Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (773)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on ollut hyvinkin normaalia ajattelua, että koulutuksella ei ole niin väliä. Poikien ja tyttärien on odotettu jatkavan maatilaa tai yritystä. Muistan kun omalla paikkakunnalla 2000-luvun vaihteessa oli ihan ennenkuulumatonta hakea teknilliseen korkeakouluun. Minusta tulikin sitten suvun ensimmäinen diplomi-insinööri.
Tuo on kyllä paskapuhetta. Lapsia oli perheissä paljon eivätkä he kaikki olisi mahtuneet maatilaa hoitamaan. Päinvastoin, lapsia kannustettiin kouluttautumaan.
Kerran tässä keskustelussa jo kerroin 40-luvulla syntyneenä kotikylän isompien talojen lasten ( ikäisiäni) jo olevan diblomi-insinöörejä, pappeja, yks ekonomi, pienemmän tilan poika opistoinsinööri, yrityksessään just sulupolvenvaihdos hiljattain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Olen myös kotoisin lestakylästä Pohjanmaalta. Isäni asui siellä kuolemaansa asti, äiti muutti sinne 80-luvulla töiden perässä ja lopulta rakastui isääni ja jäi. Äitini inhosi siellä asumista alusta loppuun asti, ja tilasi muuttokuorman puolen vuoden päästä isäni hautajaisista. Äiti on myös kotoisin lähikunnasta ja oli lukiossa vannonut ettei enää ikinä asuisi vastaavissa oloissa. Mutta kuinka sitten kävikään.
Äiti muutti samaan isoon kaupunkiin missä minä perheineni asun. Hän jankkaa yhä monta vuotta muuton jälkeenkin sitä, kuinka kamalaa hänen elämänsä siellä kylässä oli. Ei millään pysty nauttimaan ison kaupungin menosta, vaikka itse halusi muutosta elämäänsä. Istua nyhjöttää kaksiossaan, ei käy muualla kuin kaupassa eikä harrasta mitään. Märehtii vain mennyttä elämäänsä ja menetettyjä nuoruuden mahdollisuuksia, kun päätti jäädä isän luokse.
Aina kun näen äitiäni, joudun ottamaan beetasalpaajia. Se valittaminen syö mut hengiltä. Ja ei ole kiva tajuta, että en oikeastaan ollut toivottu lapsi ja senhän äiti on jo myöntänytkin, ettei oikeastaan ikinä olisi halunnut avioitua ja tehdä sairaanhoitajan töitä. Hän olisi halunnut vaatesuunnittelijaksi Milanoon, lahjakas kun oli käsitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaa nyt keski-ikäiset miten teitä pitää puhutella? Puhua koko ajan teistä, kehuskella, kuunnella työpaikkanne juorut ja komeat miehet, illanistujaiset, maalauskurssit, ystäväpiirinne kuulumiset, erot ja suhteet. Anoa anteeksiantoa kun ei sulla teininä taskurahaa tarpeeksi. Kesätöitäkin teit vaikkei kavereittesi tarvinnut. Vaatia lastenne lapsien koulutodistukset nähtäväksi ( vaikkei koko lapsia teille näytetty vaikka vanhin jo 23) , udella heidän elämänsä ja nuoret seurustelut.
Sitten tulette kotiin ja kirjoitatte vauvalle olipa taas reissu. Äiti/anoppi koko ajan uteli ja tarkkoi asioitamme. Että se on rasittava.
Miten olisi normaali dialogi?
Olen nyt pari vuotta seurannut vauvaa ja todennut keski-ikäisten olevan porukkaa jolle ei mikään kelpaa äideiltä ja anopeilta.
Heille on normaali dialogi jotain ihan muuta kuin mitä mahdollisesti terveet ihmiset pitävät normaalina.
Oikeasti teet päätelmäsi täällä? Eikö sinulla ole normaalia sosiaalista elämää? Ihmiset kohdataan oikeassa elämässä, ei internetissä.
On tietysti. Kuusi tervepäistä keski-ikäistä ihan lähipiirissä. Keskinäiset rajat tiedossa minkä yli ei mennä "lähentyneinäkään " .
Kestävät rupatteluni, minä yritän jonkun kysymyksen kysäistä työmatkasta, lomamatkasta tai harrastuksen kevätesiintymisistä tms.
Sano äidillesi, että sinä et ole syyllinen niihin valintoihin, jotka hän on tehnyt elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Sinä taidat olla iäkäs maalainen jolla on k:ta päässä? Ihmeen hyvin hänellä taitaa elämässän mennä, ottaen huomioon erityksissä kasvaminen. Et voi tietää mitään, miten hän käyttäytyy ja voi omassa elinpiirissään. Mikä ihme saa sinutkin puolustamaan hänen vanhempiaan? Onko se hyvää vanhemmuutta, etteivät he suostuneet tukemaan vaikkapa lukiokirjojen hankkimista?
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kotoisin lestakylästä Pohjanmaalta. Isäni asui siellä kuolemaansa asti, äiti muutti sinne 80-luvulla töiden perässä ja lopulta rakastui isääni ja jäi. Äitini inhosi siellä asumista alusta loppuun asti, ja tilasi muuttokuorman puolen vuoden päästä isäni hautajaisista. Äiti on myös kotoisin lähikunnasta ja oli lukiossa vannonut ettei enää ikinä asuisi vastaavissa oloissa. Mutta kuinka sitten kävikään.
Äiti muutti samaan isoon kaupunkiin missä minä perheineni asun. Hän jankkaa yhä monta vuotta muuton jälkeenkin sitä, kuinka kamalaa hänen elämänsä siellä kylässä oli. Ei millään pysty nauttimaan ison kaupungin menosta, vaikka itse halusi muutosta elämäänsä. Istua nyhjöttää kaksiossaan, ei käy muualla kuin kaupassa eikä harrasta mitään. Märehtii vain mennyttä elämäänsä ja menetettyjä nuoruuden mahdollisuuksia, kun päätti jäädä isän luokse.
Aina kun näen äitiäni, joudun ottamaan beetasalpaajia. Se valittaminen syö mut hengiltä. Ja ei ole kiva tajuta, että en oikeastaan ollut toivottu lapsi ja senhän äiti on jo myöntänytkin, ettei oikeastaan ikinä olisi halunnut avioitua ja tehdä sairaanhoitajan töitä. Hän olisi halunnut vaatesuunnittelijaksi Milanoon, lahjakas kun oli käsitöissä.
Tuo on kyllä surullinen tarina. Ei ihme, jos lestadiolaiskylässä katkeroituu syvästi. Vaikea tuosta on päästä irti kun ”elämä meni jo”. Yrittäisi nyt edes nauttia loppuelämästä kaupungissa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Vai johtuneeko siitä, ettei ap millään tunnu hyväksyvän sitä monen vaalimaa ajatusta, että lapsi olisi vanhemmilleen jotain velkaa. Johan se raamatussakin sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vai miten se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Vai johtuneeko siitä, ettei ap millään tunnu hyväksyvän sitä monen vaalimaa ajatusta, että lapsi olisi vanhemmilleen jotain velkaa. Johan se raamatussakin sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vai miten se meni.
Kunnioitus pitää ansaita ja lopussa kiitos seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kotoisin lestakylästä Pohjanmaalta. Isäni asui siellä kuolemaansa asti, äiti muutti sinne 80-luvulla töiden perässä ja lopulta rakastui isääni ja jäi. Äitini inhosi siellä asumista alusta loppuun asti, ja tilasi muuttokuorman puolen vuoden päästä isäni hautajaisista. Äiti on myös kotoisin lähikunnasta ja oli lukiossa vannonut ettei enää ikinä asuisi vastaavissa oloissa. Mutta kuinka sitten kävikään.
Äiti muutti samaan isoon kaupunkiin missä minä perheineni asun. Hän jankkaa yhä monta vuotta muuton jälkeenkin sitä, kuinka kamalaa hänen elämänsä siellä kylässä oli. Ei millään pysty nauttimaan ison kaupungin menosta, vaikka itse halusi muutosta elämäänsä. Istua nyhjöttää kaksiossaan, ei käy muualla kuin kaupassa eikä harrasta mitään. Märehtii vain mennyttä elämäänsä ja menetettyjä nuoruuden mahdollisuuksia, kun päätti jäädä isän luokse.
Aina kun näen äitiäni, joudun ottamaan beetasalpaajia. Se valittaminen syö mut hengiltä. Ja ei ole kiva tajuta, että en oikeastaan ollut toivottu lapsi ja senhän äiti on jo myöntänytkin, ettei oikeastaan ikinä olisi halunnut avioitua ja tehdä sairaanhoitajan töitä. Hän olisi halunnut vaatesuunnittelijaksi Milanoon, lahjakas kun oli käsitöissä.
Miksi aikuisten lasten niskaan työnnetään jotain omien väärin valintojen katkeruutta. Raskasta ja myrkyllistä kuunnella valitusta tapaamiskerrasta toiseen. Menköön terapiaan ja ottakoon lääkityksen, ettei asiaan millään lailla liittymättömät joudu vetävään lääkkeitä kestääkseen ko. henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Vai johtuneeko siitä, ettei ap millään tunnu hyväksyvän sitä monen vaalimaa ajatusta, että lapsi olisi vanhemmilleen jotain velkaa. Johan se raamatussakin sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vai miten se meni.
Mitä velkaa lapsi on vanhemmilleen ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Sinä taidat olla iäkäs maalainen jolla on k:ta päässä? Ihmeen hyvin hänellä taitaa elämässän mennä, ottaen huomioon erityksissä kasvaminen. Et voi tietää mitään, miten hän käyttäytyy ja voi omassa elinpiirissään. Mikä ihme saa sinutkin puolustamaan hänen vanhempiaan? Onko se hyvää vanhemmuutta, etteivät he suostuneet tukemaan vaikkapa lukiokirjojen hankkimista?
Mikä ihme saa sinut asettumaan hänen puolelleen?
Olen miettinyt että surullisinta on kun en pääse tutustumaan omiin vanhempiini kun he eivät koskaan puhu muusta kuin muiden asioista tai vaikka niistä pihan linnuista. Äitini huutaa aina kaikkien keskusteluiden päälle omia juttujaan. Häntä ei kiinnosta eikä kuuntele mitä muut puhuvat. Mutta minua pitäisi jaksaa kiinnostaa hänen juttunsa ihmisistä joita en edes tunne. Puhuu myös kaiken kertomani eteenpäin, mikä on inhottavaa. Ja ihmettelee kun en jaksa olla tekemisissä. Kuinka paha ja kamala lapsi hänellä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Just tästä "tasosta" huomauttelen, kun pohdin ylen ja sanomien toimittajien osuutta tämän ketjun kirjoitteluun.
Niin, tää boomerin(semmosia suuret ikäluokat) aika hyvin viittaa sanomiin. Sehän on ollut sanomien kohteena eläkkeineen ihan sen oskun ajoista lähtien. Vasta vkl kirjoitus kuinka isot ikäluokat perustuvat tel-systremin omaksi edukseen. Toimittajan laskupäätä vähän ihmettelin, eikös tel tullut 60-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että surullisinta on kun en pääse tutustumaan omiin vanhempiini kun he eivät koskaan puhu muusta kuin muiden asioista tai vaikka niistä pihan linnuista. Äitini huutaa aina kaikkien keskusteluiden päälle omia juttujaan. Häntä ei kiinnosta eikä kuuntele mitä muut puhuvat. Mutta minua pitäisi jaksaa kiinnostaa hänen juttunsa ihmisistä joita en edes tunne. Puhuu myös kaiken kertomani eteenpäin, mikä on inhottavaa. Ja ihmettelee kun en jaksa olla tekemisissä. Kuinka paha ja kamala lapsi hänellä onkaan.
Ainakin kova uhriutumaan olet. Oletko koskaan kysynyt vanhemmiltasi heidän vanhemmistaan, sisaruksistaan, kotioloistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Sinä taidat olla iäkäs maalainen jolla on k:ta päässä? Ihmeen hyvin hänellä taitaa elämässän mennä, ottaen huomioon erityksissä kasvaminen. Et voi tietää mitään, miten hän käyttäytyy ja voi omassa elinpiirissään. Mikä ihme saa sinutkin puolustamaan hänen vanhempiaan? Onko se hyvää vanhemmuutta, etteivät he suostuneet tukemaan vaikkapa lukiokirjojen hankkimista?
Mikä ihme saa sinut asettumaan hänen puolelleen?
Empatia. Kokemukseni maalla asumisesta on samankaltainen. Tuon ikäluokan maalaisihmiset voivat olla aivan hirveitä, kuten esimerkiksi päättämällä lapsen puolesta, että ammattikouluun pitäisi mennä.
"Maalla on ollut hyvinkin normaalia ajattelua, että koulutuksella ei ole niin väliä. Poikien ja tyttärien on odotettu jatkavan maatilaa tai yritystä. Muistan kun omalla paikkakunnalla 2000-luvun vaihteessa oli ihan ennenkuulumatonta hakea teknilliseen korkeakouluun. Minusta tulikin sitten suvun ensimmäinen diplomi-insinööri."
No aika periferiassa olet asunut, jos v 2000 oli noin takapajuista. Eihän parikymmentä vuotta sitten enää ole tarvittu maatilalla runsaasti työvoimaa, vaan yksi (jos sekään) ottaa tilan hoitoonsa ja muut lähtevät muualle töihin.
Itse olen hyvin pieneltä paikkakunnalta, missä oli jo 1960-luvulla mahdollisuus käydä oppikoulu ja lukio. Ja kyllä sieltäkin lukiosta lähdettiin opiskelemaan lääkäriksi, diplomi-insinööriksi, tutkijoiksi jne. Ja sillon mentiin opiskelemaan lainarahalla ja vanhempien panostus rahallisesti oli todella tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on vain ihminen, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan jäänyt iässään tasolle, jossa kaikki on vanhempien ja maisemien syytä. Johtuneeko siitä, että lähti 15-vuotiaana kotoa ja jäi sille tasolle?
Sinä et vaikuta ihmiseltä ollenkaan.
Miten olisi suora puhe? Tai jos eivät kuuntele, niin kirje. Kysy suoraan miksi he eivät enää kuuntele mitä sinulla on asiaa.
On tultu maailmaan jossa ei jakseta enää mitään. Ehkä sukupolvien kuilu on niin suuri.
Näytä minulle se lause tai edes sana, jossa halveksutaan maalaisia. Mistä tuo uskomaton herkkähipiäisyys johtuu? Tämäkö ihan oikeasti on näin monen sivun paskamyrsyn syy? Joku ei viihdy maalla, joten käydään hyeenana kimppuun? Sairasta. Ihan teidän omasta ulosannista teen päätelmät.