Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1668)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kateellinen rauhallisesta maaseutulapsuudesta. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä toisinpäin, muuttaa kaupungista maalle.
Kun ei siellä ole "juuria".
Mutta tämän luultavasti ymmärrät vasta kun ikäännyt.
Moni nykyperhe ja lapset voisivat paljon paremmin ilman kaupunkien kiirettä, jokailtaisia harrastuksia ja kaaosta.
Tällaisiin kommennettihin teksisi mieli lähinnä haistatella. Et todellakaan tiedä näköjään, minkälaista helvettiä se voi joillekin olla.
T. Maaseudusta lapsena kärsinyt
Voi sentään! Niin suuren osan ihmisistä juuret on maalla, varmaan suurten ikäluokkien suurin osa on syntynyt maalla tai pikkupaikkakunnilla jossain kirkonkylässä.
Päätalokin muutti köyhän lapsuutensa paksuiksi kirjoiksi ja säilytti yhteyden kotiinsa ja kotikuntaan
Jos kaikki kaupunkiin muuttaneet tarvitsisivat terapiaa ja mt-lääkkeitä ei olisi heidän jälkipolvillaankaan nyt asiat paremmin.
Aloittaja ahdistunut kun itse halusi kotoa pois lähempien lukioiden sijasta kauemmas. Vielä suuret ikäluokat ( ja sitä vanhemmat) " ajettiin" teineinä pois itseään elättämään töihin. Olisiko ap onnellisempi jos olisi 16 v ollut perheessä kotiapulaisena kaitsien päivät 2 - 3 lasta ruokapalkalla ja makuusijalla vaatehuoneessa mitättömällä rahakorvauksella?
Jos apn vanhemmat niin huonoja miksi on pitänyt heihin kuitenkin koko elämänsä ajan yhteyttä? Sitä en ymmärrä.
Käytännön pakko muuttaa, jotta voi saada töitä itsensä elatukseen. Sehän on täällä monta kertaa ilmaistu. Vanhemmat eivät halunneet hänen menevän lukioon alkuunkaan! Ja muutenkin, jos asuminen noin ankeassa paikassa aiheuttaa noin vakavaa oireilua, onko muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa? Hänen tilanne ei oikeasti poikkea kuvaamastasi juuri mitenkään!
Sitä on paha sanoa, mitä ihmettä varten passaa noin surkeita vanhempia, mutta sille taisi tulla nyt stoppi. Vihdoinkin.
Kysymys on herännyt. Saiko hän teininä apua psyykkisiin oireisiinsa, vai onko hän aikuisena itse päätellyt murrosiän raivosta ja kaihosta olleensa silloin masentunut?
Ihan selvö on että hän on tarvinnut aikuisten apua 15-vuotiaana päästäkseen alkuun. Millään mainosten jaolla ei ole elämistä kustannettu. Minulla mielikuva että 90-luvulla toisen asteen opintoihin alaikäiset saivat tukia aika nihkeesti.
Hävitin omia päiväkirjojani etteivät jää jälkeeni. Tuo maalaislapsen kaiho ja täällä korvessa ei mitään ja Matti laittoi tunnilla lapun mitä kuuluu. Ja liisa ja tuula eivät ottaneet porukoihin ja kansalaiskoulun aikaan kun mulla ei hyviä vaatteita niinkuin kirkonkylän tytöillä. Eiköhän tuo ole nuoruutta ihan nykypäivänäkin asuinpaikasta huolimatta.
Huomaatko, että heti päiväkirjasta otat lyhyeen otantaan Matin, Tuulan ja Liisan. Ap nimenomaan oli näitä kontakteja vailla.
Kylöä siellä yläkoulussa oli 90-luvun matteja, liisoja ja tuulia.
Voi perseensuti! Hommaan joku henkilö joka käy kattomas vanhuksia! Älä kärky perintöö(jos sitä on tulossa) lahjoita oma osuutes pois?! Vai ootko ainu lapsi!? Vali vali. Onneksi sinusta ei tule vanhusta joka ei pärjää yksin! Revi siitä elämää! Voi meitä vanhuksia ter.74v.mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Kuka tahansa on parempi kuin sinun kaltainen ulisija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kateellinen rauhallisesta maaseutulapsuudesta. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä toisinpäin, muuttaa kaupungista maalle.
Kun ei siellä ole "juuria".
Mutta tämän luultavasti ymmärrät vasta kun ikäännyt.
Moni nykyperhe ja lapset voisivat paljon paremmin ilman kaupunkien kiirettä, jokailtaisia harrastuksia ja kaaosta.
Miksi aloittaja sitten vihaa sitä kyläpahasta niin paljon, jos maaseudulla asuminen on noin autuasta? Mitä ihmettä sinä olet määrittelemään, mikä on kenellekin hyvää elämää? Ilman ikätovereita jonkin hakkuuaukean juurella kasvaminen ei ole mitään hehkeää ja idyllistä. Monella kaupunkilaisella on ihmeellinen, romantisoitinut käsitys maalla-asumisesta. Moni onkin tullut sieltä häntä koipien välissä pois kun realismi iskee päin näköä. Poismuuttajana en ole siitä kurjuudesta kaivannut yhtään mitään. Kaikista vähiten kaipaan ikäviä ihmisiä, jotka vahtivat jokaista liikettä ja raportoivat kaiken eteenpäin. Mitään oikeaa yksityisyyttä ei ole, koska kyläläisillä ei ole elämässä muuta sisältöä kuin juoruta toisistaan ja nuorilla tekeminen on mopoilla riehumista ja pahimmillaan jonkun isä on antanut ilmakiväärin näille vandaaleille. Kaupungissa sentään on muitakin nuoria kuin katujengiläisiä.
Olen aika vieraantunut arkielämästä maaseudulla. Mökki ja metsää on ja viihdyn maalla kesäisin, mieheni talvisinkin. Lähes koko suku on kaupunkilaista.
Yksi veljeni asuu kotikunnassamme, ihan mitättömän kokoisessa kirkonkylässä omakotitalossa. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa (3) ovat myös rakentaneet talot tai ostaneet asunnot sieltä. Lapsille on ja nyt tenavaikäisille peruskoulu vieressä, lukio ja amikset lähellä.
Koko jälkipolvi kahdessa polvessa on käynyt 40 - 50 kmn päässä isommassa kaupungissa töissä, kahdella oma yritys. Kaitpa siellä maalla viihtyvät. Kun eivät ole muuttaneet suurehkon kaupungin keskustaan.
Eli et tosiaan tajua, mitä tarkoittaa elää oikeasti syvällä syrjäseudulla. Siellä ei ole mitään kouluja vieressä eikä oikeaa kaupunkiakaan lähellä. Ja joku muu kehtaa vielä väittää, että tuollaisesta elämästä moni olisi kateellinen. Eivät tiedä mistä puhuvat.
Olen lapsuuteni elänyt syvällä maaseudulla kaukana naapureista. Tokko aloittajallakaan paria kilometriä enempää ollut lähinaapuriin. Ja koulukin ollut " lähellä" koska ei johonkin 15 oppilaan kouluun ole koulukuljetusta ollut.
En tuossa kirkonkylässä minne veljeni asettautui.
Eiköhän hän sanonut, että lähimpään naapuriin oli muutama kilometri ja sielläkään ei ollut omanikäistä seuraa. En varmuudella muista.
Ihmeellistä, kun osa keksii ap:lle elämää tyyliin, pakkohan hänellä oli olla sitä ja tätä. Ei ollut. Osalla lapsista ei ole edes ruokaa. Tai pääsyä kodin ulkopuolelle. Totta kai jokaisella lapsella pitäisi olla, mutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kateellinen rauhallisesta maaseutulapsuudesta. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä toisinpäin, muuttaa kaupungista maalle.
Kun ei siellä ole "juuria".
Mutta tämän luultavasti ymmärrät vasta kun ikäännyt.
Moni nykyperhe ja lapset voisivat paljon paremmin ilman kaupunkien kiirettä, jokailtaisia harrastuksia ja kaaosta.
Tällaisiin kommennettihin teksisi mieli lähinnä haistatella. Et todellakaan tiedä näköjään, minkälaista helvettiä se voi joillekin olla.
T. Maaseudusta lapsena kärsinyt
Voi sentään! Niin suuren osan ihmisistä juuret on maalla, varmaan suurten ikäluokkien suurin osa on syntynyt maalla tai pikkupaikkakunnilla jossain kirkonkylässä.
Päätalokin muutti köyhän lapsuutensa paksuiksi kirjoiksi ja säilytti yhteyden kotiinsa ja kotikuntaan
Jos kaikki kaupunkiin muuttaneet tarvitsisivat terapiaa ja mt-lääkkeitä ei olisi heidän jälkipolvillaankaan nyt asiat paremmin.
Aloittaja ahdistunut kun itse halusi kotoa pois lähempien lukioiden sijasta kauemmas. Vielä suuret ikäluokat ( ja sitä vanhemmat) " ajettiin" teineinä pois itseään elättämään töihin. Olisiko ap onnellisempi jos olisi 16 v ollut perheessä kotiapulaisena kaitsien päivät 2 - 3 lasta ruokapalkalla ja makuusijalla vaatehuoneessa mitättömällä rahakorvauksella?
Jos apn vanhemmat niin huonoja miksi on pitänyt heihin kuitenkin koko elämänsä ajan yhteyttä? Sitä en ymmärrä.
Käytännön pakko muuttaa, jotta voi saada töitä itsensä elatukseen. Sehän on täällä monta kertaa ilmaistu. Vanhemmat eivät halunneet hänen menevän lukioon alkuunkaan! Ja muutenkin, jos asuminen noin ankeassa paikassa aiheuttaa noin vakavaa oireilua, onko muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa? Hänen tilanne ei oikeasti poikkea kuvaamastasi juuri mitenkään!
Sitä on paha sanoa, mitä ihmettä varten passaa noin surkeita vanhempia, mutta sille taisi tulla nyt stoppi. Vihdoinkin.
Kysymys on herännyt. Saiko hän teininä apua psyykkisiin oireisiinsa, vai onko hän aikuisena itse päätellyt murrosiän raivosta ja kaihosta olleensa silloin masentunut?
Ihan selvö on että hän on tarvinnut aikuisten apua 15-vuotiaana päästäkseen alkuun. Millään mainosten jaolla ei ole elämistä kustannettu. Minulla mielikuva että 90-luvulla toisen asteen opintoihin alaikäiset saivat tukia aika nihkeesti.
Hävitin omia päiväkirjojani etteivät jää jälkeeni. Tuo maalaislapsen kaiho ja täällä korvessa ei mitään ja Matti laittoi tunnilla lapun mitä kuuluu. Ja liisa ja tuula eivät ottaneet porukoihin ja kansalaiskoulun aikaan kun mulla ei hyviä vaatteita niinkuin kirkonkylän tytöillä. Eiköhän tuo ole nuoruutta ihan nykypäivänäkin asuinpaikasta huolimatta.
Huomaatko, että heti päiväkirjasta otat lyhyeen otantaan Matin, Tuulan ja Liisan. Ap nimenomaan oli näitä kontakteja vailla.
Kylöä siellä yläkoulussa oli 90-luvun matteja, liisoja ja tuulia.
Ihan käsittämättömän syvällä on tarve näemmä ohittaa se, mitä ap on tilanteestaan kertonut. Kun ei voi olla niin. Voi huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kateellinen rauhallisesta maaseutulapsuudesta. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä toisinpäin, muuttaa kaupungista maalle.
Kun ei siellä ole "juuria".
Mutta tämän luultavasti ymmärrät vasta kun ikäännyt.
Moni nykyperhe ja lapset voisivat paljon paremmin ilman kaupunkien kiirettä, jokailtaisia harrastuksia ja kaaosta.
Tällaisiin kommennettihin teksisi mieli lähinnä haistatella. Et todellakaan tiedä näköjään, minkälaista helvettiä se voi joillekin olla.
T. Maaseudusta lapsena kärsinyt
Voi sentään! Niin suuren osan ihmisistä juuret on maalla, varmaan suurten ikäluokkien suurin osa on syntynyt maalla tai pikkupaikkakunnilla jossain kirkonkylässä.
Päätalokin muutti köyhän lapsuutensa paksuiksi kirjoiksi ja säilytti yhteyden kotiinsa ja kotikuntaan
Jos kaikki kaupunkiin muuttaneet tarvitsisivat terapiaa ja mt-lääkkeitä ei olisi heidän jälkipolvillaankaan nyt asiat paremmin.
Aloittaja ahdistunut kun itse halusi kotoa pois lähempien lukioiden sijasta kauemmas. Vielä suuret ikäluokat ( ja sitä vanhemmat) " ajettiin" teineinä pois itseään elättämään töihin. Olisiko ap onnellisempi jos olisi 16 v ollut perheessä kotiapulaisena kaitsien päivät 2 - 3 lasta ruokapalkalla ja makuusijalla vaatehuoneessa mitättömällä rahakorvauksella?
Jos apn vanhemmat niin huonoja miksi on pitänyt heihin kuitenkin koko elämänsä ajan yhteyttä? Sitä en ymmärrä.
Käytännön pakko muuttaa, jotta voi saada töitä itsensä elatukseen. Sehän on täällä monta kertaa ilmaistu. Vanhemmat eivät halunneet hänen menevän lukioon alkuunkaan! Ja muutenkin, jos asuminen noin ankeassa paikassa aiheuttaa noin vakavaa oireilua, onko muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa? Hänen tilanne ei oikeasti poikkea kuvaamastasi juuri mitenkään!
Sitä on paha sanoa, mitä ihmettä varten passaa noin surkeita vanhempia, mutta sille taisi tulla nyt stoppi. Vihdoinkin.
Kysymys on herännyt. Saiko hän teininä apua psyykkisiin oireisiinsa, vai onko hän aikuisena itse päätellyt murrosiän raivosta ja kaihosta olleensa silloin masentunut?
Ihan selvö on että hän on tarvinnut aikuisten apua 15-vuotiaana päästäkseen alkuun. Millään mainosten jaolla ei ole elämistä kustannettu. Minulla mielikuva että 90-luvulla toisen asteen opintoihin alaikäiset saivat tukia aika nihkeesti.
Hävitin omia päiväkirjojani etteivät jää jälkeeni. Tuo maalaislapsen kaiho ja täällä korvessa ei mitään ja Matti laittoi tunnilla lapun mitä kuuluu. Ja liisa ja tuula eivät ottaneet porukoihin ja kansalaiskoulun aikaan kun mulla ei hyviä vaatteita niinkuin kirkonkylän tytöillä. Eiköhän tuo ole nuoruutta ihan nykypäivänäkin asuinpaikasta huolimatta.
Huomaatko, että heti päiväkirjasta otat lyhyeen otantaan Matin, Tuulan ja Liisan. Ap nimenomaan oli näitä kontakteja vailla.
Kylöä siellä yläkoulussa oli 90-luvun matteja, liisoja ja tuulia.
Ihan käsittämättömän syvällä on tarve näemmä ohittaa se, mitä ap on tilanteestaan kertonut. Kun ei voi olla niin. Voi huh huh.
Kyllä kai koulussa ollut muitakin, iso koulu jonne kuljetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Mitäpä iloa on siitä, jos on koulun jälkeen palattava eristyksiin omaan kotiin, kun muut harrastavat ja viettävät aikaa keskenään? Tuollainen jää ulos porukoista muutenkin. Ja sen eristyneen lapsen on tosi vaikea osata olla "oikein" tullakseen hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kateellinen rauhallisesta maaseutulapsuudesta. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä toisinpäin, muuttaa kaupungista maalle.
Kun ei siellä ole "juuria".
Mutta tämän luultavasti ymmärrät vasta kun ikäännyt.
Moni nykyperhe ja lapset voisivat paljon paremmin ilman kaupunkien kiirettä, jokailtaisia harrastuksia ja kaaosta.
Tällaisiin kommennettihin teksisi mieli lähinnä haistatella. Et todellakaan tiedä näköjään, minkälaista helvettiä se voi joillekin olla.
T. Maaseudusta lapsena kärsinyt
Voi sentään! Niin suuren osan ihmisistä juuret on maalla, varmaan suurten ikäluokkien suurin osa on syntynyt maalla tai pikkupaikkakunnilla jossain kirkonkylässä.
Päätalokin muutti köyhän lapsuutensa paksuiksi kirjoiksi ja säilytti yhteyden kotiinsa ja kotikuntaan
Jos kaikki kaupunkiin muuttaneet tarvitsisivat terapiaa ja mt-lääkkeitä ei olisi heidän jälkipolvillaankaan nyt asiat paremmin.
Aloittaja ahdistunut kun itse halusi kotoa pois lähempien lukioiden sijasta kauemmas. Vielä suuret ikäluokat ( ja sitä vanhemmat) " ajettiin" teineinä pois itseään elättämään töihin. Olisiko ap onnellisempi jos olisi 16 v ollut perheessä kotiapulaisena kaitsien päivät 2 - 3 lasta ruokapalkalla ja makuusijalla vaatehuoneessa mitättömällä rahakorvauksella?
Jos apn vanhemmat niin huonoja miksi on pitänyt heihin kuitenkin koko elämänsä ajan yhteyttä? Sitä en ymmärrä.
Käytännön pakko muuttaa, jotta voi saada töitä itsensä elatukseen. Sehän on täällä monta kertaa ilmaistu. Vanhemmat eivät halunneet hänen menevän lukioon alkuunkaan! Ja muutenkin, jos asuminen noin ankeassa paikassa aiheuttaa noin vakavaa oireilua, onko muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa? Hänen tilanne ei oikeasti poikkea kuvaamastasi juuri mitenkään!
Sitä on paha sanoa, mitä ihmettä varten passaa noin surkeita vanhempia, mutta sille taisi tulla nyt stoppi. Vihdoinkin.
Kysymys on herännyt. Saiko hän teininä apua psyykkisiin oireisiinsa, vai onko hän aikuisena itse päätellyt murrosiän raivosta ja kaihosta olleensa silloin masentunut?
Ihan selvö on että hän on tarvinnut aikuisten apua 15-vuotiaana päästäkseen alkuun. Millään mainosten jaolla ei ole elämistä kustannettu. Minulla mielikuva että 90-luvulla toisen asteen opintoihin alaikäiset saivat tukia aika nihkeesti.
Hävitin omia päiväkirjojani etteivät jää jälkeeni. Tuo maalaislapsen kaiho ja täällä korvessa ei mitään ja Matti laittoi tunnilla lapun mitä kuuluu. Ja liisa ja tuula eivät ottaneet porukoihin ja kansalaiskoulun aikaan kun mulla ei hyviä vaatteita niinkuin kirkonkylän tytöillä. Eiköhän tuo ole nuoruutta ihan nykypäivänäkin asuinpaikasta huolimatta.
Huomaatko, että heti päiväkirjasta otat lyhyeen otantaan Matin, Tuulan ja Liisan. Ap nimenomaan oli näitä kontakteja vailla.
Kylöä siellä yläkoulussa oli 90-luvun matteja, liisoja ja tuulia.
Ihan käsittämättömän syvällä on tarve näemmä ohittaa se, mitä ap on tilanteestaan kertonut. Kun ei voi olla niin. Voi huh huh.
Tässäpä iäkkäiden maalaisten mielenmaisemaa suorana lähetyksenä. Eipä ihme jos tuollaisten ihmisten seurassa alkaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Olihan hän kyläkoulussakin ensin. Ei silloinkaan kotikoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Olihan hän kyläkoulussakin ensin. Ei silloinkaan kotikoulussa.
Hyvin pienessä sellaisessa. Itsekin sellaista jouduin käymään ja ymmärrän, ettei se ole hehkeää. Sama ongelma siinäkin on, ei koulun jälkeen jäädä kavereiden kanssa mihinkään kun kyydillä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Kuka tahansa on parempi kuin sinun kaltainen ulisija.
Oikein ylemmyydentuntoin kommentti pääkaupunkiin päätyneeltä amk-tutkinnon suorittaneelta. Niin on sillä pekka sähköliikkeelläkin vaikka maalla asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Olihan hän kyläkoulussakin ensin. Ei silloinkaan kotikoulussa.
Hyvin pienessä sellaisessa. Itsekin sellaista jouduin käymään ja ymmärrän, ettei se ole hehkeää. Sama ongelma siinäkin on, ei koulun jälkeen jäädä kavereiden kanssa mihinkään kun kyydillä kotiin.
Eikös kyläkoulujen periaate ollut nimenomaan koulumatka joka ei tarvitse kuljetusta? Eihän niitä olisi ollut kuntien mitään mieltä pitää kun kuitenkin koulubussit kuntakeskukseen kulki
Vierailija kirjoitti:
Voi perseensuti! Hommaan joku henkilö joka käy kattomas vanhuksia! Älä kärky perintöö(jos sitä on tulossa) lahjoita oma osuutes pois?! Vai ootko ainu lapsi!? Vali vali. Onneksi sinusta ei tule vanhusta joka ei pärjää yksin! Revi siitä elämää! Voi meitä vanhuksia ter.74v.mummo
Tässä jälleen vanhan ja viisaan, kultaisen ja herttaisen vanhuksen jalo elämänohje.
No, ääliöt ovat ääliöitä lapsina, ääliöitä aikuisina ja ääliöitä vanhuksina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Kuka tahansa on parempi kuin sinun kaltainen ulisija.
Oikein ylemmyydentuntoin kommentti pääkaupunkiin päätyneeltä amk-tutkinnon suorittaneelta. Niin on sillä pekka sähköliikkeelläkin vaikka maalla asuu.
Ei sitä ylemmyydentunnetta tarvita kun toisella on noin vahva alemmuudentunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko päässyt PAREMPIIN PIIREIHIN kun et enää halua edes vanhempiasi käydä katsomassa eikö miehesi tiedä että olet jostain pikkukylästä
Sinun täytyy olla pikkupaikkakunnalta kotoisin? Onko mikään ihme, ettei teikäläisten kanssa jaksa olla hetkeäkään? Alemmuuskompleksi haittaa niin pahasti normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Niin monella menee pasmat sekaisin varsinkin jos joku on kotoisin Helsingistä.
Eihän se maalla syntynyt ole kotoisin Helsingistä vaikka onkin mielestään parempi kuin ex-koulukaveri Tiina-myymälänhoitaja joka meni naimisiin Pekka Sähköliikkeen kanssa.
Ei kai hän yksin yläastetta käynyt? Ei ole mainittu hänen olleen kotikoulussa?
Varmasti on ollut kavereita jo siinä vaiheessa, mutta ottaen huomioon koulukyydin tai bussien aikataulut, niin kavereiden kanssa ei noin vain jäädä koulun jälkeen viettämään aikaa. Muutenkin oleellista olisi saada ikäistään seuraa jo aikaisemmin.
Ei tätä kuviota voi ymmärtää, ellei itse ole joutunut asumaan tuollaisessa vankilassa. Vanhemmat ovat voineet laiminlyödä täysin lapsen kuskaamiset kavereilleen ja jos harrastuksiakaan ei ollut niin kuulostaa just siltä, ettei tuo mitään 90-2000-luvun lapsen/nuoren normaalia elämää ole.
Olihan hän kyläkoulussakin ensin. Ei silloinkaan kotikoulussa.
Hyvin pienessä sellaisessa. Itsekin sellaista jouduin käymään ja ymmärrän, ettei se ole hehkeää. Sama ongelma siinäkin on, ei koulun jälkeen jäädä kavereiden kanssa mihinkään kun kyydillä kotiin.
Eikös kyläkoulujen periaate ollut nimenomaan koulumatka joka ei tarvitse kuljetusta? Eihän niitä olisi ollut kuntien mitään mieltä pitää kun kuitenkin koulubussit kuntakeskukseen kulki
Niin, jos sattuu asumaan kylillä. Syrjäseudulta kuljetaan lähimpään kylään.
Ap sanoi tavanneensa toisia lapsia oikeastaan vasta koulussa. Ei se ole mikään, että no nyt on lapsia ympärillä ja kaikki ok. Se voi olla todella vaikeaa lapselle, jolla ei ole sosiaalisia taitoja kehittynyt eikä kokemusta siitä, että joku ikätoveri hyväksyy ja pitää kivana ja haluaa olla kaveri.
Huomaatko, että heti päiväkirjasta otat lyhyeen otantaan Matin, Tuulan ja Liisan. Ap nimenomaan oli näitä kontakteja vailla.