Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Ei tuossa mielestäni ole eroa. Rikkaissa on äärimmäisiä törppöjä, porsiata, alistuvia käärmeitä ja kaikkea siltä väliltä. Sitten myös aatelisia, joskin aateluus on yleensä seurausta brutaaleista sotatoimista. Sivistyneisyys on ihan eri juttu ja tulee ennemminkin esimerkiksi kirkon oppien ja hiljaisen korkeakulttuurin kautta, ei sen että on rahaa ja statusta.
Nousukkailla on sitten vielä omat juttunsa.
Oikeastaan neuvoni on nauttia elämästä ja rahuleista, sekä asemasta, jonka olet saavuttanut. Älä määrittele elämääsi sen perusteella mikä sopii johonkin tiettyyn positioon ja rooliin, vaan mieti itse mistä asioista pidät ja keskitä huomiotasi niihin. Tutki ja ota selvää, jos et vielä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miten teatteri on jotenkin sivistyksen mittari? Ihan samanlaista viihdettä kulutukseen kuin vaikka elokuvat tai pelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siirtynyt alaluokasta ylempään keskiluokkaan, eli olen tehnyt muutaman luokkavälin hypyn opiskelun kautta. Kouluttamattomien alaluokkaisten vanhempien lapsena pelkkä siirtymä alaluokasta työväenluokkaan olisi ollut jo itsessään saavutus.
Omalla kohdallani suoritetut maisterintutkinnot ovat luokkahypyn taustalla. Yliopisto-opintojen pariin päädyin useiden uskomattomien sattumusten kautta. Väliin on mahtunut myös kaikenlaisia toisen asteen opintokokeiluja.
Mielestäni alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan erottaa selkeimmällä tavalla koulutustaso, joka näkyy myös aihetta sivuavassa kirjallisuudessa - koulutustaso on ainoa mielekäs tapa tarkastella luokkaeroja. Tämä johtuu siitä, että yksistään työelämätilanne tai tulot eivät selitä luokkaeroja. Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia.
Alempaa keskiluokkaa edustavat tuttavani (amk-taustaiset) eroavat selkeästi vapaa-ajan käytöltään. Esimerkiksi taiteen ja kulttuurin kulutus on hyvin erilaista amk:n suorittaneiden osalta verrattuna yliopistotutkinnon suorittaneisiin (toki poikkeuksiakin voi olla). Muina mainittavina asioina alkoholinkäyttö on silmiinpistävän erilaista (amk-taustaiset juovat humaltuakseen ja jutut liittyvät usein lähinnä aiempien juomisten/tulevien juomisten ympärille). Vapaa-aika muutoinkin kuluu hyvin eri tavalla alemman ja ylemmän keskiluokan välillä.
En ikinä tule olemaan eliittiä, mutta sellaista en ole tavoitellut. En itse asiassa ole tavoitellut edes luokkahyppyä. Olen kuitenkin huomannut, että luokkien välillä liikkuessa ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla ja suhtaudun myös itse heihin eri tavalla. Olen itse suhtautunut "edellisessä elämässäni" vihamielisesti koulutettuihin ihmisiin. Tämän selittää oman luokan suojelu ja oma epävarmuus. Siksi ymmärrän, että tämäkin kommentti saa vihan tunteita aikaan. On saanut minussakin!
Tulen hyvin toimeen, matkustelen, kulutan kulttuuria ja koen olevani täydellinen esimerkki siitä, että luokkien välillä voi suomalaisessa yhteiskunnassa liikkua. Kukin kykyjensä rajoissa.
Kirjoitit hienosti siirtymästäsi. Haluaisin korjata tätä kohtaa: "Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia." > Koulutustaso ei ole noissa sama, vaan alemmat korkeakoulututkinnot, kuten AMK-tutkinto ja yliopistossa suoritettu kandidaatin tutkinto, sijoittuvat Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaan tasolle 6. Ylemmät korkeakoulututkinnot kuten YAMK-tutkinto ja maisterin tutkinto sijoittuvat molemmat tasolle 7. Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat tasolla 8.
Allekirjoitan myös näkemyksesi, että ihmiset eri tutkintojen tasoilla ovat havaittavan erilaisia. Uskoisin, että se ei kuitenkaan johdu pelkästään tutkinnon suorittamisesta, vaikka sekin varmaan jonkin verran muuttaa ihmistä. Mutta ennen kaikkea erilaiset ihmiset hakeutuvat alun alkaenkin erilaisiin koulutuksiin. Yliopistoissa myöskin kanditutkintoa suorittavat ovat usein hakeutuneet suorittamaan nimenomaan maisteritason tutkintoa, ja tähtäävät siihen.
Elintavoissa on todella iso ero eri sosiaaliluokkien välillä. Sen näkee esimerkiksi nuorten tupakoinnissa ja humalajuomisessa.
Kyllä sivistyneistökin juoskentelee, tupakointi taas taitaa olla ennemmin rahvaan ja liikemiesten juttu (sikarit). Alkoholilla on pitkä perinne myös lääkinnällisessä käytössä.
Koulujärjestelmä mukailee pitkälti ihmisen kehitystä fyysisestä eläimestä kohti mielen dominanssia ja lopulta henkisyyttä. Amit ja amkit ovat tekijöitä, akateemikot scholareita ja kruununa kaiken päällä on sitten vielä papisto. Kuninkaatkin kumartavat papistoa, toim. huom.
Menet prismaan helly hansen takki päällä ostamaan ökyleikkeitä.
Toisiin työpaikkoihin valitaan paras, toisiin kun kirjoittaa hejsan Maiju ja on ihan sama kuka siellä tuolilla istuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miten teatteri on jotenkin sivistyksen mittari? Ihan samanlaista viihdettä kulutukseen kuin vaikka elokuvat tai pelit.
Teatteri on nimenomaan useimmiten ihan karmeaa populaarikulttuuri-roskaa, jopa pahempaa kuin salkkarit. Pitäähän heidänkin saada lipputulonsa jostakin.
Jos kulttuurista puhutaan, henkilökohtaisesti mielestäni paras kombo on klassillinen koulutus tai vähintään sen ymmärrys, mutta moderni sovellus. Jos toistelee vanhoja sävelmiä tai imitoi vanhoja mestareita, ei toteuta jumalan tahtoa nykypäivässä. Tämä on usein klassiseen taipuvaisten ongelma ja se on vähän sama kuin edelleen jauhaisi jauhonsa kivillä. Juu, hieno jauho ja hienot kivet, mutta ei vaan kuulu nykyaikaan. Perinnekulttuurin säilyttäjät ovat sitten asia erikseen, mutta heitä tarvitaan vain ihan pikku osa kulttuuriväestä. Pitäisi hankkia ne taidot mestareilta, mutta soveltaa niitä nykyaikaisesti. Vain tällä on jotain merkitystä. Contemporary taiteessa on usein taas taitohukka, eli tekijät ovat ennemminkin jotain isoegoisia söhlääjiä, kuin laadullisesti kyvykkäitä tuottamaan mestariteoksia. Musiikin puolella tässä saattaa olla joitakin poikkeuksia.
Noh, parempaa kohti mennään kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Menet prismaan helly hansen takki päällä ostamaan ökyleikkeitä.
Tuo näkyvien merkkien ja brändien avulla erottautuminen on alemman keskiluokan tunnuspiirre. Toki sitä jotkut varakkaat duunaritkin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Yliopisto vaikuttaa Suomessakin. Nimi, opetuksen laatu, tulevaisuuden työnäkymät ja etenkin ne muut opiskelijat. Verkostot Hankenista ovat ihan erilaiset kuin Joensuusta. Mutta alakin kannattaa valita tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin laskea pennejä ruokakaupassa.
Aivan maakuntayliopistosta ponnistanut Harvard ja Yale professoreidenkin kanssa työtä tehneeksi yhteistyökumppaniksi. Kovissa tieteissä onneksi kyvyt painavat vaakakupissa, eikä kuinka sinnikäs olet väittelemään teoriasta ja tarttumaan olemattomiin lillukan varsiin.
Varmaan sinne ponnistaneena osaat lukea tilastoja ja miten yksittäisen esimerkin painoarvo on kokonaiskuvassa pieni.
Oma kokonaiskuvasi perustuu täysin hunanistisen puolen dataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miten teatteri on jotenkin sivistyksen mittari? Ihan samanlaista viihdettä kulutukseen kuin vaikka elokuvat tai pelit.
Teatteri on sosiaalinen toiminto. Sinne ostetaan liput, pukeudutaan vähän paremmin ja lähdetään paikan päälle siinä toiveessa, että ehkäpä törmää johonkin tuttuun, jota ei ole aikoihin nähnyt. Harva käy yksin teatterissa, joten mukana on yleensä ainakin oma puoliso ellei muuta perhettä. Pelaaminen on säälittävää incel toimintoa, joka tehdään yksin ja jossain sohvannurkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokkasi nousee tulojen kanssa samaan tahtiin. Kun saat palkkaa alle 3000 euroa kuukaudessa, kuulut työväenluokkaan. Sitten kun tulosi ovat yli 4000 euroa kuukaudessa, pääset alempaan keskiluokkaan. Keskiluokkaan pääsee alle 6000 euron kuukausituloissa, ylempään keskiluokkaan vaaditaan jo 6500 euron kuukausipalkka. Alempaan yläluokkaan pääsee 8000 euron kuukausituloilla ja yläluokkaan 10000 euron kuukausituloissa. Ylimpään yläluokkaan pääsee 35000 euron kuukausituloilla.
Ei nouse. Tulotkin siihen vaikuttaa, mutta mikään rahasumma ei nosta kouluttamatonta tai matalasti koulutettua yhtään mihinkään. Henkinen ja kulttuurillinen pääoma on toinen puoli asiaa. Äkkirikastunut putkimies on edelleen äkkirikastunut putkimies, ei mikään ylemmän luokan tohtori.
Haluaisin tähän palkkatuloja koskevaan keskusteluun tuoda myös sellaisen näkökulman, että varsinkin ylemmässä keskiluokassa on niitäkin, joille palkkatulot eivät ole niin tärkeitä. Esimerkiksi taidealojen ja etenkin taidehistorian yliopisto-opiskelijoista varsin suurella osalla on taustalla suvun rahat. Koulutus ei kaikille ole samalla tavalla väline päästä töihin ja ansaitsemaan rahaa, kuten se on työväenluokalle ja alemmalle keskiluokalle.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokkasi nousee tulojen kanssa samaan tahtiin. Kun saat palkkaa alle 3000 euroa kuukaudessa, kuulut työväenluokkaan. Sitten kun tulosi ovat yli 4000 euroa kuukaudessa, pääset alempaan keskiluokkaan. Keskiluokkaan pääsee alle 6000 euron kuukausituloissa, ylempään keskiluokkaan vaaditaan jo 6500 euron kuukausipalkka. Alempaan yläluokkaan pääsee 8000 euron kuukausituloilla ja yläluokkaan 10000 euron kuukausituloissa. Ylimpään yläluokkaan pääsee 35000 euron kuukausituloilla.
Yläluokka tarkoittaa miljonääriä joka kykenee elämään pääomatuloillaan. Ei siellä välttämättä nosteta firmasta rahaa tai osakkeiden osinkoja ulos edes joka vuosi. Firmassa voi olla jakokelpoisia varoja kymmeniä miljoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä siirryin porvariperheestä duunariperheeseen avioliiton kautta ja lapseni syntyivät duunariperheeseen. Nyt keski-iässä huomaan että lapsuuden arvot ovat voimakkaammat kuin arvasinkaan ja kärsin siitä että puolisoni ei jaa kanssani lapsille opettamaani omavarauden, koulutuksen ja terveiden elämäntapojen merkitystä. Ihan niin alkeellisissa asioissa kuin vaikka hammaslangan käyttö mikä tuntuu olevan puolisoni suvussa aivan käsittämätön ja tarpeeton arkiväline, onneksi puolisoni on vaihdellen koulutustaustastaan huolimatta melko vastaanottavainen ja oppivainen ja osaa monta käytännön asiaa minua paremmin. Kuitenkin perhepiirissään korostuu epäterveelliset elämäntavat elintarvikkeissa ja tupakointi, halpaa alkoholia kuluu ja syödään liikaa ja kaikkea minun silmissäni ala-arvoista kuraa. En juurikaan halua olla tekemisissä ihmispiireissä missä kaljapullot kilisee, savukkeilla sotketaan ympäristö, hampaita ei edes pestä ja kaupasta haetaan metuggaa ja maggaraa kun tarvitaan ”perusruokaa”. Miehet kasvattaa kaljamahojaan eivätkä todellakaan tarjoa naisilleen minkäänlaista elintasoa käytännössä, naiset paiskii duunarihommia ja miehet makaa nostaen jotain sosiaalikorvauksia, kärjistäen näin eikä aina edes kärjistäenkään. Siellä mistä minä tulen on/oli yrityskulttuuria ja pienyrittäjiä runsaasti ja parhaiden johtajien rouvat kotirouvia ja itse päätin kasarilla että minusta ei kotinyhjäkettä tule. Sitten kävi toisin ja saan tehdä töitä ainakin puolet, itse asiassa enemmän perheen tuloista. Kaipaan miestä joka niinsanotusti tarjoaisi illan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Yliopisto vaikuttaa Suomessakin. Nimi, opetuksen laatu, tulevaisuuden työnäkymät ja etenkin ne muut opiskelijat. Verkostot Hankenista ovat ihan erilaiset kuin Joensuusta. Mutta alakin kannattaa valita tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin laskea pennejä ruokakaupassa.
Aivan maakuntayliopistosta ponnistanut Harvard ja Yale professoreidenkin kanssa työtä tehneeksi yhteistyökumppaniksi. Kovissa tieteissä onneksi kyvyt painavat vaakakupissa, eikä kuinka sinnikäs olet väittelemään teoriasta ja tarttumaan olemattomiin lillukan varsiin.
Varmaan sinne ponnistaneena osaat lukea tilastoja ja miten yksittäisen esimerkin painoarvo on kokonaiskuvassa pieni.
Oma kokonaiskuvasi perustuu täysin hunanistisen puolen dataan.
Esimerkiksi Helsingin pankit, lakitoimistot ja strategiakonsulttifirmat palkkaavat paljolti Helsingin yliopistoista. Aina mukaan mahtuu joku tekninen Joensuusta, kauppatieteellinen Vaasasta tai lakimies Rovaniemeltä, mutta pääosin ovat Helsinki-Hanken-Otaniemeä-skaalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä siirryin porvariperheestä duunariperheeseen avioliiton kautta ja lapseni syntyivät duunariperheeseen. Nyt keski-iässä huomaan että lapsuuden arvot ovat voimakkaammat kuin arvasinkaan ja kärsin siitä että puolisoni ei jaa kanssani lapsille opettamaani omavarauden, koulutuksen ja terveiden elämäntapojen merkitystä. Ihan niin alkeellisissa asioissa kuin vaikka hammaslangan käyttö mikä tuntuu olevan puolisoni suvussa aivan käsittämätön ja tarpeeton arkiväline, onneksi puolisoni on vaihdellen koulutustaustastaan huolimatta melko vastaanottavainen ja oppivainen ja osaa monta käytännön asiaa minua paremmin. Kuitenkin perhepiirissään korostuu epäterveelliset elämäntavat elintarvikkeissa ja tupakointi, halpaa alkoholia kuluu ja syödään liikaa ja kaikkea minun silmissäni ala-arvoista kuraa. En juurikaan halua olla tekemisissä ihmispiireissä missä kaljapullot kilisee, savukkeilla sotketaan ympäristö, hampaita ei edes pestä ja kaupasta haetaan metuggaa ja maggaraa kun tarvitaan ”perusruokaa”. Miehet kasvattaa kaljamahojaan eivätkä todellakaan tarjoa naisilleen minkäänlaista elintasoa käytännössä, naiset paiskii duunarihommia ja miehet makaa nostaen jotain sosiaalikorvauksia, kärjistäen näin eikä aina edes kärjistäenkään. Siellä mistä minä tulen on/oli yrityskulttuuria ja pienyrittäjiä runsaasti ja parhaiden johtajien rouvat kotirouvia ja itse päätin kasarilla että minusta ei kotinyhjäkettä tule. Sitten kävi toisin ja saan tehdä töitä ainakin puolet, itse asiassa enemmän perheen tuloista. Kaipaan miestä joka niinsanotusti tarjoaisi illan.
Niin. Onko tuossa jotain erikoista? Jaan täysin mielipiteesi ja näkemyksesi, mutta olen duunari-isän ja kotiäidin lapsi. Pitää olla jollain tapaa älyllisesti todella laiska, jos kopioi elämäntapansa omilta vanhemmiltaan. Moni on, sitä en kiellä. Ehkä se juontuu siitä, että joukosta erottautumista yleisesti pelätään kuin ruttoa. Vaatii sisäistä voimaa olla oman tiensä kulkija.
Tunnistan ilmiön että tietynlaisia kulttuurieroja on.. Itse ehkä oon vähän muutenkin neuroepätyypillinen enkä priorisoi sosiaalisia normeja niin paljon kuin iso osa ihmisistä tuntuu tekevän, mutta mä en halua lähteä siihen että muovaisin itseäni jotta "sopisin joukkoon". Tai että edustaisin ulkoisesti jotain tiettyä viiteryhmään. Outo ajatuskin, se tuntuu elämän tuhlaamiselta asioihin jotka ei ole minua tai minulle oikeasti tärkeitä. Vaan siksi, että sosiaalisesti näyttäisin tiettyyn ryhmään kuuluvalta? Ei kiitos.
Minusta ihmiset saavat olla erilaisia ja se saa näkyä, jos minua ei kunnioiteta sen takia niin enpä sellaisten ihmisten kanssa halua ystävystyäkään - silloin meidän arvot on liian erilaiset. En koe, että mun pitäisi hävetä tai piilotella taustaani. Käyttäydyn kohteeliaasti enkä halua loukata ketään, en ole konflikteihin hakeutuva ihminen ja vihaan kaikenlaista draamaa. Pyrin kohtaamaan muut aina yksilöinä ja kuuntelen miten he ajattelevat ja ovat ja kohtelevat muita, yritän aina olla näkemättä muita jonkun ryhmän edustajina siis.. Ja jos tämä ei kelpaa koska en jotenkin piilo-signaloi oikein tiettyä "luokkaa" niin tervemenoo sulle.
Tämä asenne ehkä on vaikeuttanut ystävystymistä, kun vanhat kaverit tuntui alkavan vierasta maan mua "menestymisen" takia, alkoivat kommentoimaan yhtäkkiä et mullahan on kaikki hyvin ja oot niin tasapainoinen ihminen. Ulkoisten asioiden takia. Uuden viiteryhmän nuoret naiset ainakin taas tuntuvat musta käyttäytyvän tosi sulkeutuneesti ja varovaisesti. Puhutaankin melkein kuin kuiskaten ja pelätään koko ajan sanomasta mitään ryhmästä poikkeavaa ettei kukaan vaan ikinä missään nimessä loukkaannu tai ole kanssaan eri mieltä. Koen sen akataamisen olemisen tavan tosi raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä siirryin porvariperheestä duunariperheeseen avioliiton kautta ja lapseni syntyivät duunariperheeseen. Nyt keski-iässä huomaan että lapsuuden arvot ovat voimakkaammat kuin arvasinkaan ja kärsin siitä että puolisoni ei jaa kanssani lapsille opettamaani omavarauden, koulutuksen ja terveiden elämäntapojen merkitystä. Ihan niin alkeellisissa asioissa kuin vaikka hammaslangan käyttö mikä tuntuu olevan puolisoni suvussa aivan käsittämätön ja tarpeeton arkiväline, onneksi puolisoni on vaihdellen koulutustaustastaan huolimatta melko vastaanottavainen ja oppivainen ja osaa monta käytännön asiaa minua paremmin. Kuitenkin perhepiirissään korostuu epäterveelliset elämäntavat elintarvikkeissa ja tupakointi, halpaa alkoholia kuluu ja syödään liikaa ja kaikkea minun silmissäni ala-arvoista kuraa. En juurikaan halua olla tekemisissä ihmispiireissä missä kaljapullot kilisee, savukkeilla sotketaan ympäristö, hampaita ei edes pestä ja kaupasta haetaan metuggaa ja maggaraa kun tarvitaan ”perusruokaa”. Miehet kasvattaa kaljamahojaan eivätkä todellakaan tarjoa naisilleen minkäänlaista elintasoa käytännössä, naiset paiskii duunarihommia ja miehet makaa nostaen jotain sosiaalikorvauksia, kärjistäen näin eikä aina edes kärjistäenkään. Siellä mistä minä tulen on/oli yrityskulttuuria ja pienyrittäjiä runsaasti ja parhaiden johtajien rouvat kotirouvia ja itse päätin kasarilla että minusta ei kotinyhjäkettä tule. Sitten kävi toisin ja saan tehdä töitä ainakin puolet, itse asiassa enemmän perheen tuloista. Kaipaan miestä joka niinsanotusti tarjoaisi illan.
Olen joskus jossain keskusteluissa maininnut, että kannustan omia tyttäriäni valitsemaan miehen joka on kaiken muun hyvän lisäksi hyvästä suvusta ja tulevaisuudessa ainakin kohtuullisen varakas. Ei pelkästään miettimään sitä omaa koulutusta ja palkkaa, sillä perhe-elämä on tiimityötä.
Itse olen tehnyt tuon luokkaloikan, mutten koe että sen takia minun pitäisi muuttaa mitään, mikä ei tunnu itsestä luontevalta. Joku sanoi, että ylemmän keskiluokan pitäisi olla kiinnostunut kulttuurista, mutta itseäni teatteri, musikaalit ja oopperat eivät ole koskaan kiinnostaneet eivätkä ne kiinnosta vieläkään. Ehkä ylempään keskiluokkaan syntyneille kiinnostus noita kohtaan on jotenkin lapsuudesta perittyä, mutta vanhempana sitä on vaikea oppia jos ei ole aitoa kiinnostusta.
Omalla työpaikalla on varmaan enimmäkseen tuollaista ylempää keskiluokkaa, mutta ihan kaikenlaista porukkaa siellä on. Tosi vähän puhutaan mistään stereotypisistä ylemmän keskiluokan jutuista, teatteria enemmän puheissa on uusimmat Netflix-sarjat.
Jotenkin olen aina ajatellut, että ne joille oman aseman näyttäminen ulospäin on tärkeää tai sitä aktiivisesti mietitään, ovat niitä jotka ovat epävarmoja asemastaan. Eikö sitä myös sanota, että vain muka-rikkaat näyttävät rikkailta ja oikeasti rikkailla ei ole tarvetta näyttää varallisuuttaan ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä siirryin porvariperheestä duunariperheeseen avioliiton kautta ja lapseni syntyivät duunariperheeseen. Nyt keski-iässä huomaan että lapsuuden arvot ovat voimakkaammat kuin arvasinkaan ja kärsin siitä että puolisoni ei jaa kanssani lapsille opettamaani omavarauden, koulutuksen ja terveiden elämäntapojen merkitystä. Ihan niin alkeellisissa asioissa kuin vaikka hammaslangan käyttö mikä tuntuu olevan puolisoni suvussa aivan käsittämätön ja tarpeeton arkiväline, onneksi puolisoni on vaihdellen koulutustaustastaan huolimatta melko vastaanottavainen ja oppivainen ja osaa monta käytännön asiaa minua paremmin. Kuitenkin perhepiirissään korostuu epäterveelliset elämäntavat elintarvikkeissa ja tupakointi, halpaa alkoholia kuluu ja syödään liikaa ja kaikkea minun silmissäni ala-arvoista kuraa. En juurikaan halua olla tekemisissä ihmispiireissä missä kaljapullot kilisee, savukkeilla sotketaan ympäristö, hampaita ei edes pestä ja kaupasta haetaan metuggaa ja maggaraa kun tarvitaan ”perusruokaa”. Miehet kasvattaa kaljamahojaan eivätkä todellakaan tarjoa naisilleen minkäänlaista elintasoa käytännössä, naiset paiskii duunarihommia ja miehet makaa nostaen jotain sosiaalikorvauksia, kärjistäen näin eikä aina edes kärjistäenkään. Siellä mistä minä tulen on/oli yrityskulttuuria ja pienyrittäjiä runsaasti ja parhaiden johtajien rouvat kotirouvia ja itse päätin kasarilla että minusta ei kotinyhjäkettä tule. Sitten kävi toisin ja saan tehdä töitä ainakin puolet, itse asiassa enemmän perheen tuloista. Kaipaan miestä joka niinsanotusti tarjoaisi illan.
Niin. Onko tuossa jotain erikoista? Jaan täysin mielipiteesi ja näkemyksesi, mutta olen duunari-isän ja kotiäidin lapsi. Pitää olla jollain tapaa älyllisesti todella laiska, jos kopioi elämäntapansa omilta vanhemmiltaan. Moni on, sitä en kiellä. Ehkä se juontuu siitä, että joukosta erottautumista yleisesti pelätään kuin ruttoa. Vaatii sisäistä voimaa olla oman tiensä kulkija.
Ei ole mitään erikoista mutta toki minulle on erikoista vastakkaiset tavat ja elämäntyylit mihin olen itse lapsuudessani ja nuoruudessani tottunut. Kuten sanoin keski-iässä kulttuurierilaisuus, saman suomalaisuuden sisällä kuitenkin, jotenkin korostuu kirkkaammin kuin nuorena aikuisena. Yritin tiivistäen kuvailla miksi kannattaisin tänä päivänä perhekulttuurista puhdasrotuisuutta sekarotuisuuden sijaan vaikka joskus luulin että avoin maailma tarjoaa parastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet prismaan helly hansen takki päällä ostamaan ökyleikkeitä.
Tuo näkyvien merkkien ja brändien avulla erottautuminen on alemman keskiluokan tunnuspiirre. Toki sitä jotkut varakkaat duunaritkin tekevät.
Tuo on muuten totta. Eräs ystäväni on hyvätuloinen duunari (bruttotulot 4000€) ja hänen itseisarvoaan on juurikin erittäin näkyvät merkit. Vaikka vaate ei olisi laadukas, mutta merkki näkyy isolla, niin hän ostaa sen. Kieltämättä hän välillä näyttää kävelevältä mainokselta.
Kun taas firman, jossa työskentelen, miljonääriomistaja pukeutuu todella laadukkaan näköisiin hyvin istuviin vaatteisiin joista ei näy yhtäkään logoa. Toki hänen sosiaalisessa piirissään ihmiset tunnistavat nuo, mutta itse en tunnista, koska elämme niin erilaisissa todellisuuksissa. Minun talvitakkini maksaa sata euroa, hänen laadukkaan näköinen talvitakkinsa todennäköisesti tuhat euroa.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitit hienosti siirtymästäsi. Haluaisin korjata tätä kohtaa: "Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia." > Koulutustaso ei ole noissa sama, vaan alemmat korkeakoulututkinnot, kuten AMK-tutkinto ja yliopistossa suoritettu kandidaatin tutkinto, sijoittuvat Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaan tasolle 6. Ylemmät korkeakoulututkinnot kuten YAMK-tutkinto ja maisterin tutkinto sijoittuvat molemmat tasolle 7. Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat tasolla 8.
Allekirjoitan myös näkemyksesi, että ihmiset eri tutkintojen tasoilla ovat havaittavan erilaisia. Uskoisin, että se ei kuitenkaan johdu pelkästään tutkinnon suorittamisesta, vaikka sekin varmaan jonkin verran muuttaa ihmistä. Mutta ennen kaikkea erilaiset ihmiset hakeutuvat alun alkaenkin erilaisiin koulutuksiin. Yliopistoissa myöskin kanditutkintoa suorittavat ovat usein hakeutuneet suorittamaan nimenomaan maisteritason tutkintoa, ja tähtäävät siihen.
Elintavoissa on todella iso ero eri sosiaaliluokkien välillä. Sen näkee esimerkiksi nuorten tupakoinnissa ja humalajuomisessa.