Ahdistus ja jatkuva epämukavuusalue
Onko täällä kohtalotovereita, jotka kärsivät myös yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä? (Minulla on varmaan jotain muutakin, esim. OCD, mutta ahdistuneisuushäiriö on ainoa "virallinen" diagnoosi, jonka olen ongelmilleni saanut.)
Minulla alkaa mennä lopullisesti hermo siihen, että KAIKKI - ihan kaikki - tuntuu joltain valtavalta suoritukselta, johon pitää valmistautua henkisesti. Tuntuu siltä, kuin olisin menossa juurihoitoon tai laulamaan karaokea 100 ihmisen eteen, jos pitäisi ihan vain alkaa siivota kylppäriä tai kirjoittaa työsähköposti. Pelkään asioita joko typeristä syistä (inhottaa leikata pensaita, kun naapurit ovat ulkona) tai ilman minkäänlaista syytä (pyykkipussien lajittelu pelottaa).
Jatkuva turhien asioiden pelko on paitsi väsyttävää ja kuluttavaa, se jotenkin myös vetää aivoja solmuun. Mikä sitten puolestaan pelottaa lisää, kun tulen ihan vakuuttuneeksi siitä, että no niin, nyt minulla on jokin varhaisdementia.
Olen väsynyt tähän. Onko kukaan keksinyt jotain pirkkaniksejä tällaisten asioiden päihittämiseksi?
Kommentit (16)
Mitä lääkärit ovat sanoneet ongelmistasi tuon ahdistuneisuushäiriön lisäksi? Oletko saanut terapiaa tai lääkitystä? Onko auttanut?
T. Keskivaikeasti masentunut ja akuutista ahdistushäiriöstä kärsivä
Yritän vastata viestiin 2, mutta ei oikein toimi mikään… Eli:
En ole saanut terapiaa enkä lääkitystä. Totta puhuakseni tuntui siltä, etteivät asiani psykiatria oikein kiinnostaneetkaan.
Toisaalta vastustin lääkitystä jo ajatuksena, ajattelin tämän menevän ohi ja johtuvan läheisten kuolemasta. Mutta se jatkuu edelleen 10 vuotta myöhemmin.
Mutta koska olet selvästi SAIRAS (pyykkipussien lajittelu pelottaa) tämä palsta ei sinua auta.
Tartun kahteen kohtaan kirjoituksessasi:
,,En ole saanut terapiaa enkä lääkitystä‘‘
ja
,,Toisaalta vastustin lääkitystä jo ajatuksena‘‘
Tuossa ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ.
Mene lääkärille nyt heti. 10 vuotta jo heitetty hukkaan? Mitä vielä odotat? Että se on kohta 20?
Sairaudessasi saattaa olla myös masennusta, vaikka et itse käsitä sitä(sairaudentunnoton). Kertomasi oireet viittaa siihen. Masennus on salakavala. Vaikka miten yrität loogistaa ajatukset pois/vakuuttaa, että kaikki on hyvin tjms. niin masennus vaan "sabotoi" ne ja sama meno jatkuu.
Jos aivokemia on sekaisin, niin siihen ei pelkkä terapia auta.
T: Sama vika Rahikaisella ja jalka syvemmällä vielä suossa, vaikka typerää sellaisella on "keulia". Pahoittelut.
On yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Ahdistaa jotkin ihmisten kanssa olemiset ja tekemiset paljonkin, mutta pakko yrittää siedättää itseään ei voi oikein jäädä kotiinkaan istuskelemaan.
Niin tuttua. Nimenomaan tuo, että koko vtun olemassaolo on jatkuvaa ponnistelua. Olen aivan loppu.
Neuvoja en valitettavasti osaa antaa. Olen itse luovuttanut.
tässä sinulle niksejä.
-kun menet leikkaamaan pensaita, laita vanhat sukkahousut päähäsi, niin naapurisi eivät tunnista sinua.
-pyykit kannattaa lajitella vanhoihin sukkahousuihin. vanhat sukkahousut toimivat myös pyykkipussina herkemmille pestäville vaatteille.
-kylpyhuoneen pesu helpottuu, kun laitat useammat vanhat sukkahousut käteen päällekkäin. saat niistä kätevän ja kädessäpysyvän hankaussienen, jolla kalkki ja saippuatahrat lähtevät helposti
Ihan kaikilta löytyy perustelut minkä takia veronmaksajien pitäisi kustantaa koko elämä että itse saisi vain makailla kotona sohvalla ilman vastuita ja velvollisuuksia elämästä nauttien
Ja sitten te vielä ihmettelette miksi 2000 luvulla syntyneitä pidetää lumihiutaleina jotka ei kestä normaalin elämän asioita mitkä ihan kaikki muutkin on kokenut mutta ei siltikään ole jäänyt uhriutumaan ja vollottamaan sekä vaatimaan palveluita mitkä muut joutuu kustantaa
Kyllä. Minulla asia tosin menee niin pitkälle, että mieluummin vaikka kuolen kuin menen tutkimuksiin vakavaan sairauteen liittyen ja aloitan siihen liittyvät hoitooperaatiot. Kaikki mahdolliset sairaalaan liittyvä ahdistaa, oli kyseessä sitten hammaslääkäri tai nukutus/leikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla asia tosin menee niin pitkälle, että mieluummin vaikka kuolen kuin menen tutkimuksiin vakavaan sairauteen liittyen ja aloitan siihen liittyvät hoitooperaatiot. Kaikki mahdolliset sairaalaan liittyvä ahdistaa, oli kyseessä sitten hammaslääkäri tai nukutus/leikkaus.
Sama. Helpotus se onkin päästä täältä pois.
Ihanko puskista ilmennyt vai tullut kokeiltua "koktaileja"? Noistahan voi jäädä yhdestä kerrasta juuri tuollaista loppuelämän kestävää oiretta kun aineet sopivasti tekee tuhojaan aivojen eri osissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten te vielä ihmettelette miksi 2000 luvulla syntyneitä pidetää lumihiutaleina jotka ei kestä normaalin elämän asioita mitkä ihan kaikki muutkin on kokenut mutta ei siltikään ole jäänyt uhriutumaan ja vollottamaan sekä vaatimaan palveluita mitkä muut joutuu kustantaa
Kun on pienestä pitäen joutunut selviytymään yksin elämässä, ei kiinnosta pätkääkään, pitääkö joku kukalie lumihiutaleena. Mitään hyötyä näistä arvostelijoista ei ole ollut, joten mielipiteensäkin ovat arvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko puskista ilmennyt vai tullut kokeiltua "koktaileja"? Noistahan voi jäädä yhdestä kerrasta juuri tuollaista loppuelämän kestävää oiretta kun aineet sopivasti tekee tuhojaan aivojen eri osissa.
Ei tuohon tarvita "kuin" se, että iso osa lapsuutta on eletty jatkuvassa ahdistuksessa, pelossa ja taistele/pakene-tilassa henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisten vanhempien taholta. Ahdistuksesta tulee lopulta automaattinen selviytymismekanismi. Koska jo lapsena elit varpaillaan ja pyrit aina ennakoimaan kaikkea mahdollista, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Nostanpas. Jostain syystä ketjuni eivät ikinä saa vastauksia (mikä ahdistaa toki sekin, kun en tiedä onko vika otsikoissa vai sisällöissä :D).