Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1668)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naakkojen vastapainoksi kerro omia ajatuksiasi ja asioitasi, mielipiteitä maailman menosta, elokuvista omista harrastuksista, saavutuksista ja pettymyksistä.
Sitä vanhemmat odottavat ja koettavat pitää hyvähenkistä jutustelua yllä vaikkakin yksinkertaisilta tuntuvista aiheista.
Vanhoja ihmisiä voi edelleen kutsua mukaan elämään ja heidän kanssaan voi vertailla elämänmenoa.
Kovin idealistista ja optimistista.
Näin voi joskus parhaassa tapauksessa onnistua.
Mutta ei aina, kokemuksesta sen tiedän, ja siksi empaattisesti symppaan ap:ta.
Totta. On olemassa ihmisiä, jotka ovat eniten kiinnostuneita itsestään, eikä heitä kiinnosta lastensa jutut. Vain silloin, kun on jotain "hienoa", jolla voi kehuskella muille sukulaisille ja tuttaville. Muutoin ajatukset ja kaikki menee aina heihin itseensä. Eivät oikeasti ole kiinnostuneita kuuntelemaan. Koska "oma itse" on se mikä on aina kiinnostanut.
Sinäpä sen sanoit. Kuvailit juuri äitini tuossa yllä. Silloin hän on kiinnostunut, kun on tapahtunut jotain "hienoa". Suorastaan odottaa aina, että minulla olisi taas sellaista kerrottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi perseensuti! Hommaan joku henkilö joka käy kattomas vanhuksia! Älä kärky perintöö(jos sitä on tulossa) lahjoita oma osuutes pois?! Vai ootko ainu lapsi!? Vali vali. Onneksi sinusta ei tule vanhusta joka ei pärjää yksin! Revi siitä elämää! Voi meitä vanhuksia ter.74v.mummo
Vanhukset voi hommata ihan itse jonkun, joka käy heillä. Saavat ainakin haluamansa palvelut. Heidän pitää itse kertoa, että eivät pärjää itse.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi tavanneensa toisia lapsia oikeastaan vasta koulussa. Ei se ole mikään, että no nyt on lapsia ympärillä ja kaikki ok. Se voi olla todella vaikeaa lapselle, jolla ei ole sosiaalisia taitoja kehittynyt eikä kokemusta siitä, että joku ikätoveri hyväksyy ja pitää kivana ja haluaa olla kaveri.
Onkohan tämä monelle maalaiselle ollut ongelma, ettei sosiaaliset taidot ja empatia tahdo oikein kehittyä? Toki kaikki eivät asu eristyksissä, mutta ihmeen vaikeeta tuntuu olevan ihmisten kanssa erityisesti silloin, jos toinen osapuoli poikkeaa omasta porukasta. Tänhän takia sieltä jotkut muuttavat pois heti kun pystyvät, kun eivät sovi ahtaaseen muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Olihan hän kyläkoulussakin ensin. Ei silloinkaan kotikoulussa.
Hyvin pienessä sellaisessa. Itsekin sellaista jouduin käymään ja ymmärrän, ettei se ole hehkeää. Sama ongelma siinäkin on, ei koulun jälkeen jäädä kavereiden kanssa mihinkään kun kyydillä kotiin.
Eikös kyläkoulujen periaate ollut nimenomaan koulumatka joka ei tarvitse kuljetusta? Eihän niitä olisi ollut kuntien mitään mieltä pitää kun kuitenkin koulubussit kuntakeskukseen kulki
Taksi ne lapset kyläkouluun kuljetti. Kylä ei välttämättä ollut taajama vaan talot oli erillään. Omilla serkuilla kyläkouluun alaluokille oli matkaa 10 km, kuntakeskustaan 40 km. Alaluokilla koulumatka kuljettiin taksilla, yläluokilla bussilla. Mopoilla he ajoi maantielle bussipysäkille vaikkei ikää ollut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi perseensuti! Hommaan joku henkilö joka käy kattomas vanhuksia! Älä kärky perintöö(jos sitä on tulossa) lahjoita oma osuutes pois?! Vai ootko ainu lapsi!? Vali vali. Onneksi sinusta ei tule vanhusta joka ei pärjää yksin! Revi siitä elämää! Voi meitä vanhuksia ter.74v.mummo
Me ollaan siskoni kanssa molemmat sanottu mun isälle, että käyttäisi rahansa tarvitsemiinsa palveluihin. Me ei perintöjä tarvita. Mutta ei. Kaikkea ehdotettua pitää ihan vaan periaatteesta vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Jos sinun vanhempasi ovat sinulle antaneet korville eivät kaikki vanhemmat tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Jos sinun vanhempasi ovat sinulle antaneet korville eivät kaikki vanhemmat tee niin.
Jos sinä olet murrosiässä raivonnut, paiskonut ovia ja haukkunut vanhempiasi paskoiksi, niin kaikki nuoret eivät ole tehneet niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
No onpa siinä vanhemmilta ihan hirveän suuri uhraus, kirjoittaa nimi pariin paperiin ja luopua lapsilisistä, koska eivät enää elätä lastaan. Kyllähän tuosta lapselle syntyy elinikäinen huoltovelvollisuus ja kiitollisuusvelka vanhemmista. Ihan varmasti vanhemmat oli vaan tyytyväisiä, kun pääsivät lapsesta eroon.
Näitä viestejä lukiessani olen repeillyt ja sanonut mielessäni "just! just!" koska kaikki tuo on niin tuttua. Olen itse ajatellut että jonkilainen epämukavuus kuuluu tuohon, eli huonokuuloinen dementoitunut vanhempi huudattaa telsua liian kovalla, kysyy saman kysymyksen 5 kertaa tunnin sisään jne. Siedän sen koska vanhempani elättivät minua lapsesta aikuisuuden kynnykselle ja auttoivat monin tavoin vielä aikuisiälläkin lainaamalla pakua, työkaluja, täydentämällä astiastoa ym.
Tulee kuitenkin vielä aika kun heistä aika jättää, eikä enää ole mahdollista kuulla "Ottaisitko sinä kahvia" kun kahvit on juotu 20 minuuttia sitten ja pannu on tyhjä ja tarjottavatkin korjattu jääkaappiin. Tai "Mikäs työvuoro sulla on?" neljännen kerran tunnin sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
No onpa siinä vanhemmilta ihan hirveän suuri uhraus, kirjoittaa nimi pariin paperiin ja luopua lapsilisistä, koska eivät enää elätä lastaan. Kyllähän tuosta lapselle syntyy elinikäinen huoltovelvollisuus ja kiitollisuusvelka vanhemmista. Ihan varmasti vanhemmat oli vaan tyytyväisiä, kun pääsivät lapsesta eroon.
Ovathan he myös hankkineet tulo/verotustodistuksensa alaikäisen tukianomuksiin. Tuolloin ainakin oli alaikäisen toisen asteen opiskelijoilla vielä vahva vanhempien elatusvelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
Kyse on täysin kuolleesta syrjäkyläsyä. Hylättyjä taloja ja vain pari naapuria kilometrin säteellä. Pelkkää peltoa ja talousmetsää.
Kun näitä juttuja on katsellut ja nähnyt koko lapsuutensa, niin ei siitä mitään enää irtoa.
Päivän parhaat naurut. Voiko kliseisempää valitusta enää olla?
Juu. Tuotahan monen suomalaisen elämä on ihan aikuisenakin. Kylmä, karu maa. Naakat nokkimassa ojan pohjia. Naapurikateus nakertamassa. Lähde ulkomaille, kyllä mureneva hyvinvointivaltio/yhteiskunta vielä ehtii vanhempasi hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kärsinyt samanlaisesta helvetistä mitä monet syrjäytetyt, eristetyt ja hyvin vanhanaikaisten kummallisten tympiöiden lapset.
Se yksinäisyys, häpeä ja kun ei ole lupaa olla ahdistunut kotioloistaan; kun on ne kuitenkin raittiita, uskovaisia, eivät lyö, ja on ruoka/vaatteet ja televisiokin.
Ei tätä ymmärrä muut kuin asian itse kokenut.
Ei vanhemmat sukupolvet ymmärrä, koska heillä oli seuraa ja kaikki eli samanlaista elämää.
Ei normaalin lapsuuden elänyt osaa kuvitella.
Kyllä tästä jää ihmiseen isot jäljet ja ihan luvan kanssa saa olla katkera ja surra menetettyä lapsuutta, pilattua nuoruutta ja myrkytettyä aikuisuutta.
Itse en elä vanhaksi, enkä tee lapsia.
Poistun täältä, ennen kuin olen muiden armoilla.
Luin vain viestiketjun alkupäätä. Valitettavasti sain aloittajasta kuvan vaikeasta ja itsekkäästä ihmisestä. Ongelmasi on aika erikoinen. Ehkä joku muu asia kuin äiti ja isä, kiikastaa? Tutkipa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
No onpa siinä vanhemmilta ihan hirveän suuri uhraus, kirjoittaa nimi pariin paperiin ja luopua lapsilisistä, koska eivät enää elätä lastaan. Kyllähän tuosta lapselle syntyy elinikäinen huoltovelvollisuus ja kiitollisuusvelka vanhemmista. Ihan varmasti vanhemmat oli vaan tyytyväisiä, kun pääsivät lapsesta eroon.
Ristiriitaista se jos ovet paukkuen lähdetään kaupunkiin kuitenkin sitten on yhteys säilynyt? Moni ei sen koommin kun on alkuun päässyt pitäisi mitään yhteyttä kotiin ja peltoaukeille.
30 vultta sitten ei edes mikään "vanhempien autttaminen" voinut olla tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
En ota minäkään. Jotkut suuttuvat, että ette te voi kuvitella millaista aloittajalla on ollut. No, kun me kukaan emme voi tosiaan kuin kuvitella kun emme luultavasti tapausta oikeasti tiedä. Tarina perustuu aloittajan kertomaan ja hänen tuntemuksiinsa. Tunteet ovat totta, mutta muut tapahtumat, niistä tietävät vain asianomaiset ja senkin oman näkemyksensä ja tunteidensa mukaan. Aloittajan kertomus on vain toinen puoli tarinasta, toinen on vanhempiensa ja totuus lienee jostain siitä välistä. Jos on muita sisaruksia heillä taas on oma totuutensa ja näkökulmansa.
Kovin henkilökohtaisesti jotkut suhtautuvat ja pitävät tarinaa täytenä totena vaikka aina näissä on tulkinnan varaa ja lukijan omat kokemukset ja tunteet vaikuttavat paljon. Jos pystyy lukemaan kokolailla neutraalisti, niin tietenkin miettii asian kokonaisuutena eikä lisäten omien tunteiden mukana tulleita höyryjä ja taantumia jne. Jokainen järkevä ymmärtää, että koko totuutta emme voi täällä tietää.
Itse olen asunut lapsena ja nuorena 18 vuoteen saakka pikkukylässä todella "pussin perällä". Olin paljon yksin ennen koulua, oli todella vaikeaa sopeutua kun ei omannut sosiaalisia taitoja olla muiden lasten kanssa. Onneksi olin ulospäin suuntautunut ja opin helposti, myös olemaan muiden kanssa. Koulun jälkeen olin taas paljon yksin ja vanhemmat olivat iäkkäämpiä kuin muiden vanhemmat, ei olleet mitenkään sen kummemmin kanssani, mutta se oli tapana muissakin kodeissa paljolti. Kun lähdin kotoa ihan sopuisasti niin ajattelin, että se oli minun lapsuuteni, nuoruuteni ja vanhempani, parhaansa he kai tekivät. Itselleni siinä hallaa teen jos alan sitä jotenkin taakkana kantamaan ja vanhemmilleni olemaan vihainen tai heitä alentamaan jotenkin. Nyt pitää elää omaa elämääni parhaimman taidon mukaan. Ja yksi taito on olla olematta liikaa katkera mistään ja taito antaa anteeksi jos nyt ei ihan kauheuksia ole tapahtunut. Nyt ovat molemmat jo aikaa kuolleet, kotikin jo myyty.
Luulenpa ,että 90% aikuisista lapsista ajattelee/ kokee just samalla tavalla kuin ap nyt vastaavassa tilanteessa ja samantyyppisten vanhempien kassa. Ei sun tarvitsa ap köydä siellä kuin 1-2 kertaa vuodessa max ja lakkaat vastaamasta puhelimeen. Lähetät tekstarin , ne tottuu siihen. Minäkin olen tottunut ja olen iäkäs. Ei haittaa-kaikki hyvin .
Lapsillanikin on vain yksi elämä😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
En ota minäkään. Jotkut suuttuvat, että ette te voi kuvitella millaista aloittajalla on ollut. No, kun me kukaan emme voi tosiaan kuin kuvitella kun emme luultavasti tapausta oikeasti tiedä. Tarina perustuu aloittajan kertomaan ja hänen tuntemuksiinsa. Tunteet ovat totta, mutta muut tapahtumat, niistä tietävät vain asianomaiset ja senkin oman näkemyksensä ja tunteidensa mukaan. Aloittajan kertomus on vain toinen puoli tarinasta, toinen on vanhempiensa ja totuus lienee jostain siitä välistä. Jos on muita sisaruksia heillä taas on oma totuutensa ja näkökulmansa.
Kovin henkilökohtaisesti jotkut suhtautuvat ja pitävät tarinaa täytenä totena vaikka aina näissä on tulkinnan varaa ja lukijan omat kokemukset ja tunteet vaikuttavat paljon. Jos pystyy lukemaan kokolailla neutraalisti, niin tietenkin miettii asian kokonaisuutena eikä lisäten omien tunteiden mukana tulleita höyryjä ja taantumia jne. Jokainen järkevä ymmärtää, että koko totuutta emme voi täällä tietää.
Itse olen asunut lapsena ja nuorena 18 vuoteen saakka pikkukylässä todella "pussin perällä". Olin paljon yksin ennen koulua, oli todella vaikeaa sopeutua kun ei omannut sosiaalisia taitoja olla muiden lasten kanssa. Onneksi olin ulospäin suuntautunut ja opin helposti, myös olemaan muiden kanssa. Koulun jälkeen olin taas paljon yksin ja vanhemmat olivat iäkkäämpiä kuin muiden vanhemmat, ei olleet mitenkään sen kummemmin kanssani, mutta se oli tapana muissakin kodeissa paljolti. Kun lähdin kotoa ihan sopuisasti niin ajattelin, että se oli minun lapsuuteni, nuoruuteni ja vanhempani, parhaansa he kai tekivät. Itselleni siinä hallaa teen jos alan sitä jotenkin taakkana kantamaan ja vanhemmilleni olemaan vihainen tai heitä alentamaan jotenkin. Nyt pitää elää omaa elämääni parhaimman taidon mukaan. Ja yksi taito on olla olematta liikaa katkera mistään ja taito antaa anteeksi jos nyt ei ihan kauheuksia ole tapahtunut. Nyt ovat molemmat jo aikaa kuolleet, kotikin jo myyty.
Sinun elämäsi on sinulle totta. Ei voida sanoa, että ei se sinun elämäsi oikeasti noin mennyt. Siksihän monet sisarukset aikuisina tai vanhuksina inttämiseen asti väittelevät siitä, millainen se koti oikein oli.
Sinä et voi sanella, että et sinä nyt voi palella, kun sisällä on 18 astetta tai ettet voi saada näin nopeasti janoa tai nälkää. Joku on muutenkin introvettti ja toinen ei.
Ja koska me keskustelemme ap:n kanssa ap:n tapauksesta, muulla ei ole väliä. Sitten eri keskustelussa voi käsitellä vanhempien tarinan. Sielläkin on kaksi eri tarinaa, jos on kaksi vanhempaa. Ja sitten voi olla keskustelu, missä mietitään objektiivisesti kaikkea, mutta siihen objektiiviseen todellisuuteen ei yllä ap:n tai vanhempien kokemus omasta elämästä, koska ihminen on tunteva ja kokeva sekä voimat, toiveet, luonteet jne eroavat toisistaan.
Aina välillä tähän törmää. Etenkin suurten ikäluokkien ihmisten kanssa. Ei voida käsitellä yhtä asiaa kaatamatta pöydälle monta muutakin. Mikään ei tule koskaan selväksi eikä kukaan koskaan kuulluksi eikä mikään muutu ikinä. Puuttuu kyky pysähtyä yhden asian äärelle, jos se asia ei ole oma.
Jos on koirapoikue ja siitä otetaan heti yksi eristyksiin ja palautetaan muiden joukkoon, kun ovat 8 viikon ikäisiä, ei se eristetty solahda sinne tuosta vaan. Lisäksi se saattaa tehdä asioita, joita muut eivät hyväksy tai se ei osaa tehdä asioita, joita pitäisi tehdä.