Pahastutteko, jos ystävä ei käytä lahjakorttia?
Annoin muutamalle ystävälleni joululahjaksi lahjakortin kosmetologille. Kyseinen kosmetologi on tuttuni ja myös lahjakortin saajille puolituttu, olen häntä moneen kertaa kehunut, sillä on todella hyvä ja mukava. Lahjakortti oli aika arvokas, paljon arvokkaampi kuin yleensä kaverilahjani, mutta sain vähän alennusta niihin. Pari ystävääni lahjakortin käyttivätkin ja vuolaasti kokemusta kehuivat, yksi varasi jo seuraavan ajankin. Yksi ystävistäni kuitenkin suhtautui lahjakorttiin jotenkin oudosti ja vältellen asiasta puhui, ymmärsin ettei hänellä ole aikomusta sitä käyttää, ei kai tykkää käydä kosmetologilla tms tai ei ikinä ole käynyt. Tämä ihminen on kyllä muutenkin sellainen, että ei tykkää koskaan oikein mistään ja valittaa kaikesta jatkuvasti.
Minua tilanne vähän kyrsii. Kallis lahjakortti jää käyttämättä. Tekisi mieleni sanoa, että anna sitten se takaisin, niin käyn siellä itse tai annan jollekin, joka lahjaa osaa arvostaa.
Ylireagoinko?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorteissa lahjan antaja päättää mistä toinen ilahtuu. Esim vuohi afrikkaan.
Antakaa mieluummin avoin ostokortti Prismaan tai Cittariin kuin joku ylihinnoiteltu kosmetologireissu koroeen tai fine dining paikkaan minkä ruoista tai ilmapiiristä ei nauti.
Ei festarilippuja, laivaristeilyjä tai elämys/pääsylippuja taidenäyttelyyn jotka pitää lunastaa monimutkaisen nettisuunnistuksen kautta.
Kieltämättä harmitti saada se 80 euron kosmetologikortti. Inhosin joka sekuntia siellä. Olisin paljon ennemmin mennyt vaikka useamman kerran elokuviin tai ostanut kuohuviiniä ja juustoja kotiin. Päällimmäisenä oli ajatus, että eikö lahjan antaja oikeasti ajatellut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahastuisin, jos jättäisi tarkoituksella käyttämättä eikä edes antaisi sitä kellekään toiselle. Se tuntuisi ihan joltain kiusanteolta tai mielenosoitukselta. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta älä tarkoituksella tuhlaa ystävän rahoja.
Ystävähän se tässäKIN tapauksessa ihan itse oman mielensä ja mieltymyksensä mukaan niitä rahojaan tuhlasi hommaamalla lahjakortin piittaamatta lainkaan, pitäisikö lahjakortin saaja siitä vai ei.
Jos ei itse välitä etukäteen selvittää mitenkään, minkälaisesta lahjakortista tai lahjasta toinen voisi pitää, vaan olette valmiita maksamaan itsenne vaikka kipeäksi siitä, koska te itse pidätte, on turha uhriutua, kun toinen ei siitä pidä, kuten te itse.Uhriutuisin ehkä enemmänkin siitä, kuten sanoinkin, ettei ystävä anna lahjakorttia eteenpäin tai vaikka minulle takaisin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, senkin jo sanoin.
Jos itse saisin lahjakortin josta tietäisin heti että varmasti tai hyvin todennäköisesti jää käyttämättä, antaisin sen heti takaisin sille jolta sen sain.
En se minäkään lähtisi enää kyselemään lähipiiriltäni, josko heitä kiinnostaisi minun saamani lahjakortti, jota ei ole aikomustakaan käyttää. Ei se minun tehtäväni ole ja vain siksi, että lahjan antaja ajatellut vain itseään sekä omia mieltymyksiään sen kummemmin miettimättä. Siinähän uhriutuu ja inisee. Lahjan antaja itse voi katsoa peiliin ja ottaa opikseen ja miettiä sitä omaa rahan törsäämistään vähän tarkemmin, niin ei tarvitse vinkua.
Jösses mikä asenne. :D Toinen antaa lahjan ja sinä annat opetuksen.
Lahjakortin antajan typeryys ja ajattelemattomuus ei ole minun vastuullani. En anna edes opetusta. Oppikoon itse tai olkoon oppimatta.
Jos lahjakortin antaja on niin oman napansa ympärillä pyörivä, että lahjakortinkin valitsee jollekin toiselle omien mieltymystensä mukaan eikä saamansa vastakaiku ole itselleen mieluisaa, ei sekään ole minun vastuullani.
Jos ei itse käytä voisi antaa lahjakortin jollekin joka arvostaa sitä. Niissähän ei taida olla kovin pitkät voimassa olot ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahastuisin, jos jättäisi tarkoituksella käyttämättä eikä edes antaisi sitä kellekään toiselle. Se tuntuisi ihan joltain kiusanteolta tai mielenosoitukselta. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta älä tarkoituksella tuhlaa ystävän rahoja.
Ystävähän se tässäKIN tapauksessa ihan itse oman mielensä ja mieltymyksensä mukaan niitä rahojaan tuhlasi hommaamalla lahjakortin piittaamatta lainkaan, pitäisikö lahjakortin saaja siitä vai ei.
Jos ei itse välitä etukäteen selvittää mitenkään, minkälaisesta lahjakortista tai lahjasta toinen voisi pitää, vaan olette valmiita maksamaan itsenne vaikka kipeäksi siitä, koska te itse pidätte, on turha uhriutua, kun toinen ei siitä pidä, kuten te itse.Uhriutuisin ehkä enemmänkin siitä, kuten sanoinkin, ettei ystävä anna lahjakorttia eteenpäin tai vaikka minulle takaisin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, senkin jo sanoin.
Jos itse saisin lahjakortin josta tietäisin heti että varmasti tai hyvin todennäköisesti jää käyttämättä, antaisin sen heti takaisin sille jolta sen sain.
En se minäkään lähtisi enää kyselemään lähipiiriltäni, josko heitä kiinnostaisi minun saamani lahjakortti, jota ei ole aikomustakaan käyttää. Ei se minun tehtäväni ole ja vain siksi, että lahjan antaja ajatellut vain itseään sekä omia mieltymyksiään sen kummemmin miettimättä. Siinähän uhriutuu ja inisee. Lahjan antaja itse voi katsoa peiliin ja ottaa opikseen ja miettiä sitä omaa rahan törsäämistään vähän tarkemmin, niin ei tarvitse vinkua.
Vaikutat todella raskaalta ja epäkohteliaalta tyypiltä. Toivon ettet saa enää ikinä mitään lahjoja ettei SUN tarvi vinkua enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahastuisin, jos jättäisi tarkoituksella käyttämättä eikä edes antaisi sitä kellekään toiselle. Se tuntuisi ihan joltain kiusanteolta tai mielenosoitukselta. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta älä tarkoituksella tuhlaa ystävän rahoja.
Ystävähän se tässäKIN tapauksessa ihan itse oman mielensä ja mieltymyksensä mukaan niitä rahojaan tuhlasi hommaamalla lahjakortin piittaamatta lainkaan, pitäisikö lahjakortin saaja siitä vai ei.
Jos ei itse välitä etukäteen selvittää mitenkään, minkälaisesta lahjakortista tai lahjasta toinen voisi pitää, vaan olette valmiita maksamaan itsenne vaikka kipeäksi siitä, koska te itse pidätte, on turha uhriutua, kun toinen ei siitä pidä, kuten te itse.Uhriutuisin ehkä enemmänkin siitä, kuten sanoinkin, ettei ystävä anna lahjakorttia eteenpäin tai vaikka minulle takaisin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, senkin jo sanoin.
Jos itse saisin lahjakortin josta tietäisin heti että varmasti tai hyvin todennäköisesti jää käyttämättä, antaisin sen heti takaisin sille jolta sen sain.
En se minäkään lähtisi enää kyselemään lähipiiriltäni, josko heitä kiinnostaisi minun saamani lahjakortti, jota ei ole aikomustakaan käyttää. Ei se minun tehtäväni ole ja vain siksi, että lahjan antaja ajatellut vain itseään sekä omia mieltymyksiään sen kummemmin miettimättä. Siinähän uhriutuu ja inisee. Lahjan antaja itse voi katsoa peiliin ja ottaa opikseen ja miettiä sitä omaa rahan törsäämistään vähän tarkemmin, niin ei tarvitse vinkua.
Vaikutat todella raskaalta ja epäkohteliaalta tyypiltä. Toivon ettet saa enää ikinä mitään lahjoja ettei SUN tarvi vinkua enempää.
.. "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" ..
Valitse lahjat sen saajan mieltymysten mukaan äläkä omien itsekkäidesi, niin ei tarvitse vinkua.
Jospa tuon lahjakortin lisäksi pitäisi vielä omista maksaa lisää, siitäkö on kysymys ?
Et voi lahjakortilla pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista mitä hän ei halua. Selvitä ensi kerralla etukäteen mistä lahjan vastaanottaja varmasti pitää ja hanki sellainen lahjakortti.
Ostin puolisolleni monen sadan euron hierontasarjakortin joululahjaksi aikoinaan ja käyttämättähän se jäi.
Enää en osta lahjakortteja kenellekään. Korkeintaan jonkun ruokakaupan lahjakortin jollekin vähävaraiselle ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Et voi lahjakortilla pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista mitä hän ei halua. Selvitä ensi kerralla etukäteen mistä lahjan vastaanottaja varmasti pitää ja hanki sellainen lahjakortti.
Mitäpä jps lahjan saaja on tauotta vinkunut vaikkapa kipeää selkäänsä tai huonoa ihoaan ja silti kosmetologi ym. kortit jäävät käyttämättä?
Minä pahoitin mieleni, kun annoin 70€ lahjakortin hierontaan ystävälleni. Valitti niskajumeja ja rahapulaa. Kortti oli voimassa 6kk. Kysyin sitten joskus, oliko hyvä hieronta. Hän tiuskaisi ettei kerkiä moisissa hömpissä käydä. Kortti jäi käyttämättä. Minusta tuo oli epäkohteliasta.
Et loukkaannu. Se on aina riski antaa lahjakortteja tuollaisiin hoitoihin, hierontoihin yms. Ei kaikki tykkää, vaikka itse tykkäät. Pelisilmä puuttui sinulta itseltäsi tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahastuisin, jos jättäisi tarkoituksella käyttämättä eikä edes antaisi sitä kellekään toiselle. Se tuntuisi ihan joltain kiusanteolta tai mielenosoitukselta. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta älä tarkoituksella tuhlaa ystävän rahoja.
Ystävähän se tässäKIN tapauksessa ihan itse oman mielensä ja mieltymyksensä mukaan niitä rahojaan tuhlasi hommaamalla lahjakortin piittaamatta lainkaan, pitäisikö lahjakortin saaja siitä vai ei.
Jos ei itse välitä etukäteen selvittää mitenkään, minkälaisesta lahjakortista tai lahjasta toinen voisi pitää, vaan olette valmiita maksamaan itsenne vaikka kipeäksi siitä, koska te itse pidätte, on turha uhriutua, kun toinen ei siitä pidä, kuten te itse.Uhriutuisin ehkä enemmänkin siitä, kuten sanoinkin, ettei ystävä anna lahjakorttia eteenpäin tai vaikka minulle takaisin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, senkin jo sanoin.
Jos itse saisin lahjakortin josta tietäisin heti että varmasti tai hyvin todennäköisesti jää käyttämättä, antaisin sen heti takaisin sille jolta sen sain.
On epäkohteliasta palauttaa lahjoja.
Ei mielestäni. Epäkohteliasta on jättää kortti käyttämättä tarkoituksella. Toisen rahat menivät kankkulan kaivoon.
Itsehän se rahansa haaskasi.
Ei pidä antaa lahjoja ensinkään, jos on noin niuho ja kontrollinhaluinen. Lahja on kättä vaihdettuaan sen toisen omaisuutta ja se saa vaikka iskeä aaltovaasinsa heti kiveen. Et voi loukkaantua siitä, mitä toinen tekee omalla omaisuudellaan.
Lahja ei velvoita saajaansa mihinkään. Siksi se on nimenomaan lahja eikä laina tai uhkavaatimus.
En mitenkään näe itseäni niuhona tai kontrollinhaluisena. Pidän vain sellaista ihmisenä sekä pimeänä että kiittämättömänä, joka heittää saamaansa rahaa roskiin. Miksei sillä ilahduttaisi jotain toista, tai palauttaisi antajalle. Mutta kukin tyylillään tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi lahjakortilla pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista mitä hän ei halua. Selvitä ensi kerralla etukäteen mistä lahjan vastaanottaja varmasti pitää ja hanki sellainen lahjakortti.
Mitäpä jps lahjan saaja on tauotta vinkunut vaikkapa kipeää selkäänsä tai huonoa ihoaan ja silti kosmetologi ym. kortit jäävät käyttämättä?
Jotkut ihmiset nyt vaan tykkäävät vinkua kipeää selkäänsä ja huonoa ihoaan ilman, että se on kutsu ostaa lahjakortti hierojalle tai kosmetologille.
Täällähän on ollut paljon ketjuja vuosien saatossa aiheesta, että kun ystävä valittaa, mutta se ei ota korjausehdotuksia vastaan. Niihin on aina tullut pääosin viestejä, että pitää antaa valittaa, se valittaminen on se juttu. Ei se, että ystävän kanssa yritetään keksiä ratkaisua, se on kuulemma hyvin epäkohteliasta.
Te naiset tunnutte käyttävän energiaa hirveästi siihen että saatte keskenänne puolib ja toisin kaikesta tehtyä ongelman. Miten luulette ettå miehet jakaisivat ymmärtää tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään.
Itse annoin lahjakortin vuosia sitten erääseen harrastekauppaan. Tiesin, että lahjakortin saajalla oli harrastus, johon tämä kauppa oli erikoistunut. Lahjakortin saaja soitti tähän kauppaan ja pyysi heitä antamaan lahjakortista maksetun rahan hänelle.
Suhtautuminen tähän ihmiseen ei palautunut enää ikinä entiselleen.
Tämäkin on jonkun mielestä ihan huippuidea, joku harrastaa asiaa x, eiku lahjakorttikortti kaupoille ja taas tullaan siihen muttaan, en osta ihan mitä tahansa ja mistä tahansa. Suosin tiettyä liikettä joka ottaa vastaan käytettyjä välineitä.
Hyvä jumala.
Minäkin suosin tiettyä liikettä esim. ratsastustarvikkeita ostaessani (bonusjärjestelmä, tuttuus, kivat myyjät), mutta jos saisin lahjakortin johonkin toiseen ratsutarvikeliikkeeseen, käyttäisin sen riemusta kiljuen. Miten joillain onkin naama aina mutrulla.
Siis osteleeko aikuiset ihmiset ystävien kesken joululahjoja? Voi apua. En ikinä osais ostaa mitään järkevää. Onneksi meillä ei ole tuollaista tapaa. Tosin, ei kyllä rahaakaan ole liikaa maailmalle kylvettäväksi.
Lahja tulee aina ostaa sillä ajatuksella, että lahjansaaja pitää siitä. Ei sillä ajatuksella, että kun musta tää on tosi kiva/ihana/kätevä, mä olisin tästä iloinen. Jos on epävarma, niin kukaan tuskin(?????) pahastuu S-kaupan lahjakortista. Se kun käy ruokakauppojen lisäksi ravintoloihin, Sokokselle, Emotionille, hotelleihin jne. ja jokainen nyt ainakin syö jotain.
Luin ketjun läpi ja mitä tästä opin. Älä koskaan osta lahjakorttia lahjaksi kenellekään tai mitään muutakaan esim. tavaralahjaa ettet vaan pahoita kenenkään mieltä. Kukistakin ihmiset pahoittavat mielensä joten niitäkään ei voi ostaa. Pelkkä kortti siis riittäköön. Rahan antamista ystävälle pidän hassuna esim. annan ystävälle rahaa hänen syntymäpäivänä ja hän antaa saman summan rahaa minulle kun on minun syntymäpäivä. Aivan hölmöä. Lapselle voi antaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun läpi ja mitä tästä opin. Älä koskaan osta lahjakorttia lahjaksi kenellekään tai mitään muutakaan esim. tavaralahjaa ettet vaan pahoita kenenkään mieltä. Kukistakin ihmiset pahoittavat mielensä joten niitäkään ei voi ostaa. Pelkkä kortti siis riittäköön. Rahan antamista ystävälle pidän hassuna esim. annan ystävälle rahaa hänen syntymäpäivänä ja hän antaa saman summan rahaa minulle kun on minun syntymäpäivä. Aivan hölmöä. Lapselle voi antaa rahaa.
Ongelma siis koskee lähinnä naisia. Ei me miehet ostekka toisillemme mitään lahjoja, poislukien häälahjat, mutta se nyt on oma juttunsa. Ehkä synttärikaljat voidaan toisillemme tarjota, mutta lahjoja vain lapsille.
Aina voi kysyä mistä tykkäisit.