiä ympäristöön? 

Tapa millä ilmaisee, mihin on tottunut, miksi pukeutuu miten pukeutuu, mitä vähällä vapaa-ajalla tekee, tekeekö mitään vai pitääkö näyttää tekevänsä ettei olisi vanhan kansan silmissä laiska jne. 

Näitä on paljon, mitä viitekehys määrittelee sisäänkelpaavaksi. Muuta on turha väittää.

Mutta ei kerro lopulta sitä, mikä on ollut omia valintoja ja miksi, mitä vaalii tietoisesti, mihin pyrkii, miten varallisuuttaan järkevästi tai vähemmän järkevästi haluaa käyttää? 

Se paljastaa taustaa, pyrkimyksiä, toiveita. Ja sitä kuinka paljon uskaltaa antaa itselleen, kuinka paljon sekä samalla rikkoa ja olla välittämättä luokkatasoista, että tehdä valintoja, jotka ikään kuin näyttävät halusta tehdä luokkahyppyä, vaikka kyse on varallisuuden uudelleen sijoittamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Historia on asioiden tallentamista. Mutta ihmiskunta kokonaisuutena silti ei opi historiastaan yhtään mitään, vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Joten hyötynäkökohta jää kuriositeetin tasolle. Edes kehittyneemmät hallintomuodot eivät ole ratkaisseet ihmisen luontaista taipumusta valita johtajikseen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat heitä itseään. Demokratia on vain onnistunut tehottomalla tavalla pirstaloimaan valtaa. Itse ydinongelma silti säilyy muuttumattomana.

Vierailija kirjoitti:

Sydämen sivityksestä ei ole maininnut kukaan, mutta se lienee enemmän ihmisen ominaisuus kuin osoitus luokasta. Kaunis käytös, hyvät tavat, viisaus ja muiden huomioiminen. 

Tuollaisella ihmisellä on jotain mitä ei rahallakaan saa. Hyvä itsetunto, rakkautta ja kiitollisuutta elämässä. Ei tosiaan luokkasidonnainen asia, mutta kyllä tällaistakin arvostetaan yhteiskuntaluokasta riippumatta. Jos joku ei arvosta niin se sitten hänen oma häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Historia on asioiden tallentamista. Mutta ihmiskunta kokonaisuutena silti ei opi historiastaan yhtään mitään, vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Joten hyötynäkökohta jää kuriositeetin tasolle. Edes kehittyneemmät hallintomuodot eivät ole ratkaisseet ihmisen luontaista taipumusta valita johtajikseen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat heitä itseään. Demokratia on vain onnistunut tehottomalla tavalla pirstaloimaan valtaa. Itse ydinongelma silti säilyy muuttumattomana.

Hyötynäkökulmasi kertoo, että olet kotoisin jostain peräkylästä ja muu tekstisi sen, että kouluttautumisesi taso on erittäin heikkoa. Humanistiset tieteet noin ylipäätään ovat yleisesti ylemmän keskiluokan juttu. Tätä on ihan tutkittukin. Ylemmässä keskiluokassa on erilaisia pääomia niin paljon, että rahan kiilto silmissä ei tarvitse opiskella ja osataan arvostaa syvällistä sivistystasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kielenkäyttö, etenkin kirjallinen ilmaisu, vaikuttaa. Ehkei se nosta tai laske ihmistä luokasta toiseen, mutta vähän hankalalta tuntuisi ajatella ketään kovin yläluokkaiseksi, jos kirjoitustaidot ovat kovin, no, luokattomat.

Voi harmi. Osa meistä on suomenruotsalaisia, tiedäthän, aatelisia. Siinä missä sinun esi-isäsi kynti peltoa niin meillä oli suvussa  jo ylioppilaita. Ei ole sivistymätöntä mainita asiasta vaan se on fakta, bro. Etkö kestä kuulla totuutta?

Suomenruotsalaisista äärettömän harva on aatelinen. Minulla on toinen puoli sukua Pohjanmaan ruotsinkielisiä, ja he ovat ihan tavallisia pohjalaisjuntteja, jotka vain puhuvat ruotsia. He eivät koe minkäänlaista yhteenkuuluvuutta Helsingin suomenruotsalaisen kerman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Historia on asioiden tallentamista. Mutta ihmiskunta kokonaisuutena silti ei opi historiastaan yhtään mitään, vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Joten hyötynäkökohta jää kuriositeetin tasolle. Edes kehittyneemmät hallintomuodot eivät ole ratkaisseet ihmisen luontaista taipumusta valita johtajikseen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat heitä itseään. Demokratia on vain onnistunut tehottomalla tavalla pirstaloimaan valtaa. Itse ydinongelma silti säilyy muuttumattomana.

Hyötynäkökulmasi kertoo, että olet kotoisin jostain peräkylästä ja muu tekstisi sen, että kouluttautumisesi taso on erittäin heikkoa. Humanistiset tieteet noin ylipäätään ovat yleisesti ylemmän keskiluokan juttu. Tätä on ihan tutkittukin. Ylemmässä keskiluokassa on erilaisia pääomia niin paljon, että rahan kiilto silmissä ei tarvitse opiskella ja osataan arvostaa syvällistä sivistystasoa. 

Itse et esitä yhtään asiallista argumenttia. Tyypillistä humanistille, joka rakastaa väittelyä väittelyn vuoksi. Typeriä, täysin vääriä ja perusteettomia oletuksia, kun haluat riidellä. Se on nimenomaan ylemmän keskiluokan juttu, koska he ovat älyllisesti taantuneita ja heiltä puuttuu motivaatio. Trumpin kabinetti on ylemmän keskiluokan vesoja täynnä, huippuyliopistotutkinto takataskussa joltakin humanistiselta alatta. Voisi kuvitella että ovat karanneet alkoholistiparantolasta tai mielisairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Humanistiset alat ovat kiehtovia ja kiinnostavia. Valitettavasti ne eivät valmista hyviin työpaikkoihin, ellei lähde opettajaksi. Nämä matematiikat ja tekniikat ja ekonomiat ovat sitten pirun tylsiä ja sielua tappavia, mutta niistä pääsee hyväpalkkaisiin hommiin.

Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.

Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?

Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.

Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.

Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä. 

Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.

Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.

Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.

Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.

Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.

Onko nyt kuitenkin kyse siitä, että rahaan tottumaton haluaa luovia parempituloisten keskuudessa tuntematta oloaan juntiksi? Parempituloisissa on vaikka minkälaista ja osa ihan kamalia junttipyrkyreitä ja rehvastelijoita ilman henkistä pääomaa. Vaikka olisi akateemisesta, varakkaasta perheestä, joka on aina kuulunut parempiin piireihi, harrastanut kulttuuria ja lomaillut paremmissa paikoissa kuin Playa del Ingles tsi Dubai, saattaa jälkikasvu olla vähemmän sivistynyttä. Harvalla on oikeasti mahdollisuutta edes harrastaa täypäiväisesti itsensä sivistämistä ja osalla puuttuu pitkäjänteisyys. 

Jos haluaa sulautua kliseiseen yläluokkaan, niin kopioit vain sen, mitä 80% heistä harrastaa. Samat lomakohteet, samat vastemerkit, samat juoksuharrastukset, lapset samoissa seuroissa, samat ravintolat ja samat kirjat. Opettelet pintapuolisesti viinituntemuksen, perusteet yhdestä tai kolmesta kulttuuriaiheesta ja seuraat taloussivuja ja hankit muutaman ikimuotiosakkeen. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Historia on asioiden tallentamista. Mutta ihmiskunta kokonaisuutena silti ei opi historiastaan yhtään mitään, vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Joten hyötynäkökohta jää kuriositeetin tasolle. Edes kehittyneemmät hallintomuodot eivät ole ratkaisseet ihmisen luontaista taipumusta valita johtajikseen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat heitä itseään. Demokratia on vain onnistunut tehottomalla tavalla pirstaloimaan valtaa. Itse ydinongelma silti säilyy muuttumattomana.

Hyötynäkökulmasi kertoo, että olet kotoisin jostain peräkylästä ja muu tekstisi sen, että kouluttautumisesi taso on erittäin heikkoa. Humanistiset tieteet noin ylipäätään ovat yleisesti ylemmän keskiluokan juttu. Tätä on ihan tutkittukin. Ylemmässä keskiluokassa on erilaisia pääomia niin paljon, että rahan kiilto silmissä ei tarvitse opiskella ja osataan arvostaa syvällistä sivistystasoa. 

Ylemmän keskiluokan pääomat ovat vielä niin pieniä ettei ole varaa opiskella vain huvin vuoksi. Kun verrataan vaikka maanläheisesti turkulaiseen suomen suurimman cm kauppiaaseen Aaltoseen joka saa vuodessa pitkälti yli miljoonan. Varallisuutta on kertynyt kymmeniä miljoonia. Poika on kolmannen polven kauppias ja tienaa myös muistaakseni miljoonan vuodessa. He eivät ole vielä eliitissä koko maan huipulla mutta kuitenkin kaukana ylemmästä-keskiluokasta. Joka on kuitenkin vain palkansaaja luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita. 

En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa 

Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.

Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät. 

Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.

Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole. 

Ap. ei kysynyt duunareista, joten sivuutetaan se ja pysytään asiassa. Alemman keskiluokan kasvatuksessa korostuu usein "luonnollisen kasvun" säilyttäminen. Lapsille annetaan tilaa leikkiä vapaasti, ja heitä opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja sääntöjä. Koulutus nähdään tärkeänä keinona saada varma työpaikka ja toimeentulo. Ylempi keskiluokka sen sijaan harrastaa "suunniteltua kehittämistä". Lasten aikataulut ovat tarkkaan varattuja kehittävillä harrastuksilla kuten musiikki, kielikoulut tai urheiluseurat. Lapsia opetetaan kyseenalaistamaan, neuvottelemaan aikuisten kanssa ja kehittämään esiintymistaitoja. Koulutus nähdään itsestäänselvyytenä ja identiteetin rakennuspalikkana.

Mielestäni juurikin kuvailemasi lapset ajautuvat käytännössä opiskelemaan samoja asioita kuin vanhempansa. Eli omien unelmiensa toteuttamisen sijaan, he päätyvät tekemään niin kuin heiltä odotetaan. Sen kauppis, oikis, humanistinen on täynnä näitä, vaikka alathan ovat umpitylsiä, mielikuvituksettomia ja superkonservatiivisia.

Juu, niin minustakin. Mutta miten se tähän aiheeseen liittyy?

Jos pitää oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä "umpitylsinä", silloin on kyllä paljon tyhjää ilmaa korvien välissä.

Humanistiset tieteet keskittyvät ihmisiin ja ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Tylsin tutkimusaihe ikinä. Ja ihminen ei voi lähtökohtaisesti koskaan tutkia objektiivisesti itseään. Tämän vuoksi subjektiivisuus ja älyllinen epärehellisyys kukoistaa hunanistisissa tieteissä. Parasta mitä tuo alue tarjoaa ovat itsenäisten ajattelijoiden huomiot ihmisistä. Huomiot ovat harvoin lajiamme mairittelevia.

Historia tylsin tutkimusaihe? Nyt on kyllä aito kouluttamaton työväenluokka puhumassa.

Historia on asioiden tallentamista. Mutta ihmiskunta kokonaisuutena silti ei opi historiastaan yhtään mitään, vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Joten hyötynäkökohta jää kuriositeetin tasolle. Edes kehittyneemmät hallintomuodot eivät ole ratkaisseet ihmisen luontaista taipumusta valita johtajikseen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat heitä itseään. Demokratia on vain onnistunut tehottomalla tavalla pirstaloimaan valtaa. Itse ydinongelma silti säilyy muuttumattomana.

Hyötynäkökulmasi kertoo, että olet kotoisin jostain peräkylästä ja muu tekstisi sen, että kouluttautumisesi taso on erittäin heikkoa. Humanistiset tieteet noin ylipäätään ovat yleisesti ylemmän keskiluokan juttu. Tätä on ihan tutkittukin. Ylemmässä keskiluokassa on erilaisia pääomia niin paljon, että rahan kiilto silmissä ei tarvitse opiskella ja osataan arvostaa syvällistä sivistystasoa. 

Ylemmän keskiluokan pääomat ovat vielä niin pieniä ettei ole varaa opiskella vain huvin vuoksi. Kun verrataan vaikka maanläheisesti turkulaiseen suomen suurimman cm kauppiaaseen Aaltoseen joka saa vuodessa pitkälti yli miljoonan. Varallisuutta on kertynyt kymmeniä miljoonia. Poika on kolmannen polven kauppias ja tienaa myös muistaakseni miljoonan vuodessa. He eivät ole vielä eliitissä koko maan huipulla mutta kuitenkin kaukana ylemmästä-keskiluokasta. Joka on kuitenkin vain palkansaaja luokkaa.

Minulla on historian maisterin paperit. Siellä oli kurssikavereina pääsääntöisesti professoriperheiden jälkeläisiä, joku opettajan vesa mukana. Harva oli työläisperheestä ja nekin, jotka olivat, olivat siitä hyvin hiljaa. Ei kukaan opiskele humanistia aineita tienatakseen miljoonia. Yliopistopalkka n. 6000 -> on ihan riittävä. Sukutausta antaa pääomia siihen, että humanistikin pystyy itsensä elättämään ja perintöjä on tulossa ilman miljooniakin. Käytännössähän historian kaltaisia tieteitä opiskellaan intohimosta eikä rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.

Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?

Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.

Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.

Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä. 

Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.

Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.

Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.

Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.

Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.

En ymmärrä tällaista nöyristelyä tai häpeää omista lähtökohdista. Miksi häpeillä, kun voi olla iloinen niistä positiivisista asioista, joita tausta antaa ja olla erilainen. 

Ehkä tämä korostuu Suomessa, jossa on niin pienet piirit. Maailmalla kakki ovat vähän mistä tahansa lähtöisin pois lukien joku Iso-Britannia, jossa tiukalla jaolla sukutaulun mukaan on pitkät perinteet. Ja siellä ultrarikkaiden arabien jä venäläisten oligarkkien lasten ei edes tarvitse menestyä liike-elämäsdä, he eivät tee töitä tai harrastavat perheyrityksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.

 

Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin): 

- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi,  Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo

- kuvataiteen keräily

- mökki Turun saaristossa

- purjevene

- ratsastus

- yllättäen myös juokseminen ja triathlon

- sähköauto

- oopperan ja teatterin harrastaminen

- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen

- kaupunkilomat

- kotikonsertit

- jonkin instrumentin hallitseminen

- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen

- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms

- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin

Nuo osuvat kaikki minuun, paitsi minulla ei ole mökkiä turun saaristossa eikä venettä. Kotikonsertteja on lähinnä vain juhlatilaisuuksissa. 

Huviloita löytyy kaksi muualta.