Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.
03.05.2026 |
Että kaikki olisi vain kaaottista sattumaa, eikä millään lopulta olisi mitään väliä. Vaikka eläisit vain itsellesi ja siinä sivussa vahingoittaisit muita, olisiko silläkään sitten mitään väliä?
Kommentit (1245)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.
Aikuisten on ollut tarkoitus suojella lapsia. Kaikista ihmisistä ei ole siihen. Jumala ei estä jos joku suojelee ja arvostaa lapsia. Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. ”
Ihmisten vastuu ei poista sitä suurinta vastuuta joka on sillä joka koko tämän systeemin ja sen säännöt on alunperin luonut.
Vierailija kirjoitti:
”Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. ”
Ihmisten vastuu ei poista sitä suurinta vastuuta joka on sillä joka koko tämän systeemin ja sen säännöt on alunperin luonut.
Mitäs aiot tehdä asialle? Vastuuttaa? Puida nyrkkiä yläilmoihin?
Tai olen ymmärtänyt puheista ja kirjoituksista että on taas tullut aika lyödä ihmiskunta kenttään.
Vierailija kirjoitti:
Eräitä keskeisiä ongelmia pääuskonnoissa, kuten kristinuskossa, on niiden kyvyttömyys kehittyä ihmiskunnan kehityksen mukana.
Ne keksittiin antiikin aikoina, jolloin oli olemassa vain rajoittuneita moraalikäsityksiä, ymmärrystä ympäristöstä/luonnosta ja primitiivinen teknologia.
Antiikin pääuskonnot, kuten kristinusko, ovat ongelmissa modernissa maailmassa, kun enää ei ole selkeää "hyvää" tai "pahaa" ja teknologia mahdollistaa pian keinotekoisen elämän (digitaalisen ja fyysisen), "pakenemisen-pois-jumalan-tuomitsemalta-maapallolta" toisille planeetoilla, ikuisen elämän teknologian myötä, jne.
Kaikilta antiikin ajan uskontojen teeseiltä katoaa pohja, kun kehitys osoittaa, että ihminen pystyy tekemään aiemmin "vain jumalille mahdollisia tekoja."
Toinen haaste antiikin uskonnoille on modernin ihmisen valtava erilaisten eettisten ja moraalisten maailmankuvien kirjo. Ei ole vain absoluuttisesti "väärin-tekijöitä" ja "oikein-tekijöitä" vaan valtava harmaan sävyjen joukko. Toki kristinuskovaiset voivat viime kädessä aina väittää, että "riittää että uskot ja pyydät syntejäsi anteeksi", mutta modernilla ihmisellä on käsissään niin valtava määrä tietoa erilaisista eettis-filosofisista vaihtoehdoista erilaisiin klassisiin moraalisiin ongelmiin, että maailma ei eettisesti katsottuna ole enää musta-valkoinen. Uskontojen edustajat ovat vaikeuksissa selittää näitä haasteita. Helpoin reitti uskovaisilla on aina vedota esim. siihen, että "jumala(t) itse viimeistään päättää ja tuomitsee".
Pääuskonnot joutuvat siis jatkuvasti palaamaan ja yhä enemmän tarkastelemaan antiikin ajoilta keksittyjä teesejä ja väkisin päivittämään, muokkaamaan ja soveltamaan niitä moderniin aikaan soveltuviksi ja mm. tämä vie näiltä uskonnoilta uskottavan pohjan; uskontojen ei voi olettaa merkittävästi muuttuvan.
Minä luulen, että nykyajan ihmiset voivat etääntyä uskonnoista ihan siksi, että heillä on mahdollisuus nähdä ja olla paremmin tietoisia siitä, että on muitakin uskontoja. Niistä muista uskonnoista ei enää voidakaan yksioikoisesti tehdä viholliskuvia varsinkaan, kun osaa niistä harjoitetaan ihan historiallisestikin kehittyneissä ja nykypäivänäkin kehittyneissä yhteiskunnissa kuten Japanissa. Helppoahan sitä on mennä jonnekin Afrikkaan katselemaan paikallisia yläpuolelta ja kertomaan, miten heidän uskontonsa on yhtä primitiivinen kuin he itsekin heimona, ja tässäpä olisikin nyt sitten kristinusko korvaamaan sitä. Mutta Aasian maissa tällainen ylhäältä päin katseleva kulttuuri-imperialismi onkin jo huomattavasti hankalampaa.
On toki vielä nykypäivänäkin jopa Suomessa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä siltä, että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa ja silläkin on oma historiansa ja erilaiset kehitysvaiheensa. Vanhuksissa on myös vielä niitä, joille on tarjoiltu jossain muutaman vuoden kansakoulussa hyvin yksinkertainen ja kristinuskon leimaama käsitys asioista ja jotka ovat eläneet koko elämänsä joutumatta minkäänlaiseen kosketukseen toisenlaisten käsitysten kanssa. Minullakin on yksi sukulainen, joka oli jotenkin tullut sellaiseen hassuun käsitykseen, että hänen edustamansa vanhoillislestadiolaisuus varmastikin olisi suorastaan suurimpia kristinuskon suuntauksia maailmassa. Kas kun hän oli nähnyt suviseuroissa kaikenlaisten eri maiden lippuja liehumassa. Kerroin sitten hänelle, että hän itse asiassa kuuluu ihan Suomessakin uskonnollisesti pieneen vähemmistöön.
Tuohon voi vastata ettei kristinuskon tavoite ole ns. kehittyä ihmiskunnan mukana, vaan ihmiskunnan uskonsa mukana. Ihan epäloogisia väittämiä kun uskonnosta tai uskomisesta on puhe. Tosin en ole asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan eräänkin tiedemiehen tulleen uskoon tutkittua ihmissilmän hyvin monimutkaista rakennetta. Ei evoluutio sellaisia osaa suunnitella, tai suunnitella ollenkaan. :)
no, mites sinisilmäisyys sitten? ruskeista ”luoduista” silmistä tulikin yks kaks sinisiä, jotka johtaa yhteen muutokseen ja ihmiseen…
Vierailija kirjoitti:
Tuohon voi vastata ettei kristinuskon tavoite ole ns. kehittyä ihmiskunnan mukana, vaan ihmiskunnan uskonsa mukana. Ihan epäloogisia väittämiä kun uskonnosta tai uskomisesta on puhe. Tosin en ole asiantuntija.
Tavoitteista en tiedä, mutta kyllähän valtavirran kristinuskoon on selvästi vaikuttanut humanismi. Se on selvästi muokannut käsityksiä siitä, mitä kristinuskossa pidetään hyväksyttävänä käytöksenä ja mitä taas ei. Esimerkkinä orjien omistaminen. Uskonto kuitenkin muuttuu liian hitaasti, mikä näkyy erilaisissa muissa tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä. Yhä useampien ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa uskonnollisista käsityksistä ja nimenomaan sillä tavalla, että uskonnollisten käsitysten koetaan olevan vääriä ja eriarvoistavia.
Kyse ei sinällään ole mistään uskonnon rappiosta, koska uskontohan on alun perin muotoiltu vastaamaan yli 2000 vuotta sitten eläneiden ihmisten ja heimojen tarpeisiin. Juutalaisille oli tärkeä kuten muillekin alueen heimoille, että heidän uskonnossaan jumala oli heidän oman maa-alueensa ja jopa sen laajentamisen kannalla. Samalla tavalla jumalan on muissakin uskonnoissa ja kristinuskossakin ajateltu aina olevan oman kansan sodankäynnin tukena ja apuna. Pasifismikin yleisempänä ajattelutapana on levinnyt vasta myöhemmin eikä ole saanut järjestäytyneestä kristinuskosta juurikaan kannatusta, koska sen etujen mukaista on ollut pysyä maallisten johtajien ja näiden armeijoiden tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Se että ei suostu uskomaan, on aikamoista hul-luutta”
Vaikka kuinka monetta kertaa: koska usko ei ole itse päätettävä asia, ei kukaan voi suostua uskomaan asiaan johon ei oikeasti usko.Sinäkään et usko lukemattomiin sellaisiin jumalien joihin monet muut uskovat. Etkä pysty uskomaan vaikka kuinka pakotettaisiin tai uhkailtaisiin.
En itse tykkää jos mennään kirjoittajaan itseensä eikä pysytä yleisellä tasolla, mutta: oletko itse yrittänyt uskoa Jeesukseen, mutta ei ole onnistunut? 🤔
Onko sua Jumala koskaan kutsunut?
Edelleenkään ei kenenkään tarvitse plärätä maailman 10 000 uskontoa läpi, koska monihan voi olla vaikka jonkun Pirkon/Abdullahin/Zingzangin kännipäissään keksimiä horinoita.
Vaan, kuten joku muu kirjoittaja kirjoitti: pitää rukoilla että vain ainoa oikea jumaluus, eikä kukaan muu, ilmestyisi ihmisen elämään. Yleensä ihminen löytää Jeesuksen silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräitä keskeisiä ongelmia pääuskonnoissa, kuten kristinuskossa, on niiden kyvyttömyys kehittyä ihmiskunnan kehityksen mukana.
Ne keksittiin antiikin aikoina, jolloin oli olemassa vain rajoittuneita moraalikäsityksiä, ymmärrystä ympäristöstä/luonnosta ja primitiivinen teknologia.
Antiikin pääuskonnot, kuten kristinusko, ovat ongelmissa modernissa maailmassa, kun enää ei ole selkeää "hyvää" tai "pahaa" ja teknologia mahdollistaa pian keinotekoisen elämän (digitaalisen ja fyysisen), "pakenemisen-pois-jumalan-tuomitsemalta-maapallolta" toisille planeetoilla, ikuisen elämän teknologian myötä, jne.
Kaikilta antiikin ajan uskontojen teeseiltä katoaa pohja, kun kehitys osoittaa, että ihminen pystyy tekemään aiemmin "vain jumalille mahdollisia tekoja."
Toinen haaste antiikin uskonnoille on modernin ihmisen valtava erilaisten eettisten ja moraalisten maailmankuvien kirjo. Ei ole vain absoluuttisesti "väärin-tekijöitä" ja "oikein-tekijöitä" vaan valtava harmaan sävyjen joukko. Toki kristinuskovaiset voivat viime kädessä aina väittää, että "riittää että uskot ja pyydät syntejäsi anteeksi", mutta modernilla ihmisellä on käsissään niin valtava määrä tietoa erilaisista eettis-filosofisista vaihtoehdoista erilaisiin klassisiin moraalisiin ongelmiin, että maailma ei eettisesti katsottuna ole enää musta-valkoinen. Uskontojen edustajat ovat vaikeuksissa selittää näitä haasteita. Helpoin reitti uskovaisilla on aina vedota esim. siihen, että "jumala(t) itse viimeistään päättää ja tuomitsee".
Pääuskonnot joutuvat siis jatkuvasti palaamaan ja yhä enemmän tarkastelemaan antiikin ajoilta keksittyjä teesejä ja väkisin päivittämään, muokkaamaan ja soveltamaan niitä moderniin aikaan soveltuviksi ja mm. tämä vie näiltä uskonnoilta uskottavan pohjan; uskontojen ei voi olettaa merkittävästi muuttuvan.
Minä luulen, että nykyajan ihmiset voivat etääntyä uskonnoista ihan siksi, että heillä on mahdollisuus nähdä ja olla paremmin tietoisia siitä, että on muitakin uskontoja. Niistä muista uskonnoista ei enää voidakaan yksioikoisesti tehdä viholliskuvia varsinkaan, kun osaa niistä harjoitetaan ihan historiallisestikin kehittyneissä ja nykypäivänäkin kehittyneissä yhteiskunnissa kuten Japanissa. Helppoahan sitä on mennä jonnekin Afrikkaan katselemaan paikallisia yläpuolelta ja kertomaan, miten heidän uskontonsa on yhtä primitiivinen kuin he itsekin heimona, ja tässäpä olisikin nyt sitten kristinusko korvaamaan sitä. Mutta Aasian maissa tällainen ylhäältä päin katseleva kulttuuri-imperialismi onkin jo huomattavasti hankalampaa.
On toki vielä nykypäivänäkin jopa Suomessa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä siltä, että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa ja silläkin on oma historiansa ja erilaiset kehitysvaiheensa. Vanhuksissa on myös vielä niitä, joille on tarjoiltu jossain muutaman vuoden kansakoulussa hyvin yksinkertainen ja kristinuskon leimaama käsitys asioista ja jotka ovat eläneet koko elämänsä joutumatta minkäänlaiseen kosketukseen toisenlaisten käsitysten kanssa. Minullakin on yksi sukulainen, joka oli jotenkin tullut sellaiseen hassuun käsitykseen, että hänen edustamansa vanhoillislestadiolaisuus varmastikin olisi suorastaan suurimpia kristinuskon suuntauksia maailmassa. Kas kun hän oli nähnyt suviseuroissa kaikenlaisten eri maiden lippuja liehumassa. Kerroin sitten hänelle, että hän itse asiassa kuuluu ihan Suomessakin uskonnollisesti pieneen vähemmistöön.
Tulee mieleen ne Jeesuksen löytäneet esim. Kiinassa, jossa kristittyjä on vainottu ja vainotaan yhä. Miten onnellisia he ovat kun saavat Raamatun (vaikka sitten joutuisivat piilossa sitä lukemaan). Miten valmiita he ovat kärsimään uskonsa takia (moni joutunutkin vankilaan kidutettavaksi). Miten suuresti maanalainen seurakunta kasvaa ja miten Jumala toimii uskovien keskellä voimallaan. He kokevat palavaa ja suurta iloa siitä, että evankeliumi ( joka tarkoittaa ilosanomaa) eli Jeesus on löytänyt heidät ja he Hänet.
Täällä vanhoissa kristillisissä maissa on sitä vastoin etäännytty evankeliumista (ja sen myötä ilosta). On ahdistusta, tarkoituksettomuutta, kylmyyttä. Materiaa on, mutta henkeä ei. Ihmisistä on tullut itseriittoisia. Ylpeitä. Ollaan jumalia itse itselle. Ollaan maailman napoja. Aurinkoja, joiden ympärillä kaikkien tulee pyöriä. Paistatellaan omassa mitättömässä valossa, vaikka Jumalan armon aurinko loistaa kaikille jotka nöyrtyvät ja huutavat Herraa avukseen. Sen auringon ympärille käyvä saa huomata, että kun Jumala on keskipiste, eikä ihminen, niin asiat loksahtavat oikeisiin uomiin.Jotakin jokainen kunnioittaa - status, raha, älykkyys, kauneus, minä itse.......jotakin jokainen kumartaa. Voi, kun se, mitä kumartaa, olisi pysyvää. Aitoa, totta, muuttumatonta. Jumala on. Hän ilmoittaa itsensä sanoilla: Minä olen.
Siinäpä se. Muuta ei tarvita. Hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. ”
Ihmisten vastuu ei poista sitä suurinta vastuuta joka on sillä joka koko tämän systeemin ja sen säännöt on alunperin luonut.
Miljardinnen kerran: älä Jumalaa syytä siitä, että säkin saat tänä iltana mennä sielunvihollisen talutusnuorassa, omasta tahdostasi. Jos olisit oikeasti huolissasi että miks Jumala antaa pahan mellastaa täällä maailmassa, niin olisit kipinkapin turvaamassa Jeesukseen. Mutta et sä ole huolissasi pahuudesta tai synnistä. Haluat vain vängätä.
Tai dramaattisesti mietit vain sitä sodassa kuollutta lasta etkä ole huomaavinasi, että myös ne ns.siivosyynnit löytyvät ihan sun oman takin alta. Jokainen meistä on syntinen, vaikkei olis näkyvimpiä syntejä tehnyt.
Varmasti ihmiset kulkevat poispäin Jumalasta osittain tietämättään ja huomaamattaan, mutta usein ihmiset tietävät Raamatun käskyjä sen verran hyvin että osaavat kummasti rikkoa niitä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräitä keskeisiä ongelmia pääuskonnoissa, kuten kristinuskossa, on niiden kyvyttömyys kehittyä ihmiskunnan kehityksen mukana.
Ne keksittiin antiikin aikoina, jolloin oli olemassa vain rajoittuneita moraalikäsityksiä, ymmärrystä ympäristöstä/luonnosta ja primitiivinen teknologia.
Antiikin pääuskonnot, kuten kristinusko, ovat ongelmissa modernissa maailmassa, kun enää ei ole selkeää "hyvää" tai "pahaa" ja teknologia mahdollistaa pian keinotekoisen elämän (digitaalisen ja fyysisen), "pakenemisen-pois-jumalan-tuomitsemalta-maapallolta" toisille planeetoilla, ikuisen elämän teknologian myötä, jne.
Kaikilta antiikin ajan uskontojen teeseiltä katoaa pohja, kun kehitys osoittaa, että ihminen pystyy tekemään aiemmin "vain jumalille mahdollisia tekoja."
Toinen haaste antiikin uskonnoille on modernin ihmisen valtava erilaisten eettisten ja moraalisten maailmankuvien kirjo. Ei ole vain absoluuttisesti "väärin-tekijöitä" ja "oikein-tekijöitä" vaan valtava harmaan sävyjen joukko. Toki kristinuskovaiset voivat viime kädessä aina väittää, että "riittää että uskot ja pyydät syntejäsi anteeksi", mutta modernilla ihmisellä on käsissään niin valtava määrä tietoa erilaisista eettis-filosofisista vaihtoehdoista erilaisiin klassisiin moraalisiin ongelmiin, että maailma ei eettisesti katsottuna ole enää musta-valkoinen. Uskontojen edustajat ovat vaikeuksissa selittää näitä haasteita. Helpoin reitti uskovaisilla on aina vedota esim. siihen, että "jumala(t) itse viimeistään päättää ja tuomitsee".
Pääuskonnot joutuvat siis jatkuvasti palaamaan ja yhä enemmän tarkastelemaan antiikin ajoilta keksittyjä teesejä ja väkisin päivittämään, muokkaamaan ja soveltamaan niitä moderniin aikaan soveltuviksi ja mm. tämä vie näiltä uskonnoilta uskottavan pohjan; uskontojen ei voi olettaa merkittävästi muuttuvan.
Minä luulen, että nykyajan ihmiset voivat etääntyä uskonnoista ihan siksi, että heillä on mahdollisuus nähdä ja olla paremmin tietoisia siitä, että on muitakin uskontoja. Niistä muista uskonnoista ei enää voidakaan yksioikoisesti tehdä viholliskuvia varsinkaan, kun osaa niistä harjoitetaan ihan historiallisestikin kehittyneissä ja nykypäivänäkin kehittyneissä yhteiskunnissa kuten Japanissa. Helppoahan sitä on mennä jonnekin Afrikkaan katselemaan paikallisia yläpuolelta ja kertomaan, miten heidän uskontonsa on yhtä primitiivinen kuin he itsekin heimona, ja tässäpä olisikin nyt sitten kristinusko korvaamaan sitä. Mutta Aasian maissa tällainen ylhäältä päin katseleva kulttuuri-imperialismi onkin jo huomattavasti hankalampaa.
On toki vielä nykypäivänäkin jopa Suomessa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä siltä, että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa ja silläkin on oma historiansa ja erilaiset kehitysvaiheensa. Vanhuksissa on myös vielä niitä, joille on tarjoiltu jossain muutaman vuoden kansakoulussa hyvin yksinkertainen ja kristinuskon leimaama käsitys asioista ja jotka ovat eläneet koko elämänsä joutumatta minkäänlaiseen kosketukseen toisenlaisten käsitysten kanssa. Minullakin on yksi sukulainen, joka oli jotenkin tullut sellaiseen hassuun käsitykseen, että hänen edustamansa vanhoillislestadiolaisuus varmastikin olisi suorastaan suurimpia kristinuskon suuntauksia maailmassa. Kas kun hän oli nähnyt suviseuroissa kaikenlaisten eri maiden lippuja liehumassa. Kerroin sitten hänelle, että hän itse asiassa kuuluu ihan Suomessakin uskonnollisesti pieneen vähemmistöön.
Tulee mieleen ne Jeesuksen löytäneet esim. Kiinassa, jossa kristittyjä on vainottu ja vainotaan yhä. Miten onnellisia he ovat kun saavat Raamatun (vaikka sitten joutuisivat piilossa sitä lukemaan). Miten valmiita he ovat kärsimään uskonsa takia (moni joutunutkin vankilaan kidutettavaksi). Miten suuresti maanalainen seurakunta kasvaa ja miten Jumala toimii uskovien keskellä voimallaan. He kokevat palavaa ja suurta iloa siitä, että evankeliumi ( joka tarkoittaa ilosanomaa) eli Jeesus on löytänyt heidät ja he Hänet.
Täällä vanhoissa kristillisissä maissa on sitä vastoin etäännytty evankeliumista (ja sen myötä ilosta). On ahdistusta, tarkoituksettomuutta, kylmyyttä. Materiaa on, mutta henkeä ei. Ihmisistä on tullut itseriittoisia. Ylpeitä. Ollaan jumalia itse itselle. Ollaan maailman napoja. Aurinkoja, joiden ympärillä kaikkien tulee pyöriä. Paistatellaan omassa mitättömässä valossa, vaikka Jumalan armon aurinko loistaa kaikille jotka nöyrtyvät ja huutavat Herraa avukseen. Sen auringon ympärille käyvä saa huomata, että kun Jumala on keskipiste, eikä ihminen, niin asiat loksahtavat oikeisiin uomiin.Jotakin jokainen kunnioittaa - status, raha, älykkyys, kauneus, minä itse.......jotakin jokainen kumartaa. Voi, kun se, mitä kumartaa, olisi pysyvää. Aitoa, totta, muuttumatonta. Jumala on. Hän ilmoittaa itsensä sanoilla: Minä olen.
Siinäpä se. Muuta ei tarvita. Hän on.
Tuo sinun ensimmäinen kappaleesi on ihan vain perinteistä kristinuskon propagandaa ja kulttuuri-imperialismia. Ei suurin osa aasialaisista ole mitenkään kiinnostuneita kääntymään lähi-idässä syntyneeseen, länsimaiseen uskontoon. Tuntuu vain niin mukavalta kuvitella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Ollaanhan mekin ennen uskoontuloa tutkittu erilaisia ajatteluja ja ismejä. Ei tässä mistään pyhäkoulun penkiltä asti uskossa olla oltu”
Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miten voit niin varmana sanoa miten muut ihmiset nämä asiat kokevat. Kuten sanoin, sellainen varmuus muiden puolesta on arroganttia varsinkin kun samaan aikaan langetat tuomioita nillle jotka mielestäsi hylkäävät tietoisesti uskon.
Koska mä tiedän ja voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että Jeesus on se vastaus.
On kuin etsisi "sitä-oikeaa" puolisoa: ensin on puolisokandidaattien (muiden oppien kohdalla) kanssa luulevinaan että tää on oikee, mutta sit kun Sen Oikean löytää niin sen tuntee luissa ja ytimissä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräitä keskeisiä ongelmia pääuskonnoissa, kuten kristinuskossa, on niiden kyvyttömyys kehittyä ihmiskunnan kehityksen mukana.
Ne keksittiin antiikin aikoina, jolloin oli olemassa vain rajoittuneita moraalikäsityksiä, ymmärrystä ympäristöstä/luonnosta ja primitiivinen teknologia.
Antiikin pääuskonnot, kuten kristinusko, ovat ongelmissa modernissa maailmassa, kun enää ei ole selkeää "hyvää" tai "pahaa" ja teknologia mahdollistaa pian keinotekoisen elämän (digitaalisen ja fyysisen), "pakenemisen-pois-jumalan-tuomitsemalta-maapallolta" toisille planeetoilla, ikuisen elämän teknologian myötä, jne.
Kaikilta antiikin ajan uskontojen teeseiltä katoaa pohja, kun kehitys osoittaa, että ihminen pystyy tekemään aiemmin "vain jumalille mahdollisia tekoja."
Toinen haaste antiikin uskonnoille on modernin ihmisen valtava erilaisten eettisten ja moraalisten maailmankuvien kirjo. Ei ole vain absoluuttisesti "väärin-tekijöitä" ja "oikein-tekijöitä" vaan valtava harmaan sävyjen joukko. Toki kristinuskovaiset voivat viime kädessä aina väittää, että "riittää että uskot ja pyydät syntejäsi anteeksi", mutta modernilla ihmisellä on käsissään niin valtava määrä tietoa erilaisista eettis-filosofisista vaihtoehdoista erilaisiin klassisiin moraalisiin ongelmiin, että maailma ei eettisesti katsottuna ole enää musta-valkoinen. Uskontojen edustajat ovat vaikeuksissa selittää näitä haasteita. Helpoin reitti uskovaisilla on aina vedota esim. siihen, että "jumala(t) itse viimeistään päättää ja tuomitsee".
Pääuskonnot joutuvat siis jatkuvasti palaamaan ja yhä enemmän tarkastelemaan antiikin ajoilta keksittyjä teesejä ja väkisin päivittämään, muokkaamaan ja soveltamaan niitä moderniin aikaan soveltuviksi ja mm. tämä vie näiltä uskonnoilta uskottavan pohjan; uskontojen ei voi olettaa merkittävästi muuttuvan.
Minä luulen, että nykyajan ihmiset voivat etääntyä uskonnoista ihan siksi, että heillä on mahdollisuus nähdä ja olla paremmin tietoisia siitä, että on muitakin uskontoja. Niistä muista uskonnoista ei enää voidakaan yksioikoisesti tehdä viholliskuvia varsinkaan, kun osaa niistä harjoitetaan ihan historiallisestikin kehittyneissä ja nykypäivänäkin kehittyneissä yhteiskunnissa kuten Japanissa. Helppoahan sitä on mennä jonnekin Afrikkaan katselemaan paikallisia yläpuolelta ja kertomaan, miten heidän uskontonsa on yhtä primitiivinen kuin he itsekin heimona, ja tässäpä olisikin nyt sitten kristinusko korvaamaan sitä. Mutta Aasian maissa tällainen ylhäältä päin katseleva kulttuuri-imperialismi onkin jo huomattavasti hankalampaa.
On toki vielä nykypäivänäkin jopa Suomessa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä siltä, että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa ja silläkin on oma historiansa ja erilaiset kehitysvaiheensa. Vanhuksissa on myös vielä niitä, joille on tarjoiltu jossain muutaman vuoden kansakoulussa hyvin yksinkertainen ja kristinuskon leimaama käsitys asioista ja jotka ovat eläneet koko elämänsä joutumatta minkäänlaiseen kosketukseen toisenlaisten käsitysten kanssa. Minullakin on yksi sukulainen, joka oli jotenkin tullut sellaiseen hassuun käsitykseen, että hänen edustamansa vanhoillislestadiolaisuus varmastikin olisi suorastaan suurimpia kristinuskon suuntauksia maailmassa. Kas kun hän oli nähnyt suviseuroissa kaikenlaisten eri maiden lippuja liehumassa. Kerroin sitten hänelle, että hän itse asiassa kuuluu ihan Suomessakin uskonnollisesti pieneen vähemmistöön.
Tulee mieleen ne Jeesuksen löytäneet esim. Kiinassa, jossa kristittyjä on vainottu ja vainotaan yhä. Miten onnellisia he ovat kun saavat Raamatun (vaikka sitten joutuisivat piilossa sitä lukemaan). Miten valmiita he ovat kärsimään uskonsa takia (moni joutunutkin vankilaan kidutettavaksi). Miten suuresti maanalainen seurakunta kasvaa ja miten Jumala toimii uskovien keskellä voimallaan. He kokevat palavaa ja suurta iloa siitä, että evankeliumi ( joka tarkoittaa ilosanomaa) eli Jeesus on löytänyt heidät ja he Hänet.
Täällä vanhoissa kristillisissä maissa on sitä vastoin etäännytty evankeliumista (ja sen myötä ilosta). On ahdistusta, tarkoituksettomuutta, kylmyyttä. Materiaa on, mutta henkeä ei. Ihmisistä on tullut itseriittoisia. Ylpeitä. Ollaan jumalia itse itselle. Ollaan maailman napoja. Aurinkoja, joiden ympärillä kaikkien tulee pyöriä. Paistatellaan omassa mitättömässä valossa, vaikka Jumalan armon aurinko loistaa kaikille jotka nöyrtyvät ja huutavat Herraa avukseen. Sen auringon ympärille käyvä saa huomata, että kun Jumala on keskipiste, eikä ihminen, niin asiat loksahtavat oikeisiin uomiin.Jotakin jokainen kunnioittaa - status, raha, älykkyys, kauneus, minä itse.......jotakin jokainen kumartaa. Voi, kun se, mitä kumartaa, olisi pysyvää. Aitoa, totta, muuttumatonta. Jumala on. Hän ilmoittaa itsensä sanoilla: Minä olen.
Siinäpä se. Muuta ei tarvita. Hän on.
Tuo sinun ensimmäinen kappaleesi on ihan vain perinteistä kristinuskon propagandaa ja kulttuuri-imperialismia. Ei suurin osa aasialaisista ole mitenkään kiinnostuneita kääntymään lähi-idässä syntyneeseen, länsimaiseen uskontoon. Tuntuu vain niin mukavalta kuvitella niin.
Jaa, Kiinassa on maanalaisia kristittyjä paljon, ja Etelä-Koreassa on maailman suurin kristillinen seurakunta. Filippiineilläkin on kristinuskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että tuo sinun vuodatuksesi on juuri sellaista uskonnollisen henkilön valtavan tunnepitoista hehkutusta, jonka tämä kokee jotenkin erityiseksi osoitukseksi oman uskontonsa aitoudesta. Ihan samaan hurmiotilaan ja jopa näkyjen äärelle todistetusti pääsee muissakin uskonnoissa, jos on sellaisesta kiinnostunut. (Paitsi teikäläiset tietenkin haluavat sitten väittää, että teidän uskontonne näyt ovat aitoja ja muiden vääriä.)
Sitten olemme me analyyttisesti ja järkevästi tähän maailmaan suhtautuvat ihmiset, jotka emme näe mitään tarvetta tällaiselle hehkutukselle ja koemme sen erityisen vieraannuttavaksi. Kyse on persoonallisuuden eroista, joiden mukaan jotkut ihmiset elävät ehdottomasti aina jonkun asian puolesta tai sitä vastaan.
Ihmiset tekevät uskonnot. Kristinusko on vain yksi uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräitä keskeisiä ongelmia pääuskonnoissa, kuten kristinuskossa, on niiden kyvyttömyys kehittyä ihmiskunnan kehityksen mukana.
Ne keksittiin antiikin aikoina, jolloin oli olemassa vain rajoittuneita moraalikäsityksiä, ymmärrystä ympäristöstä/luonnosta ja primitiivinen teknologia.
Antiikin pääuskonnot, kuten kristinusko, ovat ongelmissa modernissa maailmassa, kun enää ei ole selkeää "hyvää" tai "pahaa" ja teknologia mahdollistaa pian keinotekoisen elämän (digitaalisen ja fyysisen), "pakenemisen-pois-jumalan-tuomitsemalta-maapallolta" toisille planeetoilla, ikuisen elämän teknologian myötä, jne.
Kaikilta antiikin ajan uskontojen teeseiltä katoaa pohja, kun kehitys osoittaa, että ihminen pystyy tekemään aiemmin "vain jumalille mahdollisia tekoja."
Toinen haaste antiikin uskonnoille on modernin ihmisen valtava erilaisten eettisten ja moraalisten maailmankuvien kirjo. Ei ole vain absoluuttisesti "väärin-tekijöitä" ja "oikein-tekijöitä" vaan valtava harmaan sävyjen joukko. Toki kristinuskovaiset voivat viime kädessä aina väittää, että "riittää että uskot ja pyydät syntejäsi anteeksi", mutta modernilla ihmisellä on käsissään niin valtava määrä tietoa erilaisista eettis-filosofisista vaihtoehdoista erilaisiin klassisiin moraalisiin ongelmiin, että maailma ei eettisesti katsottuna ole enää musta-valkoinen. Uskontojen edustajat ovat vaikeuksissa selittää näitä haasteita. Helpoin reitti uskovaisilla on aina vedota esim. siihen, että "jumala(t) itse viimeistään päättää ja tuomitsee".
Pääuskonnot joutuvat siis jatkuvasti palaamaan ja yhä enemmän tarkastelemaan antiikin ajoilta keksittyjä teesejä ja väkisin päivittämään, muokkaamaan ja soveltamaan niitä moderniin aikaan soveltuviksi ja mm. tämä vie näiltä uskonnoilta uskottavan pohjan; uskontojen ei voi olettaa merkittävästi muuttuvan.
Minä luulen, että nykyajan ihmiset voivat etääntyä uskonnoista ihan siksi, että heillä on mahdollisuus nähdä ja olla paremmin tietoisia siitä, että on muitakin uskontoja. Niistä muista uskonnoista ei enää voidakaan yksioikoisesti tehdä viholliskuvia varsinkaan, kun osaa niistä harjoitetaan ihan historiallisestikin kehittyneissä ja nykypäivänäkin kehittyneissä yhteiskunnissa kuten Japanissa. Helppoahan sitä on mennä jonnekin Afrikkaan katselemaan paikallisia yläpuolelta ja kertomaan, miten heidän uskontonsa on yhtä primitiivinen kuin he itsekin heimona, ja tässäpä olisikin nyt sitten kristinusko korvaamaan sitä. Mutta Aasian maissa tällainen ylhäältä päin katseleva kulttuuri-imperialismi onkin jo huomattavasti hankalampaa.
On toki vielä nykypäivänäkin jopa Suomessa ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä siltä, että kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa ja silläkin on oma historiansa ja erilaiset kehitysvaiheensa. Vanhuksissa on myös vielä niitä, joille on tarjoiltu jossain muutaman vuoden kansakoulussa hyvin yksinkertainen ja kristinuskon leimaama käsitys asioista ja jotka ovat eläneet koko elämänsä joutumatta minkäänlaiseen kosketukseen toisenlaisten käsitysten kanssa. Minullakin on yksi sukulainen, joka oli jotenkin tullut sellaiseen hassuun käsitykseen, että hänen edustamansa vanhoillislestadiolaisuus varmastikin olisi suorastaan suurimpia kristinuskon suuntauksia maailmassa. Kas kun hän oli nähnyt suviseuroissa kaikenlaisten eri maiden lippuja liehumassa. Kerroin sitten hänelle, että hän itse asiassa kuuluu ihan Suomessakin uskonnollisesti pieneen vähemmistöön.
Tulee mieleen ne Jeesuksen löytäneet esim. Kiinassa, jossa kristittyjä on vainottu ja vainotaan yhä. Miten onnellisia he ovat kun saavat Raamatun (vaikka sitten joutuisivat piilossa sitä lukemaan). Miten valmiita he ovat kärsimään uskonsa takia (moni joutunutkin vankilaan kidutettavaksi). Miten suuresti maanalainen seurakunta kasvaa ja miten Jumala toimii uskovien keskellä voimallaan. He kokevat palavaa ja suurta iloa siitä, että evankeliumi ( joka tarkoittaa ilosanomaa) eli Jeesus on löytänyt heidät ja he Hänet.
Täällä vanhoissa kristillisissä maissa on sitä vastoin etäännytty evankeliumista (ja sen myötä ilosta). On ahdistusta, tarkoituksettomuutta, kylmyyttä. Materiaa on, mutta henkeä ei. Ihmisistä on tullut itseriittoisia. Ylpeitä. Ollaan jumalia itse itselle. Ollaan maailman napoja. Aurinkoja, joiden ympärillä kaikkien tulee pyöriä. Paistatellaan omassa mitättömässä valossa, vaikka Jumalan armon aurinko loistaa kaikille jotka nöyrtyvät ja huutavat Herraa avukseen. Sen auringon ympärille käyvä saa huomata, että kun Jumala on keskipiste, eikä ihminen, niin asiat loksahtavat oikeisiin uomiin.Jotakin jokainen kunnioittaa - status, raha, älykkyys, kauneus, minä itse.......jotakin jokainen kumartaa. Voi, kun se, mitä kumartaa, olisi pysyvää. Aitoa, totta, muuttumatonta. Jumala on. Hän ilmoittaa itsensä sanoilla: Minä olen.
Siinäpä se. Muuta ei tarvita. Hän on.
Tuo sinun ensimmäinen kappaleesi on ihan vain perinteistä kristinuskon propagandaa ja kulttuuri-imperialismia. Ei suurin osa aasialaisista ole mitenkään kiinnostuneita kääntymään lähi-idässä syntyneeseen, länsimaiseen uskontoon. Tuntuu vain niin mukavalta kuvitella niin.
Jaa, Kiinassa on maanalaisia kristittyjä paljon, ja Etelä-Koreassa on maailman suurin kristillinen seurakunta. Filippiineilläkin on kristinuskoa.
Suhteellisuudentaju olisi hieno piirre ihmisessä. Aasiassa on todella paljon porukkaa ja suurin osa heistä ei ole kristittyjä eivätkä aio tulevaisuudessakaan olla. Se, että luettelet joitakin kristinuskon esiintymiä, ei muuta tätä asiaa miksikään.
Vierailija kirjoitti:
”Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. ”
Ihmisten vastuu ei poista sitä suurinta vastuuta joka on sillä joka koko tämän systeemin ja sen säännöt on alunperin luonut.
Oletpa lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.
Lue sitten edes evakeliumeja ja mieti mitä luet! Niin opit jotain eikä tartte luulla mitä ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. ”
Ihmisten vastuu ei poista sitä suurinta vastuuta joka on sillä joka koko tämän systeemin ja sen säännöt on alunperin luonut.Oletpa lapsellinen.
Höpö höpö. Kyllähän tässä ketjussa hyvin näkee, ketkä ovat lapsellisia. Joka paikka on täynnä Raamatun kertomuksia kumoavia todisteita, joita voisitte itsekin katsoa jos uskaltaisitte. Sen sijaan lapsellisesti lällätätte kädet korvilla ja pelkäätte totuutta. eri
Raamatun Jumala kielsi käskyissä tappamisen ja toisen oman himoitsemisen, mutta käski ihan painostamalla ja uhkailemalla israelilaisia tappamaan ja ryöstämään. Uskovaiset eivät ole selkeästi Raamattuansa lukeneet, kun eivät tunne Jumalansa tekoja.
Jumala On.