Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (773)
Surullista. Mutta älä lakkaa kokonaan käymästä, vanhempiesi vuoksi. Tai kutsu/ hae heidät joskus luoksesi, niin ei tarvitse mennä sinne ahdistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisiahan ne ikäihmiset on ja pahemmaksi vaan tulee menemään. kyllä sun puoliso vois tulla sun kaveriksi!!
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
No yritä luoda itse sitä valoa elämään, jotain mitä odottaa.
Olisiko siinä lähellä tai matkan varrella jokin kiva kaupunki, missä voisi majoittua ja tehdä käynneistä kivan. Mennä puolison kanssa ja kehittää jotain kivaa käynnin yhteyteen. Ja oletko siellä yötä? Sanoit pe lähteneesi. Työpäivän/ viikon päälle? Onkohan se hyvä idea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
Kyse on täysin kuolleesta syrjäkyläsyä. Hylättyjä taloja ja vain pari naapuria kilometrin säteellä. Pelkkää peltoa ja talousmetsää.
Kun näitä juttuja on katsellut ja nähnyt koko lapsuutensa, niin ei siitä mitään enää irtoa.
Miten kukin haluaa meistä elämänsä nähdä. Olen kotoisin ihan samantyyppisistä oloista kuin sinä. Minulle se syrjäkylä, metsät ja pellot ja ränsistyvä kotitalo ovat tärkeitä. Samoin vanhempani. He juttelevat heille ajankohtaisista asioista. Suosittelen kuuntelemaan ennemmin kuin lyttäämään.
Kannattaa miettiä, mikä sinua oikeasti ahdistaa? Et ole sama ihminen kuin silloin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
Kyse on täysin kuolleesta syrjäkyläsyä. Hylättyjä taloja ja vain pari naapuria kilometrin säteellä. Pelkkää peltoa ja talousmetsää.
Kun näitä juttuja on katsellut ja nähnyt koko lapsuutensa, niin ei siitä mitään enää irtoa.
Päivän parhaat naurut. Voiko kliseisempää valitusta enää olla?
Ap:n, ongelmasi poistuu viimeistään 10 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Tosin lapsen syntymä on vanhempien "syytä", ei lapsi pyytänyt syntyä tähän maailmaan. Olisivat jättäneet hankkimasta lapsen, niin ei tarvitsisi sietääkään.
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aina tehdä ainoastaan asioita jotka hyödyttävät ainoastaan sinua. Nehän on vanhoja, kuolevat kohta, miksi vaivautuisit, onhan kivempaa olla käymättä. Kunhan sulla on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukin haluaa meistä elämänsä nähdä. Olen kotoisin ihan samantyyppisistä oloista kuin sinä. Minulle se syrjäkylä, metsät ja pellot ja ränsistyvä kotitalo ovat tärkeitä. Samoin vanhempani. He juttelevat heille ajankohtaisista asioista. Suosittelen kuuntelemaan ennemmin kuin lyttäämään.
Kannattaa miettiä, mikä sinua oikeasti ahdistaa? Et ole sama ihminen kuin silloin lapsena.
Me kaikki olemme erilaisia. Se, että juuri sinä et ahdistu tuollaisessa paikassa ilman ystäviä, aivan eristyksissä, ei tarkoita sitä etteikö joku muu voisi. Masennuin jo alle kouluikäisenä. Tarvitseeko kaupunkiin syntyneen selitellä, miksi siellä alkaa ahdistaa ja haluaa vain pois mahdollisimman pian?
Olen kuunnellut vanhempieni juttuja jo 40 vuotta. En enää jaksa, en yhtään. Hekään eivät kysy eivätkä edes kuuntele, jos minulla on jotain sanottavaa. He eivät edes kysy, mitä lapsen lapsille kuuluu. Kaikenlaiseen apuun minä kelpaan, mutta jos itse olisin vaikka 20v sitten tarvinnut apua jossain niin ei kiinnosta. Jos aivan rehellisiä ollaan, pelkään, että vanhempani elävät vielä pitkään. Haluan vain elää omaa elämääni oman perheeni kanssa.
Pystyvätkö vanhempasi vielä liikkumaan, käyvätkö he luonanne?
Vierailut helpottuisivat myös, jos et menisi koko viikonlopuksi, vaan kävisit päiväseltään. 300 km ei kuitenkaan ole niin pitkä matka, varsinkin jos puolisosi lähtisi mukaan, ja voisi ajaa osan matkaa.
Onko sinulla mitään harrastusta, jota voisit tehdä samalla kun kuuntelet horinoita naapureista ja naakoista? Helpottaisi omaa oloa. Esim. käsityöt.
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Minunkin äitini joutui sietämään minua niin kauan kuin minun oli pakko asua kotona. Olin syyllinen olemassaolooni. Sitten hän pääsi minusta eroon. Nyt hän syyllistää minua siitä etten soita enkä käy.
Kohta tämä matkustelu omien vanhempien luokse loppuu kun saamme iäkkäät vanhempamme omiin koteihimme hoidettavaksi. Näin haluaa EK, kun rahaa ei riitä kuin rikkaille.
semmosta se on