Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.
03.05.2026 |
Että kaikki olisi vain kaaottista sattumaa, eikä millään lopulta olisi mitään väliä. Vaikka eläisit vain itsellesi ja siinä sivussa vahingoittaisit muita, olisiko silläkään sitten mitään väliä?
Kommentit (1245)
”Miksei usko ole valinta? Mä valitsin sen aikoinani. ”
Et valinnut. Sinä vakuutuit jumalan olemassaolosta ja se mahdollisti uskon. Ihminen ei kuitenkaan voi tietoisesti valita mistä vakuuttuu ja mistä ei. Sitä joko tuntee että joku on totta tai ei tunne.
Usko on tunne, ei valinta.
Uskovat toki sanovat usein sen olevan valinta koska muuten törmätään isoihin moraalisiin ongelmiin sen kanssa mitä niille on reilua tehdä jotka eivät usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.
Voihan se Jumala olla olemassa mutta uskovien lapsellisiin käsityksiin en usko
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.
Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
”Voihan se Jumala olla olemassa mutta uskovien lapsellisiin käsityksiin en usko”
On aika selvää että tuhannet toisistaan poikkeavat uskonnolliset opit ja järjestelmät ovat ihmisten keksimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei se ihan niinkään mene. Ja mikset kuuntelisi asiantuntijaa, eli sitä joka on uskoontullut? Et sä tiedä mitä ihmisissä tapahtuu silloin kun ne lämpenee uskonasioille ja ottaa sen vastaan.
Oot siinä oikeessa, että usko on myös tunnetta, ja se on myös yliluonnollinen ahaa-elämys.
Se ei ole psyykkaamista.
Mutta kyllä ihminen ihan arvioi, pohtii ja punnitsee ennen kuin valitsee Jeesuksen. Kyllä evankeliumin sanoman pitää tuntua mielekkäälle. Mutta, ei siinä seulota eikä tarvitse järkiperäisesti seuloa jokaista maailman ismiä läpi ja vertailla. Ei, koska kristinuskossa persoonallinen Jumala kutsuu. Siinä etsikkoaikana on sellainen "hyvänlainen hytinä" päällä. Se on suora puhuttelu Isältä "otatko vai jätätkö".
Ja se valinta on usein sitä, että tuntee Jumalan kutsuvan "hui, oho, mua kutsutaan", ja sit puntaroi "uskallanko lähteä uskon tielle, mitä ihmisetkään ajattelisi, uskoontulo ei nyt sopis mun kiireisiin, ehkä vanhainkodissa sitten."
Kaikki ei Jeesusta valitse, joita kutsutaan. Ne haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni omasta elämästään. Tai suhtautuu myönteisesti uskonasioihin, mutta haluaa työntää sen tuonnemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei pelastus ja usko ole ihmisessä itsessään. Meissä ei ole mitään millä pelastuttaisiin.
Se on ulkopuolelta tarjottava lahja.
Se on niinkuin sovellus, joka tilataan Jeesuksen sovelluskaupasta ja ihminen antaa Jumalalle luvan asentaa se ihmiseen, jos ihminen niin rukoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.
Jos sä vertailet esim.muslimien kokemuksia tai ihan Jehovienkin (he kun mitätöivät osan kristinuskoa), niin ne luettelee asioita ilman, että ovat jonkun Persoonan kanssa tekemisissä.
Koska ei sieltä toiselta puolelta ketään löydykään, muuta kuin joku kuppainen demoni.
Pyllistellään 5 kertaa päivässä Mekkaan päin mutta ei tulla miksikään.
Postiluukustakin tipahtaa pääsiäisenä jehovien kuivakka "Jeesuksen kuoleman muistopäivä"-lappu. Häh? Ihan kuin verovirasto laittais postia.
Mutta jos esim.muslimi tai jehova tulee uskoon niin on kuin valo ja ilo syttyis hänessä: "Kohtasin Jeesuksen, on mahtava tyyppi, rakastaa mua, kuoli mun syntien puolesta!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei pelastus ja usko ole ihmisessä itsessään. Meissä ei ole mitään millä pelastuttaisiin.
Se on ulkopuolelta tarjottava lahja.
Se on niinkuin sovellus, joka tilataan Jeesuksen sovelluskaupasta ja ihminen antaa Jumalalle luvan asentaa se ihmiseen, jos ihminen niin rukoilee.
Onko se nyt sitten lahja, vai pitääkö sitä itse pyytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei pelastus ja usko ole ihmisessä itsessään. Meissä ei ole mitään millä pelastuttaisiin.
Se on ulkopuolelta tarjottava lahja.
Se on niinkuin sovellus, joka tilataan Jeesuksen sovelluskaupasta ja ihminen antaa Jumalalle luvan asentaa se ihmiseen, jos ihminen niin rukoilee.
Tuo on se ongelma juuri mitä olen koittanut sanoa. Koska psykologista matkaa ei ole tehty itsensä sisälle, ihminen ajattelee aina kaiken olevan jossain muualla, kuin itsessään. Ei, kun kaikki on ihmisessä itsessä. Se on sitten eri asia, onko ihminen kadottanut sen kaiken jonnekkin syvälle, mutta sielä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei pelastus ja usko ole ihmisessä itsessään. Meissä ei ole mitään millä pelastuttaisiin.
Se on ulkopuolelta tarjottava lahja.
Se on niinkuin sovellus, joka tilataan Jeesuksen sovelluskaupasta ja ihminen antaa Jumalalle luvan asentaa se ihmiseen, jos ihminen niin rukoilee.
Tuo on se ongelma juuri mitä olen koittanut sanoa. Koska psykologista matkaa ei ole tehty itsensä sisälle, ihminen ajattelee aina kaiken olevan jossain muualla, kuin itsessään. Ei, kun kaikki on ihmisessä itsessä. Se on sitten eri asia, onko ihminen kadottanut sen kaiken jonnekkin syvälle, mutta sielä se on.
Kyllä mä tähän asti elämää kulkeneena tiedän, mikä tulee omasta itsestä (psyykkaus, suggestio, tunteet) ja mikä on ulkopuolelta ja Jumalasta.
Ja Jumala on tehnyt sellaista mihin en itse omilla aivoillani pystyisi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Toki kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei humpsauta sitä uskoa, usko kun ei ole psyyken suoritus vaan olotila, jonka ihminen on Jumalalta halunnut ja omaksunut”
Voi kysyä miksi lähes jokainen omaksuu juuri sen uskonnon joka on hänen ympärillään vallitseva? Eri tavalla omaksuminen on harvinainen poikkeus kaikkialla maailmassa.Koska se on uskomusjärjestelmä kehitetty egolle ja ohjailemaan ihmisiä, ketkä haluaa uskoa ja olla osa jotakin "hyvää". Tommy Hellsten sanoi podcastissa hyvin, mistä olen täysin samaa mieltä, että hyvin moni uskovainen ei ole itse koskaan tehnyt sitä psykologista matkaa ollenkaan itsensä sisään. Sama asia on myös uushenkisissä piireissä, että uskotaan keijukaisiin yms, siinä ego tavallaan kokoajan yrittää hallita sitä ja ihminen itse kehittelee siihen jatkuvasti ylimääräisiä asioita, ettei tarvitsisi oikeasti antaa universumille ohjaksia ja vaan antaa kaiken tulla sellasenaan. Eli siitä puuttuu tavallaan se antautuminen kokonaan. Jos henkilö tekisi sen matkan itsensä sisään ja tavallaan vaan laskisi omat aseensa, henkilö tajuaisia, että uskontoja ylipäätään ei tarvita mihinkään, koska kaikki on jo valmiiksi siinä olemassa, henkilössä itsessään. Se luoja energia on kyllä olemassa, mutta hyvin harva siinä oikeasti on.
Ei pelastus ja usko ole ihmisessä itsessään. Meissä ei ole mitään millä pelastuttaisiin.
Se on ulkopuolelta tarjottava lahja.
Se on niinkuin sovellus, joka tilataan Jeesuksen sovelluskaupasta ja ihminen antaa Jumalalle luvan asentaa se ihmiseen, jos ihminen niin rukoilee.
Onko se nyt sitten lahja, vai pitääkö sitä itse pyytää?
Se on lahja, joka on tehty, valmistettu 2000 vuotta sitten.
Tarjolla koko ajan kaikille 8 miljardille ihmiselle.
Mutta se lahja pitää pyytää Jumalalta.
Jumala ei sitä lahjaa väkisin tunge ihmiselle eikä väkisin kristityksi käännytä (vaikka ristiretkeläiset kyhäsi pakottamalla jotain käännynnäisiä, ovatko kääntyneet edes itse rukoilleet sydämestään, vaan olivat nimikristittyjä).
”Mutta kyllä ihminen ihan arvioi, pohtii ja punnitsee ennen kuin valitsee Jeesuksen. Kyllä evankeliumin sanoman pitää tuntua mielekkäälle”
Se ei silti ole sama asia kuin valinta. Mihin tahansa uskominen tai ei uskominen sisältää aina pohdintaa. Mutta ratkaisevaa on se tunne. Tuntuuko se uskottavalta ja mielekkäältä että joku on totta vai ei.
Jos ei tunnu, uskominen on mahdotonta.
Se ei siis ole tietoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mutta kyllä ihminen ihan arvioi, pohtii ja punnitsee ennen kuin valitsee Jeesuksen. Kyllä evankeliumin sanoman pitää tuntua mielekkäälle”
Joten se että ei usko ei voi olla minkään rangaistuksen arvoinen asia.
”Ja mikset kuuntelisi asiantuntijaa, eli sitä joka on uskoontullut”
Ethän sinäkään kuuntele tai usko sitä joka ei ole vaikka on tutkinut näitä asioita vuosia.
Sinä kuvittelet että sinun oma kokemuksesi on joku totuus.
Se on aika arrogantti ajatus.
Vierailija kirjoitti:
”Mutta kyllä ihminen ihan arvioi, pohtii ja punnitsee ennen kuin valitsee Jeesuksen. Kyllä evankeliumin sanoman pitää tuntua mielekkäälle”
Se ei silti ole sama asia kuin valinta. Mihin tahansa uskominen tai ei uskominen sisältää aina pohdintaa. Mutta ratkaisevaa on se tunne. Tuntuuko se uskottavalta ja mielekkäältä että joku on totta vai ei.Jos ei tunnu, uskominen on mahdotonta.
Se ei siis ole tietoinen valinta.
No voin sanoa että jos sä mietit mikä olisi järkeenkäyvin ajattelumalli, niin voin sanoa että kreationismi ei ainakaan häviä ajattelulle "maailmankaikkeus ilman Jumalaa". :D
Oli Jumalalla käytössään evoluutio tai ei.
Vierailija kirjoitti:
”Ja mikset kuuntelisi asiantuntijaa, eli sitä joka on uskoontullut”
Ethän sinäkään kuuntele tai usko sitä joka ei ole vaikka on tutkinut näitä asioita vuosia.Sinä kuvittelet että sinun oma kokemuksesi on joku totuus.
Se on aika arrogantti ajatus.
Ollaanhan mekin ennen uskoontuloa tutkittu erilaisia ajatteluja ja ismejä. Ei tässä mistään pyhäkoulun penkiltä asti uskossa olla oltu.
Mutta sen mikä on oikea ja totuus, ei tarvitse ihan aina mennä sen mukaan, miten ihminen kuvittelee asiat.
Ei Jumala ajattele aina kuten ihmiset, eikä tarvitse ajatellakaan. Jumala on silti meille tässä elämässä "tarpeeksi reilu" ja on kärrännyt pelastuksenkin meille ilmaiseksi tarjolle.
Vierailija kirjoitti:
”Mutta kyllä ihminen ihan arvioi, pohtii ja punnitsee ennen kuin valitsee Jeesuksen. Kyllä evankeliumin sanoman pitää tuntua mielekkäälle”
Joten se että ei usko ei voi olla minkään rangaistuksen arvoinen asia.
Kyllä Jumalan antamaan vapauteen sisältyy rangaistus. Kuten vapauteen auton ratissa, liikenteessä, toisten kohtelussa.
On hyvä jos ei tee mieli törttöillä sen takia että rakastaa Jumalaa ja ihmisiä, mutta sakko-tai vankeusrangaistus ja se häpeä ovat oikein oivia viimeisiä pidäkkeitä olla tekemättä pahaa, jos se hyvä motivaatio jonain väsyaamuna puuttuu.
Itse tulin uskoon nuorena rangaistuksen pelossa, pelkäsin joutuvani helvettiin. Mutta enpä tajunnut etukäteen että sama Jumalahan on aivan ihana. Rakastaa mua hurjasti, ja nyt haluan tehdä oikein rakkaudesta, en pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja mikset kuuntelisi asiantuntijaa, eli sitä joka on uskoontullut”
Ethän sinäkään kuuntele tai usko sitä joka ei ole vaikka on tutkinut näitä asioita vuosia.Sinä kuvittelet että sinun oma kokemuksesi on joku totuus.
Se on aika arrogantti ajatus.
Ollaanhan mekin ennen uskoontuloa tutkittu erilaisia ajatteluja ja ismejä. Ei tässä mistään pyhäkoulun penkiltä asti uskossa olla oltu.
Mutta sen mikä on oikea ja totuus, ei tarvitse ihan aina mennä sen mukaan, miten ihminen kuvittelee asiat.
Ei Jumala ajattele aina kuten ihmiset, eikä tarvitse ajatellakaan. Jumala on silti meille tässä elämässä "tarpeeksi reilu" ja on kärrännyt pelastuksenkin meille ilmaiseksi tarjolle.
Jatkuu. Siis tärkeintähän on pohtia, onko Jeesus olemassa vai ei, vaikkei kaikkea kristinuskosta tajuttaisi, tai vaikka itse oltaisiin ratkaistu uskontoasioissa jotkut asiat toisin.
Jos Jeesus ja kristinuskon Jumala on olemassa, niin emme pääse Häntä pakoon täällä maailmankaikeudessa (itse en edes haluaisi <3). Hän on se, joka silloin kohdataan kuoleman jälkeen joko iloisissa tai karuissa merkeissä.
En mä itse olisi esim.jotain pelastusta sorvannut siten että ensin on lakiliitto jossa uhrataan lehmänkantturoita, ja sit kun se ei suju niin Jumalan Poika laskeutuu ihmisten keskuuteen ja elää ensin 33 v.ihmisenä ja sit uhraa itse itsensä.
Mä oisin pelastuksen tehnyt toisin "joo se vaaleanpunainen energiakenttä vaeltaa avaruudessa johonki ja sit on kaikilla kivaa".
Mutta Jumala on Pyhä. Mun jumaluus olisi löllykkä, mutta Jumala ei ole.
”Juu mut jos ei koko pitkän elämän aikana Jumalan seura kiinnosta, niin miks se kiinnostaa vasta kuoleman jälkeen? ”
Olen jo aika monta kertaa sanonut että koska jumalan olemassaolo ei ole tuntunut uskottavalta. Ja siksi uskoa ei ole syntynyt.
Mutta jos sitten käy ilmi että jumala on niin mitään estettä uskoa ei enää ole.
”Tai - mikä velvollisuus Jumalalla olisi ottaa elämänsä aikana vastahakoinen ihminen luokseen tämän kuoltua?”
Vaikka rakkaus? Anteeksianto? Ja mitä näitä kaikkia hyveitä nyt onkaan joita jumalalla sanotaa olevan.
”Ihminen haluaa selvästi ajaa kaksilla rattailla. Totella sielunvihollista eläissään ja toiveikkaana mouruta Jumalalle kuollessaan. "No niin mä oon ryypänny ja juossu vieraissa eläissäni, otahan -hik- Jumala mut sinne Taivaasees ja katokin hyvä leposohva sinne!"
Tuoko on ihan oikeasti se kuva joka sinulla on ihmisistä jotka eivät usko? Suurin osa heistä elää ihan täysin yhtä tavallisen elämän kuin uskovatkin ilman mitään valtavan suuria syntejä tai halua tietoisesti tehdä pahaa.