Psykoterapeuteilla on yllättäen lähes kaikilla kalenterit tyhjinä ja haluavat asiakkaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jossain toisessa ketjussa nostikin esille sen, että järjestelmistä näkee mihin terapeutti on erikoistunut ja millaisia koulutuksia hankkinut, ei sitä, onko hän niissä hyvä verrattuna muihin. 

 

Olen ollut vuoden terapialimbossa, jonka jälkeen tulos on viimeisimmästä uudelleentraumatisoitumisesta, että kehitys voi olla myös sitä, että lakkaa hakemasta apua psykoterapiasta ja ylipäätän puheterapiasta. 

 

Minut laitettiin teini-ikäisenä jo psykodynaamiseen terapiaan kaksi kertaa viikossa, joka on vaikuttanut ajatusmaailmaani suuresti. Opin ajattelemaan, että joku muu tuntee minut paremmin kuin minä ja tietää, miten mieleni toimii ja miten minun tulee toimia ja että minulla itselläni ei ole siihen osaamista eikä valtaa. 

 

Olen käynyt 3 kelan kolmivuotista, vuoden päälle, lukuisia lyhyempiä terapioita dialektisesta käyttäytymisterapiasta osastojaksoon, autismin toimintaterapiaan, kriisiterapiaan, sielunhoitoon. Ja nyt mietin, miten iso osa tästä hoitokierteestä johtuu tuosta nuorena psykodynaamisen myötä syötetystä ajatuksesta, etten ikinä voi itse olla se, joka tietää miten toimia ja joku muu jossain pitää avaimia hallussa siihen, millainen hyvä ihmisyys on ja miten elää. 

 

Olen vasta alkutaipaleella tässä pohtimisessa. Luen paljon psykiatrian historiaa, se auttaa avartamaan ajattelua myös oman elämän suhteen. 

puheterapia liittyy äänenkäytön ongelmiin, ei psyykkeen.

Jokainen (muu) varmasti ymmärsi, että kirjoittaja tarkoitti tässä kontektissa puhumiseen ja keskustelemiseen  perustuvaa terapiaa eikä logopediaa.

-eri

Silti olisi hyvä käyttää täsmällisempää kieltä. Jonakin vuonna kerrottiin, että yliopilaskirjoituksissa saa nykyaikana käyttää sanoja väärin. Siis voi kirjoittaa sanan,  joka muistuttaa toista sanaa, mutta ne tarkoittavat eri asioita.

Silti on niin, että tuollaisten persnihkeiden pilkunviilaajien takia on vaikea käydä normaalia keskustelua internetissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulee kaksi syytä.

Raha. Ei ihmisillä ole tässä taloudellisessa tilanteessa laittaa rahaa tuollaiseen

Tuliko se laki mikä määrää kirjoittamaan asiat Omakantaan? En varmasti mene juttelemaan asioitani psykiatrille joka kirjaa ne Omakantaan kaikkien hoitsujen ja fysioterapeuttien luettavaksi.

Chat GPT on oikein riittävä. Ei edes tarvitse kirjautua omilla tunnareilla vaan suoraan pääsee sille höpisemään. Ei jää höpinät minnekkään talteen muiden nähtäväksi. Eikä maksa mitään. Lisäksi GPT on hyvin ystävällinen eikä tarvitse nolostella jos kysyy jotain noloa siltä. Täydellinen terapeutti. 

En nyt sanoisi täydellinen. Ei ainakaan heille, joita kiinnostaa yksityisyys.

AI-yhteenveto

ChatGPT:n yksityisyys ja tietosuoja ovat tärkeitä huomioitavia asioita palvelua käytettäessä. Tässä keskeiset asiat, jotka kannattaa tietää: [1, 2]

Tietojen käyttö koulutukseen: OpenAI voi käyttää keskustelujasi tekoälymallien kehittämiseen ja kouluttamiseen.

Arkaluonteiset tiedot: Älä jaa ChatGPT:lle henkilökohtaisia, salassa pidettäviä tai yrityksen arkaluonteisia tietoja.

Keskusteluhistorian hallinta: Voit estää keskustelujesi käytön koulutukseen asetuksista (Data Controls).

Väliaikaiset keskustelut: ChatGPT tarjoaa mahdollisuuden käyttää "väliaikaista keskustelua" (Temporary Chat), jolloin keskusteluja ei tallenneta historiaan eikä niitä käytetä mallien kouluttamiseen.

Tietovuotoriski: Vaikka turvatoimia on parannettu, on olemassa riski, että keskustelut voivat päätyä muiden nähtäville, jos ne jaetaan tai jos tapahtuu tietoturvaloukkaus.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tekoälystä ole kyse. Vaan siitä, että julkiselta et pääse terapiaan enää ja ihmisillä ei ole rahaa maksaa niitä itse.

Ihmiset myöskin ovat nykyään parempia tekemään itsetutkiskelutyötä ja ns.terapoimaan itse itseään. Itse ravasin nuorena terapiassa ja mitään hyötyä siitä ei ollut, koska en päässyt itse vaikuttamaan mille terapeutille menin (julkisella oli otettava se, mikä tulee) ja kun halusin lopettaa terapeutin ollessa kaamea, niin sanottiin, että uudelle et pääse jos tämän nyt lopetat. No lopetin ja olen saanut itse terapoitua kaikki omat ongelmani paremmin kuin se kauhea terapeutti ikinä. Toki se vaati valtavasti työtä itsensä kanssa. Mutta paranin masennuksesta.

Myös täällä mainitut ferritiinit hoidin kuntoon.

Julkisella harvemmin tarjotaan psykoterapiaa. Kaikenlaista muuta terapiaksi kutsuttua keskusteluhoitoa kylläkin. 

Näinhän se on. Käytännössä nämä toimii maksusitoumuksella eli kela maksaa kuntoutuspsykoterapian tai vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen. Myös erikoissairaanhoidosta voi saada maksusitoumuksen ja kaupunkien psyk. polit ovat aiemmin antaneet maksusitoumuksia. 
Nyt ne taitaa olla tiukemmassa kuin ennen, kun sote-alueet säästää. Tai sitten ihmiset eivät mene terapiaan kun siinä on kuitenkin se omavastuu, ja heillä ei ole siihen varaa, vaikka maksusitoumus olisi.

Julkiselta ei saa enää psykoterapiaa, ei ainakaan täällä. Homma ei taida olla ihan laillista, mutta eihän näihin kukaan puutu. 

Nesaragesaran kvanttivärähtelevä lantunkorjauspeti?

Mistä tiedät? Tuttujen kalenterit on ainakin ihan täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Antti Tuiskukin menettää terapiahommansa AI:lle. Mutta se tuksin iso menetys on.

Terapeutin pohjakoulutus tulisi olla lääkäri tai psykologi, joissakin harvoissa tapauksissa kokenut sairaanhoitaja joka on käynyt kaikki vaiheet terapiakoulutuksista ja jolla on kokemusta. Muut on turhia.

Onko asia jossain kohtaa muuttunut? Näin oli vähän aikaa sitten. Paitsi ei lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät? Tuttujen kalenterit on ainakin ihan täynnä. 

*Psykoterapeuttien kysyntä on kääntynyt Suomessa laskuun, ja monet terapeutit ovat raportoineet asiakaspulasta kesällä 2025. Vielä muutama vuosi sitten kysyntää oli erittäin paljon, mutta nyt tilanne on muuttunut maanlaajuiseksi ilmiöksi. [1, 2]

Asiakasmäärien laskuun vaikuttavat useat tekijät:

Työterveyshuollon palvelut: Terveydenhuollon suuret toimijat tarjoavat yhä enemmän lyhytterapiaa ja muita psykososiaalisia palveluita työterveyshuollon kautta, mikä vähentää tarvetta hakeutua itsenäiselle, yksityiselle psykoterapeutille.

Taloudellinen tilanne: Psykoterapia on kallista, ja heikentynyt taloustilanne on voinut vähentää halukkuutta tai kykyä maksaa hoidosta itse.

Palveluiden keskittyminen: Terapiaa voi saada ilmaiseksi työterveyden kautta, mikä suuntaa asiakasvirtoja pois yksityisvastaanotoilta.

Muutos hoitomuodoissa: Pitkän psykoterapian sijaan on siirrytty suosimaan lyhyempiä interventioita.[1, 2, 3]*

Vierailija kirjoitti:

En ole varma kannattaako noita tekoälyjä suositella terapeuteiksi vielä. Tavallisille kuluttajille saatavilla olevista ilmaisversioista puuttuu useita ns. "turvakaiteita", jotka estäisivät sen, että mallit päätyvät vahingossa vahvistamaan epärealistisia harhoja tai jopa tuottamaan niitä käyttäjälle itsekseen. Tästä on ulkomailla useampi esimerkkejä, joissa intensiivisestä tekoälyn käytöstä on seurannut ongelmia, läheisistä eristäytymistä lievimpänä ja jopa psykoosia ja itsemurhia teinien kohdalla.

 

Lisäksi tekoälymallia saatetaan minä hetkenä hyvänsä päivittää seuraavaan versioon, jolloin sen "persoona" muuttuu, joka voi olla vaikea kokemus, jos on ennestäänkin mielenterveysongelmia ja tekoälystä on tullut tärkeä osa omahoitoa. 

 

Seuraavina vuosina varmasti kehitetään luotettavampia tekoälyterapeuttiohjelmia, kannattaa odottaa hiukan ja pitää terve varovaisuus, jos näitä nykyisiä ilmaiseksi saatavilla olevia malleja käyttää.

"saatavilla olevista ilmaisversioista puuttuu useita ns. "turvakaiteita", jotka estäisivät sen, että mallit päätyvät vahingossa vahvistamaan epärealistisia harhoja tai jopa tuottamaan niitä käyttäjälle itsekseen."

Eipä tuo yhtään sen riskialttiimmalta kuulosta kuin varsinainen psykoterapiakaan, (jonka haitat ovatkin edelleen aikamoinen tabu.)

Keskustelussa sekoitetaan psykiatri, psykologi ja terapeutti. Voin kertoa oman kokemukseni, kun lapseni oli sairas. Psykologit olivat hyödyllisiä, mutta suhteet lyhyitä. Kuten terapeutti. Psykologit olivat terapeutteja myös. Psykiatrit olivat lääkäreitä, joilla oli yleensä tosi ohut pohja psykologiaan. Psykologien piti opiskella lääkkeiden vaikutuksista, mutta heillä ei ollut vaikutusta päätöksiin. Yksikin psykiatri googlasi lääkkeiden sivuvaikutukset, vaikka luulisi tuntevan ne parikymmentä lääkettä, joita antaa. Ei osannut erottaa vakavimpia ja yleisempiä vaikutuksia toisistaan. Saati yhteisvaikutuksia.  Lukutaitoinen maallikko olisi ollut taitavampi. Näille 10000€/kk. Lapseni selvisi hengissä. Vanhempien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jossain toisessa ketjussa nostikin esille sen, että järjestelmistä näkee mihin terapeutti on erikoistunut ja millaisia koulutuksia hankkinut, ei sitä, onko hän niissä hyvä verrattuna muihin. 

 

Olen ollut vuoden terapialimbossa, jonka jälkeen tulos on viimeisimmästä uudelleentraumatisoitumisesta, että kehitys voi olla myös sitä, että lakkaa hakemasta apua psykoterapiasta ja ylipäätän puheterapiasta. 

 

Minut laitettiin teini-ikäisenä jo psykodynaamiseen terapiaan kaksi kertaa viikossa, joka on vaikuttanut ajatusmaailmaani suuresti. Opin ajattelemaan, että joku muu tuntee minut paremmin kuin minä ja tietää, miten mieleni toimii ja miten minun tulee toimia ja että minulla itselläni ei ole siihen osaamista eikä valtaa. 

 

Olen käynyt 3 kelan kolmivuotista, vuoden päälle, lukuisia lyhyempiä terapioita dialektisesta käyttäytymisterapiasta osastojaksoon, autismin toimintaterapiaan, kriisiterapiaan, sielunhoitoon. Ja nyt mietin, miten iso osa tästä hoitokierteestä johtuu tuosta nuorena psykodynaamisen myötä syötetystä ajatuksesta, etten ikinä voi itse olla se, joka tietää miten toimia ja joku muu jossain pitää avaimia hallussa siihen, millainen hyvä ihmisyys on ja miten elää. 

 

Olen vasta alkutaipaleella tässä pohtimisessa. Luen paljon psykiatrian historiaa, se auttaa avartamaan ajattelua myös oman elämän suhteen. 

Minä allekirjoitan suuren osan ajatuksistasi. Koen myös tuhlanneeni niin omaani kuin muidenkin aikaa psykoterapiavuosinani. Ainoa todellinen apu siitä oli ahdistuksen purkuun, kun saattoi avautua elämästään. Tuon toimijuuden lisäksi koin menettäneeni kelpaavan version itsestäni. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, muiden esittämien ja manipuloimien roolimallien ja lokeroiden sisältä, ehkä jopa rakentaen. Tämän lisäksi koin kaikki mahdolliset ei-niin-onnistuneet-versiot terapiasta, mukaan lukien liian läheisen ja totaalisen teeskennellyn välittämisen. Oikeastaan ajattelen ajoittain, että terapiat lähinnä alleviivasivat ja vahvistivat traumojani ja ongelmiani. 

Kuriositeettina huomautan kuitenkin loppuun, että minulla on erittäin huono päivä, käyn raskaasti ylikierroksilla henkisesti. Ehkä siksikin aihe hiukan triggeröi ja tuon ajatuksiani esiin kärjistetysti.

Tähän haluaisin vielä lisätä, että jos touhu menee ns vihkoon, olet tilanteessa täysin yksin - olipa tilanne kannaltasi kuinka epäeettinen tahansa. Kukaan ei kanna vastuuta, eikä kukaan todellakaan etsi korvaavaa hoitoa. Joku kirjoitti, että epäonnistuneet psykoterapiat, terapeutin ammattitaidottomuudesta johtuvat uudelleen traumatisoitumiset, ja pahimmillaan jopa erittäin häiriintyneitä piirteitä sisältäneet terapiasuhteet ovat tabu. Sitä ne toden totta ovat. En suosittelet kenellekään psykoterapiaa ns takki auki - mentaliteetilla; voi tulla todella pahaa ja rikkinäistä jälkeä.

Claude ja Chatgpt antavat aika hyviä psykologisia neuvoja. 

En ihmettele. Juttelin yksi ilta vajaa 30 minuuttia ai:n kanssa ja sain auki pari vanhaa isoa solmua vihdoin. 

Miksi kävisin ihmisen luona ja maksaisin samasta ruhtinaallisen summan? 

PS. Olen käynyt terapiassa, ai oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma kannattaako noita tekoälyjä suositella terapeuteiksi vielä. Tavallisille kuluttajille saatavilla olevista ilmaisversioista puuttuu useita ns. "turvakaiteita", jotka estäisivät sen, että mallit päätyvät vahingossa vahvistamaan epärealistisia harhoja tai jopa tuottamaan niitä käyttäjälle itsekseen. Tästä on ulkomailla useampi esimerkkejä, joissa intensiivisestä tekoälyn käytöstä on seurannut ongelmia, läheisistä eristäytymistä lievimpänä ja jopa psykoosia ja itsemurhia teinien kohdalla.

 

Lisäksi tekoälymallia saatetaan minä hetkenä hyvänsä päivittää seuraavaan versioon, jolloin sen "persoona" muuttuu, joka voi olla vaikea kokemus, jos on ennestäänkin mielenterveysongelmia ja tekoälystä on tullut tärkeä osa omahoitoa. 

 

Seuraavina vuosina varmasti kehitetään luotettavampia tekoälyterapeuttiohjelmia, kannattaa odottaa hiukan ja pitää terve varovaisuus, jos näitä nykyisiä ilmaiseksi saatavilla olevia malleja käyttää.

Tämä on ihan hyvä huomio.

"Tähän haluaisin vielä lisätä, että jos touhu menee ns vihkoon, olet tilanteessa täysin yksin - olipa tilanne kannaltasi kuinka epäeettinen tahansa. Kukaan ei kanna vastuuta, eikä kukaan todellakaan etsi korvaavaa hoitoa. Joku kirjoitti, että epäonnistuneet psykoterapiat, terapeutin ammattitaidottomuudesta johtuvat uudelleen traumatisoitumiset, ja pahimmillaan jopa erittäin häiriintyneitä piirteitä sisältäneet terapiasuhteet ovat tabu. Sitä ne toden totta ovat. En suosittelet kenellekään psykoterapiaa ns takki auki - mentaliteetilla; voi tulla todella pahaa ja rikkinäistä jälkeä."

Sitä itsekin olen ihmetellyt, että jos on kolme vuotta sitten saanut psykiatrin lausunnon puoltamaan terapiaa, se saattaa kolmantena terapiavuonna jos hommat on menneet pieleen, olla edellinen terapian ulkoinen mielenterveyden kontakti, josta on vain todisteena kolmen vuoden takainen nippu papereita. Ei mitään seurantaa siinä välissä, voimassa oleva hoitosuhde on ihan kuollut kirjain eikä Kelakaan kokemukseni mukaan välitä kirjoittaako siihen kohtaan lomaketta kaupungin mielenterveyspuoli vai terveyskeskuksen omalääkäri, kun kummallakaan ei kuitenkaan ole hoidosta mitään otetta, jos vain käy siellä terapiassa. 

Ja kuten moni on sanonut, on ihan sairaan outoa, ettei missään ole mitään avointa rekisteriä tai pisteytystä, josta näkisi minkätasoisia terapeutit on. Ne voi olla pitkälläkin koulutuksella ihan kujalla. Esim. psykiatrit on lähtökohtaisesti koulutettu somaattisen puolen lääkäreiksi ja määräämään lääkkeitä oireiden perusteella. Siitä on aika pitkä matka pelkän psykoterapeuttikoulutuksen voimin siihen ymmärrykseen, mitä esim. pohjakoulutukseltaan psykologeilla voi olla ihmismielestä. Lähestymistapa voi olla lievästi sanottuna mekaaninen ja suorittava, jos ei ymmärrä luontaisesti, että psyyke ei ole murtunut luu edes kipeänä ollessaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tekoälystä ole kyse. Vaan siitä, että julkiselta et pääse terapiaan enää ja ihmisillä ei ole rahaa maksaa niitä itse.

Ihmiset myöskin ovat nykyään parempia tekemään itsetutkiskelutyötä ja ns.terapoimaan itse itseään. Itse ravasin nuorena terapiassa ja mitään hyötyä siitä ei ollut, koska en päässyt itse vaikuttamaan mille terapeutille menin (julkisella oli otettava se, mikä tulee) ja kun halusin lopettaa terapeutin ollessa kaamea, niin sanottiin, että uudelle et pääse jos tämän nyt lopetat. No lopetin ja olen saanut itse terapoitua kaikki omat ongelmani paremmin kuin se kauhea terapeutti ikinä. Toki se vaati valtavasti työtä itsensä kanssa. Mutta paranin masennuksesta.

Myös täällä mainitut ferritiinit hoidin kuntoon.

Julkisella harvemmin tarjotaan psykoterapiaa. Kaikenlaista muuta terapiaksi kutsuttua keskusteluhoitoa kylläkin. 

Näinhän se on. Käytännössä nämä toimii maksusitoumuksella eli kela maksaa kuntoutuspsykoterapian tai vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen. Myös erikoissairaanhoidosta voi saada maksusitoumuksen ja kaupunkien psyk. polit ovat aiemmin antaneet maksusitoumuksia. 
Nyt ne taitaa olla tiukemmassa kuin ennen, kun sote-alueet säästää. Tai sitten ihmiset eivät mene terapiaan kun siinä on kuitenkin se omavastuu, ja heillä ei ole siihen varaa, vaikka maksusitoumus olisi.

Julkiselta ei saa enää psykoterapiaa, ei ainakaan täällä. Homma ei taida olla ihan laillista, mutta eihän näihin kukaan puutu. 

Ei julkisella sektorilla ole koskaan ollut tarjolla psykoterapiaa, ainakaan viime vuosikymmenien aikana. 

Eli maksusitoumuksella on toimittu tähänkin asti.

Kela maksoi vuonna 2024 65000 kappaletta terapiaa ja vuonna 2025 67000 kappaletta, eli määrät ovat olleet nousussa koko ajan. 
Nyt tuo nousu on taittunut, mutta ei edelleenkään kääntynyt laskuun. Tiedot löytyy kelan sivuilta.

Kela ei ole tiukentanut kriteereitä terapiaan pääsylle ainakaan oman tiedottamisensa mukaan. Kai näistä tiukennuksista olisi jossain tietoa julkistettu, jos se olisi totta? Ihmettelen vähän, mihin nämä väitteet perustuu, ettei kela korvaisi terapioita enää. 
Sote-alueet on sitten asia erikseen, siellä on tiukennuksia joillain alueilla tullut.

Ehkä terapeuttien määrä on lisääntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jossain toisessa ketjussa nostikin esille sen, että järjestelmistä näkee mihin terapeutti on erikoistunut ja millaisia koulutuksia hankkinut, ei sitä, onko hän niissä hyvä verrattuna muihin. 

 

Olen ollut vuoden terapialimbossa, jonka jälkeen tulos on viimeisimmästä uudelleentraumatisoitumisesta, että kehitys voi olla myös sitä, että lakkaa hakemasta apua psykoterapiasta ja ylipäätän puheterapiasta. 

 

Minut laitettiin teini-ikäisenä jo psykodynaamiseen terapiaan kaksi kertaa viikossa, joka on vaikuttanut ajatusmaailmaani suuresti. Opin ajattelemaan, että joku muu tuntee minut paremmin kuin minä ja tietää, miten mieleni toimii ja miten minun tulee toimia ja että minulla itselläni ei ole siihen osaamista eikä valtaa. 

 

Olen käynyt 3 kelan kolmivuotista, vuoden päälle, lukuisia lyhyempiä terapioita dialektisesta käyttäytymisterapiasta osastojaksoon, autismin toimintaterapiaan, kriisiterapiaan, sielunhoitoon. Ja nyt mietin, miten iso osa tästä hoitokierteestä johtuu tuosta nuorena psykodynaamisen myötä syötetystä ajatuksesta, etten ikinä voi itse olla se, joka tietää miten toimia ja joku muu jossain pitää avaimia hallussa siihen, millainen hyvä ihmisyys on ja miten elää. 

 

Olen vasta alkutaipaleella tässä pohtimisessa. Luen paljon psykiatrian historiaa, se auttaa avartamaan ajattelua myös oman elämän suhteen. 

Minä allekirjoitan suuren osan ajatuksistasi. Koen myös tuhlanneeni niin omaani kuin muidenkin aikaa psykoterapiavuosinani. Ainoa todellinen apu siitä oli ahdistuksen purkuun, kun saattoi avautua elämästään. Tuon toimijuuden lisäksi koin menettäneeni kelpaavan version itsestäni. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, muiden esittämien ja manipuloimien roolimallien ja lokeroiden sisältä, ehkä jopa rakentaen. Tämän lisäksi koin kaikki mahdolliset ei-niin-onnistuneet-versiot terapiasta, mukaan lukien liian läheisen ja totaalisen teeskennellyn välittämisen. Oikeastaan ajattelen ajoittain, että terapiat lähinnä alleviivasivat ja vahvistivat traumojani ja ongelmiani. 

Kuriositeettina huomautan kuitenkin loppuun, että minulla on erittäin huono päivä, käyn raskaasti ylikierroksilla henkisesti. Ehkä siksikin aihe hiukan triggeröi ja tuon ajatuksiani esiin kärjistetysti.

Tähän haluaisin vielä lisätä, että jos touhu menee ns vihkoon, olet tilanteessa täysin yksin - olipa tilanne kannaltasi kuinka epäeettinen tahansa. Kukaan ei kanna vastuuta, eikä kukaan todellakaan etsi korvaavaa hoitoa. Joku kirjoitti, että epäonnistuneet psykoterapiat, terapeutin ammattitaidottomuudesta johtuvat uudelleen traumatisoitumiset, ja pahimmillaan jopa erittäin häiriintyneitä piirteitä sisältäneet terapiasuhteet ovat tabu. Sitä ne toden totta ovat. En suosittelet kenellekään psykoterapiaa ns takki auki - mentaliteetilla; voi tulla todella pahaa ja rikkinäistä jälkeä.

Nyt on aika karua settiä. Sen lisäksi taitaa olla ihan omaa kokemusta. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeuteissa on se ongelma, että terveydenhuollon ammattilaisina heillä on velvollisuus kirjata tiedot käynneistä Kantaan. Sieltä ne näkyvät esim. työterveyden, terveyskeskuksen ja neuvolan henkilökunnalle.

Vaikka he eivät niitä tietoja menisikään lukemaan, niin he kuitenkin näkevät että aha, tällä potilaalla on psykoterapiakirjauksia.

Ei kiitos.

Ei ole velvollisuutta kirjoittaa kantaan, tai siis sähköisesti niin, että kirjaukset siirtyvät kantaan. Jos on manuaalinen potilasrekisteri tai miten se nyt ikinä määriteltiinkään, voi kirjata vaikka kynällä paperivihkoon, ihan laillisesti. Eli terapeutista riippuen kirjaukset joko kantaan tai ei.