Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2596)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalat nyt siellä kuitenkin antoi periksi jossain 150 kilon jälkeen? Ja sen voi jotenkin nollata sanomalla, että ei tiedä kelle ALS iskee? Ja sori, tapaturmille altistaa juurikin heikko tasapaino ja lihaskunto, toki myös vaikkapa se napanderien ja tyhmien riskien ottaminen. Se mikä on hyväkuntoiselle pikku pyllähdys on heikkoluiselle lonkkamurtuma. MS-taudin riskitekijöitä ovat muuten myös ylipaino, tupakointi ja D-vitamiinin puute. Lievää artroosia tulee iän myötä kaikille, oleellistahan on vain se että että nivelpintaa riittää 120 vuoteen asti tai minne nyt haluaakaan elää. Ja parhaiten se onnistuu painonhallinnalla ja liikunnalla. Artroosi on myös sairaus, jossa on hyvin vähän yhteyttä oireiden ja nivelten kunnon välillä. Tuttu 73-vuotias jopa juoksee kerran viikossa (ei suositella) vaikka rusto on toisesta polvesta kulunut puhki. Mutta hänellä onkin polvea tukevat lihakset rimmissä.
Aika surullista, että yhtään missään kieltäydyt näkemästä mitään yhteyttä omien valintojen ja elämäsi välillä. Lukioon et päässyt siksi että et viitannut vaan koska vanhemmat päätti niin. Lapsesi sairastuminen psyykkisesti ja loppujen vieraantuminen sinusta ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Terveytesi menetys ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Ja sitten kehtaa vielä muita arvostella. 🤭
Etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Minulla ei ole paino-ongelmia, ei ole koskaan ollut. Olen aina ollut enemmänkin liian laiha, kuin lihava. Ja liikkunut olen lapsesta asti ja harrastaan monenlaista liikuntaa, kuten uintia, vesijumppaa, ohjattuja jumppatunteja, pilatesta ja hiihtoa, sekä tietenkin lenkkeily.
Syön vain kalaa ja kasviksia, enkä harrasta eineksiä tai makkaroita. Yleensä päivässä tulee noin 16 000 askelta.
Olen kuitenkin työssäni sairaalassa nähnyt, että ihminen ei todellakaan säily terveenä vain noilla tekijöillä vaan kaikkea voi sattua ja yksikään ms potilas ei ole ollut ylipainoinen.
Onkohan sulla kenties muistisairaus, kun sekoitat asioita ja luulet keskustelevasi ilmeisesti jonkun yhden ihmisen kanssa? Minuako ei vanhemmat päästäneet lukioon?
Sellaista en tiennytkään.
Ja että lapseni on psyykkisesti sairas? Eihän minulla edes ole lapsia.
Eikä minun terveydessä ole mitään vikaa, vaan olen todella hyvässä kunnossa.
Mutta joo, jatka sekoiluasi. Moikka!
Saanko näin sekoilevana ihmisenä kysyä, että oletko koskaan ajatellut miksi tällä keskustelulla on kruunu? Siis jos tänne kirjoittaa ja lukee vain tyyliin neljä ihmistä? Vai voisiko olla niin sekopäistä, että tätä ketjua lukee ihmisiä jotka tietävät sinut? Että ehkä olet jo pienimuotoinen legenda?
Vierailija kirjoitti:
Miten kukin haluaa meistä elämänsä nähdä. Olen kotoisin ihan samantyyppisistä oloista kuin sinä. Minulle se syrjäkylä, metsät ja pellot ja ränsistyvä kotitalo ovat tärkeitä. Samoin vanhempani. He juttelevat heille ajankohtaisista asioista. Suosittelen kuuntelemaan ennemmin kuin lyttäämään.
Kannattaa miettiä, mikä sinua oikeasti ahdistaa? Et ole sama ihminen kuin silloin lapsena.
Meitä on niin moneen junaan, toisen onni on toisen epäonni. Itsellä tuntuu, että on vihdoin tilaa hengittää, eikä tarvitse olla kaiken aikaa valppaana. Ruuhka Suomen paikat ahdistaa ihan hemmetisti jokapäivä, mutta töiden tähden on pakko olla täällä. Työpäivän jälkeen olen henkisesti aivan loppu, en jaksa enää lähteä mihinkään tai nähdä ketään. Viikonloppuna en halua lähteä mihinkään, vaan nautin rauhallisuudesta parhaani mukaan. Hullua miten ihminen erakoituu sitä pahemmin mitä enemmän ihmisiä on ympärillä. Jotenkin tämä jatkuva pää kolmantena jalkana viuhtominen ei ole minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalat nyt siellä kuitenkin antoi periksi jossain 150 kilon jälkeen? Ja sen voi jotenkin nollata sanomalla, että ei tiedä kelle ALS iskee? Ja sori, tapaturmille altistaa juurikin heikko tasapaino ja lihaskunto, toki myös vaikkapa se napanderien ja tyhmien riskien ottaminen. Se mikä on hyväkuntoiselle pikku pyllähdys on heikkoluiselle lonkkamurtuma. MS-taudin riskitekijöitä ovat muuten myös ylipaino, tupakointi ja D-vitamiinin puute. Lievää artroosia tulee iän myötä kaikille, oleellistahan on vain se että että nivelpintaa riittää 120 vuoteen asti tai minne nyt haluaakaan elää. Ja parhaiten se onnistuu painonhallinnalla ja liikunnalla. Artroosi on myös sairaus, jossa on hyvin vähän yhteyttä oireiden ja nivelten kunnon välillä. Tuttu 73-vuotias jopa juoksee kerran viikossa (ei suositella) vaikka rusto on toisesta polvesta kulunut puhki. Mutta hänellä onkin polvea tukevat lihakset rimmissä.
Aika surullista, että yhtään missään kieltäydyt näkemästä mitään yhteyttä omien valintojen ja elämäsi välillä. Lukioon et päässyt siksi että et viitannut vaan koska vanhemmat päätti niin. Lapsesi sairastuminen psyykkisesti ja loppujen vieraantuminen sinusta ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Terveytesi menetys ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Ja sitten kehtaa vielä muita arvostella. 🤭
Etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Minulla ei ole paino-ongelmia, ei ole koskaan ollut. Olen aina ollut enemmänkin liian laiha, kuin lihava. Ja liikkunut olen lapsesta asti ja harrastaan monenlaista liikuntaa, kuten uintia, vesijumppaa, ohjattuja jumppatunteja, pilatesta ja hiihtoa, sekä tietenkin lenkkeily.
Syön vain kalaa ja kasviksia, enkä harrasta eineksiä tai makkaroita. Yleensä päivässä tulee noin 16 000 askelta.
Olen kuitenkin työssäni sairaalassa nähnyt, että ihminen ei todellakaan säily terveenä vain noilla tekijöillä vaan kaikkea voi sattua ja yksikään ms potilas ei ole ollut ylipainoinen.
Onkohan sulla kenties muistisairaus, kun sekoitat asioita ja luulet keskustelevasi ilmeisesti jonkun yhden ihmisen kanssa? Minuako ei vanhemmat päästäneet lukioon?
Sellaista en tiennytkään.
Ja että lapseni on psyykkisesti sairas? Eihän minulla edes ole lapsia.
Eikä minun terveydessä ole mitään vikaa, vaan olen todella hyvässä kunnossa.
Mutta joo, jatka sekoiluasi. Moikka!
Saanko näin sekoilevana ihmisenä kysyä, että oletko koskaan ajatellut miksi tällä keskustelulla on kruunu? Siis jos tänne kirjoittaa ja lukee vain tyyliin neljä ihmistä? Vai voisiko olla niin sekopäistä, että tätä ketjua lukee ihmisiä jotka tietävät sinut? Että ehkä olet jo pienimuotoinen legenda?
🤭🤭🤭🤭🤭🤭🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaiettu tabu; vanhuksiaan pahoinpitelevät keski-ikäiset. Aika ajoin joku nostaa sen terveydenhoidon puolella esiin.
Kitiboomeri tietää, että naapurin yksinasuvaa rouvaa on käynyt tytär pahoinpitelemässä. Mielikuvitus sepittää mitä hulluimpia tarinoita kun ei psyyke kestää myöntää, että itsehän sitä tosiaan on ensisijaisesti terveydestään vastuussa. Ensin syödään itsensä jalattomiksi ja nyt syödään itsensä aivottomaksi ja melskataan että dementiaakaan ei voi ehkäistä. Ja liikunnasta ei tietenkään ole mitään hyötyä kun Timo Jutilallakin on uniapnea ja Juti on todistettavasti 1990-luvulla liikkunut. 😂
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Oletpa hauska
Vierailija kirjoitti:
Jalat nyt siellä kuitenkin antoi periksi jossain 150 kilon jälkeen? Ja sen voi jotenkin nollata sanomalla, että ei tiedä kelle ALS iskee? Ja sori, tapaturmille altistaa juurikin heikko tasapaino ja lihaskunto, toki myös vaikkapa se napanderien ja tyhmien riskien ottaminen. Se mikä on hyväkuntoiselle pikku pyllähdys on heikkoluiselle lonkkamurtuma. MS-taudin riskitekijöitä ovat muuten myös ylipaino, tupakointi ja D-vitamiinin puute. Lievää artroosia tulee iän myötä kaikille, oleellistahan on vain se että että nivelpintaa riittää 120 vuoteen asti tai minne nyt haluaakaan elää. Ja parhaiten se onnistuu painonhallinnalla ja liikunnalla. Artroosi on myös sairaus, jossa on hyvin vähän yhteyttä oireiden ja nivelten kunnon välillä. Tuttu 73-vuotias jopa juoksee kerran viikossa (ei suositella) vaikka rusto on toisesta polvesta kulunut puhki. Mutta hänellä onkin polvea tukevat lihakset rimmissä.
Aika surullista, että yhtään missään kieltäydyt näkemästä mitään yhteyttä omien valintojen ja elämäsi välillä. Lukioon et päässyt siksi että et viitannut vaan koska vanhemmat päätti niin. Lapsesi sairastuminen psyykkisesti ja loppujen vieraantuminen sinusta ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Terveytesi menetys ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Ja sitten kehtaa vielä muita arvostella. 🤭
🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭
Voi, onko vaiennut tuo hauskojen kommenttien kirjoittaja? Pitää kai sitten ottaa kirja käteen kun täällä ei viihdettä lihavista polvirikkoisista mummoista
En ole viikkoon lukenut ketjua. Onko ap käynyt täällä vielä?
Vierailija kirjoitti:
Kohta tämä matkustelu omien vanhempien luokse loppuu kun saamme iäkkäät vanhempamme omiin koteihimme hoidettavaksi. Näin haluaa EK, kun rahaa ei riitä kuin rikkaille.
Mene töihin, säästä ja sijoita.
Jos et mielestäsi saa töitä. Ota velkaa, ota riski, säästä ja sijoita.
Näin niistä rikkaista tuli rikkaita.
Omat vanhemmat syyllistää ja valittaa kun käyn niin harvoin. Autuaasti ovat unohtaneet kurjan lapsuuden ja isän väkivallan. Viha on vuosien mittaan muuttunut sääliksi. Olen antanut anteeksi mutta olisi liikaa vaadittu, että esittäisin rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalat nyt siellä kuitenkin antoi periksi jossain 150 kilon jälkeen? Ja sen voi jotenkin nollata sanomalla, että ei tiedä kelle ALS iskee? Ja sori, tapaturmille altistaa juurikin heikko tasapaino ja lihaskunto, toki myös vaikkapa se napanderien ja tyhmien riskien ottaminen. Se mikä on hyväkuntoiselle pikku pyllähdys on heikkoluiselle lonkkamurtuma. MS-taudin riskitekijöitä ovat muuten myös ylipaino, tupakointi ja D-vitamiinin puute. Lievää artroosia tulee iän myötä kaikille, oleellistahan on vain se että että nivelpintaa riittää 120 vuoteen asti tai minne nyt haluaakaan elää. Ja parhaiten se onnistuu painonhallinnalla ja liikunnalla. Artroosi on myös sairaus, jossa on hyvin vähän yhteyttä oireiden ja nivelten kunnon välillä. Tuttu 73-vuotias jopa juoksee kerran viikossa (ei suositella) vaikka rusto on toisesta polvesta kulunut puhki. Mutta hänellä onkin polvea tukevat lihakset rimmissä.
Aika surullista, että yhtään missään kieltäydyt näkemästä mitään yhteyttä omien valintojen ja elämäsi välillä. Lukioon et päässyt siksi että et viitannut vaan koska vanhemmat päätti niin. Lapsesi sairastuminen psyykkisesti ja loppujen vieraantuminen sinusta ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Terveytesi menetys ei mitenkään ole yhteydessä omiin valintoihisi. Ja sitten kehtaa vielä muita arvostella. 🤭
Etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Minulla ei ole paino-ongelmia, ei ole koskaan ollut. Olen aina ollut enemmänkin liian laiha, kuin lihava. Ja liikkunut olen lapsesta asti ja harrastaan monenlaista liikuntaa, kuten uintia, vesijumppaa, ohjattuja jumppatunteja, pilatesta ja hiihtoa, sekä tietenkin lenkkeily.
Syön vain kalaa ja kasviksia, enkä harrasta eineksiä tai makkaroita. Yleensä päivässä tulee noin 16 000 askelta.
Olen kuitenkin työssäni sairaalassa nähnyt, että ihminen ei todellakaan säily terveenä vain noilla tekijöillä vaan kaikkea voi sattua ja yksikään ms potilas ei ole ollut ylipainoinen.
Onkohan sulla kenties muistisairaus, kun sekoitat asioita ja luulet keskustelevasi ilmeisesti jonkun yhden ihmisen kanssa? Minuako ei vanhemmat päästäneet lukioon?
Sellaista en tiennytkään.
Ja että lapseni on psyykkisesti sairas? Eihän minulla edes ole lapsia.
Eikä minun terveydessä ole mitään vikaa, vaan olen todella hyvässä kunnossa.
Mutta joo, jatka sekoiluasi. Moikka!
Eksyin ensimmäistä kertaa koskaan tähän ketjuun ja olen pyöristynyt ja pöyristynyt. Olen geriatrian dosentuuri enkä ole koskaan eläissäni nähnyt sellaista mielenvikaisten alzien ja muisti sairaiden paraatia kuin tässä ketjusa. Tehän olette kaikki (muut) kirjoittajat hul luja ja mielen vikaisia. Diaknostigsoin teillä kaikilla klementian ja alzin!!!!!!!!! Lisäksi haluan kertoa teille huluille että syön vain kermavaahtoa ja liitulakua ja olen terve kuin pukki! Höpö tystä ja mielen vikaa kaiki että pitää elää terveellisesti!!!!!!!!!!!!
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Ei olekaan. Jokainen oikea lääkäri tietäisi, että ihminen on dosentti, ei dosentuuri.
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Niin. Se oli parodia edelliseen kirjoitukseen. Taiteenlaji oli valitettavasti vähän liian vaikeasti avautuva. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Niin. Se oli parodia edelliseen kirjoitukseen. Taiteenlaji oli valitettavasti vähän liian vaikeasti avautuva. 😄
Täysin absurdista ja kaoottisesta viestistä kitiboomeri huomasi ainoana poikkeamana normaalista kirijotusvihreet. Ihan normaalia ja ok sanoa toisia mielen vikaiseksi, kunhan osaa kirjoittaa sen yhdyssanana. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Niin. Se oli parodia edelliseen kirjoitukseen. Taiteenlaji oli valitettavasti vähän liian vaikeasti avautuva. 😄
Tähän ketjuun on tullut niin paljon kommentteja, joista on vaikea erottaa mikä on parodiaa, mikä absurdia, mikä kirjoitettu tosissaan hassusti. Parodia tai sarkasmi on vaikeaa erottaa myös siksi kun kirjoitettuna ei näe ilmeitä ja kuule äänensävyä. Myös aiheen ja ketjun luonne ratkaisee. Minusta esimerkiksi pidän tämän henkilön kommentteja, kuka kirjoittaa kitiboomereista, parodiana tai kokeiluna ärsyttää.
Entä jos on itsensä vanhaksi tunteva sairas ja väsynyt kuusikymppinen ja muuten terve ja virkeä mutta aika muistisairas 86-vuotias äiti, joka ei koe itse vielä olevansa edes vanha, kuormittaa ja hyppyyttää milloin milläkin asiallaan?
Äiti ei halua muistaa tyttären tilannetta. Olettaa joka päivä, että tytär on virkistynyt ja ihmeparantunut ja käytettävissä.
Molemminpuolista pettymystä ja mielipahaa tässä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on itsensä vanhaksi tunteva sairas ja väsynyt kuusikymppinen ja muuten terve ja virkeä mutta aika muistisairas 86-vuotias äiti, joka ei koe itse vielä olevansa edes vanha, kuormittaa ja hyppyyttää milloin milläkin asiallaan?
Äiti ei halua muistaa tyttären tilannetta. Olettaa joka päivä, että tytär on virkistynyt ja ihmeparantunut ja käytettävissä.
Molemminpuolista pettymystä ja mielipahaa tässä joka päivä.
Jos äiti on muistisairas ei hän ole siinä kunnossa henkisesti, että tajuaa tai muistaa edelliskerrasta paljon tai mitään, vaikka fyysisesti olisikin virkeä. Ei hän tälle sairaudelleen mitään voi. Muutenkin 86-vuotias saattaa kuitenkin olla kipuileva, kulumia tms. Joka hyppäykseen ei tarvitse suostua, kunhan asiat tulee hoidettua riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Niin. Se oli parodia edelliseen kirjoitukseen. Taiteenlaji oli valitettavasti vähän liian vaikeasti avautuva. 😄
Tähän ketjuun on tullut niin paljon kommentteja, joista on vaikea erottaa mikä on parodiaa, mikä absurdia, mikä kirjoitettu tosissaan hassusti. Parodia tai sarkasmi on vaikeaa erottaa myös siksi kun kirjoitettuna ei näe ilmeitä ja kuule äänensävyä. Myös aiheen ja ketjun luonne ratkaisee. Minusta esimerkiksi pidän tämän henkilön kommentteja, kuka kirjoittaa kitiboomereista, parodiana tai kokeiluna ärsyttää.
Kitiboomerilla on yllättävän monta autistiselta kuulostavaa piirrettä: kyvyttömyys ymmärtää sarkasmia ja parodiaa ja montaa muunkinlaista huumoria (ne näkyvät enemmän muissa ketjuissa), vaikeus ymmärtää kuvainnollista tekstiä, paljon mustavalkoista ajattelua, sosiaalista tökeryyttä, jäykkiä käytös- ja ajatusmalleja.
Just saying. Kitiboomeri saattaa olla itse syvästi halveksimansa nepsynapsu. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geriatrian dosentuurilla on ainakin paha oikeinkirjoituspuute. Mielen vika on yhdyssana. Ja kaikki muut kirjoitus virheet päälle. Jos oikeasti geriatrian erikoislääkärinä on näin hassuja ihmisiä niin silloin potilaat ovat paljon terveempiä kuin heitä hoitava lääkäri.
Niin. Se oli parodia edelliseen kirjoitukseen. Taiteenlaji oli valitettavasti vähän liian vaikeasti avautuva. 😄
Tähän ketjuun on tullut niin paljon kommentteja, joista on vaikea erottaa mikä on parodiaa, mikä absurdia, mikä kirjoitettu tosissaan hassusti. Parodia tai sarkasmi on vaikeaa erottaa myös siksi kun kirjoitettuna ei näe ilmeitä ja kuule äänensävyä. Myös aiheen ja ketjun luonne ratkaisee. Minusta esimerkiksi pidän tämän henkilön kommentteja, kuka kirjoittaa kitiboomereista, parodiana tai kokeiluna ärsyttää.
Kitiboomerilla on yllättävän monta autistiselta kuulostavaa piirrettä: kyvyttömyys ymmärtää sarkasmia ja parodiaa ja montaa muunkinlaista huumoria (ne näkyvät enemmän muissa ketjuissa), vaikeus ymmärtää kuvainnollista tekstiä, paljon mustavalkoista ajattelua, sosiaalista tökeryyttä, jäykkiä käytös- ja ajatusmalleja.
Just saying. Kitiboomeri saattaa olla itse syvästi halveksimansa nepsynapsu. 😄
Nämä neli-viisikymppisten naisten ketjut ja niissä terrorisointi saattavat olla kitiboomerin ekko eli erityisen kiinnostuksen kohde. 😃 Hyperfokus johonkin eriskummalliseen asiaan ja siihen innokas paneutuminen vuodesta toiseen.
Minä käyn kerran pari viikossa narsistivanhempani luona kuuntelemassa haukkumista ja valittamista. Koska vanhemmallani on huono kuulo, ihan vakavalla naamalla saatan sanoa "paskan marjat" johonkin kohtuuttomaan valitukseen kuinka työttömät on syyllisiä omaan työttömyyteensä. Kyllä se sen verran helpottaa. Ja jos oikein ikäväksi heittäytyy, sanon (lue huudan, että kuulee) "täytyykin tästä lähteä, nähdään taas ensi viikolla"