Psykoterapeuteilla on yllättäen lähes kaikilla kalenterit tyhjinä ja haluavat asiakkaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Youtube on täynnä todella hyviä psykologeja ja psykologista pohdintaa aiheeseen kuin aiheeseen - englanniksi tosin. Sieltä saa ilmaiseksi terapiaa, vinkkejä ja sen sellaista. Netistä löytää tavallaan itse apunsa, myös tekoäly, anonyymit  vertaistukiketjut netissä jne. kaikki ilmaista ja lisäksi saa monenlaista näkökantaa  - ei vain yhtä, kuten terapiassa saisit.

Terapia on lisäksi kallista ja kaikki päätyy kantaan. Juu, ei kiitos. En halua kantaan mitään mielenterveyteen liittyviä asioita. Ne ovat siellä sitten ikuisesti.

Mitkään videoiden katsomiset ei anna sitä mikä on terapian ydin: kohdatuksi tuleminen. Tekoäly voi simuloida sitä vähän, mutta se inhimillinen vuorovaikutus, jonka ansiosta ihminen todella toipuu, sitä ei vielä tekoälykään korvaa. Arjessa toki AI voi auttaa eteenpäin.

Toivottavasti terapian hinnat laskevat, niin sinne pääsevät myös köyhemmät, jotka siitä hyötyvät. 

Älykkäät tajuaa ettei se ole mitään aitoa kohdatuksi tulemista, kun siitä maksetaan suuri summa per 45 min ja terapeuttia juuri ja juuri kiinnostaa. Ei tosin silti meinaa muistaa yhtään mitä edes aiemmin puhuttiin. Heti kun on minuutikin yli ajan, niin terapeuttia ei kiinnosta enää tippakaan.

Ketä kiinnostaa mikään yliajalla

Itse olen tosiaan käynyt viime marraskuusta lähtien psykoterapeutilla, jolle terapiavastaanotto on sivutoimi. Hän ei ole tehnyt vielä ainuttakaan Kanta-kirjausta, mikä on hyvä. 

On Valviran hyväksymä ja löytyy Julkiterhikistä.

Tuskin näitä kirjausten tekemisiä mikään viranomainen oikeasti valvoo. Siinä olisi hyvin työllistävä tehtävä jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly voittaa lyhytterapeutit ja kognitiiviset terapeutit, mutta psykoanalyyttisiä terapeutteja ei tule korvaamaan. Psykoanalyyttinen on todella kallista ja pitkäkestoista ja harvalla siihen on varaa.

Ja ihan täyttä höpöä! Mikään ei ole tuubempaa kuin psykoanalyysi! Se on aikansa lapsi, ajat sitten höpötykseksi todistettua!

Psykoanalyysi ei ole samalla tavoin tavoitehakuista kuin nykyään tunnetummat terapiamuodot ovat. Siinä ajatuksena on että itsetuntemuksen lisääntyessä syntyvät oivallukset auttavat onnellisempaan elämään. Se on prosessi jota ei voi vauhdittaa eikä pakottaa ja se on hankalasti mitattavissa oirekeskeisempien terapiamuotojen metodein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei ole varaa, siitä se johtuu. Kyllä tarvetta edelleen on ja työsarkaa riittää. En tiedä onko Kelakin tiukentanut linjaustaan siinä kenelle myönnetään psykoterapiaa.

Kyllä, Kela on tiukentanut linjaustaan.

Toivottavasti tiukentaa lisää. 

Joo. Kelan tukeman psykoterapian ehdoksi voisi asettaa vakavan mielenterveyshäiriön sairastamisen. Vaikea masennustila, skitsofrenia, kaksisuuntainen jne.

Ja etenkin traumatausta. Tämä on oikeastaan ainoa, mihin uskon paykoterapian toimivan. Ja silloinkin terapeutilta vaaditaan uskomatonta ammattitaitoa.

Ja usein mahdotonta löytää terapeuttia joka ymmärtää polyvagaalisen teorian ja sen että ne traumat "asuvat" kehossa, hermostossa. Pelkkä puhelässytys ei pakene-taistele-mielistele-tilassa olevaa ihmistä auta, päinvastoin kuormittaa lisää. -eri

Se lienee enemmän toimintaterapeutin heiniä. Tosin miinuspuolena on että sinulle puhutaan kuin lapselle, vaikka terapeutti itse olisi sinua nuorempi.

Tuohon tarvittaisiin psykofyysistä terapiaa, tai jo kohta meillekin rantautuvaa psykedeeliavusteista terapiaa. Loppuu se vuosikausien lässytys ja rahastus.

Kunhan ymmärretään, että polyvagaalinen teoria ei ole totta tarkkana biologisena kuvauksena, mutta että sitä voi käyttää metaforana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly voittaa lyhytterapeutit ja kognitiiviset terapeutit, mutta psykoanalyyttisiä terapeutteja ei tule korvaamaan. Psykoanalyyttinen on todella kallista ja pitkäkestoista ja harvalla siihen on varaa.

Ja ihan täyttä höpöä! Mikään ei ole tuubempaa kuin psykoanalyysi! Se on aikansa lapsi, ajat sitten höpötykseksi todistettua!

Psykoanalyysi ei ole samalla tavoin tavoitehakuista kuin nykyään tunnetummat terapiamuodot ovat. Siinä ajatuksena on että itsetuntemuksen lisääntyessä syntyvät oivallukset auttavat onnellisempaan elämään. Se on prosessi jota ei voi vauhdittaa eikä pakottaa ja se on hankalasti mitattavissa oirekeskeisempien terapiamuotojen metodein.

Nykyisin se on todettu sekä tehottomaksi että osittain huuhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly voittaa lyhytterapeutit ja kognitiiviset terapeutit, mutta psykoanalyyttisiä terapeutteja ei tule korvaamaan. Psykoanalyyttinen on todella kallista ja pitkäkestoista ja harvalla siihen on varaa.

Ja ihan täyttä höpöä! Mikään ei ole tuubempaa kuin psykoanalyysi! Se on aikansa lapsi, ajat sitten höpötykseksi todistettua!

Psykoanalyysi ei ole samalla tavoin tavoitehakuista kuin nykyään tunnetummat terapiamuodot ovat. Siinä ajatuksena on että itsetuntemuksen lisääntyessä syntyvät oivallukset auttavat onnellisempaan elämään. Se on prosessi jota ei voi vauhdittaa eikä pakottaa ja se on hankalasti mitattavissa oirekeskeisempien terapiamuotojen metodein.

Nykyisin se on todettu sekä tehottomaksi että osittain huuhaaksi.

Kuinkahan paljon psykoanalyysiä enää käytetään? Paykodynaamista psykoterapiaa sen sijaan kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Alkaa tämä naurettava terapiausko loppua.

Terapiauskon tilalle tulee AI-usko. Siirrytään Isoveli valvoo -yhteiskuntaan, jossa koneiden avulla ohjataan heikkoja kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kalenterit saattavat olla tyhjiä, mutta se ei tarkoita, etteikö tarvetta olisi. Kyse on usein siitä, että kynnys hakeutua hoitoon on korkea. Kun mukaan lasketaan korkeat kustannukset ja huoli siitä, mitä tietoihin kirjataan, kynnys kasvaa entisestään. Tyhjät kalenterit kertovat siis enemmän hoidon saavutettavuuden ongelmista kuin siitä, etteikö apua tarvittaisi. En tunne tilannetta kaikilta osin, mutta otsikon perusteella voisi ajatella, että kyse on nimenomaan tästä.

Kynnys hakeutua hoitoon ei ole koskaan ollut matalampi, erityisesti nuorille mielenterveys on nykyään ihan arkinen asia. Omakanta on ollut käytössä jo vuosikaudet, ei sekään oikein selitä.

Vierailija kirjoitti:

Kalenterit saattavat olla tyhjiä, mutta se ei tarkoita, etteikö tarvetta olisi. Kyse on usein siitä, että kynnys hakeutua hoitoon on korkea. Kun mukaan lasketaan korkeat kustannukset ja huoli siitä, mitä tietoihin kirjataan, kynnys kasvaa entisestään. Tyhjät kalenterit kertovat siis enemmän hoidon saavutettavuuden ongelmista kuin siitä, etteikö apua tarvittaisi. En tunne tilannetta kaikilta osin, mutta otsikon perusteella voisi ajatella, että kyse on nimenomaan tästä.

Tarvetta on, mutta kuka maksaisi? Sote-alueet eivät enää korvaa terapioita entiseen malliin ja asiakkailla ei ole omaakaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly voittaa lyhytterapeutit ja kognitiiviset terapeutit, mutta psykoanalyyttisiä terapeutteja ei tule korvaamaan. Psykoanalyyttinen on todella kallista ja pitkäkestoista ja harvalla siihen on varaa.

Ja mitä on psykoanalyyttinen? Miksei tekoäly pystyisi siihenkin?

No kysy siltä tekoälyltä! Miksi täällä kyselet?

Ei tässä tekoälystä ole kyse. Vaan siitä, että julkiselta et pääse terapiaan enää ja ihmisillä ei ole rahaa maksaa niitä itse.

Ihmiset myöskin ovat nykyään parempia tekemään itsetutkiskelutyötä ja ns.terapoimaan itse itseään. Itse ravasin nuorena terapiassa ja mitään hyötyä siitä ei ollut, koska en päässyt itse vaikuttamaan mille terapeutille menin (julkisella oli otettava se, mikä tulee) ja kun halusin lopettaa terapeutin ollessa kaamea, niin sanottiin, että uudelle et pääse jos tämän nyt lopetat. No lopetin ja olen saanut itse terapoitua kaikki omat ongelmani paremmin kuin se kauhea terapeutti ikinä. Toki se vaati valtavasti työtä itsensä kanssa. Mutta paranin masennuksesta.

Myös täällä mainitut ferritiinit hoidin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tekoälystä ole kyse. Vaan siitä, että julkiselta et pääse terapiaan enää ja ihmisillä ei ole rahaa maksaa niitä itse.

Ihmiset myöskin ovat nykyään parempia tekemään itsetutkiskelutyötä ja ns.terapoimaan itse itseään. Itse ravasin nuorena terapiassa ja mitään hyötyä siitä ei ollut, koska en päässyt itse vaikuttamaan mille terapeutille menin (julkisella oli otettava se, mikä tulee) ja kun halusin lopettaa terapeutin ollessa kaamea, niin sanottiin, että uudelle et pääse jos tämän nyt lopetat. No lopetin ja olen saanut itse terapoitua kaikki omat ongelmani paremmin kuin se kauhea terapeutti ikinä. Toki se vaati valtavasti työtä itsensä kanssa. Mutta paranin masennuksesta.

Myös täällä mainitut ferritiinit hoidin kuntoon.

Julkisella harvemmin tarjotaan psykoterapiaa. Kaikenlaista muuta terapiaksi kutsuttua keskusteluhoitoa kylläkin. 

Up

Joku jossain toisessa ketjussa nostikin esille sen, että järjestelmistä näkee mihin terapeutti on erikoistunut ja millaisia koulutuksia hankkinut, ei sitä, onko hän niissä hyvä verrattuna muihin. 

Olen ollut vuoden terapialimbossa, jonka jälkeen tulos on viimeisimmästä uudelleentraumatisoitumisesta, että kehitys voi olla myös sitä, että lakkaa hakemasta apua psykoterapiasta ja ylipäätän puheterapiasta. 

Minut laitettiin teini-ikäisenä jo psykodynaamiseen terapiaan kaksi kertaa viikossa, joka on vaikuttanut ajatusmaailmaani suuresti. Opin ajattelemaan, että joku muu tuntee minut paremmin kuin minä ja tietää, miten mieleni toimii ja miten minun tulee toimia ja että minulla itselläni ei ole siihen osaamista eikä valtaa. 

Olen käynyt 3 kelan kolmivuotista, vuoden päälle, lukuisia lyhyempiä terapioita dialektisesta käyttäytymisterapiasta osastojaksoon, autismin toimintaterapiaan, kriisiterapiaan, sielunhoitoon. Ja nyt mietin, miten iso osa tästä hoitokierteestä johtuu tuosta nuorena psykodynaamisen myötä syötetystä ajatuksesta, etten ikinä voi itse olla se, joka tietää miten toimia ja joku muu jossain pitää avaimia hallussa siihen, millainen hyvä ihmisyys on ja miten elää. 

Olen vasta alkutaipaleella tässä pohtimisessa. Luen paljon psykiatrian historiaa, se auttaa avartamaan ajattelua myös oman elämän suhteen. 

Kela on kiristänyt päätöksiä näihin. Enää alle puolet hakemuksista saa myöntävän päätöksen eli itse pitäis nykyään kaikki käynnit maksaa kokonaan,  jos aikoo käydä. Johan alkoi löytyä terapeuttia, kun valtion tuki loppui asiakkailta.. se vaikuttaa, ei AI

Psykodynaamisesta oppi sen, että terapioi itseään kirjoittamalla ja miettimällä kohti ahdistusta. Mitä enemmän on ahdistuksen ja tuskan äärellä, sitä lähempänä on parantumista. Ongelma on vain se, että jos ihmisen psyyke koulutetaan siihen, että ahdistuksen kohtaamisesta ja sen äärelle hakeutumisesta seuraa viisastuminen, se pahentaa ahdistushäiriötä aivan merkittävästi. Jopa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kognitiiviseen suuntaan nojaavissa hoito-oppaissa neuvotaan, että pitää erottaa ahdistusmyllytys omassa päässä asian todellisesta käsittelystä ja ratkaisemisesta: se että on jostain huolissaan koko ajan ja yrittää ratkoa sitä päässään pakonomaisesti ei estä pahaa tapahtumasta eikä auta valmistautumaan siihen. Psykodynaamisessa opittu tapa puhua itsensä hävettävään, nöyryyttävään, lamaannuttavaan ahdistukseen asti terapeutin kannustuksella on paha tapa oppia pois. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa sotkeutuvat nyt yliopistojen psykoterapeuttikoulutukset ja kaikenlaiset epämääräiset terapeutti- ja valmennuskoulutukset joihin voi hakeutua kuka vaan.

Sinulla taitaa olla vaikeuksia uskoa, että niistä yliopistokoulutetuista psykoterapeuteista suuri osa on täysin hyödyttömiä höpöhöpöjä. Tekoäly päihittää tällaiset mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Joku jossain toisessa ketjussa nostikin esille sen, että järjestelmistä näkee mihin terapeutti on erikoistunut ja millaisia koulutuksia hankkinut, ei sitä, onko hän niissä hyvä verrattuna muihin. 

 

Olen ollut vuoden terapialimbossa, jonka jälkeen tulos on viimeisimmästä uudelleentraumatisoitumisesta, että kehitys voi olla myös sitä, että lakkaa hakemasta apua psykoterapiasta ja ylipäätän puheterapiasta. 

 

Minut laitettiin teini-ikäisenä jo psykodynaamiseen terapiaan kaksi kertaa viikossa, joka on vaikuttanut ajatusmaailmaani suuresti. Opin ajattelemaan, että joku muu tuntee minut paremmin kuin minä ja tietää, miten mieleni toimii ja miten minun tulee toimia ja että minulla itselläni ei ole siihen osaamista eikä valtaa. 

 

Olen käynyt 3 kelan kolmivuotista, vuoden päälle, lukuisia lyhyempiä terapioita dialektisesta käyttäytymisterapiasta osastojaksoon, autismin toimintaterapiaan, kriisiterapiaan, sielunhoitoon. Ja nyt mietin, miten iso osa tästä hoitokierteestä johtuu tuosta nuorena psykodynaamisen myötä syötetystä ajatuksesta, etten ikinä voi itse olla se, joka tietää miten toimia ja joku muu jossain pitää avaimia hallussa siihen, millainen hyvä ihmisyys on ja miten elää. 

 

Olen vasta alkutaipaleella tässä pohtimisessa. Luen paljon psykiatrian historiaa, se auttaa avartamaan ajattelua myös oman elämän suhteen. 

Minä allekirjoitan suuren osan ajatuksistasi. Koen myös tuhlanneeni niin omaani kuin muidenkin aikaa psykoterapiavuosinani. Ainoa todellinen apu siitä oli ahdistuksen purkuun, kun saattoi avautua elämästään. Tuon toimijuuden lisäksi koin menettäneeni kelpaavan version itsestäni. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, muiden esittämien ja manipuloimien roolimallien ja lokeroiden sisältä, ehkä jopa rakentaen. Tämän lisäksi koin kaikki mahdolliset ei-niin-onnistuneet-versiot terapiasta, mukaan lukien liian läheisen ja totaalisen teeskennellyn välittämisen. Oikeastaan ajattelen ajoittain, että terapiat lähinnä alleviivasivat ja vahvistivat traumojani ja ongelmiani. 

Kuriositeettina huomautan kuitenkin loppuun, että minulla on erittäin huono päivä, käyn raskaasti ylikierroksilla henkisesti. Ehkä siksikin aihe hiukan triggeröi ja tuon ajatuksiani esiin kärjistetysti.

Ei terapia aina ole hyödyllistä vaan jopa haitallista voi olla

Yritin hakeutua päähoitoon työterveydessä, kun oli masista ja uupumusta, stressiä, lapsuusajan traumoja, ongelmia perheen vanhusten terveyden, muistisairauksien ja hoivaan saamisen kanssa, YT:t duunissa, ja parhaalla työkaverilla oli vaikeaa, tuin häntä ja hän lopulta lähti. Masistesti näytti keskivaikeaa masennusta. En kokenut saaneeni mitään tosi konkreettisia apukeinoja. Kerroin ongelmistani ja terapeutti sanoi "niin justiinsa", siinä kaikki.

En halua maksaa 200€/h turhasta enkä tiedä mistä löytäisin apua.

Puhuminen auttoi vähän mutta odotan työelämästä pois päästä, vielä pitäis jokunen vuosi jatkaa